Miehen uskottomuudesta selviäminen

..niin yhtä hyvin voi sitten säilyttää lapsilla ehjän perheen. Kyllä kai itseään voi arvostaa ottamatta eroa?



Ihme logiikkaa.

katsoi läpi sormiensa isäni syrjähypyt, mutta jätti tämän tasan samana päivänä, kun minä muutin kotoa. Molemmat ovat nykyään uudelleen naimisissa ja paljon mukavampia ihmisiä kuin yhdessä ollessaan.

Ei teidän tarvitse olla missään tekemisissä lapsen kanssa jota miehesi ei ole koskaan halunnut. Se on ollut lapsen äidin päätös tehdä lapsi yksin eikä tehdä aborttia. Varmaan ei ole kysynyt miehesi mielipidettä lapsesta? Vahinkoja sattuu ja niistä keskustellaan yhdessä(mitä tässätapauksessa ei ilmeisesti olla tehty, nainen tehnyt yksin ratkaisun) nainen tehnyt ratkaisun lapsesta ja miehesi tekee oman päätöksen lapsen tapaamisesta yms. Moraalisesti saman arvoisia päätöksiä.

Kyllä se nyt vaan niin on, että mies on tehnyt päätöksensä siinä vaiheessa kun on housunsa riisunut.

Se kertoo uskollisuudesta perhettään kohtaan, ei kaunopuheet jälkeenpäin.

Mistäs sitä tietää, vaikka ap:n mies olisi kertonut olevansa vapaa ja nainen tehnyt päätöksensä sen perusteella...

Älä kuuntele liikaa muiden tarinoita tai kysy muiden mielipiteitä. Älä yritä kirjoittaa tarinaa valmiiksi.

Kun minua petettiin (tosin mitään lapsia ei tietääkseni tästä sivusuhteesta syntynyt) sairastuin masennukseen ja käytin n 90% valveillaoloajasta erilaisten nettikeskustelujen lukemiseen. Koetin löytää ratkaisua sieltä. Tiettyyn rajaan saakka vertaistuki on hyvää ja hyödyllistä, mutta sinun ongelmaasi se ei voi ratkaisua.

Toinen tuomitsee, toinen väheksyy, yksi kunnioittaa, toinen kehottaa eroamaan, toinen jatkamaan. Kaikki selittävät tilanteen omalta kannaltaan ja kertovat tarinansa omalta kannaltaan tai jopa niin, miten haluaisivat sen nähdä.

Jokainen kertomus ja ihminen on omanlaisensa. Siihen, miten teille käy, vaikuttaa niin monia asia: millainen sinä olet ja millainen miehesi on, mitkä asiat (lapset, talous, sosiaalinen häpeä jne.) pitävät avioliittonne kasassa ja vielä ehkä sekin, millainen ihminen tämä ns. kolmas pyörä on.

Se joka on jatkanut avioliittoa, sanoo, että valinta oli oikea ja se, joka on valinnut toisin, puhuu sen puolesta.

Vertaistuki on hyvä asia, mutta kirjoita itse oma tarinasi sillä tavoin, että voit itse elää sen kanssa.

Olet vielä ihan sokissa. Elä päivä kerrallaan ja koeta tehdä asioita, josta saat hyvän mielen: muista syödä ja liikkua, koeta nukkua.

Kun minä aloin päästä yli pettämiskriisistä, aamut olivat edelleen kaikista vaikeimpia. Silloin minulla oli tapana kirjata ylös jokaisena aamuna yksi hyvä asia elämästäni, sellainen joka ei liittynyt mieheeni. Tämä voi kuulostaa lapselliselta, mutta se auttoi minua.

Kaikkea hyvää sinulle ap

Kyllä se nyt vaan niin on, että mies on tehnyt päätöksensä siinä vaiheessa kun on housunsa riisunut.

