Kiitos en tarvitse kasvatusvinkkejä sinulta rauhallisen tytön äiti.

Meillä on vilkas poika, vilkas tyttö ja rauhallisempi tyttö. En usko, että rauhallisempi "helppo" tyttö on oman loistavan kasvatukseni ansiota :D Tai vilkkaat omia kasvatusmokiani.



Tuttavapiirissä on yksi itseään superkasvattajana pitävä kahden todella rauhallisen pojan äiti. On itse sitä mieltä, että ovat tosi vilkkaita ja hankalia. Itse en ole helpompia tavannut.

Sitten taas niitä vilkkaita. Samalla tavalla ei voi heitä kasvattaa.



Esimerkki elävästä elämästä. Tyttö 3v on rauhallinen ja leppoisa tapaus. Istuu juhlissakin paikallaan äitinsä sylissä ja katselee vieraita. Poika 3v on vilkas ja juoksee mielellään, on utelias eikä pysy paikoillaan. Pojalle on teroitettu sataan kertaan, että on istuttava esitysten ajan paikoillaan ja kuunneltava. On selitetty uudestaan ja uudestaan, miten on käyttäydyttävä ja miten voi ottaa mallia muista. Tyttö lähtee kesken esityksen vaeltamaan ympäri juhlatilaa. Tytön äiti ei reagoi, koska

a) tyttö on rauhallisen utelias

b) on yleensä liian arka tähän ja äiti haluaa kannustaa lastaan reippauteen

c) muut ihmiset eivät tunnu häiriintyvän vaan hymyilevät tytön vaeltelulle



Arvatkaapa vaan, miten tämä vaikutti poikaan. Kuin pato olisi murtunut... Kuka näki vaivaa ja kasvatti lastaan? Kuka antoi vain tilanteiden mennä ja kaikki sujui?

joka ei vain viitsi tehdä oikein. Kun rauhallisen tytön mukava ja hyväkäytöksinen äiti yrittää ohjata rääväsuista laiskaa kiukuttelijaäitiä, ei yhteistä keskustelua voi syntyä. Vilkkaan pojan äidissä se vika on, että lapsi on riiviö. Toinen ja parempi äiti olisi saanut hänestä mukavan ja kivan pienen pojan.

mutta minulla on tyttöjä joita pidetään äärettömän hyväkäytöksisinä

Kukaan ei usko millaista vääntöä meillä on kotona. Osaavat vain käyttäytyä julkisesti.

Mulla on hyväkäytöksinen rauhallinen tyttö, ja kotona jatkuvaa vääntöä asiasta kuin asiasta. Siis rauhallinen tapaus voi olla samaan aikaan myös jääräpää. On meillä sitten vilkkaampi ja räiskyvämpi poikakin, joka kokeilee rajojaan melko äänekkäästi aikaan ja paikkaan katsomatta. Samat säännöt meillä on molemmille kotona, huoneen siivouksessa, toista ei satuteta jne. mutta eri asioista kummankin kanssa väännetään kättä, ja jossain asioissa vaan on toimittava toisen kanssa eri tavalla kuin toisen.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

Kasvatuksen piikkiin laitetaan kaikki, jopa sellaiset asiat, mitkä menee jo ihan lapsen peruspersoonan toimintaan.



Esimerkkinä minun lapseni nro 3. Periaatteessa ihan kiltti ja rauhallinen poika. Mutta myös ujo, hitaasti lämpeävä, passiivinen. Ei uskalla, ei rohkene. Ja itsepäinen kuin muuli.



Miten potkitaan eteenpäin tai omatoimisesti hoitamaan joitain pieniä asioita, kun lapsi jynttää vastaan niin voimallisesti, että jos pakottaa, se menee jo henkisen väkivallan ja hylkäämisen puolelle? On täydellinen "patti-tilanne". Lapsi vaan kieltäytyy, eikä suostu...



esimerkkinä uimaan oppiminen. Ei se ole kasvatukseksen, kannustamisen tai rohkaisun puutetta että iso koulainen on vesikammoinen eikä osaa uida. On vaikea opettaa, kun lapsi menee aivan jäykäksi vedessä. Uimakouluissa on käynyt pienestä taaperosta alkaen, veteen on totuteltu ja kavoja suihkutettu.. vaan kun ei.



Tai tämä tapaus: isä sanoi pojalleen, että soita xx:lle ja sano sitä ja kysy tätä. Lapsi 7 v teki työtä käskettyä. Soitti puhelun, hoiti asian. Tuijotin hölmistyneenä.

Oma poikani 8 v ei olisi asiaa hoitanut. Olisi tyrkännyt puhelimen minun käteen: soita itse. en soita. Jos olisin jättänyt vaan tekemään asian, ei olisi sitä tehnyt.



