Miksi täällä AINA rinnastetaan lapsen kurittaminen aikuisten väliseen "kurittamiseen"?

myöskään tuota vertaamista. Harva aikuinen tekee kiellettyjä asioita niin monesti, että hänelle tarvitsisi antaa luunappi. Tuskin kukaan aikuinen nyt raapii tyyliin tahallaan miestään/naistaan, sitten toinen kieltää ja sinä senkun jatkat raapimista. Mikäli näin olisi, niin kyllä ihan oikeutettua olisi toisen osapuolen antaa sinulle luunappi, jollet monesta kiellosta huolimattta tottele. Joten on ihan naurettavaa verrata näitä asioita keskenään.

Jos lapsi on sen ikäinen, että hän yrittää vielä raapia muita ihmisiä, on hän myös sen ikäinen, että häntä on helppo estää raapimasta. Ilman luunappejakin.

Jos meillä raapisi vaikkapa 2-vuotias toista lasta, otettaisiin 2-vuotias pois tilanteesta ei:n kera. Ei raavita. Ei. Siinä tuo sitten istuisi äidin/isän sylissä aikansa. Tosin ei ole kukaan lapsista raapinut, läpsimistä kyllä on esiitynyt tuossa iässä. (Ei läpsitä. Ei.)

myöskään tuota vertaamista. Harva aikuinen tekee kiellettyjä asioita niin monesti, että hänelle tarvitsisi antaa luunappi. Tuskin kukaan aikuinen nyt raapii tyyliin tahallaan miestään/naistaan, sitten toinen kieltää ja sinä senkun jatkat raapimista. Mikäli näin olisi, niin kyllä ihan oikeutettua olisi toisen osapuolen antaa sinulle luunappi, jollet monesta kiellosta huolimattta tottele. Joten on ihan naurettavaa verrata näitä asioita keskenään.

Jos lapsi on sen ikäinen, että hän yrittää vielä raapia muita ihmisiä, on hän myös sen ikäinen, että häntä on helppo estää raapimasta. Ilman luunappejakin.

Jos meillä raapisi vaikkapa 2-vuotias toista lasta, otettaisiin 2-vuotias pois tilanteesta ei:n kera. Ei raavita. Ei. Siinä tuo sitten istuisi äidin/isän sylissä aikansa. Tosin ei ole kukaan lapsista raapinut, läpsimistä kyllä on esiitynyt tuossa iässä. (Ei läpsitä. Ei.)

se ei vaan yksinkertaisesti menisi perille. Lapsesi tekisi sitä taas, kaikki lapset kun eivät Ei sanalla hetkauta edes korviaan, vaan jatkavat samaa menoa. Ja otat syliin istumaan, no ei meidän 2-vuotiasta ainakaan ole helppo sylissä pitää, kun ei siinä viihdy, kun maksimissaan minuutin ja sitten on taas päästävä menemään. Väkisinkö meinaat lapsesi pitää sylissä, kun toinen huutaa ja rimpuilee? Epäilen.

Ja ei, meillä ei lapsi läpsi, eikä raavi. Häntä kielletään, mutta välillä tulee vastaan sellaisia tilanteita, josta on monet tuhannet kerrat kielletty. Siirretty pois, yritetty pitää sylissä. Keksitty muuta tekemistä, ja silti vaan pitää tehdä jotakin sellaista mitä ei missään nimessä saisi tehdä. Olen näissä tilanteissa läpsässyt kädelle, jonka jälkeen pahojen tekeminen on loppunut. Ja tätä keinoa olen käyttänyt ihan ääripäässä, jollei mikään muu keino mene kaaliin.

Se on hienoa, jos sinun lapsellesi riittää sana Ei. Olet onnekas, kaikille se ei vaan riitä.

myöskään tuota vertaamista. Harva aikuinen tekee kiellettyjä asioita niin monesti, että hänelle tarvitsisi antaa luunappi. Tuskin kukaan aikuinen nyt raapii tyyliin tahallaan miestään/naistaan, sitten toinen kieltää ja sinä senkun jatkat raapimista. Mikäli näin olisi, niin kyllä ihan oikeutettua olisi toisen osapuolen antaa sinulle luunappi, jollet monesta kiellosta huolimattta tottele. Joten on ihan naurettavaa verrata näitä asioita keskenään.

Jos lapsi on sen ikäinen, että hän yrittää vielä raapia muita ihmisiä, on hän myös sen ikäinen, että häntä on helppo estää raapimasta. Ilman luunappejakin. Jos meillä raapisi vaikkapa 2-vuotias toista lasta, otettaisiin 2-vuotias pois tilanteesta ei:n kera. Ei raavita. Ei. Siinä tuo sitten istuisi äidin/isän sylissä aikansa. Tosin ei ole kukaan lapsista raapinut, läpsimistä kyllä on esiitynyt tuossa iässä. (Ei läpsitä. Ei.)

se ei vaan yksinkertaisesti menisi perille. Lapsesi tekisi sitä taas, kaikki lapset kun eivät Ei sanalla hetkauta edes korviaan, vaan jatkavat samaa menoa. Ja otat syliin istumaan, no ei meidän 2-vuotiasta ainakaan ole helppo sylissä pitää, kun ei siinä viihdy, kun maksimissaan minuutin ja sitten on taas päästävä menemään. Väkisinkö meinaat lapsesi pitää sylissä, kun toinen huutaa ja rimpuilee? Epäilen. Ja ei, meillä ei lapsi läpsi, eikä raavi. Häntä kielletään, mutta välillä tulee vastaan sellaisia tilanteita, josta on monet tuhannet kerrat kielletty. Siirretty pois, yritetty pitää sylissä. Keksitty muuta tekemistä, ja silti vaan pitää tehdä jotakin sellaista mitä ei missään nimessä saisi tehdä. Olen näissä tilanteissa läpsässyt kädelle, jonka jälkeen pahojen tekeminen on loppunut. Ja tätä keinoa olen käyttänyt ihan ääripäässä, jollei mikään muu keino mene kaaliin. Se on hienoa, jos sinun lapsellesi riittää sana Ei. Olet onnekas, kaikille se ei vaan riitä.

