Ei hyvää päivää.. Teinistä ja sinisistä hiuksista.
Miehen tytär muutti meille ja eilen saapui -- äitinsä oli antanut värjätä hiukset SINISEKSI.
Kiva, tyttö on menossa lukioon ja muuttanut nyt vasta pääkaupunkiseudulle.
Uusien kavereiden saanti ollut muutenkin vaikeeta, koska ei ole mitenkään sosiaalinen tapaus.
Sanoinkin, että värjään hiukset vaikka mustiksi, mutta noilla ei lukiota aloita.
Musta oma äiti tekee kiusaa omalle tyttärelleen ja exälle (kielsi värjäämästä).
Pitääkö eka tehdä värinpoisto noihin hiuksiin??
Kommentit (152)
Pelaajilla nimenomaan on shokkivärejä. Minusta on hyvä tuo pelaajatyttöjen kulttuuri. Pelaajapojistahan valitettavan moni on niitä, jotka viestii ulkonäöllään vain peseytymättömyyttä.
En tunne ketään, joka olisi tehdnyt kavereita rippileirillä, päinvastoin. Rippileiri on rippileiri, Jeesus-hapatusta eristyksissä. Moni nuori sanoo menevänsä kavereiden ja lahjojejn takia, mutta vanhempana sitten kun niitä leirimuistoja alkaa palautua, tulee riistetty olo. Vaikka Suomessa nauretaan lahkoille ja Amerikan kiihkouskisleireille, niin onhan omakin meininkimme aika sairaalloista. Ne tehokeinot, nuotiolla ja hämärissä huoneissa aikuiset draamaåånin pelottelevat Jumalalla... Isosten kanssa sekstaamisesta puhumattakaan.
Olisin ylpeä, että tytärpuoli selvisi Raamattu-sessioista ja niiden jälkeen jatkoi itsenäistä linjaa.
Mitä eri alueisiin tulee, niin jos Etelä-Helsinki esimerkiksi on se, mitä jotkut kommentoijat pitivät nirppanokkien alueena, niin täytyy raportoida, että kyllä siellä enemmän sinihiuksia näkee kuin jossakin keskiluokkaisessa paikassa. Siellä muutaman tuhannen asukkaan kotikaupungissa tyttö saattoi olla yksi harvoista.
Ap voisi ottaa myös sellaisen tulokulman huomioon, että hänellä on nyt huushollissaan nuori, joka on pysynyt omana itsenään muutaman tuhannen asukkaan paikkakunnalla, joilla tyypillisesti on aika kova se paine ja kyyläys. Tuskin siis mikään vässykkä tytärpuolesi.
et ymmärrä nykyteinejä.
Olen kahden teinitytön äiti 15 ja 17 ja erilaisia hiusvärejä on ollut.
Lukion toiselle mevällä on tällä hetkellä pinkit hiukset.
Sinisetkin on meillä nähty samoin turkoosit, blondit, ruskeat, oranssit, musta kausikin koettu.
ja leikkiä itse mukanana ymmärtämässä ja esittämässä jotain coolia tanttaa. Teineille sallitaan kaikki idioottimaisuudet varsinkin jos muutkin saa...saa siinä sitten ihmetellä kun eletään kuin pellossa.
että hiusten räväkkä värjääminen on aika harmitonta ja kuuluu teini-ikään. Olen erittän kiitollinen etteivät lapset polta tupakkaa eivätkä käytä alkoholia.
Hassua, että minusta leivotaan vaikka minkälaista pahaa äitipuolta.
On tämän huushollin lapsilla ollut vihreitä, sinisiä ja punaisiakin raitoja.
PAINOTAN -- Lapsen isä on tästä erittäin tuohtunut. Kai minäkin, koska tuon värjäyksen olisi voinut hoitaa paremminkin. Ja miksi äiti haluaa tehdä kaikki vastoin isän tahtoa?
Mulle pääasia on, että tyttö saa kavereita, eikä nyhjötä vaan kotona, kuten "vanhassa" kodissaan.
Kuten sanoin pääsiäisenä hänelle ostelimme alan kaupasta klipsillisiä hiustentuuhennoksia eri väreillä. Musta ne oli ihan kivoja ja nättejäkin.
Tuemme häntä, mutta nyt tuossa istuu vieressä tyttö, jonka hiukset ovat haalean vaaleansiniset ja toisaalta taas tummemmat.
Pääkaupunkiseudulla ei muuten todellakaan erotu sinihiuksisena. Mä olin teini reilusti yli 10v sitten ja omassa lukiossa oli kohtuu montakin teiniä, jotka ei näyttäneet "tavallisilta". Hienoa, että tyttö uskaltaa olla erilainen! Kavereitakin varmasti löytyy kun ei tarvitse esittää olevansa jotain mitä ei ole.
Tuon ikäinen on jo sen verran vanha, ettei vanhemmilla ole mitään asiaa puuttua ulkonäköön.
Niin kauan kuin me maksamme ja meidän luona asuu, meillä on sanavaltaa. Lapsi ei ole tämän talon pomo eikä määräilijä. Kompromisseja voidaan tehdä ja asioista keskustella.
