Työkaveri vei yksivuotiaan päivähoitoon,

Olen kiitollinen kun sain hoitaa neljä lastani kolmivuotiaiksi itse. Kävin töissä parin vuoden välein, mutta en ehkä ollut ihannetyöntekijä.

Molempien kanssa oli taloudellinen pakko, minulla ei ole ns. uraa vaan ihan tavallista työtä teen. Sinnittelimme melkoisessa taloudellisessa ahdingossa reilu puoli vuotta hoitovapaalla, sen enempää ei yksinkertaisesti ollut varaa.



Meillä ei kyse edes ole siitä, ettemmekö olisi säästäneet lasta varten tai olisimme ylimitoittaneet esim. lainamme tms. mutta elämä yllättää ja lasta varten säästetyt rahat valitettavasti hupenivat elämän ikävissä yllätyksissä ennen kuin lapsi ehti edes syntyä.



Kaikkeen ei pysty varautumaan. Sen sijaan järjestimme lapsillemme mahdollisimman lyhyet hoitopäivät siten, että mies vei esikoisen klo 9.30-10 hoitoon ja minä hain klo 15-16. Kuopuksen kohdalla emme voineet järjestää lyhyempää päivää, mutta pari ekaa kuukautta pidin perjantait vapaana, joten hoitoviikko oli lyhyt. Hoidossa ei silti lapset olleet koskaan 7 tuntia kauempaa.



Mitä todistettuja traumoja lapsi saa siitä, että hän on tutussa paikassa tuttujen hoitajien ja tuttujen lasten kanssa hoidossa päivisin, kun taas illat, viikonloput ja lomat vietetään perheen kesken? Korostan tässä nyt laadun merkitystä. Se kotona oleva äiti voi hoitaa lasta rutiinilla itse todella olematta läsnä. Se työssä käynyt äiti saattaa taas panostaa lapseen enemmän,kuunnella juttuja, leikkiä ja viihtyä lapsen kanssa. Monilla kotiäideillä on suorituspaineita lasten kehityksestä, ja enemmänkin puoliväkisin koulutetaan lasta kuin kuunneltaisiin lasta ihan rauhassa. Se työäiti saa epäilyilleen tukea tai kommenttia päiväkodista eikä tavallaan ole niin yksin siinä kasvatustyössä.



Kun puhutaan, että kylä kasvattaa, ollaan nykyaikaisen kylän edessä. Osa kokee todellista sankaruutta voidessaan todeta, että olen täysin yksin lapseni kasvattanut eikä päivääkään ole ollut kenelläkään hoidossa. Mutta missä on ne rakastavat aikuiset lapsen ympärillä? Onko lapsella ketään muita aikuisia antamassa positiivista palautetta, ihailemassa ja kannustamassa kuin vain omat vanhemmat ja ehkä satunnaisesti muuta sukua?



En nyt puhu varhaisen päivähoidon puolesta sanoessani, että lasta kasvattamaan tarvittaisiin kylä ja että nykyajan nuorten pahoinvointi johtuu mielestäni siitä, että perheet ovat yllättävän yksin kasvatustyössään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että laaja verkosto erilaisia aikuisia lapsen ympärillä auttaa lasta tajuamaan maailmaa ympärillään ja antaa eväitä siihen, mikä on normaalia ja mikä ei. En puhu jatkuvasti erilaisista aikuisista vaan esim. 7 aikuisesta, jotka ovat tuttuja, joita tavataan usein, jotka viettävät lapsen kanssa aikaa, antavat palautetta ja viestivät lapselle erilaisista tunteista ja reagoinneista. MIkään ei tietenkään korvaa omia vanhempia, mutta 5 tuttua ja turvallista aikuista,joita tavataan viikottain tai useammin, antaa lapselle varmasti monipuolisemmat ja turvallisemmat eväät kasvamiselle. Lapsi ei todella tarvitse muuta kuin äitiään, mutta tunnepuolella tällainen symbioosi on köyhempää ja lapselle turvattomampaa. Useat aikuiset viestivät lapselle, että hän ei jää yksin, jos jotain sattuu pääasialliselle hoitajalle. Näiden aikuisten ei tarvitse olla juuri päiväkodin henkilökuntaa vaan esim. kerhonvetäjä tai jonkun harrastuksen vetäjä, isovanhemmat, naapurit tms.