Ei oo ap:n mies eka eikä vika mies, joka näin toimii, mutta ei siitä voi miestä loppuelämäks rankaista pakottamalla isäksi. Ja kuka haluaa isän, joka on pakotettu tapaamisiin. Ap: ei sun todellakaan tartte välittää mistään miehes syrjähypyn elatuskersasta

mies on antanut pippeliä ja nainen toosaansa. Kumpikin ollut tyytyväisiä. Vahinkolasta tuskin haluttu ja oikeita tunteita himon lisäksi tuskin ollut. Mies tuskin mitään muuta halunnutkaan. Nainen on toki voinut haluta siitoksen itselleen, mutta vain omasta tahdosta.

Ei kukaan edes ajattele, että sperman luovuttajan täytyisi mahdollista jälkeläistään tavata.

Parempi, että annatta sen kakaran äiteineen olla rauhassa. Se nyt vaan on ja sillä selvä. Äitinsä on tiennyt tilanteen kun on tehnyt siitospäätöksensä ja myöhemmin päättänyt pitää au lapsensa.

Olen seurannut tätä keskustelua jo jonkin aikaa, mutta nyt on pakko kommentoida. Se on nyt vaan niin, että ap:n mies on siittänyt lapsen, harrastanut seksiä toisen naisen kanssa, intiimiä kanssakäymistä, ei luovuttanut anonyymina spermaa. Tämä lapsi on aivan yhtä paljon ap:n miehen kuin tämän naisenkin. Se ei ole mielipidekysymys tai valintakysymys. On aivan sama, mitkä ovat olleet tunteet kun lasta on alulle pistetty, mutta tekemättömäksi asiaa ei saa. Ap:n mies on lapsen isä ja jonain päivänä hän joutuu sen asian kohtaamaan. Nykypäivänä tuollaiset asiat eivät pysy salassa ja siinä sitä on AP:n miehellä ja AP:lla selittämistä, miksi vastuu on jätetty kantamatta…Öööh….”no mies vaan halusi pillua, muttei lasta ja päätettiin unohtaa koko asia, kun rakastin miestäni niin paljon”. Ja näinkö AP:n mies selittää asian lapselle, kun hän tulee oven taakse ja haluaa tutustua isäänsä?

mieheni itse kertoi minulle pettäneensä, hän myös tunnusti ihastuneensa tähän naiseen.

AP: jos näin on, niin miten musta tuntuu, ettei sulle ole kerrottu koko totuutta...

a) ihastunut naiseen - harrastanut KERRAN seksiä - josta hupsista nainen raskaaksi - tämän jälkeen vasta asia tunnustetaan

b) jos mies on ihastunut naiseen, niin voiko lapsikaan olla ihan samantekevä...tai muutenkaan.

Vaadi AP totuus mieheltäsi. Muuten olet kohta tilanteessa, jossa luulet eläväsi ehjänä perheenä ja miehelläsi on salainen toinen perhe naapurikaupungissa. Jos tuossa tilanteessa mies tunnustaa ihastuneensa, niin ...Helpommalla olisi päässyt, jos olisi jatkanut valheidensa sarjaa väittämällä tyyppiä samantekeväksi kertapanoksi.

Jos teillä on halu jatkaa, niin koettakaa päästä yli, mutta älä myy itseäsi liian halvalla!

se on ihan varma.

Isälläni on äitini kanssa 2 lasta ja au lasta.

Äiti ns antoi pettämisen anteeksi, mutta vaati isän siirtämään omaisuuttaan minun ja veljeni nimiin jo meidän ollessa lapsi. Äiti on viisas nainen. Jaksoi vielä eronkin jälkeen hoitaa isän hautaan

Tässä on kova nainen. Heti tulee mieleen ns. vanhemman ajan nainen, joka kestää ja ajattelee perheensä (lastensa) etua. Moni nainen ei kykenisi näin jäätäviin ratkaisuihin, mutta näin se pitäisi mennä. Jos mies munistaan jää kylille kiinni ja uikuttaa takaisin kotiin, niin sitten asia hoidetaan niin että se pettäminen todella tuntuu. Että jotain siitä myös seuraa.

