Ei hyvää päivää.. Teinistä ja sinisistä hiuksista.

sinun tarvitsee teinin hiusten väriin puuttua?

Siksikö kun lapsi ei ole riittävän sosiaalinen?

On aivan normaalia että teinit värjäävät/leikkaavat hiuksiaan eri tavalla kuin aikuiset. Teini-ikähän on juuri sitä hulvatonta kokeilemisen aikaa.

Samaa mieltä. Jos lapsi on ujo ("ei riittävän sosiaalinen", kukahan tuonkin on määritellyt, sillä lapsella on synnynnäisenä piirteenä ujous, jossa ei ole mitään pahaa), hän tarvitsee erilaisia selviytymiskeinoja isojen elämänmuutosten kestämiseen.

Miten voi äitipuoli olla niin unohtanut oman nuoruutensa, ettei muista niitä ryhmäpaineita, joita pukeutumiseen, ulkonäköön ja käyttäytymiseen koulussa kohdistui? En voi tuota tajuta.

Olen kahden teinitytön äiti, liki viisikymppinen, mutta muistan oikein hyvin, miten minua kiusattiin, kun ei ollut farkkuja ja satiinipusakkaa kuten muilla, tai mustia pillihousuja ja hakaneulaa poskessa kuten niillä toisilla. olin yksin, ainainen ulkopuolinen.

Lasten kasvattaminen ei todella ole helppoa, eikä onnistu ilman sekä aivojen että sydämen yhteistyötä. Lapsi ei ole vanhempien omaisuutta, eikä etenkään ämmän, joka on vienyt hänen isänsä.

Äitipuolen asema kuviossa on räjähdysherkkä, eikä siinä auta pomottelu tai tuomitsemaan ryhtyminen.

Hiukset ovat äärettömän vähäpätöinen asia, nehän kasvavat uudestaan ja jos eivät esim. vitiligon vuoksi kasva, peruukkeja saa kaupasta.

Ehdottomasti pitäisin kieleni kurissa lapsen hiuksista ja näppini niistä irti, vaikka olisin kuinka kunnianhimoinen kampaaja (mitä en luojan kiitos ole). Sydän ja järki, herkkyys ja maltti, siinä keinot kestävän ihmissuhteen rakentamiseen. Ja kuunteleminen... kuunnelkaa herkällä korvalla teinejänne.

Ensi viikoksi on sovittu kampaaja. Tyttö haluaa samanpituiset hiukset kuin minulla ( itse ehdotti ja kysyi, olisiko ok).

Tänään käytiin vaatteet läpi ja eipä tytöllä paljoa ollut vaatteita mukana. Ehdotettiin, että mennään ennen koulua vaateostoksille, ei kuulemma kiinnosta.

Kerroin Manga-cafeesta, sinne mennään joku päivä. Otan muitakin ideoita vastaan.

Ollaan kierrelty pelikauppoja ja tyttö ostanut muutaman pelin omilla rahoillaan.

Hiukset jäävät siniseksi, tosin kampaaja saa ne värjätä siistiksi, samoin kiva leikkaus niin varmaan on ihan kivannäköinen. Mustia hän ei kuulemma halua missään nimessä.

Ollaan käyty hankkimassa tytölle kirjastokortti ja lainattu kasa Mangakirjoja, jotka tosin jo nyt luettu. Huomenna uudestaan.

Ollaan pelailtu lautapelejä koko perheen voimin. Omasta mielestä ihan ok mennyt.

Muuten hyvä, mutta onko nyt niin, ettei tyttöä hyväksytä ellei hän ole sinun kloonisi?

Ujon lapsen kanssa pitää pitää huoli, että hän tuntee kelpaavansa omana ujona itsenään, sillä kyseessä on geneettinen temperamenttityyppi, jota ei voi eikä tarvitse vaihtaa. Ujoja ihmisiä tarvitaan; he ovat miellyttäviä ystäviä ja työtovereita ja heillä on rauhoittava vaikutus levottomiin. Ujo harkitsee ennenkuin toimii tai puhuu, ja kehittyy älykkäämmäksi kuin ne, jotka ensin möläyttävät ja toimivat, sitten vasta ajattelevat, jos sittenkään.

Kiinnostaisi tietää, millä tavoin olet kartuttanut tietämystäsi teini-ikäisen kehityksestä erityisesti psyykkiseltä kannalta ja miten olet selvittänyt itsellesi eri temperamenttityyppejä, esimerkiksi ujous. Se kun ei todellakaan ole vika eikä sairaus, vaan erinomaisen hieno ja täysin pysyvä ominaisuus ihmisessä.

