Kiitos en tarvitse kasvatusvinkkejä sinulta rauhallisen tytön äiti.

Sitten taas niitä vilkkaita. Samalla tavalla ei voi heitä kasvattaa. Esimerkki elävästä elämästä. Tyttö 3v on rauhallinen ja leppoisa tapaus. Istuu juhlissakin paikallaan äitinsä sylissä ja katselee vieraita. Poika 3v on vilkas ja juoksee mielellään, on utelias eikä pysy paikoillaan. Pojalle on teroitettu sataan kertaan, että on istuttava esitysten ajan paikoillaan ja kuunneltava. On selitetty uudestaan ja uudestaan, miten on käyttäydyttävä ja miten voi ottaa mallia muista. Tyttö lähtee kesken esityksen vaeltamaan ympäri juhlatilaa. Tytön äiti ei reagoi, koska a) tyttö on rauhallisen utelias b) on yleensä liian arka tähän ja äiti haluaa kannustaa lastaan reippauteen c) muut ihmiset eivät tunnu häiriintyvän vaan hymyilevät tytön vaeltelulle Arvatkaapa vaan, miten tämä vaikutti poikaan. Kuin pato olisi murtunut... Kuka näki vaivaa ja kasvatti lastaan? Kuka antoi vain tilanteiden mennä ja kaikki sujui?

Loppukaneettien kohdalla minä putosin matkasta. tunnustan tyhmyyteni.

Miten se vaikutti poikaan? Mitä tapahtui kun pato murtui? KUKA näki vaivaa ja kasvatti lastaan? KUKA antoi tilanteiden mennä ja kaikki sujui hyvin??

Oliko kyseessä saman äidin lapset, sisarukset.

terveisin tyhmä

Lapset eivät ole saman perheen lapsia. Poika näki tytön esimerkin ja aloitti ensin kovan valituksen, että miksi tuo saa vaellella ja minä en, lopulta riistäytyi irti vanhempansa otteesta ja juoksi tytön perään. VAnhempi lähti hakemaan lastaan, jolloin poika alkoi huutaa ja kirkua, että tämä on epäreilua. Tytön äiti suhahti, että nätisti nuo leikkivät, anna olla, jolloin pojan isä sitten luovutti. Poika juoksenteli ympäri juhlatilaa (tyttö perässä), yritti puhua ihmisille, kikatteli tytön kanssa ja oli tuplasi äänekkäämpi ja pyörivämpi kuin tämä tyttö. Juhlavieraat todellakin häiriintyivät.

Tytön äiti kehui lopuksi lapsia siitä, miten hyvin käyttäytyivät, pojan isä näytti aika tyrmistyneeltä tässä kohtaa.

Tässä ei kahden lapsen erilaiset kasvatustavat kohdanneet. Tytön äidille tyttö oli ollut reipas ja rohkea ja ansaitsi kannustuksen. Reiluuden nimissä hänestä piti kannustaa myös poikaakin, tekohan oli sama. Pojan isän mielestä poika oli häirinnyt, metelöinyt ja juoksennellut juhlatilaisuudessa, vaikka kotoota asti oli jo aloitettu valmennus siitä, miten käyttäydytään hyvin. Todennäköisesti isä olisi halunnut ennemmin rangaista lastaan kuin kehua.

Tunnen molemmat vanhemmat ja TIEDÄN, että poikaa todellakin KASVATETAAN. Näin tehdään tytönkin kohdalla mutta täysin eri keinoin. Tyttöä kannustetaan rohkeammaksi ja reippaammaksi eikä ole niin väliä, pysyykö hän paikoillaan esim. hautajaisissa, koska tavallisesti ei uskalla äidin sylistä mihinkään. Poika riekkuisi samalla kasvatuksella koko tilaisuuden metelöiden ja huutaen.