Itse olen niin tunneihminen, että en usko että pääsisin pettämisestä yli. Tiedän, että vaikka olen tavallaan voimakas ihminen, jäisin ikuisesti vellomaan niihin itsesyytöksiin enkä pystyisi miestä enää silmiin katsomaan. Ero olisi mulle ainoa vaihtoehto. Sen takia toivonkin hartaasti, että perheemme pysyy koossa -uskon tehneeni hyvän valinnan miehen suhteen- ja jos sitten kännipäissään pettää niin asia ei minulle tule tietoon.

Varaudu ainakin kolmeen, neljään vuoteen. Jotenkin tulee vaivaamaan loppuelämän, mutta ei se pilaa elämää. Se on niinkuin sairastettu syöpä, sen kanssa oppii elämään, vaikka uusiutuminen pelottaa taka-ajatuksissa. Ja ehdottomasti menkää pariterapiaan.

Miksi ihminen nykyaikana suostuu elämään näin? Syöpään sairastuminen ei ole valintakysymys, mutta epätyydyttävässä liitossa eläminen on. Vaikka kuinka rakastaisi miestään, niin onko se jatkuvan pelon arvoista?

Mutta ehkä olen jäävi puhumaan. Itse katselin yhden pettämisen, toisen jälkeen otin eron. Ihan helvettiähän se erokin on, mutta parempaa kuin elää keskellä luottamuspulaa koko loppuelämä.

kiitos kaikille vastauksista. Olemme menossa tänään pariterapiaan yksityiselle. Puhuimme eilen illalla pitkään asiasta, vaikka vaikeaa se onkin, kun itken lähes jatkuvasti. Joku kysyi, tiesikö nainen mieheni olevan naimisissa. Emme ole asiasta keskustelleet, mutta olettaisin, että näin on. Kaipa ovat keskustelleet elämästä, jos ovat toisiinsa ihastuneet. En ymmärrä, millainen nainen tekee tällaista. Miksi hän haluaa ehdoin tahdoin romuttaa perheeni.



Mietin eilen myös avioeroa. Uskalsin miettiä sitä nyt ensimmäisen kerran. Meille se ei olisi taloudellisesti mikään mahdottomuus: lainatkin on maksettu ja molemmilla hyvä toimeentulo. Ehkä pelkään eniten sitä, että mieheni menisi tuon naisen kanssa yhteen, vaikka hän sanookin, ettei se ole ollut puheissa eikä hän sitä halua. Sitä en kestäisi. Eroajatuksen kestän vielä, mutta ajatus miehestäni tuon naisen kanssa perheenä saa minut hulluksi.

Mietin edelleen naiselle soittamista. En tiedä mitä sanoisin, ehkä haluaisin sittenkin kysyä hänen versionsa totuudesta. Mutta mistä tietäisin mikä on oikea versio.

se lapsi on isälleen yhtä arvokas kuin läjä spermaa.

ja tuollainen mieskö on sitten arvokas?

Mulla on oma kokemus asiasta. Lapsi tosin sai alkunsa kun olimme mietintätauolla mieheni kanssa ja asiasta aikanaan tännekin kirjoittelin. En löytänyt ketjua ainakaan nopealla etsimisellä.

Lapsi on nyt 2-vuotias ja mieheni tapaa häntä kerran viikossa. Lisäksi hän on meillä yhden yön kuukaudessa. Tietysti aluksi nikottelin kovastikin järjestelylle, mutta nyt se tuntuu ihan luontevalle.



Omaa suhtautumistani toki helpottaa se, että olimme harkinta-ajalla kun mies pisti toisen naisen raskaaksi, enkä kamalasti voi häntä siitä tuomita. Tiedän myös naisesta sen, etteivät varmaankaan olisi pistäneet hynttyitä yhteen mieheni kanssa, sen verran erilaisia ihmisiä ovat. Helpottaa asian hyväksymistä. Pistin kuitenkin tiukat ehdot, että tapaamisten täytyy olla joko meillä tai julkisella paikalla ja minun täytyy voida olla niissä läsnä. Harvoin kuitenkaan olen. Lapsen äiti on jo uudessa parisuhteessa ja hoidamme käytännön asioita aika paljon tämän miehen kanssa. Se on minulle henkisesti helpompi kestää, kuin miehen yhteys lapsen äitiin.