Hyvä, jos olen mieheni kanssa väärässä ja tuossa lukiossa saa kavereita. Riparileirin ihmiset kun tuppaa tuohon samaan lukioon tulemaan..
juu pilaamaan omaa tukkaansa moisilla myrkkyväreillä?
ja välittämistä. Häntä kiinnostaa saako tyttö kavereita vai ei.
Itselläni oli joskus teininä epäonnistuneen värjäyksen tuloksena vihreät hiukset ja muut oppilaat pilkkasivat että onko pääsi homehtunut vai mitä on tapahtunut?
Vanhemmilta ei tippunut rahaa uuteen hiusväriin joten eräs kampaajakaveri värjäsi ne veloituksetta ruskeiksi.
Mä olisin toivonut että vanhempia olisi kiinnostanut sen verran että olisivat rahoittaneet uuden värin.
Mä ymmärrän teinejä, mä ymmärrän erilaisia viiteryhmiä. MUTTA -- tämä alue on semmoinen, että muita sinipäisiä ei ole -- en ole nähnyt (itselläkin teini, jok värjäilee hiuksia).
Rippileirillä sai yhden kaverin, eli tutustuminen muihin on vaikeata.
Mä oikeasti aattelen nyt ryhmäytymistä, kavereiden saantia.
Jos muita sinipäisiä ei ole, teinisi ei saa sellainen olla? HALOO! Olen jo 34-vuotias, mutta sen verran muistan teiniajoista että syysi ovat aivan naurettavia. Jos tytön itsetunto on niin vahva että uskaltaa värjätä tukan siniseksi vaikkei kellään muulla ole sellaista, niin hyvä vaan. Mahtavaa oikeastaan! Tuon ikäinen on jo tarpeeksi vanha tekemään omat päätöksensä hiusasioissa ja kestämään seuraukset.
Mikä olisi pahinta mitä voi tapahtua? Joku muu ei tykkää hänen hiuksistaan? Entä sitten? Haluatko todella opettaa tytölle että elämä tulee elää sen mukaan mitä muut itsestä ajattelevat? Harkitse vielä vähän asenteitasi.
No varmasti tuota ap:n tytärpuoltakin pännisi, jos hänen hiuksensa värjäytyisi toivotun sinisen sijaan vaikka mummotukan harmaaksi. Ja varmasti siitä saisi opinsaunassa kuulla. Juttu on kuitenkin aivan toinen, kun väri on itse valittu, värjäys onnistunut ja nuorten omissa piireissä sosiaalisesti hyväksytty - kuten näyttää olevan.
Ap:ta ei näytä liiemmin kiinnostavan tytärpuolen sosiaaliset suhteet vaan hänen hiustensa väri.
Kyllä hän sitten lukiossa tutustuu ja hakee seuransa. Ei kaikki tapahdu tuosta vaan naps niin kuin sinä tahdot.
Rippileiri on lyhytjakso elämässä ei siellä synny monellekaan pysyviä kaverisuhteita. Monesti on niin että kaverukset menee samalle leirille ja ovat jo valmiiksi ystäviä.
Todennäköisesti lapsella on kavereita nettimaailmassa ja hyvä verkosto siellä. Nykyisin on useampia väyliä löytää ystäviä, ei välttämättä IRL
Niin kauan kuin me maksamme ja meidän luona asuu, meillä on sanavaltaa. Lapsi ei ole tämän talon pomo eikä määräilijä. Kompromisseja voidaan tehdä ja asioista keskustella.
Hyvä, jos olen mieheni kanssa väärässä ja tuossa lukiossa saa kavereita. Riparileirin ihmiset kun tuppaa tuohon samaan lukioon tulemaan..
koeta kestää tuota aloittajaa kolme vuotta kunnes lukio on käyty.
Pointtihan on, ettei hänellä ole täällä ystäviä.
Minusta koko lukio menee ketuiksi, jos hän ei saa kavereita. En halua, että häntä kiusataan.
Olen ehkä sitten vanhanaikainen, mutta tuota mä pelkään. Opettajana nähnyt niin paljon kiusaamista, mitä ihmeellisimmistä asioista.
Haluan,että tyttö saa kavereita.. Se on mun suurin huolenaihe.
Nettikavereita on mm. Ausseista.
Kaikille epäilijöille tiedoksi; Tyttö ja minä olemme erittäin läheiset. Tyttö luottaa minuun ja arvostaa mielipidettäni. Olen hänelle puhunut asioista, joita hänen äitinsä ei ole nähnyt tarpeellisiksi.
Olen kannustanut häntä eri juttuihin, ja tukenut tänne muutossa. Minä loin häneen uskoa, että hän saa itse päättää, missä asuu kun on täyttänyt 16 vuotta.
En hänelle pahaa toivo. Päinvastoin.
Hänellä tulee olemaan paljon töitä lukion suhteen. Ei ole koskaan opiskellut suomeksi suomalaisessa koulujärjestelmässä. Viimeiseksi haluaisin, että hänellä on paineita kaverisuhteissa.
