sain yhteydenoton naiselta joka väittää odottavansa lasta miehelleni. en

Ketään ei voi pakottaa tapaamaan saati rakastamaan omaa lastaan. Valitettavasti. Ja se suurin kärsijä siinä on se ei-toivottu lapsi. Aina.

Täällä on yksi hyvin onnellisen lapsuuden viettänyt yh-äidin lapsi! Nykyään jo aikuinen. Ei isättömyys ole mikään tuomio onnettomaan elämään, jos muuten asiat ovat kunnossa.

annapa tälle tarinallesi jo loppu vaikka näin:



Nainen piti lapsen, lapsi osottautui mieheni lapseksi. Mies ja minä sovimme riitamme, olemme nyt onnelista suurta perhettä ja perheesemme kuuluvat; minä, mies, hentun liisa ja kaikki kolme lasta. Meillä on oikein sieviä perhejuhlia.

Herkullinen, mutta NIIN selvästi keksitty tarina. Kuka teistä naisista oikeasti tulisi ekaksi nettiin kertomaan jostain oman elämän järkyttävimmästä jutusta, ja vielä seuraavana päivänä sopivasti päivittämässä uusimpia käänteitä? Ei varmasti kovin moni, jos kukaan!

jotka ei halua heti lähi piirissä koilottaa tällasta asiaa mutta haluaa mielipiteitä ja avautua.

että haukutaan provoksi silloin, kun ap tulee päivittämään tapahtumia, ja erityisesti silloin, jos ei tule. Voisitteko arvon provohuutelijat painua tästä ketjusta vaikka sinne kuuluisaan v***uun , kiitos =)

Herkullinen, mutta NIIN selvästi keksitty tarina. Kuka teistä naisista oikeasti tulisi ekaksi nettiin kertomaan jostain oman elämän järkyttävimmästä jutusta, ja vielä seuraavana päivänä sopivasti päivittämässä uusimpia käänteitä? Ei varmasti kovin moni, jos kukaan!

jotka ei halua heti lähi piirissä koilottaa tällasta asiaa mutta haluaa mielipiteitä ja avautua.

Mieluummin anonyymi avautuminen, kuin lähipiirille ennen kuin asia on varma.

Nyt kun maito on kaatunut, niin minusta pahinta on nyt toi valehtelu. Jotta voisi edes kuvitella mitään luottamusta välillenne ja yritystä jatkaa miehen kanssa, niin sinulla on ehdottomasti oikeus kuulla totuus, jonka pohjalta teet päätöksen, jaksatko yrittää yhdessä ja päästä tämän yli. Valheen päälle rakennettu ei tule kestämään, eikä luottamus voi koskaan palata. Mies on töpännyt, nyt pitäisi olla rohkeutta olla rehellinen ja kohdata seuraukset.



Toki kuulostaa, että mies on hyvin hätääntynyt eikä halua menettää sinua ja perhettä. Mutta silti ansaitset kuulla totuuden.

Se on nyt selvää, että miehesi on pettänyt luottamuksesi ja loukannut sinua pahimmalla mahdollisella tavalla. Onko sitten kyseessä ollut vain kertaluonteinen hairahdus, se ehkä selviää sinulle vielä joskus. Toisaalta, mitä syytä sillä naisella olisi tuossa suhteessa valehdellakaan. No, lopullisten ratkaisujen aika ei ehkä kuitenkaan ole nyt. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että mies nyt kuitenkin selvästi viestii sinulle (ha ilmeisesti on myös sen toisen naisen antanut ymmärtää), että hän haluaa jatkaa sinun ja teidän yhteisten lastenne kanssa, ei perustaa perhettä tuon toisen naisen kanssa. Luottamuksen korjaantuminen on silti hirvittävän vaikeaa, mutta mahdollista kuitenkin, jos te molemmat sitä haluatte ja siihen sitoudutte. Nähtäväksi varmaan sitten jäisi, miten tuo toinen nainen ja lapsi teidän elämäänne sopisi. Voihan olla, että jos te pysyisitte miehesi kanssa kaikesta huolimatta yhdessä, ja vaikka lapsi olisi miehesi, tuo toinen nainen päätyisikin kasvattamaan lapsensa yksin. Niin minä ainakin tekisin ennemminkuin lähettäisin lapsen aina esim. vuoroviikonlopuin isänsä ja tämän perheen luokse, jonne hän ei taitaisi olla kovin tervetullut. Mutta suurin kysymys lienee, voitko antaa miehellesi anteeksi, oli kyse sitten pidemmästä suhteesta tai yhden illan hairahduksesta, ja pystytkö enää koskaan luottamaan häneen siten kuin se parisuhteessa ja perheessä olisi välttämätöntä. Minkään ratkaisun kanssa ei nyt ole kiire. On hyvä, että olet nyt tukeutunut läheisiisi. Alun tuska kyllä helpottaa, vaikka tilanteenne onkin kyllä mahdottoman ikävä. Vaikutat kuitenkin vahvalta ja järkevältä naiselta ja äidiltä. Selviät tästä varmasti!