Meillä on viisi lasta, joista yksi totteli ihan sitä kun sanottiin "Ei". Muut on pitänyt nostaa N kertaa pois tekemästä kiellettyä juttua tarvittaessa. Toki jos kyseessä olisi esim. toisen lapsen vahingoittaminen (mitä esim. raapiminen on) ja lapsi heti sylistä poistuttuaan selkeästi sinkoiaisi taas raapimaan toista lasta, seuraava etappi olisi toiseen huoneeseen (taas vanhemman kantamana). Ja kyllä, meillä on pidetty sylissä ns väkisin tarvittaessa. Se ei mielestäni ole väkivaltaa, jos ja kun tarkoituksena on estää lasta satuttamasta muita tai itseään.

oon samaa mieltä, että kahden aikuisen ja aikusen ja lapsen välejä on turha rinnastaa. Joku sanoikin hyvin, että vaikka puolisosi kanssa harrastat seksiä, et tee sitä (toivottavasti!!!) lapsesi kanssa.



Siis en puolusta väkivaltaa missään muodossa, mutta tuo rinnastus mulla keittää aina. Mun mielestä se ei vaan toimi. Olis kamalaa, jos mun pitäis kasvattaa mun miestä, ku se on se ihminen, jonka kanssa mun pitää kasvattaa nämä lapset.



Mutta sujuvasti sosiaalityössä ja terveydenhuollossa rinnastetaan tämä...



Ja jos oikein kärjistetään, ni kun laitatte pelikiellon lapselle tai eväätte tietokoneajan, ni millä perusteella lapsi ei sitten voi vaikka toistuvasti käydä ottamassa johtoa irti tms, kun ootte koneella.. Isompi osaa jo näppärästi käydä vaikka sulakkeen irrottamassa. Te ootte evänny lapselta oikeuden käyttää konetta ja tottahan lapsi maksaa samalla mitalla takaisin. Niinhän se menee, ku näitä keskusteluja lukee. Ja ku se kasvaa, ni se lukitsee teidät jonnekin huoneeseen ja heittää avaimen kaivoon, ku hänkin on joutunut olemaan kotiarestissa..



Siis kertokaa mulle se konkreettinen ero tuon ja sen välillä, että lapselle antaa luunapin, kun toistuva kieltäminen ei auta ja sillä perusteella lapsesta tulee vanhempiensa hakkaaja...

Monet tuhannet kerrat meilläkin on kielletty. Ja sitten toiset satatuhatta kertaa siihen päälle :). Vaatii toistoa, toistoa, toistoa, toistoa.



Ns. äärimmäisessä tilanteessa (lue: toinen vaan kiukuttelee eikä esim. lopeta sitä) on päässyt ihan karmivana rangaistuksena äidin selkään kantoliinaan. Jos siis minulla ei ole ollut aikaa istua lapsi sylissä estämässä menemästä kiellettyyn puuhaan esim. ruuanlaiton vuoksi. Tämäkin on ollut aika tepsivä :), tosin ei varmasti toimi kaikilla lapsilla.´Yksi lapsista sai aina hepulin ruuanlaittovaiheessa (ei, ei ollut nälkäinen, oli vaan hepuloituvainen) joskus tossa 3 vanhana ja päätyi melko poikkeuksetta kantoliinaan rääkymään hetkeksi. Tämä "rangaistus" siksikin, että minusta aika iso osa kiukuttelua tms on ihan vaan läheisyyden puutetta(kin).

oon samaa mieltä, että kahden aikuisen ja aikusen ja lapsen välejä on turha rinnastaa. Joku sanoikin hyvin, että vaikka puolisosi kanssa harrastat seksiä, et tee sitä (toivottavasti!!!) lapsesi kanssa. Siis en puolusta väkivaltaa missään muodossa, mutta tuo rinnastus mulla keittää aina. Mun mielestä se ei vaan toimi. Olis kamalaa, jos mun pitäis kasvattaa mun miestä, ku se on se ihminen, jonka kanssa mun pitää kasvattaa nämä lapset. Mutta sujuvasti sosiaalityössä ja terveydenhuollossa rinnastetaan tämä... Ja jos oikein kärjistetään, ni kun laitatte pelikiellon lapselle tai eväätte tietokoneajan, ni millä perusteella lapsi ei sitten voi vaikka toistuvasti käydä ottamassa johtoa irti tms, kun ootte koneella.. Isompi osaa jo näppärästi käydä vaikka sulakkeen irrottamassa. Te ootte evänny lapselta oikeuden käyttää konetta ja tottahan lapsi maksaa samalla mitalla takaisin. Niinhän se menee, ku näitä keskusteluja lukee. Ja ku se kasvaa, ni se lukitsee teidät jonnekin huoneeseen ja heittää avaimen kaivoon, ku hänkin on joutunut olemaan kotiarestissa.. Siis kertokaa mulle se konkreettinen ero tuon ja sen välillä, että lapselle antaa luunapin, kun toistuva kieltäminen ei auta ja sillä perusteella lapsesta tulee vanhempiensa hakkaaja...

Periaatteessa kyllä perustelit juuri, miksi rankaiseminen kasvatuskeinona ei toimi. Konkreettinen ero kuvaamiesi rangaistusten ja luunappien välillä on se, että toiseen liittyy kipu ja fyysinen kuritus, toiseen ei. Se, että lapselle annetaan pelikielto vaikkapa kahdeksi päiväksi kirpaisee varmasti, kyllä, mutta se ei aiheuta fyysistä kipua.

Pyydäpä ihan piruuttasi miestäsi "vähän" nippaamaan sinua vaikkapa kädelle. Se sattuu. Huomioi myös, että luunapin kohde on usein noin 14-24 kiloinen versus luunapin antaja 45-90 kiloa. Eli sattuu varmasti vielä enemmän. Sama tukistamisen kanssa.

