Siis miten joku voi väittää, etteivät pojat ole sen vilkkaampia kuin tytöt?

Minun siskoni oli lapsena hyvin kiltti, kuuliainen, arka, hiljainen. Varmaankin sitten sellainen kuin tytön kuuluu olla! Ei poikkeava! Minä sen sijaan olin raisu, energinen, fyysinen riitapukari. Siis poikkeava! Olemme molemmat leikkineet nukeilla, autoilla, työkaluilla, palloilla, pehmoleluilla.



Minun 2,5-vuotias poikani on - kas vain - joskus erittäin rauhallinen, herkkä, empaattinen, syventyy omiin leikkeihinsä pitkäksi aikaa, hoivaa lelujaan (rakennuspalikatkin ovat useimmiten hänen leikeissään henkilöitä) ja tykkää vaatteista. Toisinaan hän kiipeilee, riehuu, huutaa, jahtaa kissaa ja viskelee leluja.



Luulisin että valtaosa lapsista on samanlaisia; sekä rauhallisia että raisuja.



Vauhdikkaita leikkejä saa olla puolestani niin tytöillä kuin pojillakin, mutta riehumista en salli pojalleni, niin kuin en sallisi tyttärellekään. Se on sellainen impulssi jota on opittava hallitsemaan, aivan kuin on opittava ettei saa lyödä eikä heittää lautasta lattialle eikä kiusata eikä piirtää seiniin.



Tuntuu että jotkut antavat poikiensa riehua, koska "pojat nyt ovat sellaisia ja poikien pitää saada riehua", ja toisaalta jotkut antavat tyttöjensä riehua, koska "pojat ovat kautta aikojen saaneet riehua ja täytyyhän tyttöjenkin siis saada riehua".



Miehen alakouluikäiset lapset (tyttö ja poika) tuntevat molemminpuolista himoa painia, nujakoida, mitellä, mätkiä ja hutkia toisiaan. Levottomimmillaan ovat aivan yhtä levottomia kilkattajia, ja riehakkaaseen käytökseen puututaan ihan molempien kohdalla.



Kälyn alakouluikäinen tytär on varsinainen ikiliikkuja, sähköjänis ja höpöttelijä.



Toisen kälyn alakouluikäinen poika on hyvin rauhallinen ja asiallinen tapaus.



Muistelepa omia luokkakavereitasi. Veikkaan että siellä on ollut:

- muutama hiljainen poika

- muutama suulas, vilkas poika

- muutama poika siltä väliltä

- muutama hiljainen tyttö

- muutama suulas, vilkas tyttö

- muutama tyttö siltä väliltä



Meitä kun on niin monenlaisia.

ne huonosti käyttätyvät lapset on nimenomaan tyttöjä. Pojille pidetään kuria ja ovat kilttejä. Tytöille sen sijaan sallitaan kamala naukuminen ja kitinä ja valitus.

pidän meidän kohta 2-vuotta täyttäneelle pojalle kuria. Kiellän kyllä, jos menee ottamaan toisen lapsen kädestä lelun, saatikaan rikkoo sen. En tiedä ymmärtääkö 2-vuotias ihan täydellisesti sitä, mutta häntä kielletään ja hänelle selitetään miksi noin ei saa tehdä.



Silti poikamme on vilkas tapaus. Ja kyllä meillä on rajoja ja komentoa perheessä. Ei todellakaan katsota läpi silmien yhtikäs mitään. Suurimmaksi osaksi hänellä vain riittää virtaa, ei onneksi töni muita tai muuta vastaavaa. Se vauhti näkyy lähinnä juoksemisena ympäri kämppää ja koko ajan täytyy olla touhuamassa jotain.

Mun pojat ovat juuri tuossa parikolmevuotiaina olleet tosi rauhallisia, n. 5-vuotiaana etenkin esikoisella huomasi, että alkoi olla mahanalus jalkoja täynnä. Tykkää edelleen 9-vuotiaan lukea, askarrella jne., mutta paljon on myös energiaa, joka on PAKKO purkaa liikkumalla. Pienenä ulkoilukin saattoi olla paljolti paikallaan istumista, kun muut pojat tuntuivat olevan jatkuvasti liikkeessä. Yritän kasvattaa lapsistani toiset huomioon ottavia, ovat sitten vilkkaassa vaiheessa tai eivät.

Mun pojat ovat juuri tuossa parikolmevuotiaina olleet tosi rauhallisia, n. 5-vuotiaana etenkin esikoisella huomasi, että alkoi olla mahanalus jalkoja täynnä. Tykkää edelleen 9-vuotiaan lukea, askarrella jne., mutta paljon on myös energiaa, joka on PAKKO purkaa liikkumalla. Pienenä ulkoilukin saattoi olla paljolti paikallaan istumista, kun muut pojat tuntuivat olevan jatkuvasti liikkeessä. Yritän kasvattaa lapsistani toiset huomioon ottavia, ovat sitten vilkkaassa vaiheessa tai eivät.