Ihailin, kehuin isälle reipasta poikaa. Isä vastasi, että he ovat kasvattaneet lapsen näin hyvin !! Siis isä otti kiitoksen itselleen siitä, että lapsi on persoonana reipas ja omatoiminen!?

Mutta ehkä se on helppo ohjeistaa ja kasvattaa lapsi omatoimiseksi ja aktiiviseksi, jos lapsi olemassaan on sellainen. Vaativampaa se on, jos lapsi hannaa vastaan ja vanhemmalla on käsissään kuin kivireki, jota pukitaan eteenpäin ja omatoimisuuden tai itsenäisyyden toiminnat ovat pienemmillä askeleilla.

Missä menee sitten väkivallan raja, sitä mietin?





Ylipäätään tämän lapseni nro 3 puhelinkäyttäytyminen on vielä opettelua vaativaa: kun puhelin soi, ei sano mitään. Tai sitten urahtaa: MITÄ?!

Kaveri saattaa kysyä. tuletko meille, ja poika on sitä mieltä että joo hän tulee, mutta ei sano mitään vaan lopettaa puhelun ja kaveri jää ymmälleen että mitä nyt...



Ei tämä lapsi kerro, esim. mikä mieltä painaa. Tulee kotiin ovet paukkuen, ja jos yrittää keskustella, että mitä tapahtui mistä kyse, seisoo kädet nyrkissä etukenossa täysin puhumattomana, urahtelee kaksitavuisia lauseentynkiä.



Ja voin sanoa, että ei lasta ole tähän kasvatettu, eikä lasta ole jätetty kasvattamatta, että näin toimii, mutta tämän toiminnan saaminen toisenlaiseksi, siinä sitä olisikin haastetta.. ei kiitos, en kaipaa vinkkejä, koska sinä antaisit ne omasta lapsestasi ja itsestäsi käsin ja me emme ole te.

joka ei vain viitsi tehdä oikein. Kun rauhallisen tytön mukava ja hyväkäytöksinen äiti yrittää ohjata rääväsuista laiskaa kiukuttelijaäitiä, ei yhteistä keskustelua voi syntyä. Vilkkaan pojan äidissä se vika on, että lapsi on riiviö. Toinen ja parempi äiti olisi saanut hänestä mukavan ja kivan pienen pojan.

ja todellakin joudun keskittymään että muistan kasvattaa tytärtäni posituiivisessa hengessä ja jatkuvaa varoittelua välttäen. Lisäksi pyrin järjestämään tytön kanssa useammin kahden kasken aikaa, pojalle tuntu riittävän yhdessä tekeminen. Kyllä ihmiset on erilaisa, nämäkin lapset olivat erilaisia jo kohdussa ja ihan vauvana. Molemmat yhtä rakkaita, uhtä hyviä, mutta erilaisia. ja kyllä, molemmat vaativat hiukan nerilaista lähetymistapaa.

Sitten taas niitä vilkkaita. Samalla tavalla ei voi heitä kasvattaa. Esimerkki elävästä elämästä. Tyttö 3v on rauhallinen ja leppoisa tapaus. Istuu juhlissakin paikallaan äitinsä sylissä ja katselee vieraita. Poika 3v on vilkas ja juoksee mielellään, on utelias eikä pysy paikoillaan. Pojalle on teroitettu sataan kertaan, että on istuttava esitysten ajan paikoillaan ja kuunneltava. On selitetty uudestaan ja uudestaan, miten on käyttäydyttävä ja miten voi ottaa mallia muista. Tyttö lähtee kesken esityksen vaeltamaan ympäri juhlatilaa. Tytön äiti ei reagoi, koska a) tyttö on rauhallisen utelias b) on yleensä liian arka tähän ja äiti haluaa kannustaa lastaan reippauteen c) muut ihmiset eivät tunnu häiriintyvän vaan hymyilevät tytön vaeltelulle Arvatkaapa vaan, miten tämä vaikutti poikaan. Kuin pato olisi murtunut... Kuka näki vaivaa ja kasvatti lastaan? Kuka antoi vain tilanteiden mennä ja kaikki sujui?

Loppukaneettien kohdalla minä putosin matkasta. tunnustan tyhmyyteni.

Miten se vaikutti poikaan? Mitä tapahtui kun pato murtui? KUKA näki vaivaa ja kasvatti lastaan? KUKA antoi tilanteiden mennä ja kaikki sujui hyvin??

Oliko kyseessä saman äidin lapset, sisarukset.

terveisin tyhmä

joka ei vain viitsi tehdä oikein. Kun rauhallisen tytön mukava ja hyväkäytöksinen äiti yrittää ohjata rääväsuista laiskaa kiukuttelijaäitiä, ei yhteistä keskustelua voi syntyä. Vilkkaan pojan äidissä se vika on, että lapsi on riiviö. Toinen ja parempi äiti olisi saanut hänestä mukavan ja kivan pienen pojan.