On eri asia sattua fyysisesti kuin se, että kielletään jokin asia hetkeksi. Tämän pitäisi olla itsestään selvää selittämättäkin.

Joko tässä ketjussa tai tuolla toisessa samasta aiheesta kerroin, että meidän perheessämme ei ole myöskään ollut näitä "pelikielto N päivää" tai "kotiarestia milloin mistäkin" rangaistuksia. Kotiarestia on tosiaan käytetty kaksi (2) kertaa yli 20 vuoden aikana (vanhin lapsista jo 20+ vuotias, nuorin menee tokalle). Pelikieltoja ei ole käytetty koskaan. (Tosin peliaikaa rajoitetaan, mutta vallan muista syistä)

Meillä uskotaan enemmänkin ns. seurauksiin. (Eli tyyliin sotket jotain, siivoat jäljet. En nyt heti keksi kovin hyvää esimerkkiä, heh.) Rangaistus itsessään itseisarvona on useimmiten ihan täysin tarpeetonta. Ja tässä en tarkoita, että esim. 2-vuotiaan poistaminen toista raapimasta olisi tarpeetonta. Ei ole. Se ei vaan varsinaisesti ole rangaistus, koska tarkoitus on poistaa 2-vuotias vahingoittamasta muita. Se on seuraus raapimisesta.

Samoin esimerkkinä se, kun 15-vuotias lintsasi kaksi tuntia koulusta elämänsä ainoan kerran. Kotona ei tullut rangaistusta, tosin kylläkin puhuttelu aiheesta "meillä ei koulusta lintsata". Mutta emme myöskään peitelleet lintsausta kouluun päin, joten seuraus olisi tullut koululta. (Ei tullut, vaikka me vanhemmat oletimme niin. Lapsi tosin oli niin traaginen jo ajatuksesta, että opettajalle selviää hänen "vaan" lintsanneen, että ei ole toiste tehnyt niin.)

Lapsia VOI kasvattaa erittäin hyvin ohjaavasti ja fiksusti ja rajojen kanssa. Ilman että heitä kurittaa. (Tai ilman kotiaresteja ja rangaistuksia)

oon samaa mieltä, että kahden aikuisen ja aikusen ja lapsen välejä on turha rinnastaa. Joku sanoikin hyvin, että vaikka puolisosi kanssa harrastat seksiä, et tee sitä (toivottavasti!!!) lapsesi kanssa. Siis en puolusta väkivaltaa missään muodossa, mutta tuo rinnastus mulla keittää aina. Mun mielestä se ei vaan toimi. Olis kamalaa, jos mun pitäis kasvattaa mun miestä, ku se on se ihminen, jonka kanssa mun pitää kasvattaa nämä lapset. Mutta sujuvasti sosiaalityössä ja terveydenhuollossa rinnastetaan tämä... Ja jos oikein kärjistetään, ni kun laitatte pelikiellon lapselle tai eväätte tietokoneajan, ni millä perusteella lapsi ei sitten voi vaikka toistuvasti käydä ottamassa johtoa irti tms, kun ootte koneella.. Isompi osaa jo näppärästi käydä vaikka sulakkeen irrottamassa. Te ootte evänny lapselta oikeuden käyttää konetta ja tottahan lapsi maksaa samalla mitalla takaisin. Niinhän se menee, ku näitä keskusteluja lukee. Ja ku se kasvaa, ni se lukitsee teidät jonnekin huoneeseen ja heittää avaimen kaivoon, ku hänkin on joutunut olemaan kotiarestissa.. Siis kertokaa mulle se konkreettinen ero tuon ja sen välillä, että lapselle antaa luunapin, kun toistuva kieltäminen ei auta ja sillä perusteella lapsesta tulee vanhempiensa hakkaaja...

Periaatteessa kyllä perustelit juuri, miksi rankaiseminen kasvatuskeinona ei toimi. Konkreettinen ero kuvaamiesi rangaistusten ja luunappien välillä on se, että toiseen liittyy kipu ja fyysinen kuritus, toiseen ei. Se, että lapselle annetaan pelikielto vaikkapa kahdeksi päiväksi kirpaisee varmasti, kyllä, mutta se ei aiheuta fyysistä kipua.

Pyydäpä ihan piruuttasi miestäsi "vähän" nippaamaan sinua vaikkapa kädelle. Se sattuu. Huomioi myös, että luunapin kohde on usein noin 14-24 kiloinen versus luunapin antaja 45-90 kiloa. Eli sattuu varmasti vielä enemmän. Sama tukistamisen kanssa.

On eri asia sattua fyysisesti kuin se, että kielletään jokin asia hetkeksi. Tämän pitäisi olla itsestään selvää selittämättäkin.

Joko tässä ketjussa tai tuolla toisessa samasta aiheesta kerroin, että meidän perheessämme ei ole myöskään ollut näitä "pelikielto N päivää" tai "kotiarestia milloin mistäkin" rangaistuksia. Kotiarestia on tosiaan käytetty kaksi (2) kertaa yli 20 vuoden aikana (vanhin lapsista jo 20+ vuotias, nuorin menee tokalle). Pelikieltoja ei ole käytetty koskaan. (Tosin peliaikaa rajoitetaan, mutta vallan muista syistä)

Meillä uskotaan enemmänkin ns. seurauksiin. (Eli tyyliin sotket jotain, siivoat jäljet. En nyt heti keksi kovin hyvää esimerkkiä, heh.) Rangaistus itsessään itseisarvona on useimmiten ihan täysin tarpeetonta. Ja tässä en tarkoita, että esim. 2-vuotiaan poistaminen toista raapimasta olisi tarpeetonta. Ei ole. Se ei vaan varsinaisesti ole rangaistus, koska tarkoitus on poistaa 2-vuotias vahingoittamasta muita. Se on seuraus raapimisesta.