Mietipä ap, että tyttö varmaan itsekin ymmärtää olevansa poikkeava. Hän olisi halunnut lukioon, josta olisi todennäköisemmin löytänyt niitä kavereita itselleen. Ei päässyt, varmasti rankka paikka hänelle. Nyt sitten vielä hänen isänsä sinun tuellasi aikoo pakottaa tyttöä häpeämään persoonallisuuttaan ja teeskentelemään erilaista kuin on, vain siksi että tyttö saisi jotain tylsiä taviskavereita sieltä paskalukiosta, jonne on menossa (sanon paskalukio, koska arvelen tytön saattavan pitää sitä sellaisena)? Siis tytön pitäisi nuoleskella ja mielistellä porukkaa, josta ei edes itse pidä ja johon ei tunne kuuluvansa? Haloo? Tuossa on kaikki koulukiusaamisen edellytykset koossa; noin toimimalla tyttö itse määrittelee itsensä "lauman" alistuvimmaksi ja vähäarvoisimmaksi henkilöksi. Teillä/miehelläsi on nyt tosipaikka tarkastella kriittisesti omaa vanhemmuuttaan. Erilaiset nuoret pärjäävät usein elämässä aivan loistavasti, kunhan ovat kotonaan saaneet tuntea itsensä hyväksytyksi. Silloin eivät kiusaamiset ja sellainen satuta niin pahasti, eivätkä eskaloidu sietämättömiksi, ja ihminen jaksaa etsiä maailmasta oman paikkansa, kuten tyttönne on jo yrittänyt tehdäkin pyrkimällä sopivaan lukioon. Mutta jos kotona paheksutaan, hävetään ja sätitään lasta, hänestä voi kasvaa itseään häpeävä, aikuisenakin kiusattu ja huonosti pärjäävä, todella onneton ihminen. Nyt istutte rauhassa alas ja mietitte useampaan kertaan omaa vastuutanne vanhempina. t. Hyvin pärjännyt nainen, jota kannustettiin kotona olemaan oma itsensä, erilaisuudesta huolimatta

Nämä aavee keskustelut ovat ihan parhautta. Sanoo aloittaja mitä vaan, se on väärin, pahaa hirveää. Jos aloittaja olisi sanonut antaneensa lapsensa värjätä hiukset siniseksi, olisi hän huono äiti, sillä lasten ei kuulu värjätä hiuksia, myrkkyjä tulee ja lapsi leimautuu.



AP pelkää, ettei lapsi saa kavereita, vaan häntä aletaan pitää outona. Tämä on sangen uskottava skenaario: tyttö, jolla on huonosti värjätyt siniset hiukset, puheessaan selkeä aksentti ja joka on syrjäänvetäytyvä ja kokematon sosiaalisessa kanssakäymisessä. Todennäköisesti kiusaamista tapahtuu.



Ja täällä tädit huutaa kuorossa, että AP on huono äiti ja tunkemassa kaikkia samaan muottiin.. :D

En ota kantaa asiaan millään tavalla. Kerron vain mitä tehdä, jos värin haluaa muuttaa.



Mikäli haluaa luopua sinisestä ja värjätä tummemmaksi, ei tarvitse (tai kannatakaan) värinpoistoja tehdä. Valitsette värin joka on vähintään asteen tummempi, mielellään useamman ja sävy taittaa kupariin (ihan reilusti!). Tämä taittaa sinistä ja väristä tulee jotakuinkin neutraali.



Mikäli tyttö haluaa vaaleammat hiukset, niin sitten värinpoisto/vaalennus ja jokin kevyt neutraloiva (kullan vaalea tms) väri päälle. (Hiukset pitää aina kevytvärjätä värinpoiston jälkeen. Tämä sulkee hiussuomut jotka on värinpoistolla räjäytetty auki..)



Tai jos epäilette omia kykyjänne, menkää kampaajalle. Ammattilainen osaa arvioida hiusten kunnon ja tarvittavien pigmenttien määrän värin muuttamiseksi.

Tuon ikäinen tai nuorempikin voi teettää abortinkin ilman että siitä tarvitsee vanhemmille (saati sitten äitipuolelle!)kertoa. Hiusväri on aika pikkujuttu kuitenkin.



Jotenkin huvittaa tuo ap. Minä olen 36 ja voisin vaikka värjätä hiukset siniseksi, jos tykkäisin. Violetteja ja pinkkiä ja keltaista raitaa ollutkin viime vuosina. Kuten tästäkin keskustelusta huomaa lähes kaikki muut vastaajat elävät tätä päivää, kun taas ap kireine nutturoineen on jäänyt jonnekin vuosikymmenien päähän.

Väri on erittäin epätasaisesti laitettu, osassa kohtaa vaalea, osassa harmaa, osassa sininen. Tyttö ITSE ehdotti, että väri laitettaisiin tasaisemmaksi. Hän on ITSE tietoinen, että värjäys on menny aika metsään.



En ole häntä millaan tavoin pakottanut mihinkään, kysellyt ja ehdottanut.



Ihmiset on nyt vähän eksyneet asiasta. Toisaalta koulun alkuun on vielä aikaa ja saadaan tuolloin nähdä ystävystyykö täällä.



Tyttö on erittäin ujo, piiloutuu hiustensa alle (puoli naamaa hiusten alla). Yritän oikeasti vain auttaa.



Kaikille tiedoksi, tytöllä on kaikki hyvin ja kukaan ei ole häntä pistämässä nippusiteisiin ja värjäämässä hiuksia. Älkää nyt vaahdotko.



