Tuijottelin tänään ihmisiä kadulla ja huomasin, että suurin osa ihmisistä on läskejä.

Jos Ap:llä olis se elämä niin päätä pakottais vähemmän.



Keskittykää muutkin siihen omaan hiihtoon. Kannattaa, etenkin loppuelämän kannalta.

Joskus ihmettelin miksi ihmiset antavat itsesä läskistyä. Olin hoikka ja urheilullinen, iloinen ja onnellinen ihminen. Sitten tapahtui jotain jota en nyt tässä lähde erittelemään. Olin kuukausia vuoteen omana ja minut pumpattiin täyteen ties mitä lääkkeitä. Lihosin muutamassa kuukaudessa yli 20 kiloa. En ollute enää sama ihminen joka olin ollut, en sisältä enkä ulkoa. En vaan välittänyt. Nyt muutaman vuoden jälkeen lääkitykseni on kunnossa mutta paino ei putoakkaan enää niin helposti kuin joskus alle kolmekymppisenä.



Omien kokemuksien pohjalta en enää ikinä ihmettele, että miksi joku on päästänyt itsensä lihoamaan. Elämä kun ei ole aina niin yksinkertaista. Tiedän että kaikilla ei ole takanaan samaa tarinaa kuin minulla mutta toisen elämää kun ei voi tietää niin joskus on vaan parempi pitää huoli omista asioistaan.

pk-seudulla, missä koulutetuin väestö ylipainoisia on vähiten, niin kyllä se läskeys korostuu pk-seudun ulkopuolella ja näin kesäisin myös pk-seudulla, kun täällä on niin paljon jengiä maakunnista.



Itse järkytyin aikoinani Korkeasaaressa, kun siellä oli suurin osa LAPSISTA ylipainoisia. Se, jos mikä on TODELLA kauhistuttvaa. Vanhemmat aiheuttavat omalle lapselleen ties mitä elinikäisiä sairauksia. On muuten täysin verrattavissa lapsen pahoinpitelyyn.

mutta kyllä usein kyse on vain ja ainoastaan laiskuudesta ja mukavuudenhalusta.

lasten syöttäminen ylipainoiseksi on todella järkyttävää.

Suomessa puputetaan leipää ihan kamalasti. Ja ei pelkästään sitä leipää, vaan voita tai muuta levitettä senttikaupalla siihen päälle, ja juustoa ja leikkelettä ym. Eikä ainoastaan välipalana tai aamupalalla, vaan myös ruuan kanssa. Eikö ruoka itsessään ole tarpeeksi? Pitää leivän muodossa hotkia toinen sama määrä kaloreita "lisukkeena ja kyytipoikana". Muualla voileipä on ihan lounasateria.



Ja se syömistahti... huh, jatkuva ähky, kun syömisen välissä saa maksimissaan olla pari tuntia tai muuten "verensokeri laskee" ja tulee kuolema.

Tuijottelin tänään ihmisiä kadulla ja huomasin, että suurin osa ihmisistä on läskejä. Miksi annatte itsenne läskiintyä?

30-kymppisenä, mutten enää. Se hiipii, se hiipii...

En minä tähän ihmettelyyn tänään herännyt. Olen miettinyt sitä usein aiemminkin (juu ei ole elämää).

On totta, että jollakin on sairaus, joku on raskaana, joku on muuten jotain.. mutta ei sitä läskiä kuitenkaan pääsääntöisesti ellei syö enemmän kuin kuluta.

Ymmärrän tuohtumuksenne, koska tämä on varmasti arka aihe monelle. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku lihava viitsisi vastata esim. tuohon vaatekokokysymykseen.