Samoin esimerkkinä se, kun 15-vuotias lintsasi kaksi tuntia koulusta elämänsä ainoan kerran. Kotona ei tullut rangaistusta, tosin kylläkin puhuttelu aiheesta "meillä ei koulusta lintsata". Mutta emme myöskään peitelleet lintsausta kouluun päin, joten seuraus olisi tullut koululta. (Ei tullut, vaikka me vanhemmat oletimme niin. Lapsi tosin oli niin traaginen jo ajatuksesta, että opettajalle selviää hänen "vaan" lintsanneen, että ei ole toiste tehnyt niin.)

Lapsia VOI kasvattaa erittäin hyvin ohjaavasti ja fiksusti ja rajojen kanssa. Ilman että heitä kurittaa. (Tai ilman kotiaresteja ja rangaistuksia)

onko henkinen kipu sitten vähemmän paha kuin fyysinen kipu? Kun toiset lapset vaan tarvii erilailla rajoja ja kuria kuin toiset. Meillä kylläkin puheohjautuvat lapset, mutta kaikilla ei ole. Kurinpidollisia toimia voi tarvita vain hetken (sanoithan tuota itsekin tarvinneesi).. tai sitten useammin. Toiset on kovapäisempiä kuin toiset, toiset kaipaa enemmän huomiota, syliä, aikaa, keskustelua.. Ihmiset on yksilöitä. Onneksi on teitä onnistuneita vanhempia, joilla on vain omasta ansiosta helpompia lapsia.

Mikä sinusta on "henkistä kipua"? Minusta vaikuttaa siltä, että määrittelet normaalin pettymyksen tai harmistuksen olevan sellaista? Pettymyksiä tulee väistämättä kohdalle elämän varrella, samoin harmitusta siitä, ettei voi tehdä jotain haluamaansa.



Minä en koe, että minulla on omasta ansiostani helpompia lapsia. Pikkaisen luit nyt rivien välistä. Lapseni ovat ihan normaaleja lapsia, välillä aikas haastaviakin. Yhden isomman lapsen kanssa käytiin murrosiässä melkoistakin vääntöä esimerkiksi kotiintuloajoista.Samoin uhmaiässä on väännetty useammankin lapsen kanssa useammastakin asiasta.



Lasten ei mielestäni edes tarvitse olla "helppoja". Ei kasvatuksen kuulu olla helppoa, todellakaan. Vanhemmuuden kuuluukin olla sitä, että vääntää N:ttä kertaa 12-vuotiaan kanssa siitä, saako telkkaria katsoa klo 20 jälkeen. Tai 8-vuotiaan kanssa siitä, että pitikös se huone siivota vai ei. Tai vaikkapa 4-vuotiaan kanssa siitä, että mitens ruokapöydässä käyttäydytäänkään.



Ihmiset ovat tosiaan yksilöitä. Osa kaipaa enemmän huomiota, osa ei. Mutta se ei tarkoita edelleenkään sitä, että ketään tarvitsisi nippailla tai tukistaa.

oon samaa mieltä, että kahden aikuisen ja aikusen ja lapsen välejä on turha rinnastaa. Joku sanoikin hyvin, että vaikka puolisosi kanssa harrastat seksiä, et tee sitä (toivottavasti!!!) lapsesi kanssa. Siis en puolusta väkivaltaa missään muodossa, mutta tuo rinnastus mulla keittää aina. Mun mielestä se ei vaan toimi. Olis kamalaa, jos mun pitäis kasvattaa mun miestä, ku se on se ihminen, jonka kanssa mun pitää kasvattaa nämä lapset. Mutta sujuvasti sosiaalityössä ja terveydenhuollossa rinnastetaan tämä... Ja jos oikein kärjistetään, ni kun laitatte pelikiellon lapselle tai eväätte tietokoneajan, ni millä perusteella lapsi ei sitten voi vaikka toistuvasti käydä ottamassa johtoa irti tms, kun ootte koneella.. Isompi osaa jo näppärästi käydä vaikka sulakkeen irrottamassa. Te ootte evänny lapselta oikeuden käyttää konetta ja tottahan lapsi maksaa samalla mitalla takaisin. Niinhän se menee, ku näitä keskusteluja lukee. Ja ku se kasvaa, ni se lukitsee teidät jonnekin huoneeseen ja heittää avaimen kaivoon, ku hänkin on joutunut olemaan kotiarestissa.. Siis kertokaa mulle se konkreettinen ero tuon ja sen välillä, että lapselle antaa luunapin, kun toistuva kieltäminen ei auta ja sillä perusteella lapsesta tulee vanhempiensa hakkaaja...

Katsot, että ei voida rinnastaa kahden aikuisen ja aikuisen ja lapsen suhdetta. Asia OK, ei voidakaan. Mutta ihan samalla tavalla ei voida rinnastaa väkivaltaa ja kasvatusta toisiinsa, koska ne eivät ole sama asia.

Seksi vastahakoisen aikuisen kanssa on rikos ja seksi vastahakoisen lapsen kanssa on rikos. Molemmissa on kyse väkivallasta. Sinun ajatusmaailmasi mukaan seksi lapsen kanssa ei ole rikos, koska siinä aikuinen vain käyttää oikeuttaa olla aikuinen samalla tavalla kuin antaessaan luunapin.

Ymmärrätkö: älä rinnasta erilaisia asioita keskenään vaan nimenomaan samaan kategoriaan kuuluvia. Luunappi on väkivaltaa, oli kohde lapsi tai aikuinen.

Meillä on kotona lentävänä vitsinä se, että kun väännetään pikkuasioista ei tarvitse sitten räpistellä vaikka huumeiden kanssa saadakseen vastusta räpistelyilleen. Riittää kun räpistelee roskien viemisestä, ikärajojen noudattamisesta, kotiintuloajoista, läksyjen tekemisistä jne jne jne.



