Miehen uskottomuudesta selviäminen

Nyt mieheni on pettänyt minua taas....Hän kertoo harrastaneensa seksiä vain yhden kerran tämän naisen kanssa....

tää paljastaa koko ketjun provoksi. Ei ihan oikeasti voi olla enää tässä maailmassa naista kuka tämän uskoo

Nyt mieheni on pettänyt minua taas....Hän kertoo harrastaneensa seksiä vain yhden kerran tämän naisen kanssa....

tää paljastaa koko ketjun provoksi. Ei ihan oikeasti voi olla enää tässä maailmassa naista kuka tämän uskoo

minäkin tunnen naisen joka uskoi saman väitteen, ja juuri näin että toinen nainen oli raskaana. Myöhemmin sai kyllä koko totuuden selville.

Pikkutytöt heittävät miehen pellolle, naiset jatkavat liittoa, mikäli näkevät siinä riittävän paljon hyvää. sellaisena kuin hän on.

ap vastaa eikö se ole todistus rakkaudesta minuun ja perheeseen että hän luopuu täysin tuosta uudesta lapsesta? Näin minä ajattelen ja minä sanoin, että voin erota, mutta mies ei halua. en minä pelkää seuraavaa kertaa, koska tiedän, ettei sitä tule. mies on itkenyt niin paljon. mieheni on hyvä mies. silti tuntuu pahalta. mitä jos en pystykään uhontamaan? pystyin antamaan ensimmäisen kerran anteeksi, ei se enää tunnu pahalta. pystynkö nyt? eilen oli hyvä päiv'ä ja meillä oli ihanaa, läheisyyttä, yhdessöoloa, nyt tuntuu taas siltä, että kaikki on hajalla. kaikki on aaltoilua

kun mieheni petti minua, hölmö uskoin että suhde oli ollut vain henkinen ja muutaman kerran oli pussailtu. Mies vakuutteli samaa tarinaa, myös pariterapiassa. Suhde jatkui myöhemmin ja kun soitin toiselle naiselle, sain kuulla, että seksiä oli harrastettu viikoittain kaksi vuotta. Nyt olen tyytyväinen, että tiedän, vaikka ihan niitä kaikkia yksityiskohtia en olisi välittänyt tietää.



Ei rakkaastaan halua uskoa pahaa. Asiat pystyy aina selittämään itselleen uskottavasti, niin epäuskottavia kuin ne ovatkin.

kun mieheni petti minua, hölmö uskoin että suhde oli ollut vain henkinen ja muutaman kerran oli pussailtu. Mies vakuutteli samaa tarinaa, myös pariterapiassa. Suhde jatkui myöhemmin ja kun soitin toiselle naiselle, sain kuulla, että seksiä oli harrastettu viikoittain kaksi vuotta. Nyt olen tyytyväinen, että tiedän, vaikka ihan niitä kaikkia yksityiskohtia en olisi välittänyt tietää. Ei rakkaastaan halua uskoa pahaa. Asiat pystyy aina selittämään itselleen uskottavasti, niin epäuskottavia kuin ne ovatkin.

Vaikka vaisto sanoo muuta niin sitä ei halua uskoa.

sain rauhoittavia, nyt on hiukan helpompi olla. Terapeutti oli viisas ihminen ja kehotti kyllä puhumaan miehen kanssa, mutta ei liikaa tukeutumaan häneen. Ymmärrän miksi. Kirjoitin eilen toiselle naiselle. En kuitenkaan lähettänyt vielä, sillä en ole varma, mitä haluan sanoa. Väsyttää kamalasti.

jos päätät erota, sun ei tartte välittää toisesta naisesta, jos et, sun tarttee. Päätä ennen kuin kirjoitat. Kissatappeluista harvoin seuraa hyvää.

Kyllä se nyt vaan niin on, että mies on tehnyt päätöksensä siinä vaiheessa kun on housunsa riisunut.

Ei oo ap:n mies eka eikä vika mies, joka näin toimii, mutta ei siitä voi miestä loppuelämäks rankaista pakottamalla isäksi. Ja kuka haluaa isän, joka on pakotettu tapaamisiin. Ap: ei sun todellakaan tartte välittää mistään miehes syrjähypyn elatuskersasta

Sain lapsen perheelliselle miehelle ja olisin ollut täysin valmis hyväksymään lapsen osaksi isänsä perhettä. Isä oli minulle ns. ystävä tietyillä eduilla, ei millään muotoa ihminen, jonka kanssa olisin voinut kuvitella eläväni yhdessä, vaikka hän olisi ollut vapaakin. Vaimolle lapsi oli liian kova pala ja hän kielsi kaiken yhteydenpidon, joten minkäänlaista sidettä isään tai tämän perheeseen ei muodostunut. Aluksi asia oli tosi kipeä, mutta aika pian tajusin, ettei lapsi siinä häviä vaan muut osapuolet.

