Miehen uskottomuudesta selviäminen

ap vielä...no kerron nyt kuitenkin koko totuuden. Tämä mieheni toinen nainen odottaa lasta miehelleni, mutta koetan sulkea sen asian mielestäni kokonaan...En voi ajatellakaan, että lapsi olisi millään tavalla elämässämme mukana. Haluan ajatella tätä vain hairahduksena, josta voi päästä yli.

Jos kaksi kertaa huijataan, huijattu on.. En nyt tarkoita, että olisit typerys, mutta nyt on todistettu että suhteenne sinun tahtosi rakastaa varassa, ei miehen.



Itse en voisi luottaa enää, jos yhden kriisin jälkeen paljastuisi että mies jatkaa samaa.

Onneksi sentään kuviteltu miehesi on hyvä tekemään jälkeläisiä, kun ihan vaan yhden kerran pano sattui tulemaan raskaaksi muutoin uskollisuutta vaalivalle miehellesi.

Mieheni petti minua 3 vuoden yhdessäolon jälkeen ex-vaimonsa kanssa. Hänen piti säännöllisesti nähdä tätä heidän yhteisen lapsensa tapaamisjärjestelyjen merkeissä ja oli sitten kerran päätynyt petiin tapaaminen.



Mies tunnusti itse teon katkerasti itkien ja peläten että haluaisin että hän lähtee. Minulle tuli ihan tunne että hyvänen aika, eihän se nyt noin vakavaa sentään ole vaikka ikävä teko olikin! Tilanne meni sitten niin hassuksi että pettäjä tarjoaa että hän voi kerätä kamansa ja häipyä elämääni pilaamasta, itkee ja katuu, ja petetty yrittää lohdutella että eihän tässä nyt mitään, virheitä sattuu, että jos sinä vaan itse haluat jatkaa niin jatketaan.



Sitten minä vaan päätin antaa tuon tapauksen anteeksi ja laittaa sen taakseni. Toki yksittäisiä mustasukkaisuuden tai huolen tunteita on tullut sen jälkeen niissä tilanteissa joissa miehen pitää ex-vaimoaan tavata, mutta en minä niille periksi ole antanut. Uskon, että mies tulee ihan itse kertomaan jos kokee että haluaakin mieluummin olla exänsä kanssa, kertoihan hän itse pettämisenkin ja näin omin silmin että valtavasti katui.

kuten kirjoitinkin en halua nyt miettiä, onko seksiä harrastettu kuinka monta kertaa...minulle sillä ei ole väliä vaan sillä että mies on pettänyt minua ja sillä, että hän todella aidosti katuu ja itkee (aivan kuten edelliselläkin kirjoittajalla) ja haluaa jatkaa avioliittoa. Hän on valmis tekemään kaikkensa, jotta voisimme jatkaa perheenä. ajattelen, että jos pystymme jatkamaan perheenä ja unohtamaan tapahtuneen, ei sillä ole väliä, mitä oikeasti on tapahtunut vaan sillä että asiasta päästään yli.

Mies tunnusti itse teon katkerasti itkien ja peläten että haluaisin että hän lähtee. Minulle tuli ihan tunne että hyvänen aika, eihän se nyt noin vakavaa sentään ole vaikka ikävä teko olikin! Tilanne meni sitten niin hassuksi että pettäjä tarjoaa että hän voi kerätä kamansa ja häipyä elämääni pilaamasta, itkee ja katuu, ja petetty yrittää lohdutella että eihän tässä nyt mitään, virheitä sattuu, että jos sinä vaan itse haluat jatkaa niin jatketaan.

...ja kuinka sen katuminen tehdään. 10 pinnaa miehelle esityksestä.

Kyllä mies olisi pitänyt laittaa sentään muutamaksi kuukaudeksi ulkoruokintaan.

anteeksi mitä vaan, naiselle käännetään selkä ;)

Mies tunnusti itse teon katkerasti itkien ja peläten että haluaisin että hän lähtee. Minulle tuli ihan tunne että hyvänen aika, eihän se nyt noin vakavaa sentään ole vaikka ikävä teko olikin! Tilanne meni sitten niin hassuksi että pettäjä tarjoaa että hän voi kerätä kamansa ja häipyä elämääni pilaamasta, itkee ja katuu, ja petetty yrittää lohdutella että eihän tässä nyt mitään, virheitä sattuu, että jos sinä vaan itse haluat jatkaa niin jatketaan.

...ja kuinka sen katuminen tehdään. 10 pinnaa miehelle esityksestä.

Kyllä mies olisi pitänyt laittaa sentään muutamaksi kuukaudeksi ulkoruokintaan.