(Ja nyt koputan puuta ;), ettei käy niin että tämä iskee takaisin ja kuopus päätyy narkkariksi.)

se ei vaan yksinkertaisesti menisi perille. Lapsesi tekisi sitä taas, kaikki lapset kun eivät Ei sanalla hetkauta edes korviaan, vaan jatkavat samaa menoa. Ja otat syliin istumaan, no ei meidän 2-vuotiasta ainakaan ole helppo sylissä pitää, kun ei siinä viihdy, kun maksimissaan minuutin ja sitten on taas päästävä menemään. Väkisinkö meinaat lapsesi pitää sylissä, kun toinen huutaa ja rimpuilee? Epäilen. Ja ei, meillä ei lapsi läpsi, eikä raavi. Häntä kielletään, mutta välillä tulee vastaan sellaisia tilanteita, josta on monet tuhannet kerrat kielletty. Siirretty pois, yritetty pitää sylissä. Keksitty muuta tekemistä, ja silti vaan pitää tehdä jotakin sellaista mitä ei missään nimessä saisi tehdä. Olen näissä tilanteissa läpsässyt kädelle, jonka jälkeen pahojen tekeminen on loppunut. Ja tätä keinoa olen käyttänyt ihan ääripäässä, jollei mikään muu keino mene kaaliin. Se on hienoa, jos sinun lapsellesi riittää sana Ei. Olet onnekas, kaikille se ei vaan riitä.

Olet vielä onnekas, kun läpsiminen riittää, mutta entä kun se menettää tehonsa? Oletko valmis potkimaan 6v ikäistä, joka ei tottele kieltoa eikä läpsimistä? Kai ymmärrät, että kaikki lapset eivät lopeta pahantekoa läpsimiseen vaan osalle tarvitaan kovempaa kuria. Osaa on pakko potkia, osaa kuristaa, joku uskoo kasvattajaa vasta sitten, kun luita on katkaistu. Missä menee sinun rajasi?

Vielä toinen kysymys ap:lle: menevätkö sinusta asiat paremmin perille jos vaikka lyöt tai tukistat samalla? Toimiiko se vain lapsiisi, vai oletko yrittänyt esimerkiksi töissä joskus vähän painottaa asiaasi esimerkiksi tukistamalla työkaveria? Jos et, niin miksi lapset toimisivat sinusta paremmin lyömällä ja uhkailemalla ja aikuiset eivät?

Mutta kysyisin sinulta menevätkö asiat sinusta paremmin perille kun laitat lapsen jäähylle tai arestiin? Toimiiko se vain lapsiisi vai oletko joskus yrittänyt laittaa työkaverinkin jäähylle? Jos et, miksi lapset toimisivat sinusta paremmin jäähylle laittamalla mutta aikuiset eivät?

Jos sinulla tämän esimerkin jälkeen on vielä vaikeuksia hahmottaa asiaa, voin antaa vastauksenkin. Koska lapsen henkinen kapasiteetti on vielä sillä tasolla ettei hän vielä ymmärrä asioita samalla tavalla kuin se työkaveri. Siksi pitää käyttää vähän eri keinoja. Vaikka sitä jäähyä, joka muuten lienee vapaudenriisto noin niinkuin juridiselta kannalta.

Vielä toinen kysymys ap:lle: menevätkö sinusta asiat paremmin perille jos vaikka lyöt tai tukistat samalla? Toimiiko se vain lapsiisi, vai oletko yrittänyt esimerkiksi töissä joskus vähän painottaa asiaasi esimerkiksi tukistamalla työkaveria? Jos et, niin miksi lapset toimisivat sinusta paremmin lyömällä ja uhkailemalla ja aikuiset eivät?

Mutta kysyisin sinulta menevätkö asiat sinusta paremmin perille kun laitat lapsen jäähylle tai arestiin? Toimiiko se vain lapsiisi vai oletko joskus yrittänyt laittaa työkaverinkin jäähylle? Jos et, miksi lapset toimisivat sinusta paremmin jäähylle laittamalla mutta aikuiset eivät?

Jos sinulla tämän esimerkin jälkeen on vielä vaikeuksia hahmottaa asiaa, voin antaa vastauksenkin. Koska lapsen henkinen kapasiteetti on vielä sillä tasolla ettei hän vielä ymmärrä asioita samalla tavalla kuin se työkaveri. Siksi pitää käyttää vähän eri keinoja. Vaikka sitä jäähyä, joka muuten lienee vapaudenriisto noin niinkuin juridiselta kannalta.

Jos joku meillä mokaa, asiasta jutellaan. Useimmiten menee perille ihan sillä, kun selitän että Liisalle tulee paha mieli kun tuolla tavalla tönit, etkai sinäkään haluaisi että Liisa tönii. Sitä en tiedä miksi puhe toimii, varmaan koska lapseni pystyvät kunnioittamaan minua. Minä kun en ole koskaan kukkoillut heille määräämällä jäähyille tai tukistamalla.

Mikä sinusta on "henkistä kipua"? Minusta vaikuttaa siltä, että määrittelet normaalin pettymyksen tai harmistuksen olevan sellaista? Pettymyksiä tulee väistämättä kohdalle elämän varrella, samoin harmitusta siitä, ettei voi tehdä jotain haluamaansa.

Minä en koe, että minulla on omasta ansiostani helpompia lapsia. Pikkaisen luit nyt rivien välistä. Lapseni ovat ihan normaaleja lapsia, välillä aikas haastaviakin. Yhden isomman lapsen kanssa käytiin murrosiässä melkoistakin vääntöä esimerkiksi kotiintuloajoista.Samoin uhmaiässä on väännetty useammankin lapsen kanssa useammastakin asiasta.

Lasten ei mielestäni edes tarvitse olla "helppoja". Ei kasvatuksen kuulu olla helppoa, todellakaan. Vanhemmuuden kuuluukin olla sitä, että vääntää N:ttä kertaa 12-vuotiaan kanssa siitä, saako telkkaria katsoa klo 20 jälkeen. Tai 8-vuotiaan kanssa siitä, että pitikös se huone siivota vai ei. Tai vaikkapa 4-vuotiaan kanssa siitä, että mitens ruokapöydässä käyttäydytäänkään.