Meillä on ennestään yksi lukioikäinen poika. Hän ei ole saanut asiasta traumoja..



Tsemppiä ap. Vaikeista asioista voi päästä yli, jos tahtoa on. Itse kehotan kuitenkin käymään asiat kunnolla läpi ja miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin sen, mikä ekana mieleen tulee.

kerron sinulle tositarinan muutaman vuoden takaa



Tuttavani mies jäi kiinni pettämisestä ja pettämisen tuloksena oli lapsi. Nainen oli tarkotuksella hankkiutunut raskaaksi(ovistikku apuna)Halusi kovasti lapsen ja lapselle menestyvän isän ja hyvät elarit.

Pettämisen seurauksena tuttavani sairastui vakavasti. Onneksi tuttavani sisko ja tämän mies auttoivat tuttavaani. Tuttavani sisko keskusteli perusteellisesti siskonsa petturimiehen kanssa ja sopivat, että isyys varmistetaan testeillä ja jos hän on lapsen isä niin vaatii yhteishuoltoa ja lasta asumaan puolet ajastaan luonaan. Mihinkään lyhyisiin viikonlopputapaamisiin ei suostu. Tarkoituksena olla heti synnytyksestä asti lapsen mukana elämässä. Jostain kumman syystä lapsen äiti ei suostunut mihinkän ehtoihin. Ei enää halua edes isyyden tunnustusta.

Jos kerran elarit maksaa ja perintöoikeuden tuo niin silloin on myös oikeus tavata puolet kuukaudesta lasta. Äiti ei ole se ainut hyvä vanhempi. Isäkin pystyy vauvaa hoitamaan ja pieni ei ikävöi äitiään yhtään sen enempää kuin isäänsäkkään jos kumpikin heti lapsen elmässä mukana.

Nykyään tuttavani on jo paremmassa kunnossa, mutta ei vielä täysin työkuntoinen. Ovat edelleen naimisissa, mutta kovasti tekevät töitä suhteen eteen. Ihailen miestä kun ei hyljännyt sairastunutta vaimoaan. Pettämist en hyväksy.

Voi olla että sinunkin miestäsi yritetään käyttä törkeästi hyväksi ja kiristää.

Tuttavani miehellä on mustaavalkoisella, todistajija ja äänitteitä siitä, että nainen ei suostu isyydentunnustukseen. Hän on myös seurannut lapsen elämää mm kuvannut mahdollista lehtolastansa ja tämän äidin kohtelua lastaan kohtaan. Uskoo saavansa yksinhuoltajuuden lapseen mikäli lapsen äiti myöhemmin aikoo isyyttä vaatia selvitettäväksi(yksityietsivällä raskauttavaa tietoa äidin kannalta) Lapsesta tehty lastensuojeluilmoitus.

Tod näk ystäväni mies ei ole lapsen isä(lapsi aivan erivärinen kuin isäehdokas eikä kovin muistuta äitiään)

kiitos kaikille vastauksista. Olemme menossa tänään pariterapiaan yksityiselle. Puhuimme eilen illalla pitkään asiasta, vaikka vaikeaa se onkin, kun itken lähes jatkuvasti. Joku kysyi, tiesikö nainen mieheni olevan naimisissa. Emme ole asiasta keskustelleet, mutta olettaisin, että näin on. Kaipa ovat keskustelleet elämästä, jos ovat toisiinsa ihastuneet. En ymmärrä, millainen nainen tekee tällaista. Miksi hän haluaa ehdoin tahdoin romuttaa perheeni.