Minusta tytön äiti pääsi helpolla. Hänelle riitti pieni kannustus eikä se millään tavalla torpedoinut seuraavaa juhlatilaisuutta. Pojan isä joutui aloittamaan koko homman alusta ja luultavasti seuraava juhlatilaisuus oli katastrofi (en ollut paikalla, jotain kyllä kuulin). Poikaa pidetään helposti kasvattamattomana, tyttöä hyvin kasvatettuna. Kyse on kuitenkin peruseroista luonteessa. Jos ihailisimme tässä yhteiskunnassa reippaita ja äänekkäitä lapsia, pitäisimme tätä poikaa oikeana unelmalapsena. Näin emme kuitenkaan tee, vaan tässä yhteiskunnassa ihaillaan hiljaista ja huomaamatonta lasta, jolloin tällaisen lapsen vanhemmat pääsevät kuvittelemaan, että ovat tehneet jotain erinomaista. Tosiasia on, että he ovat päässeet helpommalla.

kun esim. tulee puhetta lapsista ja niiden kasvatuksesta ja aina kommentoidaan, että sulla on niin helppoa kun on niin kiltit lapset...



Näen punaista, koska se, että lapseni käyttäytyy hyvin varsinkin julkisissa tiloissa on oikeasti raa'an ja pitkäjänteisen työn tulosta. Ärsyttää, kun kaikki pistetään vaan sen piikkiin, että ne on muka helppoja, itsestään sellaisia kuin ovat, ja toiset levittelee käsiään, että omilleen ei mitään voi.



Esikoinen ei ekana neljänä vuonna esim. koskaan kävellyt vaan aina juoksi. Kaikki on todella aktiivisia, ei mitään paikallaan istuvia, paitsi silloin kun tilanne sitä edellyttää, koska sitä istumista on opeteltu. Kakkonen on todellinen raivopää, tuolin väärä asento saattaa saada aikaan raivon, mutta tunteiden hallintaa harjoitellaan joka päivä, niin pahimmat raivoamiset jää kotioloihin. Jne, jokaisella lapsella on omat juttunsa, eikä kukaan ole hiljainen nysvääjä. Joten joskus ne "helpoilta" vaikuttavien lasten äitien ohjeet voi olla ihan oikeasti hyviä ja käytännössä toimiviksi koettuja. Toki asian voi esittää hyvin ja ystävällisesti, mutta voiko joissain tapauksissa se ylimielisyys olla kuulijan korvissa myös?

joista vanhempi äärimmäisen rauhallinen, vähän arka ja perushyväntuulinen. Ehdin jo onnitella itseäni hyvästä kasvatuksesta, kunnes toinen poika laittoi ajatusmaailman uusiksi. Ihan hurja menijä, kaikesta kiinnostunut, ei kuuntele puhetta, jos joku kiinnostus vie... Klassinen vilkas poika siis, enkä voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että samat periaatteet toimisivat näiden kaverusten kanssa.

lukea muita viestejä, mutta jos tilanne on yhtään samanlainen kuin omani, niin.....





Eli mun ystävällä vilkas tyttö. Paljon on antanut periksikin, vaikka varmasti on yrittänyt pitää jöötä. Sanoi AINA mulle että odotas kun sä saat lapsen, tajuat että ei tää helppoo oo. Kun yritin sitten itse asettaa rajat minun omassa kodissani jossa lapsi hyppii sohvalla.



No mä sain tytön. Hän oli jo mahassa rauhallinen, vauvaiässä kiltti ja ihana, lähes aina iloinen. Taaperoiässäkin tunsin olevani aina tilanteen "herra", vaikka toki kieltojakin tarvittiin. On nyt 3 - vuotias eikä ikinä mun ole tarvinnut edes kukkia nostaa ulottumattomiin kun olen opettamalla opettanut että niihin kukkiin_ei_kosketa. (kun tästäKIN sain aina kuulla että odotas kun lähtee liikkeelle niin noi kukat niin ei tuossa lattiatasolla enää oo) On siihen aikaa ja lujuutta tarvinnut, mutta varmasti olen päässyt suht helpolla koska tyttöni niin kiltti.