Oma ex sai minut paijaamaan ja lohduttamaan että kyllä me tästä selvitään teki sitten mitä tahansa. Jossain vaiheessa tajusin homman jujun ja nyt on toinen nainen lohduttamassa hänen katumisiaan. Sääli sinällään, että ihan kiltin naisen kaivoi ymmärtämään, siinä suhteessa on kyllä voitto miehellä (ja lapsillamme). Edellisen naisystävän kanssa koin lähinnä vahingoniloa.

Toiset vaan osaa hyödyntää katumisen ja roolien päälaelleen kaatamisen ymmärtämistä tahtovan naisen kanssa.

jos mies itse tunnustaa pettäneensä, eikö vain kestä huono oloa vai haluaako että hänet jätetään. Rehellisyyttä vai pelkuruutta?



Alkuperäiselle sanoisin, että kyllä kokemukseni mukaan avioliitto selviää pettämisistä, pitää vain tehdä itsensä kanssa töitä ettei vedä asiaa esille jokaisen riidan yhteydessä. mutta itsestähän se on kiinni. siinä olet oikeassa, ettei yksityiskohdilla ole väliä, pettäminen mikä pettäminen.

että ihminen joka kertoo päässensä yli miehensä pettämisestä selailee jossain lomamatkalla kännykästää hömppäkeskustelupalstan pettämiskeskusteluja.

onko joku todella näin yksinkertainen? MInäkin luen pettämisketjuja, vaikka aihe ei ole ikinä koskettanut mitenkään omaa elämääni. Kiinnostuin aiheesta, kun asia koski tuntemani ihmisen elämää.

Sinäkö luet vain itseäsi koskevista asioita? Onpa suppea maailmankuva.

Mies tunnusti itse teon katkerasti itkien ja peläten että haluaisin että hän lähtee. Minulle tuli ihan tunne että hyvänen aika, eihän se nyt noin vakavaa sentään ole vaikka ikävä teko olikin! Tilanne meni sitten niin hassuksi että pettäjä tarjoaa että hän voi kerätä kamansa ja häipyä elämääni pilaamasta, itkee ja katuu, ja petetty yrittää lohdutella että eihän tässä nyt mitään, virheitä sattuu, että jos sinä vaan itse haluat jatkaa niin jatketaan.

Temppu...ja kuinka sen katuminen tehdään. 10 pinnaa miehelle esityksestä.

Kyllä mies olisi pitänyt laittaa sentään muutamaksi kuukaudeksi ulkoruokintaan.

No jaa, ainakin meidän suhteemme vain syveni tuosta tapauksesta ja sen käsittelystä. Sitä ennen meillä oli ollut sen verran helppoa että kummankaan "kuori" ei ollut saanut juuri säröjä, ei ollut tullut isoja haasteita hyväksyä toinen ihmisenä jolla on puutteitakin. Tapaus pani ajattelemaan ja entistä enemmän tajuamaan että haluaa oikeasti pitää tästä suhteesta kiinni. Varsinkin mies, tietysti varmaan syyllisyydentuntoaankin, alkoi oikein kohteliaisuus- ja ryhtiliikkeen kotona, ja on moneen kertaan sanonut kuinka paljon arvostaa minua siitä että annoin anteeksi.

Ulkoruokintaan laittamisesta ajattelen että se olisi luultavasti haitannut vaan asian käsittelemistä. Mies olisi luultavasti mennyt jonnekin kaljoittelevan kaverinsa nurkkiin, kiertänyt suruissaan baareja dokaamassa ja pettänyt ehkä lisää kun kuvittelisi että liittomme on ohi. Minäkin olisin saattanut helposti "demonisoida" miehen pelkäksi pettäjäsiaksi mielessäni, jos tuo herkkä ihminen tunteineen ei olisi konkreettisesti ollut läsnä arjessa tuollaisen teon jälkeen.

En ole koskaan katunut anteeksi antamistani, koska mitään pettämiseen viittaavaa ei ole tuon jälkeen tapahtunut ja siitä on jo vuosia.

jos mies itse tunnustaa pettäneensä, eikö vain kestä huono oloa vai haluaako että hänet jätetään. Rehellisyyttä vai pelkuruutta?

Alkuperäiselle sanoisin, että kyllä kokemukseni mukaan avioliitto selviää pettämisistä, pitää vain tehdä itsensä kanssa töitä ettei vedä asiaa esille jokaisen riidan yhteydessä. mutta itsestähän se on kiinni. siinä olet oikeassa, ettei yksityiskohdilla ole väliä, pettäminen mikä pettäminen.