Pariskunta erosi pari vuotta tapahtuneen jälkeen, isä tunnusti lapsen (sentään omasta tahdostaan), mutta koska asiaa ei otettu aikanaan esille, hän ei ole enää sitten kehdannut tunnustaa asiaa julkisesti eli ei ole lapsen elämässä mitenkään mukana. Olen itse nyt naimisissa miehen kanssa, joka on myös isä lapselleni. Lapsi kuitenkin on alusta saakka kutsunut miestäni etunimellä ja tietää, että biologinen isä on toinen ihminen. Isänpäiväkortit saa kuitenkin mieheni. Ilmeisesti tämä perhe on myös siirtänyt varallisuuttaan äidin ja lasten nimiin eli aikaanaan ei lapseni tule sieltä paljon saamaan, tuskin tulee tuntemaan asiasta katkeruutta.

Lukiessani viestiketjua jossa hän haaveilee elämästä toisen naisen kanssa sattui todella syvälle. Sain lukea kuinka elämä kanssani on vaikeaa. Tunsin itseni todella arvottomaksi.

Noin ne pettäjämiehet aina sanoo, se on keino saada toinen nainen pauloihinsa, "vaimoni ei ymmärrä minua, sinä ymmärrät". Just joo. Aivan yhtä totta kuin ne valheet, joita vaimolle kerrotaan!

onnea uuteen elämääsi ja aloittajalle voimia!

Mies tai nainen voi olla aviolittossa onnellinen, vaikka pettäisikin. Petetylle se on sitten vaikeampaan. Liiton ulkopuolisissta suhteista voidaan toki myös sopia yhdessä, mutta se taitaa harvoin toimia.



Minua on petetty, ja olen selvinnyt siitä. En välttämättä halua tietää, onko mieheni pettänyt sittemmin. On mullakin elämässäni "oma nurkka", jonne mies ei pääse.



Kun ikää tulee lisää, asiat rupeaa näkemään laajemmin, eikä kaikki ole niin mustavalkoista.



Jos mies haluaa pelastaa suhteen, menkää ihmeessä terapiaan.

miehet on sanoneet selityksiksi? Ylitsepääsemätön vieraan naisen himo? Jos se niin paljon kadutti jälkeenpäin, niin mitä ne ajatteli sillä hetkellä, kun alkoivat sen naisen kanssa suudella jne?

hyvä kuulla, että on avioliittoja, jotka ovat selvinneet pettämisestäkin.



joku kysyi, kuinka sain tietää: mieheni itse kertoi minulle pettäneensä, hän myös tunnusti ihastuneensa tähän naiseen.



ajattelen, että pitkässä liitossa sattuu kaikenlaista. Kuitenkin mieheni oikeasti yrittää korjata rikkeensä.



välillä tuntuu, etten voi hengittää ja etten ikinä selviä. välillä olen varma, että tästä voi selvitä.

kuten kirjoitinkin en halua nyt miettiä, onko seksiä harrastettu kuinka monta kertaa...minulle sillä ei ole väliä vaan sillä että mies on pettänyt minua ja sillä, että hän todella aidosti katuu ja itkee (aivan kuten edelliselläkin kirjoittajalla) ja haluaa jatkaa avioliittoa. Hän on valmis tekemään kaikkensa, jotta voisimme jatkaa perheenä. ajattelen, että jos pystymme jatkamaan perheenä ja unohtamaan tapahtuneen, ei sillä ole väliä, mitä oikeasti on tapahtunut vaan sillä että asiasta päästään yli.

Oma vinkkini AP:ole:

Sillä mitä oikeasti on tapahtunut on todella merkitystä. Asioista ei voi päästä yli, jos ei edes tiedä, mitä ne ovat.

alkuperäiselle sanoisin, että voitte varmaankin päästä yli, mutta en usko, että tulevan lapsen ignooraminen sitä edesauttaa.

joka todennäköisesti tulee kasvamaan tässä maailmassa isättömänä.

Isänä vastuuntunnoton häntäheikki jonka vaimo haluaa jo valmiiksi kieltää koko lapsen olemassaolon.



Itse kunnoioitan itseäni sen verran että potkaisisin tuollaisen (sarja)pettäjän pellolle. Mutta jotkut on sen verran heikkoja etteivät siihen kykene.

Onnea ap vain valitsemallasi tiellä!

Hieman jo elämää nähneenä sanoisin että yhden pettämisen voisin antaa anteeksi, en mitään monen kuukauden/vuoden suhdetta kuitenkaan.

Mutta se että mies pettää uudestaan...

Luuletko ap todella että miehesi ei petä taas kohta kunhan pöly laskeutuu. :DDDDDD



Voi tsiisus jotkut naiset on heikkoja tapauksia.