Minusta elämää pitää olla netinkin ulkopuolella.
Todennäköisesti lapsella on kavereita nettimaailmassa ja hyvä verkosto siellä. Nykyisin on useampia väyliä löytää ystäviä, ei välttämättä IRL
Luultavasti tällä tytöllä on paljonkin ystäviä ja kontakteja netin kautta ja pitää niihin yhteyttä. Onko se sitten välttämättä huonompi, että istuu koneella pelailemassa ja juttelemassa netissä kuin että notkuu viikonloput ostarilla ryyppäämässä niiden "oikeiden" kavereiden kanssa.
ok sitten sinun luterilaista maailmankuvaasi järkyttää kovasti että perheessänne on sinitukkainen lapsi. Ajatteletko asiaa kuitenkin itsesi kannalta enemmän kuin teinin?
Oletko peruskoulussa opena?
Lukiolaiseni on sanonut ettei heidän lukiossa kiusata ketään. Yläkoulussa häntä itseään kiusattiin joten kiusaaminen ei ole vieras asia meidän perheessä.
Pointtihan on, ettei hänellä ole täällä ystäviä.
Minusta koko lukio menee ketuiksi, jos hän ei saa kavereita. En halua, että häntä kiusataan.
Olen ehkä sitten vanhanaikainen, mutta tuota mä pelkään. Opettajana nähnyt niin paljon kiusaamista, mitä ihmeellisimmistä asioista.
Haluan,että tyttö saa kavereita.. Se on mun suurin huolenaihe.
Itse olen täysin samoilla linjoilla kanssasi.
Kiusaamista tapahtuu aivan kummallisista syistä ja mielestäni tuo sinitukkaisuus on kiusaajan silmissä varsin "pätevä" syy ottaa tyttö silmätikuksi.
sinun juttusi ontuu pahasti. Nykyaikana kavereiksi pitää mieltää myös ne jotka ei nurkissa pyöri. Me keski-ikäiset ei välttämättä pysytä nykymenossa mukana mutta yritetään rimpuilla.
Nettikavereita on mm. Ausseista.
Kaikille epäilijöille tiedoksi; Tyttö ja minä olemme erittäin läheiset. Tyttö luottaa minuun ja arvostaa mielipidettäni. Olen hänelle puhunut asioista, joita hänen äitinsä ei ole nähnyt tarpeellisiksi.
Olen kannustanut häntä eri juttuihin, ja tukenut tänne muutossa. Minä loin häneen uskoa, että hän saa itse päättää, missä asuu kun on täyttänyt 16 vuotta.En hänelle pahaa toivo. Päinvastoin.
Hänellä tulee olemaan paljon töitä lukion suhteen. Ei ole koskaan opiskellut suomeksi suomalaisessa koulujärjestelmässä. Viimeiseksi haluaisin, että hänellä on paineita kaverisuhteissa.
Minusta elämää pitää olla netinkin ulkopuolella.
Ei ole huonompi vaihtoehto, MUTTA haluan, että hän luo ihan normaalejakin ihmissuhteita, eikä vain bittiavaruudessa. Viettää normaalia nuoren elämää -- käy elokuvissa, on kavereiden kanssa EIKÄ vain istu koneella.
Olen luvannut viedä hänet Japaniin vuoden päästä, jos lukio menee hyvin. Se on hänen suurin toive ja olen luvannut sen toteuttaa tietyin edellytyksin.
Yritä nyt jo ymmärtää, että jos tyttö on 16-vuotias, niin hän todellakin odottaa, että häntä koskevista rajoista keskustellaan hänen itsensä kanssa. Olette suorastaan törkeitä ja paskamaisia, jos ette toimi niin. Kyllä ne rajat voi asettaa myös yhteisen keskustelun perusteella ja hänen näkemyksensä huomioiden.
Mangaa harrastaa nykyään jo nuoret aikuisetkin. En mitenkään saa ymmärrettyä, miksi sininen tukka aiheuttaisi hänelle erityisiä sosiaalisia ongelmia - paitsi kotona.
Enkä ihan nahkoineen, karvoineen usko kertomasi perusteella, että hänen sosiaaliset taitonsa olisivat erityisen huonot. Ehkä hän ei ole seuran keskipiste, mutta aika moni muukaan ei ole. Pikemminkin minusta tuntuu, että käytät sitä ajatusta oman pätemisesi pönkittämiseen.
Asenteesi paljastuu viimeistään siinä, että kauhistelet perheen muiden lasten mahdollista halua värjätä hiuksensa kirkkaan värisiksi. Se, että sinua kauhistuttaa, ei ole mikään peruste. Se on vain omaa angstiasi ja ahdasmielisyyttäsi.
No, ole huoletta. Luulet kasvattavasi lapsia ja nuoria. Jos sinulla on kanttia kohdata asiat kasvotusten, huomaat piankin, että lapset ja nuoret kasvattavat sinua. Ja yksi heidän tapansa on pitää sinut varpaillasi hiusväreillä.