Mietin eilen myös avioeroa. Uskalsin miettiä sitä nyt ensimmäisen kerran. Meille se ei olisi taloudellisesti mikään mahdottomuus: lainatkin on maksettu ja molemmilla hyvä toimeentulo. Ehkä pelkään eniten sitä, että mieheni menisi tuon naisen kanssa yhteen, vaikka hän sanookin, ettei se ole ollut puheissa eikä hän sitä halua. Sitä en kestäisi. Eroajatuksen kestän vielä, mutta ajatus miehestäni tuon naisen kanssa perheenä saa minut hulluksi.

Mietin edelleen naiselle soittamista. En tiedä mitä sanoisin, ehkä haluaisin sittenkin kysyä hänen versionsa totuudesta. Mutta mistä tietäisin mikä on oikea versio.

Täälläkin yksi kohtalotoveri! Tosin meillä ei ole toisen naisen lasta kuvioissa - voin vain kuvitella miten se vaikeuttaa entisestäänkin vaikeaa tilannetta.

Ajatuksesi ovat hyvin pitkälti samoja kuin mitä minullakin on ja on ollut. Minäkin tunnen suurta vihaa ja katkeruutta toista naista kohtaan, miksi joku lähtee tuollaiseen.. toki myös mies on saanut osansa vihasta ja pettymyksestä, en todellakaan syytä vain sitä toista naista. Mutta toista naista on helppo vihata ja syyttää, koska hänen kanssaan ei tarvitse minkään takia pysyä väleissäkään.

Meille ero on taloudellisesti lähes mahdottomuus. Tapahtumista on jo pari vuotta aikaa, mutta en vietä varmaan päivääkään, etteikö asia olisi jollain tasolla mielessä. Vieläkin mietin välillä eroa ja ehkä odottelen, että jotain ratkaisevaa tapahtuisi. Minullekin silloin alussa kaikista kamalin ajatus oli, että mies menisi yhteen sen "ämmän" kanssa ja että joutuisin viemään lapsemme heille. Silloin todella ymmärsin niitä, jotka muuttuvat hirviö-exiksi.. ajatus siitä että lapset viettäisivät toisen naisen kanssa aikaa oli sietämätön. Olisi varmaan vieläkin jollain tavalla, se olisi kova paikka. Tosin nyt suhde on jo ohi, ja minun ja mieheni välit melko hyvät, mutta epäilys kalvaa aika ajoin edelleen. Mikään ei oikein vakuuta minua siitä, että hän olisi täysin uskollinen loppuelämän. Sellaiset jäljet tämä episodi jätti.

Itsekin mietin vielä ihan vähän aikaa sitten sitä, että ottaisiin tuohon toiseen naiseen yhteyttä ja kertoisin, miten hänen tekosensa ovat vaikuttaneet elämääni. En tiedä, olisiko siitä mitään apua, ehkä se muuttaisi tilanteen vain pahemmaksi, ehkä hän vain ilkeilisi tai jotain. MInulle tulisi entistä pahempi mieli. Niinpä en ole ottanut yhteyttä. Mutta jotenkin on kova tarve kertoa, miten tuollainen suhde vaikuttaa ja että hänenkin tekemisillään on merkitystä. Mielestäni toinen nainen ei ole täysin syyntakeeton, jos tietää miehen perheestä.

Teidän tilanteenne on tulevan lapsen takia tosi haastava. En näe sitäkään lapsen kannalta hyvänä, että mies on täysin tunteeton lasta kohtaan - hänelläkin on velvollisuutensa. Ja jos hän nyt sanoo että ei välitä lapsesta pelastaakseen liittonsa kanssasi, niin onko tilanne sama vuosien päästä? Entä jos lapsen äiti heittäytyy hankalaksi? Joku sopimus asiasta olisi tehtävä mielestäni. Lapsi on kuitenkin niin iso asia, että se varmasti tulee vielä vastaan tavalla tai toisella.