Ihannemaailmassani kaikki voisivat olla vanhempainvapaalla siihen asti, että lapsi on 2-vuotias. Omat lapseni sopeutuivat hienosti päiväkotiin, eikä kumpikaan ole vielä koskaan itkenyt sinne jäädessään. Itse olisin kuitenkin viihtynyt pidempään ja esim. kuopuksen hitaan kehityksen takia olisin mielelläni ollut vielä puolisen vuotta kotona. 2-vuotiaalla on monia sellaisia taitoja, joita 1,5-vuotias vasta opettelee esim. kyky ilmaista itseään kattavasti. Meidän molemmat lapset ovat alkaneet puhua lauseita vasta lähempänä 2 vuotta. Yksittäisillä sanoilla toki ovat osanneet ilmaista itseään.



Silti ei pidä demonisoida päivähoitoa ja syyttää vanhempia itsekkäiksi tai huonoiksi vanhemmiksi. Se huonous on aika suhteellinen käsite ja loppujen lopuksi vain lopputulos ratkaisee.



Minut on viety päivähoitoon 1-vuotiaana. Minulla on aina ollut turvallinen koti, ja olen elämässäni selviytynyt kivasti ja aika kivuttomastikin. Suhteet vanhempiini ovat kunnossa, enkä ole koskaan kokenut hylkäämisen tunnetta, vaikka itselläni onkin monia muistoja päiväkotiajoilta.

kaikista vaan ei ole hyviksi vanhemmiksi. Ja jos ei omaa lastaan vaan rakasta sen vertaa, että itse kiinnostaisi se kasvattaa, niin päivähoito on oiva vaihtoehto.

paljon muutakin kuin lapsen hoitamista silloin kun lapsi on 0-6 vuotta...

Vai noinko vähällä meinasit päästä? Sen kuuden ensimmäisen vuoden jälkeen olet ihan samalla viivalla töissä käyvien kanssa:D Mutta onhan sulla kuusi vuotta aikaa päteä loistavilla äidinlahjoillasi:DDD

tuon välin päivähoidossa, vuoden iässä. Meillä mammalomat loppuvat, kun lapsi on noin 10 kk. Ei siinä ole mitään siunailemista.

i] paljon muutakin kuin lapsen hoitamista silloin kun lapsi on 0-6 vuotta... Vai noinko vähällä meinasit päästä? Sen kuuden ensimmäisen vuoden jälkeen olet ihan samalla viivalla töissä käyvien kanssa:D Mutta onhan sulla kuusi vuotta aikaa päteä loistavilla äidinlahjoillasi:DDD

[/quote]

Tämän paremmin en olisi itse osannut sanoa :) Ja teini-ikäisten äitinä voin sanoa, että NYT sitä oikeaa välittävää, läsnäolevaa ja kannustavaa vanhemmuutta vasta tarvitaankin :)

Ja teini-ikäisten äitinä voin sanoa, että NYT sitä oikeaa välittävää, läsnäolevaa ja kannustavaa vanhemmuutta vasta tarvitaankin :)

Epäilemättä. :)

Minusta on lähinnä outoa, että hoitoonvienti-ikää pidetään jonkinlaisena hyvän vanhemmuuden mittarina. Tiedän eräänkin perheen, jossa lapset hoidetaan kotona kolmivuotiaiksi, mutta sen jälkeen he ovatkin sitten päivähoidossa vuoden jokaisena arkipäivänä.

Omani ovat aloittaneet hoidossa hyvin pieninä, mutta pitäneet joka vuosi pitkiä lomia.

..näiden mammojen jälkeläisiä voi kutsua vaikka mulkeroiksi...kun äidit eivät välitä heistä..vaan jotenkin sen tekeminen maistuu...mutta ei enää hoitaminen. Kysykää ennen seuraavan tekemistä, miksi lapsi haluasi syntyä sinun kasvatettavaksi.

Hauskoja tyyppejä ootte! Meillä on lapsia ja kaikki on viety hoitoon heti äitiysloman loputtua. Mulla on työpaikka, jonka haluan pitää! Tykkään työstäni. Tykkään myös lapsistani. Eivät ne katsos sulje toisiaan pois mitenkään.