Pikkutytöt heittävät miehen pellolle, naiset jatkavat liittoa, mikäli näkevät siinä riittävän paljon hyvää.



Parisuhteeseen liittyviä asioita ei ylipäätään pitäisi päättää tunnepohjalta. Tietysti tuntuu ikävältä, jos toinen on pettänyt, mutta se on vain tunne ja menee ohi. Kannattaisi arvioida suhdetta kokonaisuutena.



Tietysti jos parisuhteessa ei alunperinkään ole ollut muuta hyvää kuin seksi ja/tai toisen uskollisuus, ero voi olla paras ratkaisu.



Minusta liian monet heittäytyvät parisuhteessaan lapsen asemaan ja puoliso on sitten kaikkivaltiaan isän asemassa. Isän odotetaan täyttävän kaikki tarpeet. Mutta eihän se niin toimi - vauva voi odottaa, että joku muu huolehtii, mutta aikuistuminen tarkoittaa vastuun ottamista omasta hyvinvoinnistaan. Siihen liittyy myös henkinen kasvu.



Pettämistilanne on oiva mahdollisuus nähdä puoliso ihmisenä ja oppia rakastamaan häntä sellaisena kuin hän on.

Niin ap:n kuin se syntymätönkin.



Aikuiset voivat mokailla ja antaa anteeksi mokia, mutta lapset ovat syyttömiä eikä heitä kuulu rangaista. Miten ratkaista se, että toisten lasten paras väistämättä veroittaa yhden lapsen parasta?



Kyllä aikuinen kantaa vastuun mokista ja järjestää asian niin, että missään nimessä lapsiin ei satu tai sattuu mahdollisimman vähän. Miltä tuntuu kasvaa isättömänä? Tietäen, että isällä on muita lapsia mutta hän ei kelvannut?



Entä teidän parisuhteenne lapset? Miltä tuntuu, kun perinnönjakoon tulee tuntematon? Kiukuttaako, kun on aina ihaillut isää ja se onkin ollut vain kuori eikä totta? Suututtaako salailu ja se, ettei ole ollut mahdollisuutta tutustua omaan sisarukseen (vaikkakin puolikkaaseen)?



En suosittele missään tilanteissa synkkiä perhesalaisuuksia. Avoimet selitykset on paras aina. Mies voisi kertoa lapsille mokanneensa ja satuttaneensa äitiä, ja siksi äiti on välillä surullinen, mutta että te vanhemmat yhdessä selviätte tästä ja lapsille ei tapahdu mitään pahaa. Myöhemmin voi kertoa, että lapsille on syntynyt sisaruspuoli ja että joskus tämä sisaruspuoli voisi tulla tapaamaan näitä muita lapsia. Hiljalleen vain keskustelun kautta asia tulee tutuksi lapsille eikä aiheesta synny turhaa kriisiä (paitsi ap:lle).



Minusta et voi jatkaa parisuhdetta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ennen kaikkea sinun on löydettävä jokin asenne/ratkaisu tähän syntymättömään lapseen. Se ratkaisu ei voi olla, että mies ei voi lastaan nähdä. Lapsi on tähän viaton. Mutta toki se ratkaisu voi olla se, että sinä et tätä lasta tapaa vaan isän ja lapsen tapaamiset tapahtuvat muualla.



Ehkä rankin mutta pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu teidän parisuhteenne ja lastenne kannalta olisi se, että tämä lapsi vierailisi teillä kuin mikä tahansa etälapsi, ja sinä yrittäisit vuosien mittaan sietämään tilannetta ja lasta kuin jotain etäistä sukulaislasta. Tämän etu on se, että lapset eivät näe tilanteessa mitään outoa, pelottavaa tai uhkaavaa, mies ei tapaa lasta puolisalaa ja vieläpä tämän naisen luona, jolloin saat epäillä, että jotain on edelleen tekeillä. He eivät voisi leikkiä perhettä vaan kyseessä on selkeä virhe ja erehdys, ja se varsinainen perhe olette te. Tämä viesti on tärkeä niin tälle naiselle kuin myös tälle lapsellekin. Hänen isällään on perhe, jonka osa hän on mutta jonka osa hänen äitinsä ei ole. Kun lapsi oppii asian ihan pienestä pitäen, hän ei haikaile vanhempiensa yhteenpaluuta.



Jos tämä kaikki kuulostaa rankalta ja pahalta ja sietämättömältä, suosittelen ihan oikeasti eroa. Silloin et joudu käsittelemään tätä lasta ollenkaan, kun asia ei enää sinulle kuulu. Et joudu miettimään miehesi seuraavaa erehdystä ja itkua. Nimittäin sekin on tulossa, ihan varmasti.



Tsemppiä.

vaan omaa perhettään. Jos hänen miehensä ei tunnusta lasta omakseen ei ole pelkoa siitäkään että hän on perinnönjaossa jaolla.