Mies näki miten loukkasi vaimoaan ja sai kuitenkin uuden tilaisuuden ja miten sen käytti? Pari vuotta ja uusi nainen raskaana. En laskisi samalla tavalla "pettäminen kuin pettäminen" kuin yksittäistä kännistä panoa.

mä näkisin että ex-liite on lieventävä asianhaara, ei kai ne tunteet noin vain kuole. pahemmalta tuntuisi jos mies panisi uutta tyttöystävää. joku syy on ollut, että on eksästä eronnut

sain tiedon pettämisestä. Se oli kerrasta poikki enkä kadu. Tosin meillä ei ollut lapsia eli sikäli ero oli helppo.



Nyt perheellisenä eroaisin myös, jos mies pettäisi. Kyllä jokainen aikuinen ja avioliitossa elävä tietää, että pettäminen on nou-nou. Se ei kuulu parisuhteeseen, että ihan omat pienet aivot ovat sen pettämisen päättäneet.



Ja ap:n tapauksessa myös lähtisin lasten kanssa ja eroaisin. AP:n tiedossa on kaksi pettämiskertaa (kuinka monta niitä oikeasti on...). Jos ei ekasta kerrasta opi niin aika tyhmä täytyy olla. Ja vielä tyhmempi, kun ei kortsua tajua käyttää ja siittää aviottomia lapsia. Mutku se ei tunnu niin hyvältä kortsun kanssa, kulta ja siksi se jäi. Niinkö?



Mä sanoisin miehelle , että nyt voit panna sitä naista sydämesi kyllyydestä ja alkaa vaipparumbat ym. Mutta meidän lapsista maksat elarit ja yhteishuoltajuus eli lapset joka toinen vkl isälle. Ei niistä lapsista eroon pääse, voi sitten leikkiä uuslapsiperhettä sutturoittensa kanssa.



Oikeesti mun mielestä osoittaa jotain pakonomaista läheisriippuvaisuutta jos ap ei viimeistään nyt lähde.

en ole ikinä tajunnut, miten joku voi haluta miehen joka on valmis hylkäämään lapsensa.

säälittävyyden huippu! Just noin niitä naisisa kusetetaan että itketään vuolaasti silmät päästä ja luvataan kuu taivaalta yhteiselon eteen, kun niin pääsee helpommalla. Ei tarvi miettiä uusperhekuvioita, kotona on vanha pillu käytössä jos huvittaa, ruoka laitettuna ja pyykit pestynä. Ja taas kun se vanha, väljä vaimo tuntuu tylsältä niin eiku uutta painamaan vaan. Kuinka kynnysmattoina ja yksinkertaisina naiset antavat itseään pitää?! Eikö niillä ole mitään itsekunnioitusta? Just tollasille vaimolle miehet nauravat porukalla, kuinka helppo niitä on vedättää. No, omapa on häpeänsä, kyllä me pojat osataan kuoria kermat kakkujen päältä.

että ap näin tuomitaan. hän haluaa olla miehensä kanssa ja kysyy neuvoja, kuinka selvitä...Ei varmaankaan ainakaan näitä lukemalla.



elämä ei ole aina niin mustavalkoista ja avioliittoa ja perhettä ei noin vain kannata heittää menemään.



menkää terapiaan ja antakaa aikaa, jos on halu selvitä, taistelkaa. Vuoden päästä voi jo näyttää paremmalta.



ehkä nyt ei kannata ajatella syntyvää lasta, jos olet päättänyt jäädä avioliittoon. Jossain vaiheessa kannattaa käsitellöä sekin asia. ehkä lapsen äiti haluaa jotain mieheltäsi asian suhteen. voimia

vaadit että miehesi tapaa lasta ja olet itse läsnä. Muuten saat aina pelätä, että miehesi on salaa lapsen elämässä.

tuntuu, että ihmiset haluaa toisilleen mahdollisimman ikävän olon ja vain pahaa. Olen saanut inhottavia viestejä anonyymi osotteeseen ja siksi olen sulkenut sen. Jos joku tosissaan oli lähettämässä jotain asiallista, tiedoksi se.



Teille jotka tuomitsette ja naureskelette sanon, että tähän ikään mennessä on nähnyt kaikenlaista. En taida tietää kaverien joukosta nelkyt+ pariskuntaa, jossa ei sivusuhteita olisi ollut. Avioliitto, joka kestää on aivan eri asia. Terapeutti ei ollut ollenkaan ensimmäistä kertaa tälläisen tilanteen kohdalla. Siirryn suljetulle palstalle jatkamaan kirjoittamista.

Lemppaa ulos se äijä.

Ala arvostaa itseäsi, SINÄ olet NAINEN ja äiti.

Tarvitaanko siihen välttämättä miestä? (joka tässätapauksessa EI ole MIES).