kannattaisikohan sun ottaa ihan rauhallisesti yhteyttä tuohon miehen toiseen naiseen ja kysyä, mitä hän on ajatellut isä-asiasta? Ihan varmasti vihaat sitä naista yli kaiken, mutta kun asia nyt on niin kuin on, niin se kannattaisi. Sanon kokemuksesta, että ehkä puhelinsoitto tai sähköposti olisi parempi tässä vaiheessa kuin kohtaaminen ihan kasvokkain.

ensinnäkään ap, se toinen nainen ei ole tehnyt päätöstä että miehesi pettää. Hän ei ole sinulle luvannut uskollisuutta, miehesi on. Haukut väärää puuta. Ja tiedän mistä puhun! Et pääse asiasta oikeasti yli, ellet myönnä itsellesi, että mies teki enemmän väärin, mies kohteli sinua huonosti, ei tuo nainen! Vasta kun myönnät itsellesi miten miehesi sinua loukkasi ja riskeerasi perheenne seksin takia voit -ehkä- antaa hänelle anteeksi. Sitten tuo lapsi asia. Jos kuulet että joku mies tai nainen on tieten tahtoen hylännyt lapsensa parisuhteen vuoksi, mitä hänestä ajattelet? Entä jos miehesi joskus jättää sinut, miten voit olla varma ettei hylkää teidän lapsianne? Joo, tuntee ne valmiiksi jne... Mutta silti, kyllä se kertoo miehestä jotain että nainen on tärkeämpi kuin oma lapsi.

Hiviin? Kuppaan? Vai mikä muu vakava sairaus voi olla seurausta siitä, että kumppani pettää?

Kun mieheni petti muutama vuosi sitten, sain pakkomielteen hänen toisesta naisestaan. Etsin hänestä kaiken mahdollisen tiedon, menin jopa kirjastosta selaamaan Spies Patriaet löytääkseni hänen ylioppilaskuvansa vuosien takaa. Saatoin ajaa taksilla kesken työpäivän vakoilemaan hänen työpaikkansa liepeille (oli siis mieheni työkaveri ennen pettämistä, jonka jälkeen vaadin miestä vaihtamaan työpaikkaa). Kerran istuin kaksi tuntia hänen pihallaan pihakeinussa odottamassa, että hän tulisi kotiin. En tiedä miksi näin tein, en olisi halunnut sanoa hänelle mitään kuitenkaan.



Ongin selville tietoja hänen ystävistään, sukulaisistaan, entisistä miesystävistään ja suunnittelin paljastavani heille, mitä oli tapahtunut. Kuten täällä joku aiemmin kirjoitti tehneensä, myös minä pistin todella rahaa itseeni: ostin jopa samantyylisiä vaatteita kuin tällä toisella naisella oli.



Laitoin aivan kohtuuttomasti aikaa toiseen naiseen: Vaadin miestäni soittamaan tälle toiselle naiselle minun kuulteni ja sanomaan, että hän rakastaa minua eikä aio koskaan erota. Vaadin miestäni antamaan salasanansa facebookiin ja sähköpostiin ja seurasin koko ajan, oliko heillä vielä yhteydenpitoa. Lähetin tälle toiselle naiselle facebookissa jopa perhekuviani mieheni nimissä.



Jatkoimme pettämisen jälkeen yhdessä, pitkälti lasten takia. Olemme jollain tasolla päässeet yli, mutta asia vaivaa minua edelleen. Nyt tämä toinen nainen on mennyt naimisiin, mutta viha ei ole laantunut, toivon hänelle edelleen pelkkää pahaa.



On ainoa vaihtoehto vihata toista naista. Olisi mahdotonta jatkaa miehensä kanssa, jos kaiken vihansa kohdistaisi häneen.



Keskustelun aloittajaa en osaa enkä halua neuvoa. Itse en olisi kyllä selvinnyt jos mies olisi saanut lapsen tuon toisen naisen kanssa.

masennus, post-traumaattinen stressi esimerkiksi.



Joskus puolison kuolemakin voi olla helpompi käsitellä kuin pettäminen. Sitä tuskaa ei tajua, ennen kuin on itse siinä tilanteessa,