Itse olen joskus huomannut, että keskivartaloon alkaa muodostua jotain ylimääräistä. Tuolloin olen heti ottanut tilanteen haltuun, esim jättänyt karkit ja jätskin ja ottanut lautaselle enemmän salaattia. Ehkä myös enemmän liikuntaa. Tilanne korjaantuu hetkessä!

niitä kiloja enää edes huomaa varsinkaan jos käyttää housuja missä on joustoja vyötärössä =D Itsellä on myös tämä ns. fatorexia kuvittelee olevansa laihempi mutta vasta kuvista paljastuu totuus. Mä en tunne itseäni lihavaksi vaikka totuus on toinen. Mä voisin varsin hyvin elää itseni kanssa jossei näyttäisi ulkoisesti sialta.

Kenelle mikäkin on vaikeaa. Useimmille painonhallinta, ainakin vähän siihen joutuu panostamaan kun evoluutio on kymmeniä tuhansia vuosia tähdännyt siihen, että saisimme edes ne tarvittavat kalorit niin ei hetkessä käy sopeutuminen yltäkylläisyyteen.



Painonhallinnan puutteet näkyvät enemmän päällepäin kuin muut puutteet. Tyhmyys, omahyväisyys, itsekurin puute, kouluttautumattomuus, huono vanhemmuus, mauttomuus, mielikuvituksen puute, laiskuus, alkoholi- ja syömisongelmat, keskittymisvaikeudet, narsismi, epäluotettavuus jne eivät niinkään paista vastaantulijalle ensi silmäyksellä. Oletko ap yhtä tarkkasilmäinen muiden ongelmien/puutteiden suhteen suhteen?

elämääni, niin katsotaan miten nopeasti sinustakin tehdään lihava -ja hyvin helposti vielä.

syömis- ja alkoholiongelmat, laiskuus ja mauttomuus" kulkevat käsi kädessä ylipainon kanssa.

voi olla se KILPIRAUHASEN TOIMINTAHÄIRIÖ! Ja sen takia missään ei saa sanoa että lihavia ihmisiä on ylipäätään olemassa... Eikö..?

Itteä suunnattomasti *tuttaa nuo, jotka on läskejä "koska kilpirauhanen".. Ei se kilppari ihmisii syötä, ite ne ne kalorinsa nauttii.

Ja ennenkun kukaan vetää palkokasvii kiduksii, niin kilpparivammanen olen itse, joten tiedän, mistä puhun.

Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku lihava viitsisi vastata esim. tuohon vaatekokokysymykseen.

Olen jojoilija. Kaapissa useamman koon vaatteet valmiina, melko hoikasta melko paksukaiseen. Ihminen ei montaa käyttövaatekertaa tarvitse, jos valitsee laadukkaat perussiistit vaatteet ja omistaa pesukoneen:). Jos haluaa vaihtelua, rättejä saa halvalla (ostaahan köyhät teinitkin joka toinen viikko uuden biletopin).

Ap ei taida olla kovin vanha, alle 30 veikkaisin. Aineenvaihdunta muuttuu. Se ei toki ole mikään selitys, mutta sitten ei ehkä pieni ryhtiliike enää riitä, vaan täytyy panostaa siihen että tilanne korjaantuisi edes pitkällä tähtäimellä. Eikä aina viitsi. Onko ap:lla mitään elämänhallinnallista ongelmaa? Useimmilla kuitenkin tuntuu olevan, ja silloin on mukavaa pikaratkoa muiden ongelmat. Vähän salaattia ja kyllä se siitä!

vihdoin kehiin. Todellisuudessa aineenvaihduta ei selitä lihavuutta. Se ei eroa juurikaan ihmisten välillä eikä muutu iän myötä.

Vaan rotevia, isoluisia, harteikkaita, naisellisen pehmeitä, aikuisia naisia, pehmeävatsaisia (tämä on mun suosikki kiertoilmaisu!) jne. Ainakin av:n viime päivien avausten perusteella harva myöntää olevansa läski tai edes lihava. Jos joku tajuaa olevansa ylipainoinen, sille vähintään keksitään joku selitys (sairaus, raskaus, perintötekijät ym ym) ja asialle ei ainakaan haluta tehdä mitään (aikuisen naisen kuuluu olla vähintään lievästi ylipainoinen, pitää olla vähän pehmeyttä jne). Sen sijaan loukkaannutaan kamalasti, kun joku sanoo tosiasian ääneen. Kuten tämän ketjun monista kommenteista huomaa!