Ihmiset ovat tosiaan yksilöitä. Osa kaipaa enemmän huomiota, osa ei. Mutta se ei tarkoita edelleenkään sitä, että ketään tarvitsisi nippailla tai tukistaa.

siis henkisesti, jos petyt? Minuun ainakin sattuu.. Sekin, jos oon kieltäny lasta tekemästä jotain, ohjannu pois väärästä (vaikkapa kantamasta vettä parketille) ja homma jatkuu. Minä ainakin petyn (omaan taitamattomuuteen, lapsen tottelemattomuuteen, mikä se sitten lieneekään) ja se sattuu.

Ja kyllä, elämään kuuluu pettymykset ja kipu. Ja lasten kanssa se kipu alkaa jo raskausaikana ja fyysisenä kohoaa monella huippuunsa synnytyssalissa ja kun lapsi kasvaa alkaa henkinen kipuilu. Tuntuuko kipu henkisellä puolella vähemmän pahalta? Vaikka se kuuluukin elämään. Itestä ainakin tuntuu usein, että se on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin fyysinen (edes se synnytyskipu).

En siis tarkoittanu, ettei lapsen tarvitse kohdata pettymystä vaan ihan pohdin, että onko vähemmän paha, kun lapsen henkiseen puoleen sattuu, kuin se fyysinen kipu.. Kuka siis voi määrittää sen, mikä on "hyväksyttyä ja sallittua kipua"?

Itselläni on 5v poika, joka iskee hampaansa hyvin herkästi riidan tai turhautumisen seurauksena sisaruksiin. Olen selittänyt, että se sattuu, olen antanut luunapin suulle, mieheni on jopa purrut poikaa, että tajuaisi, miltä se tuntuu. Olen laittanut jäähylle, olen keskustellut, evännyt esim. jälkiruokajäätelön.. vielä ei ole löytynyt sitä konstia, joka toimisi. Mutta aina oikeuksia rajoittava rangaistus on saanut aikaan rajumman reaktion. Jos nyt on hyvä vinkki, millä estän tuon toiminnan, niin lämmin kiitos. Ja oon siis myös antanu aikaa ja erityistä huomiota, oon kysyny, saako häntä purra, jos hän ei tee niinku toiset sanoo.. ja silti se vaan toistuu. Oon jopa jättäny hänet huomiotta ja keskittyny vain "uhriin"..

Ite oon kasvanu kodissa, jossa fyysistä väkivaltaa on käytetty ja osa tilanteista olis luonnehdittu jo oikeasti pahoinpitelyksi - oon siis saanu ikävän mallin kotoa ja oon tehny tietoista työtä siitä mallista pois pääsemiseen. Oon jo etukäteen miettiny, miten toimia tilanteessa, jossa helposti lipsahtaa fyysiseen kuritukseen. Ja senkin vuoksi pohdin, että onko se kipu sitten sallitumpaa henkisellä puolella, vaikka se johtuisi tavallisesta pettymyksestä.

Yleensä lapsi kykenee tajuamaan oikeudenmukaisen rangaistuksen ja hyväksyy sen, vaikka protestoikin.

Mutta edelleenkin kritisoin vahvasti tuota kahden aikuisen ja vanhemman ja lapsen välisen suhteen rinnastamista. Vaikka sillä ei haettaisikaan oikeutusta väkivaltaan tai kurittamiseen. Ihan yleiselläkin tasolla, odotan, että lapsi kysyy, saako hän ottaa jäätelön, mieheltäni ei tulisi mieleenikään odottaa mokomaa.

Mutta tämä on tosiaan vaan ihan pohdintaa. En hae oikeutusta lapsen fyysiseen kurittamiseen tai minkäänlaiseen väkivaltaan. Nämä oli vaan asioita, jonka tuo otsikko toi mieleeni

kuin aloittajakin. Minulla ei minenomaan ole kasvatusvastuuta esim. puolisostani. Oma lapseni sen sijaan minun on kasvatettava niin, että hänestä kasvaa yhteiskuntaan soveltuva aikuinen.



Jos en tätä tee, niin esim. poliisi tarvittaessa pistää hänet järjestykseen aikuisiälläkin vaikka kuinka järein keinoin, eikä silloin kukaan kysele, että miksi virkavalta kuvitteli voivansa nyt olla yläpuolella.



Näissä kuritusasioista ei ikinä muuten pysty puhumaan asiallisesti, koska aina joku tulee vartaamaan korvalehdestä kiinni ottamista hakkaamiseen.

Kun se antaa takasin? Otako aikuiselta lapseltasi pataan? Kyllä mä noudatan lakia, enkä hakkaa lapsia, en omia tai sinun.

Kysymys on KASVATUKSESTA, riippumatta siitä, pitääkö fyysisiä rangaistuksia hyvinä vai ei, ne ovat kautta aikain olleet ihan samalla tavalla kasvatusta kuin tavaratakavarikot, jäähyt, arestit yms. Jos et keksi milloin lopetat lapsen laittamisen jäähylle, sulla ei taida olla kasvatusasiat ihan kondiksessa. Vai sittenkö sen lopetat, kun sulla ei ole enää voimia sitä sinne kantaa?

En ole 6, mutta vastaanpa kuitenkin. Sinä siis ihan oikeasti rankaiset fyysisesti pieniä lapsia? Sen kokoisia, joita on tarvittaessa helppo kantaa pois tekemästä ns pahojaan. Näin tekstisi antoi juuri ymmärtää.

Meillä ei ole harjoitettu edes jäähyjä. Hyvin on toiminut ihan perus "nosta tyyppi pois tekemästä kiellettyä asiaa". Systemaattisesti. Kielto olla tekemättä jotain on aina ns. seurattu loppuun, eli jos olen sanonut jotain, on katsottu että sen mukaan myös toimitaan. Helposti kannettavien kanssa erittäin toimivaa.

Kummasti meillä ei ole tarvittu 23 vuoden aikana (jep, vanhin täytti just 23, nuorin on 8) esim. kotiarestia kuin kaksi kertaa (kerta 1: 15-vuotias ei noudattanut kotiintuloaikaa, vaan tuli kotiin 4 tuntia sen jälkeen -> kotiarestia huikeat kaksi iltaa. Kerta 2: reilu 17-vuotiaalta löytyi olutta -> kotiarestia toiset huikeat kaksi iltaa). Yhtään pelikieltoa, minkään pois ottamista määrätyksi ajaksi (tms takavarikkoa) jne ei ole tarvinnut määrätä. Kummasti ovat siitä huolimatta ns. totelleet vanhempiaan.