Mulle ehkä niinkään ei ole kynnyskysymys se, onko mieheni nyt sitten pettänyt kerran vai useammin, mutta luottamuksen menettäminen noin kokonaisuutena on SE juttu. Lisäksi murehdin (kyllä, ihan rehellisesti voin sanoa!!) tämän naisen puolesta, joka ehdottomasti haluaa pitää vauvansa ja johon mieheni suhtautuu niin vihamielisesti. Omat raskausaikani (vauva-ajoista nyt puhumattakaan!)oli rankkoja, vaikka mulla oli mies tukena.

Lisäks mua häiritsi eilen jotenkin se, että tämä nainen jollain tavalla takertui MINUUN - kun mieheni (josta hän ilmeisesti luuli ja odotti ihan muuta) torjui hänet, hän tietyllä tapaa tuntui takertuvan/turvautuvan MINUUN; oli hyvin tuttavallinen ja tunnerikas, halaili, itki, nauroi, tuki mua mun omissa tunnepurkauksissa.. Silti, hyvin omituinen tilanne kaikkinensa! Nainen on mua yli 10v nuorempi, joten ymmärrän tietyn naiiviuden hänen puolelta, ja kun kyselin hänen mahd tukiverkkoja lapsen suhteen, äitinsä on kuulemma tehnyt itsarin naisen ollessa pieni, isä kuollut sittemmin sairauteen, sukulaisia on vähän ja kaukana ja kaverit lapsettomia - SO? Mitä tästä seuraa? Hän tuntuu laskeneen hyvin paljon mieheni varaan, joka näillä näkymin ei halua häntä enää edes nähdä.

Ja ihan vapaasti saa epäillä provoksi, tää kirjoittaminen tänne on mulle eräänlaista terapiaa.. Ajatusten selvittämistä sitä kautta, kun ne "kirjoittaa ulos", sekä täysin ulkopuolisten (ja sitä kautta ehkä suht objektiivisten??) mielipiteiden kuulemista.

ap

Herkullinen, mutta NIIN selvästi keksitty tarina. Kuka teistä naisista oikeasti tulisi ekaksi nettiin kertomaan jostain oman elämän järkyttävimmästä jutusta, ja vielä seuraavana päivänä sopivasti päivittämässä uusimpia käänteitä? Ei varmasti kovin moni, jos kukaan!

Minä päivitin tänne aika aktiivisesti eräästä kriisistäni. Monikin huuteli provoksi, juuri tämän takia kun ei uskottu, että tänne palstalle kukaan moista purkaisi. Mutta minnepä muuallekaan? Ap:lla tosin on kaveri, jolle on pystynyt kertomaan. Itse en kyennyt kertomaan omasta asiastani kenellekään - paitsi nimettömänä kaikille...

Herkullinen, mutta NIIN selvästi keksitty tarina. Kuka teistä naisista oikeasti tulisi ekaksi nettiin kertomaan jostain oman elämän järkyttävimmästä jutusta, ja vielä seuraavana päivänä sopivasti päivittämässä uusimpia käänteitä? Ei varmasti kovin moni, jos kukaan!

Minä päivitin tänne aika aktiivisesti eräästä kriisistäni. Monikin huuteli provoksi, juuri tämän takia kun ei uskottu, että tänne palstalle kukaan moista purkaisi. Mutta minnepä muuallekaan? Ap:lla tosin on kaveri, jolle on pystynyt kertomaan. Itse en kyennyt kertomaan omasta asiastani kenellekään - paitsi nimettömänä kaikille...

lukijoita -> kommentoijia, ja kukaan ei tunne - saa revitellä kaikki tunteet iha vapaasti!!!

petetyksi joutumiseni . syynä se, etten todellakaan kehdannut kenellekään kertoa, että mulle on niin käynyt. se on niin nöyryyttävää. yhdelle tutulle olen kertonut, en muille.

että miehen täytyy maksaa elareita naiselle. ja aikanaan perinnönjaossa lapsi tulee olemaan osingoilla. ja jos mies pystyy hylkäämään lapsensa, niin silloinhan se vasta mulkku onkin. hylkää tai ei niin elarit maksaa, sillä nainen varmasti haluaa isyyden todistettavan.

joidenkin pelkoja josko itselle sattuisi samanalinen.



Yritetään uskotella itselleen ettei tuollainen kuvio olisi mahdollista.



Ap ota ero et tarvitse miestä joka sinua pettää. Luottamus ei palaudu olipa pettämiskertoja yksi tai enemmän.

Jostain syystä tulee vaan mieleen, että tyttö on hankkiutunut tahallaan raskaaksi ja kuvitellut sitovansa sillä tavalla miehesi häneen. En luottaisi tähän tyttöönkään ihan 100%, vaikka elämä olisikin mennyt päin härän pyllyä...että älä ala liiaksi säälimään, jotkut paljon kokeneet ihmiset osaavat käyttää muita aika häikäilemättömästi hyväkseen säälin avulla. Että olen ihan oman parhaasikin tähden hieman varovainen sen tytön kanssa...