En vain voisi kuvitella makaavani kotona! Eivät lapset siitä enempää saa!

ja alta puolen vuoden ilmoitti, että on toinen lapsi tulossa. Esikoinen jatkaa edelleen päivähoidossa, mamma kasvattaa vatsaa töissä, vaikka omien sanojensa mukaan olisi vallan hyvin varaa olla sen pienen esikoisen kanssa kotona. En vain tajua.

Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Näitä äitejä vartenhan on koko systeemi rakennettu. Lapset hoidetaan laitoksissa ja vanhemmat ovat töissä.Mitä tästä pitemmän päälle seuraa on tulevaisuudessa nähtävissä.

nyt ovat kirjoittelemassa, sillä 70-luvulla mentiin töihin, kun lapsi oli 6 kk ja 60-luvulla äippäloma oli 3 kk , eikä ollut useinkaan mitään mahkuja jäädä kotiin, kun työpaikka meni alta, jos halusit hoitaa itse lapsesi,.Syytätte siis omaa lapsuuttanne ja vanhempianne. hyi..

nyt ovat kirjoittelemassa, sillä 70-luvulla mentiin töihin, kun lapsi oli 6 kk ja 60-luvulla äippäloma oli 3 kk , eikä ollut useinkaan mitään mahkuja jäädä kotiin, kun työpaikka meni alta, jos halusit hoitaa itse lapsesi,.Syytätte siis omaa lapsuuttanne ja vanhempianne. hyi..

Tällöin hoidettiin tosi harvoin pieniä laitoksissa.Lapsilla mahdollisuus luoda kiinteä merkitsevä suhde hoitajaan.Myös hoitopäivät olivat huomattavasti lyhyempiä kuin nykyään.Harvemmin äidit joilla mahdollisuus hoitaa pientä lähtivät silloin töihin. Nuoret perheet tyytyivät huomattavasti vaatimattomampaan elintasoon ja näkivät selkeämmin että kaikella on aikansa ja perheen hyvinvoinnin kannalta pienten hoitaminen kotona oli arvostettuasia.

Ainakin omassa tuttavapiirissäni kaikki lapset menivät hoitoon, kenenkään äidit eivät olleet kotiäiteinä.



Äitiysloma kesti 70-luvun lopussa noin puoli vuotta, tätä ennen vielä vähemmän. Hoitovapaata ei tunnettu eikä osittaista hoitovapaata.

Ainakin omassa tuttavapiirissäni kaikki lapset menivät hoitoon, kenenkään äidit eivät olleet kotiäiteinä.

Äitiysloma kesti 70-luvun lopussa noin puoli vuotta, tätä ennen vielä vähemmän. Hoitovapaata ei tunnettu eikä osittaista hoitovapaata.

Mutta eivät valtaosalta olleet nämäkään lapset laitoshoidossa ja ylipitkiä päiviä. Kannattaisi muuten ottaa selvää miten suuri osa lapsista alle kolmevuotiaista hoidettiin tällöin ryhmissä laitoksissa.Sinun tuttavapiirissäsi oli näin, mutta olipa aivan toisin meillä päin ja molemmat melko pieniä otoksia. Mutta kyllä suhtautuminen pienten hoitoon on valtavasti muuttunut 70-luvulta lähtien!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on laki, jonka perustetta on vaikea ymmärtää. Nuoret ja terveet vanhemmat kiikuttavat lapsensa hoitoon ja ovat päivät kotona 24/7. Äidit kuskaavat isommat sisarukset hoitoon ja ovat vauvan kanssa kotona äitiyslomalla.



Kotihoidossa oleville lapsille on joka paikkakunnalla kerhoja. Niitä järjestävät mm. seurakunnat, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, kunnat ja kaupungit. On vanhempien omasta viitseliäisyydestä kiinni, pääseekö lapsi 1-3 kertaa viikossa parin, kolmen tunnin kerhoon.



"Jotkut kun tykkäävät töistään Ja töistä ei aina ole hyvä olla poissa vuositolkulla, ainakaan meidän töissä."



Aika moni nainen työskentelee matalapalkka-aloilla. Töihin pääsee ilman koulutusta tai lyhyellä koulutuksella. Kauppa, siivous, hotelli, ravintola, keittiötyöt, laitoshuolto, tehtaan liukuhihnatyöt, konttori, palvelualan työt, vanhainkoti jne. On aivan sama, onko töistä pois kuukauden vai 10 vuotta. Työtä osaa varmasti tehdä, vaikka hoitaa omia lapsia 10-20 vuotta kotona!