Meillä sitä vastoin panostetaan mm. lasten kanssa vietettyyn aikaan ja esim. varhaiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Kotiintuloajat ovat normaalia tiukemmat, alkoholi ei ole sallittu alle 18-vuotiaille, elokuvien ja pelien ikärajoja noudatetaan.

Tiukkismutsi-linjalla on kasvanut aikas mukavia lapsia :), ihan ilman näitä aina kaivattuja "rangaistukset kehiin" mantroja.

Jos olisit lastentehtailun sijaan välillä edes sivistänyt itseäsi, olisit saattanut ymmärtää tekstini sisällön, etkä vain kotiäitimäisen fanaattisesti halunnut tulkita sitä mieleiseksesi.

Kokeilepa uudestaan, ja yritä ymmärtää tekstini sisältö. Siinä ei otettu kantaa fyysisen kurittamisen puolesta tai vastaan, vaan vastattiin näihin iänikuisiin idiotismeihin, mitä tämän asian ympärillä aina pyörii.

Sen verran voin sanoa, että mulla on 3 poikaa, joista kahta ei ole koskaan tarvinnut rankaista, ja kolmas taas istuu jäähyllä vähän väliä. Kahden ekan kanssa minäkin olin täydellisen upea äiti ja kasvattaja, ja sitten kolmas näyttikin ne närhen munat. Ja ei, en kurita lapsiani fyysisesti, jos se jäi sinua painamaan kovasti.

Mutta tiedän kolmosestani, että jos hänellä olisi heikommat curling-vanhemmat, hänestä kasvaisi aivan saatanallinen pikku hirviö. Ja ikävä kyllä niitä heikkoja vanhempia on aivan liikaa.

Vielä toinen kysymys ap:lle: menevätkö sinusta asiat paremmin perille jos vaikka lyöt tai tukistat samalla? Toimiiko se vain lapsiisi, vai oletko yrittänyt esimerkiksi töissä joskus vähän painottaa asiaasi esimerkiksi tukistamalla työkaveria? Jos et, niin miksi lapset toimisivat sinusta paremmin lyömällä ja uhkailemalla ja aikuiset eivät?

Mutta kysyisin sinulta menevätkö asiat sinusta paremmin perille kun laitat lapsen jäähylle tai arestiin? Toimiiko se vain lapsiisi vai oletko joskus yrittänyt laittaa työkaverinkin jäähylle? Jos et, miksi lapset toimisivat sinusta paremmin jäähylle laittamalla mutta aikuiset eivät?

Jos sinulla tämän esimerkin jälkeen on vielä vaikeuksia hahmottaa asiaa, voin antaa vastauksenkin. Koska lapsen henkinen kapasiteetti on vielä sillä tasolla ettei hän vielä ymmärrä asioita samalla tavalla kuin se työkaveri. Siksi pitää käyttää vähän eri keinoja. Vaikka sitä jäähyä, joka muuten lienee vapaudenriisto noin niinkuin juridiselta kannalta.

Jos joku meillä mokaa, asiasta jutellaan. Useimmiten menee perille ihan sillä, kun selitän että Liisalle tulee paha mieli kun tuolla tavalla tönit, etkai sinäkään haluaisi että Liisa tönii. Sitä en tiedä miksi puhe toimii, varmaan koska lapseni pystyvät kunnioittamaan minua. Minä kun en ole koskaan kukkoillut heille määräämällä jäähyille tai tukistamalla.

Miten tää keskustelu on aina näin uskomattoman yksisilmäistä? Ihmiset vaikuttavat kyllä järjettömän yksinkertaisilta näissä " tukistatko sinäkin työkavereitasi"-jutuissaan, oikein alkaa masentaa, että näinkö typeriä ovat suomalaiset naiset?

Ja siihen perään tää jeesustelu siitä, kuinka MINÄ olen niin hyvä ihminen, kun minä sanon pikku-Petrille, että elä lyö lissua, niin Petri ei tietenkään enää lyö lissua, koska meillä KESKUSTELLAANNNNNNN... Ja muilla sitten syöksytään silmät leimuten lasten kurkkuun, eikä koskaan muuta tehdäkään.

Miten voi olla niin vaikea tajuta, että lapsia on todela erilaisin tempperamentein varustettuina? On olemassa todella paljon lapsia, joille puhe kaikuu aivan kuuroille korville, ja kasvattaminen on todella haastavaa. Yleensä nämä lapset ovat kovaluontoisia poikia, jotka todella kärsivät nykyisessä lässynlässyn- yhteiskunnassa, jossa he eivät saa selkeää palautetta toiminnastaan, heitä ei " pistetä ruotuun", mitä moni toivoisi ja ennen kaikkea tarvitsisi.

se ei vaan yksinkertaisesti menisi perille. Lapsesi tekisi sitä taas, kaikki lapset kun eivät Ei sanalla hetkauta edes korviaan, vaan jatkavat samaa menoa. Ja otat syliin istumaan, no ei meidän 2-vuotiasta ainakaan ole helppo sylissä pitää, kun ei siinä viihdy, kun maksimissaan minuutin ja sitten on taas päästävä menemään. Väkisinkö meinaat lapsesi pitää sylissä, kun toinen huutaa ja rimpuilee? Epäilen. Ja ei, meillä ei lapsi läpsi, eikä raavi. Häntä kielletään, mutta välillä tulee vastaan sellaisia tilanteita, josta on monet tuhannet kerrat kielletty. Siirretty pois, yritetty pitää sylissä. Keksitty muuta tekemistä, ja silti vaan pitää tehdä jotakin sellaista mitä ei missään nimessä saisi tehdä. Olen näissä tilanteissa läpsässyt kädelle, jonka jälkeen pahojen tekeminen on loppunut. Ja tätä keinoa olen käyttänyt ihan ääripäässä, jollei mikään muu keino mene kaaliin. Se on hienoa, jos sinun lapsellesi riittää sana Ei. Olet onnekas, kaikille se ei vaan riitä.