Itsellekin on monena kesänä ollut jonkinmoinen herätys, kun on poistunut Helsingin kouluttautuneesta työ-, naapuri- ja yståväpiiristään ja Muumimaailmoja, Korkeasaaria ja Särkänniemiä kiertäessään havahtunut läskin määrään. Näkemänsä perusteella tajuaa, mistä av:n läskimyönteisyys kumpuaa. Lihavuudesta on monelle tullut normi.

kaverini ei ole lihonut raskausaikana. Valmiiksi paino-ongelmaiset lihovat kyllä, kun päästävät mässäilyhimonsa valloilleen ja raskuaden varjolla mättävät sitten kahden edestä. Jos elintavat ovat kunnossa, niin ei mätetä raskausaikanakaan. Sehän on riski sikiöllekin.

Ja jos jonkun lihomisen taustalla on kilpirauhasongelma, niin kandee hoitaa se kuntoon. Jos nyt yhtäkkiä tosta vain alkaisin terveellisistä ruokailutottumuksista huolimatta alkaisin lihoa kuin ilmapallo, niin hakeutuisin kyllä tutkimuksiin alta aikayksikön.

No minäpä onnistuin jo ihan alussa. Kärsin pahoinvoinnista ja pystyn olemaan oksentamatta jos syön vähän väliä. Tätä kun jatkuu aikansa niin läskiähän siitä tulee. Onneksi tämä on vain väliaikasista. Tiedoksi, kaksi edellistä raskautta meni niin että paino nousi vain 2 kiloa ja synnäriltä tultua olin alkupainoa kevyempi. Eli ei mulle raskaus ole mikään syy ollut mässäillä ja repsahtaa.

syömis- ja alkoholiongelmat, laiskuus ja mauttomuus" kulkevat käsi kädessä ylipainon kanssa.

Musta ei aina. Monet hoikat ja hyväkuntoiset ihmiset ovat melko pässejä, näin rumasti sanottuna, ja kyllä niille varsinkin nuorena maistuu niin kalja kuin siiderikin. Monet ylipainoiset sitten taas kyllästyvät kuntosalilla huhkimiseen ja päästävät itsensä läsähtämään, kun ei se kuntoilu ja syömisten kyttäily riitä elämänsisällöksi. Toki perus stereotypia on läski, tyhmä ja tupakoiva, keskikaljaa kittaava sossupummi Tarjoustalon t-paidassa ja läskiverkkareissa, mutta totuutta taitaa löytyä laidasta laitaan. Monelle tyhmälle, perusduuneihin jumiutuneelle tytölle/nuorelle naiselle ulkonäkö on se juttu, jolla voi päteä kun ei muuta ole (varallisuutta, taitoja, koulutusta, lahjakkuutta, päämäärätietoisuutta tms). Ja pädetään.

Silloin tällöin mietin niitä isokokoisimpia työkavereita katsellessa, että miten paljon enemmän ruokaa heidän elimistöjensä lävitse täytyykään mennä hoikempiin verrattuna.

Miten moninkertaisesti täytyy kakata muihin verrattuna, luulisi, että jo se kyllästyttäisi niin, että söisi vähemmän. Ei millään pahalla, itse en vaan viitsisi.

muuttuu myöskin iän myötä.

35:D Reps, tulihan tää "aineenvaihduntakortti" vihdoin kehiin. Todellisuudessa aineenvaihduta ei selitä lihavuutta. Se ei eroa juurikaan ihmisten välillä eikä muutu iän myötä.

jotain on kyllä erilaista ihmisen ruumiissa, kun ikää tulee. Muistan vielä ettö alle 30-kymppisenä sain tiputettua 8 kg parissa kuukaudessa tuosta vaan. Nyt ei meinaa lähteä paino laskemaan millään. Ja kun Reps itse vanhenee, niin tule huomaamaan tämän itsekin.