On tätäkin, ettei viitsita, haluta tai osata kasvattaa. Mutta minusta on ihan selvää, että on suuria persoonallisuuseroja lasten välillä ja toisten kasvattaminen vaatii enemmän vääntöä kuin toisten. Sekin on sokeutta, ellei tätä myönnä. Minusta on tärkeää tunnistaa, millainen lapsi on, ja yrittää sopeuttaa kasvatustyyliään sen mukaisesti. Pitää olla sinnikäs vaativampienkin tapauksien kanssa.

Nim. meillä kaksi kivaa (ei niin hirveään vaativaa kasvatusmielessä) poikaa :)

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

En kyllä usko millään, että löytyy joku syntymäkiltti tyttö-laji, jota ei tarvitse kasvattaa! Kun tapaatte näitä kilttejä ja kuuliaisia ja rauhallisia tyttösiä, voitte ihan huviksenne uskoa, että heidänkin vanhemmat ovat jotakin tehneet.



Yhden huomion olen tehnyt. Ne perheet, jotka tekevät paljon, käyvät tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kulkevat ympäri kaupunkia ja maata lapsineen, näyttävät onnistuneen kasvatuksissaan parhaitan. Mutta en tiedä mikä on syy- ja seuraussuhde. Oppivatko tavoille maailmalla vai kasvatetaanko tiukasti juuri siksi, että voidaan mennä ja tulla ilman pelkoa kiukuttelusta tms?

En kyllä usko millään, että löytyy joku syntymäkiltti tyttö-laji, jota ei tarvitse kasvattaa! Kun tapaatte näitä kilttejä ja kuuliaisia ja rauhallisia tyttösiä, voitte ihan huviksenne uskoa, että heidänkin vanhemmat ovat jotakin tehneet.

Yhden huomion olen tehnyt. Ne perheet, jotka tekevät paljon, käyvät tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kulkevat ympäri kaupunkia ja maata lapsineen, näyttävät onnistuneen kasvatuksissaan parhaitan. Mutta en tiedä mikä on syy- ja seuraussuhde. Oppivatko tavoille maailmalla vai kasvatetaanko tiukasti juuri siksi, että voidaan mennä ja tulla ilman pelkoa kiukuttelusta tms?

se, että jos perheessä on kauhea räivälapsi, perhe ei jaksa tai viitsi mennä tapahtumiin, koska niissä ulee ongelmia.

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

poikkeuksia aina on, mutta keskimäärin pojat ovat kyllä vilkkaampia kuin tytöt. Tätähän korostetaan ihan kasvatusoppaissakin.

Mielelläni ottaisin kyllä sen rauhallisen pojan aina välillä. Viimeksikin katselin kateellisena laivalla, kun pojat riehuivat päät punaisina pallomeressä ja tytöt istuivat rivissä lukemassa sohvilla.

Asenteessani ei pitäisi olla vikaa, sillä on just sellanen ärsyttävä punavihreä kaupunkilainen akateeminen, joka toivoisi pojastaa mahdollisimman neitimäistä ;)

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä.

Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

Yhteen av-mamman kokemukseen? Vai onko asiasta tehty tutkimus?

Ai niin, unohdin ;) Täällä vedetään johtopäätökset vain omien kokemusten perusteella. Jos av-mammalle on käynyt näin, niin kaikille käy näin!

En kyllä usko millään, että löytyy joku syntymäkiltti tyttö-laji, jota ei tarvitse kasvattaa! Kun tapaatte näitä kilttejä ja kuuliaisia ja rauhallisia tyttösiä, voitte ihan huviksenne uskoa, että heidänkin vanhemmat ovat jotakin tehneet.

Yhden huomion olen tehnyt. Ne perheet, jotka tekevät paljon, käyvät tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kulkevat ympäri kaupunkia ja maata lapsineen, näyttävät onnistuneen kasvatuksissaan parhaitan. Mutta en tiedä mikä on syy- ja seuraussuhde. Oppivatko tavoille maailmalla vai kasvatetaanko tiukasti juuri siksi, että voidaan mennä ja tulla ilman pelkoa kiukuttelusta tms?

se, että jos perheessä on kauhea räivälapsi, perhe ei jaksa tai viitsi mennä tapahtumiin, koska niissä ulee ongelmia.