Olet vielä onnekas, kun läpsiminen riittää, mutta entä kun se menettää tehonsa? Oletko valmis potkimaan 6v ikäistä, joka ei tottele kieltoa eikä läpsimistä? Kai ymmärrät, että kaikki lapset eivät lopeta pahantekoa läpsimiseen vaan osalle tarvitaan kovempaa kuria. Osaa on pakko potkia, osaa kuristaa, joku uskoo kasvattajaa vasta sitten, kun luita on katkaistu. Missä menee sinun rajasi?

pointti tässä nyt oli se, että luunapin antaminen, läpsiminen on aika kaukana kunnon hakkaamisesta ja selkäsaunasta. Mun rajat menee läpsimisessä ja luunapissa. En todellakaan mene siitä pidemmälle, jos jostain kumman syystä noitten teho ei vaikuta. Lisäksi meillä ei anneta luunappeja joka päivä. Erittäin harvoin ja kuten sanoin se on se viiminen keino, jos muut keinot eivät ole tepsineet. En koe, että pahoinpitelisin lastani.

Hakkaaminen ja nippaaminen on täysin eri asia. Tämän nyt tyhmäkin tajuaa. Nippaamisenkaan ei tarvitse olla kova, pieni näpäytys riittää vallan mainiosti.

Kyllä meikäläinen on nuorena saanut luunappeja (syystäkin), eikä mulla todellakaan ole jäänyt siitä minkäänlaisia traumoja. Ne olivat vaan herätyksiä todellisuuteen. Kunnioitain vanhempiani, enkä ole heille siitä vihainen, että pitivät kuria. Päinvastoin. Tottakai, jos vanhempani olisivat hakanneet minua päivittäin, olisi varmaan traumoja jäänytkin. Mutta pahojani tehdessä pieni luunappi ei todellakaan jättänyt minkäänlaista traumaa minuun.

Ja jos vielä nyt menet väittämään jotain, että pahoinpitelen lastani, olet väärässä. Meillä se jää erittäin pieneen nippasuun, mikä on riittänyt. Jollei se riitä niin sitten ei riitä. Sen suurempaa ja pahempaa rangaistusta tässä perheessä ei käytetä, eikä koskaan tulla käyttämäänkään. Tuokin niin ääripäässä, kun olla ja voi.

että on eri asia läpsiä lasta kasvatusmielessä kuin läpsiä esim vaimoa opetusmielessä? Että lapsen läpsiminen on jotenkin lievempi asia vai?

Kun se antaa takasin? Otako aikuiselta lapseltasi pataan? Kyllä mä noudatan lakia, enkä hakkaa lapsia, en omia tai sinun.

Kysymys on KASVATUKSESTA, riippumatta siitä, pitääkö fyysisiä rangaistuksia hyvinä vai ei, ne ovat kautta aikain olleet ihan samalla tavalla kasvatusta kuin tavaratakavarikot, jäähyt, arestit yms. Jos et keksi milloin lopetat lapsen laittamisen jäähylle, sulla ei taida olla kasvatusasiat ihan kondiksessa. Vai sittenkö sen lopetat, kun sulla ei ole enää voimia sitä sinne kantaa?

En ole 6, mutta vastaanpa kuitenkin. Sinä siis ihan oikeasti rankaiset fyysisesti pieniä lapsia? Sen kokoisia, joita on tarvittaessa helppo kantaa pois tekemästä ns pahojaan. Näin tekstisi antoi juuri ymmärtää. Meillä ei ole harjoitettu edes jäähyjä. Hyvin on toiminut ihan perus "nosta tyyppi pois tekemästä kiellettyä asiaa". Systemaattisesti. Kielto olla tekemättä jotain on aina ns. seurattu loppuun, eli jos olen sanonut jotain, on katsottu että sen mukaan myös toimitaan. Helposti kannettavien kanssa erittäin toimivaa. Kummasti meillä ei ole tarvittu 23 vuoden aikana (jep, vanhin täytti just 23, nuorin on 8) esim. kotiarestia kuin kaksi kertaa (kerta 1: 15-vuotias ei noudattanut kotiintuloaikaa, vaan tuli kotiin 4 tuntia sen jälkeen -> kotiarestia huikeat kaksi iltaa. Kerta 2: reilu 17-vuotiaalta löytyi olutta -> kotiarestia toiset huikeat kaksi iltaa). Yhtään pelikieltoa, minkään pois ottamista määrätyksi ajaksi (tms takavarikkoa) jne ei ole tarvinnut määrätä. Kummasti ovat siitä huolimatta ns. totelleet vanhempiaan. Meillä sitä vastoin panostetaan mm. lasten kanssa vietettyyn aikaan ja esim. varhaiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Kotiintuloajat ovat normaalia tiukemmat, alkoholi ei ole sallittu alle 18-vuotiaille, elokuvien ja pelien ikärajoja noudatetaan. Tiukkismutsi-linjalla on kasvanut aikas mukavia lapsia :), ihan ilman näitä aina kaivattuja "rangaistukset kehiin" mantroja.

Jos olisit lastentehtailun sijaan välillä edes sivistänyt itseäsi, olisit saattanut ymmärtää tekstini sisällön, etkä vain kotiäitimäisen fanaattisesti halunnut tulkita sitä mieleiseksesi. Kokeilepa uudestaan, ja yritä ymmärtää tekstini sisältö.

"Lastentehtailun" lomassa olen kouluttautunut ja olen niitä paljon parjattuja "uraäitejä". Katsos kun saa osan lapsista opiskeluaikana ja lapsilla on isommat ikäerot voi hyvinkin olla sekä työelämässä että "tehtailla" lapsia että olla vähän pidempään kotona per lapsi.

t. lastentehtailija