Tunnen ihmisen, joka tuli yhden illan jutusta raskaaksi kondomin hajottua jälkiehkäisypilleristä huolimatta. Yritystä ei taatusti ollut. Sopiva ajoitus ja hedelmällisen ihminen, ei se sen enempää vaadi.

Joten millä perusteella väität tuon olevan todennäköistä?

Jos yhdestä kerrasta alkunsa sai, todnäk nainen yrittänyt tahalleen raskautua. Nyt sitten ei YH:n elämä houkutakaan ja yrittää saada miehen kiikkiin ja sinut jättämään miehen. Kiero ämmä.

Mulle ehkä niinkään ei ole kynnyskysymys se, onko mieheni nyt sitten pettänyt kerran vai useammin, mutta luottamuksen menettäminen noin kokonaisuutena on SE juttu. Lisäksi murehdin (kyllä, ihan rehellisesti voin sanoa!!) tämän naisen puolesta, joka ehdottomasti haluaa pitää vauvansa ja johon mieheni suhtautuu niin vihamielisesti. Omat raskausaikani (vauva-ajoista nyt puhumattakaan!)oli rankkoja, vaikka mulla oli mies tukena.

Lisäks mua häiritsi eilen jotenkin se, että tämä nainen jollain tavalla takertui MINUUN - kun mieheni (josta hän ilmeisesti luuli ja odotti ihan muuta) torjui hänet, hän tietyllä tapaa tuntui takertuvan/turvautuvan MINUUN; oli hyvin tuttavallinen ja tunnerikas, halaili, itki, nauroi, tuki mua mun omissa tunnepurkauksissa.. Silti, hyvin omituinen tilanne kaikkinensa! Nainen on mua yli 10v nuorempi, joten ymmärrän tietyn naiiviuden hänen puolelta, ja kun kyselin hänen mahd tukiverkkoja lapsen suhteen, äitinsä on kuulemma tehnyt itsarin naisen ollessa pieni, isä kuollut sittemmin sairauteen, sukulaisia on vähän ja kaukana ja kaverit lapsettomia - SO? Mitä tästä seuraa? Hän tuntuu laskeneen hyvin paljon mieheni varaan, joka näillä näkymin ei halua häntä enää edes nähdä.

Ja ihan vapaasti saa epäillä provoksi, tää kirjoittaminen tänne on mulle eräänlaista terapiaa.. Ajatusten selvittämistä sitä kautta, kun ne "kirjoittaa ulos", sekä täysin ulkopuolisten (ja sitä kautta ehkä suht objektiivisten??) mielipiteiden kuulemista.

ap

ehkäpä hän tuntee jonkinlaista "sisarellista" yhteenkuuluvaisuutta kanssasi, koska teitä molempia on kusetettu saman miehen toimesta. Hänelle on lupailtu jotain ja sinulta salattu. Vauva-asian paljastamisessa voi olla takana koston ja vihan sekainen sääli sua kohtaan. Luultavasti nainen ei ole tiennyt miehen olleen varattu, ja kun sai tietää, niin tunsi jotain moraalista säälinsekaista kostonhalua paljastaa asia myös sinulle. Siitäpä ne halailut ja lohduttelut.

Tai sitten hän ajattelee, että kun sä jätät miehen, mies ottaakin hänet.

Joka tapauksessa miehesi suusta sataa paskaa eikä paskapöksystä kannata taistella. Enkä uskokaan että oli eka pettämiskeikka, yhden yön juttuja on varmasti ollut montakin keikkamatkoilla. Olen minäkin ne laivareissut ja työmatkat nähnyt omilla työmatkoillani. Niin puhtoiset perheenisät häviää huoneisiin ja hytteihin naikkoset kainalossa. Jos on vaihdeltu puhelinnumeroa "yhden" yön jälkeen, niin siinä on ollut silloin mieheltäsi lisäpanojen tai suhteen tarkoitus. Mun sinkkuaikojen yhden yön jutuissa annoin itse kyllä kännipanoille väärän numeron...ja muutkin täällä varmaan tietää, jotta jos ei ole halua jatkossa panoaan tavata, niin ei silloin numeroita jaella. Maalaisjärkeä.

...miten likka aikoo selvitä lapsenhoidosta, jos ei ole mitään tukiverkkoja. Mutta se ei ole sun päänsärkysi! Älä sääli häntä, olisi syönyt pillerinsä ja ukkosi käyttänyt kumia. Älä tuhlaa sääliäsi typeryksiin. Keskity itseesi ja lapsiisi ja selviämiseen. Ei ole sun syysi lasten kodin särkyminen, kyllä jotkut on siinä syyllisen hakemisessa ihan hakoteillä. Kyllä se on MIEHEN SYY.

terv. kolmen yh

mieti kuitenkin pari kertaa, kannattaako tuollaisen miehen kanssa jäädä. Minä jäin (pettäjämieheni kanssa) - ei kannattanut.