Voi vauva parka... ei noin pienen paikka ole missään muualla kuin kotona. Jos mami ei jaksa hoitaa lasta, tai työ on niin tärkeä, miksi ihmeessä hankkii lapsia lisää? Töihin vaan ja hankkimaan rahaa. Eikö tässä maassa ole jo tarpeeksi huonosti hoidettuja lapsia...

Sua näyttää nyt ärsyttävän seuraavat asiat:



-Alle 1v laitettiin hoitoon vaikka on mielestäsi liian pieni siihen



-Työkaveri kehtaa tehdä lyhennettyä viikkoa. Tämä ei tietysti johdu siitä, että hän haluaisi keventää pienen hoitopäiviä vaan siitä, että hän tulee muuten vain notkumaan töihin.



-Rahaakin tällä eukolla on.



-Pääsee taas pian kotiin ainakin vuodeksi.



Ei ihme, että olet katkera.



Meidän työpaikallamme tämä ei ole mikään harvinaisuus. Yksi työkaveri tuli töihin kun lapsi oli 16 kk ja jäi 5 kk jälkeen uudelleen kotiin. Toinen oli töissä vain 3 kk. Kehtasivat siis saada toisen lapsen. Olishan niiden pitänyt pitää pidempi tauko ihan vain sinunkalaistesi naisten vuoksi.



Itse olen palaamassa myös töihin. 1v menee minullakin hoitoon. Nelipäiväistä viikkoa teen. Ja ajattelin, että pian voisi alkaa harkita kakkosta. Että olipas työkaverisi todella harvinainen tapaus.

Että hänellä on oma elämä ja kiinnostusta työntekoon? Pitäisikö maata kotona kasvattamassa persettä myös? Onko käynyt mielessä, että jotkut meistä ihan oikeasti nauttii työnteosta ja kokee sen tärkeäksi?

Itse olin raskaana, kun esikoinen 8 kk ja esikoinen aloitti tarhassa 11 kk iässä. Itse ehdin opiskella juuri yhden lukukauden ennen seuraava äitiyslomaa. Esikoinen oli koko ajan tarhassa ainakin 3 päivää alle 7 h. Itse sain tehtyä molempien äitiyslomilla kirjatenttejä.



Ja nyt olen valmistunut lääkäriksi 6 vuodessa, tehnyt 2 lasta opintojen ohessa.



Enkä koe menettäneeni vauva-aikaa, jos joku nyt niin miettii.



Kukin taplaa tyylillään. Itse ainakin olin silloin niin vauhdikas, etten olisi kyennytkään olemaan kauempaa kotona. Kaipasin haasteita muualta.

ja alta puolen vuoden ilmoitti, että on toinen lapsi tulossa. Esikoinen jatkaa edelleen päivähoidossa, mamma kasvattaa vatsaa töissä, vaikka omien sanojensa mukaan olisi vallan hyvin varaa olla sen pienen esikoisen kanssa kotona. En vain tajua.

Meillä on lainaa okt:sta, on kaksi autoa, isot lämmityskulut talvella jne. Niitä ei yhden palkalla maksella. Kahden on pakko olla töissä.

Ennen kuin käyt valittamaan, että onko pakko ottaa isoa lainaa, voin kertoa, että laina ei ole iso. Lyhennys on 500e, autojen lyhennykset 200 euroa kuukaudessa, mutta kun tulee kaikki muut laskut päälle niin niitä ei vaan yhdellä palkalla (1300 euroa netto) maksella, usko huviksesi. Siinä on pakko mennä töihin, vaikka ei kauheesti kiinnostakaan.

Voin kertoa miksi. Meillä on lainaa okt:sta, on kaksi autoa, isot lämmityskulut talvella jne. Niitä ei yhden palkalla maksella. Kahden on pakko olla töissä.

Ei siis ehdi olla töissä vuottakaan ja tekee lisäksi lyhennettyä viikkoa, joten ilmeisesti tuli vain työpaikalle notkumaan ja heivasi riippakiven hoitoon.

Ja töistä ei aina ole hyvä olla poissa vuositolkulla, ainakaan meidän töissä.