Kuten joku sanoi, oli asia mitenpäin tahansa, aina tulee kuraa niskaan. :D

Eiköhän se oo tärkeintä mitä ihminen on sisältä! Siihen ei vaikuta hiusten väri mitenkään. Jokaisen pitäisi saada valita oma tyylinsä.

Hiukset kannattaa värjätä siniseksi nuorena. Aikuisena ja työelämässä siihen ei välttämättä ole enää mahdollisuutta, vaikka haluaisikin!

Eiköhän nuori itse tiedosta parhaiten ympäristön paineet. Ja osaa varmaan värjätä hiukset uudestaan, jos oli mielestään vikatikki.

Hyvä nosto

Sillä ei ole mitään väliä,

mitä väliä olet siitä

hiusväristä,

kuhan tyttö ite tykkää siitä.

ps miks rivivaihtoja pitää laittaa niin paljon??????

Vierailija kirjoitti:

nimenomaan nuo värit eivät tee halvan näköiseksi, vaan niistä tulee usein mielikuva, että ihmisellä on jokin oma tyyli, vahva itsetunto,

Itse olen huomannut, että ne jotka joutuvat ulkonäöllään shokeeraamaan, ovat usein hyvinkin heikkoja itsetunnoltaan. Kenties hyvin ujoja tavallaan ja yrittävät sitten ulkokuorella luoda persoonaa itselleen, kun eivät muuten saa itseään näkyväksi.

Ja voihan sininen tukka ollakin hyvin toimiva "keskustelunavaus" teinien kesken. Apna antaisin siis olla toisen rauhassa.

Minun tapauksessa se johtui äidin katujyrästä asenteesta. Aloin kutosluokalla ihannoimaan persoonallisen näköisiä ihmisiä median kautta. Ensimmäisenä etsin itseäni goottityylin kautta kunnes manga- ja animekiinnostus "määräsi" pukeutumiseni.

Toivoin alkuun mustia hiuksia toteuttaakseni tyyliäni, muttei äiti suostunut. Jouduin oikeasti näyttämään "vammaiselta" (monien mielestä näytin siltä lyhyessä tukassa ja suorassa otsatukassa) (vaalean)ruskeissa hiuksissa. Kirppisvaatteet pilasi koko olemuksen, eikä ne sopineet mieleisiin vaatteisiin. Tuli siinä kutosluokkalaisena toiseuden tunne, kun muut luokan tytöt saivat näyttää kauniilta, käyttää muodikkaita vaatteita (ei nyt mitään yli 20 euron paitoja tai yli 30 euron farkkuja) ja pitää pitkiä hiuksia. Puhevika ei tuonut sitä tunnetta, ihme kyllä. Ellei äidin asenne ollut se, että eihän tällaisen "erityisen" tarvitsekaan näyttää kauniilta tai nyt aikuisena seksikkäältä.

Joululoman aikana ollessani seitsemäsluokkalainen sain vaalentaa hiukseni ja katsoin vinkkejä, miten pystyin toteuttamaan ne oman tyylin mukaisesti. Löysinkin hiustyylin yhden muusikon kautta, mitä äiti kauhisteli, ja samantyyppinen hiusmalli oli kahdeksannella luokalla. Äiti ihan vähä-älyisen näköiseksi kutsui minua.

Ai niin, olihan minulla kahdeksannella luokalla vähän keskeltä pitkä otsatukka, muttei silmiä peittävä, ja toinen puoli oli vaalea ja pinkki. Pari kertaa värjäsin, ja sen jälkeen oli värinpoisto. Hiustyylistä tuli kiistaa.

Itse nyt jälkikäteen olen tajunnut, minkälainen nössö olin jossain vaiheessa. Lävistyksiä en tosin ottanut koskaan pois naamalta, vaikka äiti olisi pyytänyt. Ihan äidin liian jyrkkien kantojen takia tulin liian epävarmaksi ja aloin kärsiä itsevihasta, kun en saanut näyttää kuuluvani tiettyyn ryhmään. Nyt 25-vuotiaana minulla on pitkä hiukset ja otsatukan ja väriltään punaiset. Näytän edelleen persoonalliselta, mutta olen Queenin, Nirvanan yms. kuuntelija. Pukeutumisessa suosion leopardikuviota, mutta löytyy joku Hello Kitty-kuviolla oleva printtipaita. Kun osa nuoruudesta vietiin minulta, niin se on johtanut tähän teiniltä näyttämiseen ulkoisesti. En ihan ajatellut tulla nuoruutta yli-ihannoivaksi Madonna kakkoseksi.

Itse olen löytänyt kaltaisiani retropelaajista ja opiskelemaltani ammattikoulun linjalta. Juttelen muutamien kanssa opiskeluihin ja työhön liittyvistä asioita sekä muista kiinnostavista asioista. Muuten viihdyn yksin, muttei se tarkoita ettenkö viihtyisi toistenkin kanssa. Peruskoulussa minulla ei ollut uskallusta etsiä kavereita johtuen ujoudesta. Oli minulla toki pari läheistä serkkua ja joidenkin heidän kavereiden kanssa olin välillä, mutten vain kokenut seuraa omakseni. Pienellä paikkakunnalla tämä oli kaikkein vaikeinta.