Itse liikuin esikoisen kanssa paljonkin, mutta kuopuksen synyttyä liikkuminen väheni. Osasyy on se, että kuopus oli jo vauvana vaativa ja mielipiteensä ilmaiseva, ei viihtynyt autossa, tosin kyläpaikoissa oli yleensä itse aurinkoinen (kukaan ei uskonut kuinka vaativa vauvamme oli). Taapero ja nyt leikki-iässä ei viihdy isoissa yleisötilaisuuksissa ja juhlissa, joten tulee harkittua tarkempaa lähteekö ko. paikkoihin kuopuksen kanssa vai jättääkö väliin. Esikoinen taas viihtyy tapahtumissa ja juhlissa, kuten äitinsäkin. Meillä kuopus ja mies jäävätkin mielellään aina kotiin.

En kyllä usko millään, että löytyy joku syntymäkiltti tyttö-laji, jota ei tarvitse kasvattaa! Kun tapaatte näitä kilttejä ja kuuliaisia ja rauhallisia tyttösiä, voitte ihan huviksenne uskoa, että heidänkin vanhemmat ovat jotakin tehneet. Yhden huomion olen tehnyt. Ne perheet, jotka tekevät paljon, käyvät tilaisuuksissa ja tapahtumissa, kulkevat ympäri kaupunkia ja maata lapsineen, näyttävät onnistuneen kasvatuksissaan parhaitan. Mutta en tiedä mikä on syy- ja seuraussuhde. Oppivatko tavoille maailmalla vai kasvatetaanko tiukasti juuri siksi, että voidaan mennä ja tulla ilman pelkoa kiukuttelusta tms?

se, että jos perheessä on kauhea räivälapsi, perhe ei jaksa tai viitsi mennä tapahtumiin, koska niissä ulee ongelmia.

Molemmat näkemykset ovat totta ja oikein.

On perheitä, joissa ei käydä missään. Lapsilta voi senkin takia puuttua tiettyjä käytöstapoja, kun ei ole käyty, ei ole ollut tarvetta opettaa.

Esimerkkinä tuttavan perhe, jossa muuten ihan ok-käyttäytyvät lapset, mutta ruokapöytätavat ovat aivan kammottavan törkeät.

Näitä muuten on enemmänkin eteeni sattunut; lapset ovat muuten ihan ns. kilttejä,e i mitään korostuneen vilkkaita tai rääväsuisia, mutta ruokapöytätapoja ei ole opetettu edes alkeellisimmassa määrin.

Sitten on niitä itsepäisiä, vilkkaita ja tunnetasolla nopeasti ryöpsähtäviä lapsia, joiden kanssa kauppareissutkin ovat haasteellisia. Ei sellaisten kanssa viitsi mennä tapahtumiin tai tilaisuuksiin, ellei voi varmistuia että saa paikan ulko-oven läheltä ja pääsee nopeasti pois, jos alkaa tulla jotain, mistä lapsi käyttäytyy ei-toivotusti; ei jaksa olla tapahtumassa ja alkaa hyöriä levottomasti, ei ota vastaan ohjausta jne. ja sitten kun kielletään, kiukuttelaan.

Minusta tämä on vähän sama kuin se, että joissakin perheissä lasten taipumus ja mielenkiinto on asiaan X johon myös vanhempien kiinnostus on, ja perhe kannustaa, joten lapsi on taitava siinä.

Ja toisessa perheessä asia X sujuu kangerrellen, vaikka miten ohjaisi, ja vanhemmat tietää että se olisi hyvä osaamisen taito. Mutta lapsen mielenkiinto onkin aiheessa Z joka kiinnostaa vanhempiakin ja lapsi on osaava sinne.

esimerkkinä: toisessa perheessä lapset ovat urheilullisia ja tykkäävät joukkuelajeista. Lapset harrastavat niitä. Kun lapsi ohjataan taideaineisiin, he tekevät puolihuolimattomasti ne.. kun ei kiinnosta.

Toisessa perheessä painopiste on taideaineissa ja lapsi niistä innostunut, eikä ole kiinnostunut joukkuepeleistä . vanhemmat laittavat lapsen jalkapallokouluun, mutta lapsi ei innostu. Sen sijaan lapsi on aivan haltioissaan kun saa läjän kyniä ja paperia.

mielestäni tehdään hallaa tasa-arvolle, jos sukupuolten eroja yritetään häivyttää "vanhanaikaisina". Sukupuolilla on eroja, vaikka poikeuksiakin löytyy.



Mitä tasa-arvoa se on, että kaikkien pitää olla samanlaisia? Tytöt saakoon olla tyttöjä ja pojat poikia. Ja ennen kaikkea kukin sellainen kuin on.

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

Voiko se poika siellä maalla ottaa rättikässää? Tyttö voi ottaa missä vaan teknisen alan. Mutta poika ei voi ottaa rättikässää eikä pitää puhnaista puseroa ei maalla eikä kaupungissa, kun heti homotellaan. Asenne tulee vanhemmilta.