Minkälainen kumppani sopii hlölle joka on Highly Sensitive person?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2012 klo 21:32"]

En siltikään menisi takuuseen että suhde toimisi. HSP:llä menee kai itku kurkkuun pienestäkin pettymyksestä. HSP:t ovat epävakaita. Voiko kaksi epävakaata ihmistä muodostaa vakaan suhteen? Ehkä kahden HSP:n välinen suhde voisi pysyä kasassa mutta mitään tyyntä menoa se ei tulisi olemaan. Ehkä jos he vuoden onnistuisivat pysymään yhdessä, sitten kun kumppanin arkuudet on selvillä, ja niitä osataan välttää, ehkä sitten suhde vakiintuu. Herkkyydestäkin voi parantua. Olin lapsena aika herkkä ja väistyvä. Väsyin siihen vanhemmiten ja muutuin.

Vaiva? :-O kyse on persoonallisuustyypistä, ei vaivasta. Siinä on paljon myös hyviä puolia.

Ja itse en ole arka/ujo/väistyvä ollut koskaan. Vaan valoisa, positiivinen, puhelias ja välitön ekstrovertti joka on viihtynyt aika parhaiten toisten samanlaisten kanssa.

Yksi mies oli kanssani samanlainen, mutta oli myös armoton vilkkusilmä, ja pettikin sitten...

Minusta HSP, tai sanotaanko yliherkkyys, vaikuttaa antamasi ensimmäisen linkin perusteella enemmän vaivalta kuin miltään muulta. Jos niinkin moni kuin "yksi viidestä" on yliherkkä, on jotain pahasti vialla, tai sitten ihmiset ovat muuttumassa perusteellisesti eliölajina, olettaen että yliherkkien osuus ei ole aina ollut sama. Jos pitää itkemisestä ja päivittäisestä inhon tunteesta, jonka eri asiat ympäristössä aiheuttavat, niin mikäs siinä. Minä puhun nyt aistiyliherkkyydestä, ja sille on tehtävä pesäero tunneyliherkkyydelle, vaikkakin ne ovat kytköksissä. Tunneyliherkkyys on vaiva sekin. Minusta tunne- ja aistiyliherkkyydet ovat asioita jotka on tarvittaessa voitava nujertaa terapialla tai lääkkein, potilaan sitä halutessa. En voisi kuvitella elämän olevan ruusuista oikeasti aistiyliherkkäiselle. Mitä hyvää siinä on?

Tiedän itse vain sen väsymyksen tunteen jonka omat aistimukset ja tuntemukset ovat tuottaneet. Itse asiassa, olen ollut mm. töissä paikoissa joissa oli voimakkaita hajuja, joihin en tottunut millään, en edes kuukausien jälkeen. Sitten on ruokalajeja joiden löyhkää inhoan tosissani. Inho on yhtä voimakasta joka kerta. Odottamattomat kovat äänet ja erittäin korkeat äänet saavat minut välittömästi aggressiiviseksi. Koviin ääniin tottuu, korkeat äänet ovat helvettiä. Reagoin pieneenkin äkkinäiseen kipuun voimakkaasti. Vedän tässä pesäeron odotettavissaolevaan kipuun, jonka kohdalla olen kulkenut pitkän matkan. En tiedä olenko 100% aistiyliherkkä mutta tunnistan itseni siitä. Millä tavoin sinä olet yliherkkä?

Vai ovatko yliherkät ja erittäin herkät eri asia tässä?

- 2.

Tunneherkkyyden voi nujertaa jos potilas niin haluaa? Minä ainakin olen herkkä ihminen eikä se ole jotain mitä pitää nujertaa, enkä ole potilas. Minua on sanottu myös empaattiseksi, karismaattiseksi, viehättäväksi ja hyväksi kuuntelijaksi. Herkkyys on ominaisuus. Jotkut ovat hyviä kuuntelemaan autonmoottoreita, jotkut sinfoniaorkesterin eri soittimia,  toiset sitten ihmisten tunteita. Me vain ollaan erilaisia.

Jos jotain haittaa että huomaan että hän valehtelee, tai on itsekäs, tai ivallinen, töykeä, alentuva tai halveksuva, niin ei kannata viettää sitten aikaa minun kanssani.