PAKKOHAN mun on tästä asiasta silti ystävälleni leveillä, joka tällä kertaa tappelee 1,5-vuotiaan poikansa kanssa.. :) :) :) "AI, EI MUN OO IKINÄ TARVINNU NOSTAA KUKKIA ULOTTUMATTOMIIN..." :D Ystäväni ilme on niiin näkemisen arvoinen ja kaikki se päteminen mitä vuosien varrella häneltä kuullut niin ei haittaa enää yhtään. :)

meillä tulee käymään. Meillä esikoinen on poika. Ja nyt on tulossa tyttö. Poika on erittäin vilkas ja villi. Ainut rauhallinen hetki päivässä on päiväuniaika. Muuten painaa aamusta iltaan koko ajan touhuamassa jotain. Nyt, kun ikää on kohta 2 vuotta ja tuntuu, että pahin uhmaikä on vasta alkamassa, ovat meikäläisellä hermot todella kireällä. Jokaisesta asiata saa kieltää monta kertaa, kieltoja ei totella. Kun kielletään, alkaa älytön huutaminen. Tätä tapahtuu kotioloissa, vieraisiin mennessä kaikki on erilaista ja kehutaan, miten kiltti poika meillä onkaan. Tietäisivät vain totuuden.



Nyt siis tosiaan tulossa tyttö. Jotenkin toivon, että olisi luonteeltaan rauhallisempi, mitä poika. Saas nähdä sitä sitten. Mutta itse en ikinä menisi jakelemaan kenellekkään kasvatus vinkkejä. Jokainen lapsi, kun on erilainen. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella ollenkaan. Lisäksi en tykkäisi, jos mulle tultais antamaan sillä periaatteella kasvatusvinkkejä, että "ei meillä kyllä ollut tollasta..". Neuvoja voin ottaa vastaan, mutta mielellään positiivisella tavalla. Ei hulluna neuvomisena ja sellaisena, että siitä saa käsityksen, että oma kasvatukseni on pahasti mennyt pieleen.

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

Voiko se poika siellä maalla ottaa rättikässää? Tyttö voi ottaa missä vaan teknisen alan. Mutta poika ei voi ottaa rättikässää eikä pitää puhnaista puseroa ei maalla eikä kaupungissa, kun heti homotellaan. Asenne tulee vanhemmilta.

eikä kukaan homottele. Täällä maalla kun ne "poikajutut" opettaa isä ja rättikässästä poika saa sitten apua siihen, miten tehdä purjeveneeseen purje tai miten korjata pressu. Nämä koluttamattomat maalaiset kun katsovat kokonaisuutta paljon laajemmin kuin rajoittuneet kaupunkilaiset sukupuolistereotypioineen.

perinteinen käsitys. Tyttö on aina ollut rauhallinen, ujo ja sopeutuvainen. Tyttöä ei ole varsinaisesti koskaan kasvatettu tai komennettu, kun ei tarvi. Pienikin äänenkorotus on riittänyt tarvittaessa ja harvoin tekee mitään pahojaan ylipäätään. Voisi kuvitella, että olimme hyviä vanhempia ja erinomaisia kasvattajia, kunnes saimme tämän pikkumiehen. Hän on tulta ja tappuraa. Suuttuu, paiskoo tavaroita ja makaa kaupan lattialla. Kiusaa siskoaan urakalla. Toisaalta on ulospäinsuuntautunut, nauravainen ja hauska veitikka. Ilot ja surut näkyy heti. Vauhtia on liiaksikin. Aluksi oltiin aika hukassa, kun samat menetelmät ei tämän nuoremman kanssa toimineet. Nyt on jo huudettu, on otettu jäähy käyttöön ja muutenkin rajat pitää olla paljon tiukemmat.

Valitettavasti kuitenkin kaikki tutkimukset tukevat sitä, että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavalla. Koululuokkia ja päiväkoteja on kuvattu ja vanhempia haastateltu. Näistä on havaittu, että tyttöjä komennetaan ja rajoitetaan enemmän ja heidät ohjataa nhiljaiseen tekemiseen ja näin he oppivat että heidän kuuluu toimia niin. Tyttöjä myös rangaistaa fyysisesti enemmän. (psykologian pääsykoekirjatietoa, perustuu johonkin tutkimukseen)



Lähes aina se "vilkas poika" on kasvatuksen tulos. Sellaisen kasvatuksen, että "pojat ovat poikia" ja "mitä vilkkaampi, niin sitä enemmän saa huomiota". ja "minä en voi tehdä mitään kun olen töissä enkä päiväkodissa" eli yksinkertaisesti vastuun pakoilua.



"kiltti tyttö" ja "vilkas poika" on siis ympäristön tulos, ja tuo ympäristön kasvattaminen ja eri tavalla kohtelu alkaa jo sikiöaikana. Miksi muuten ihmiset ovat aivan hädissään jos eivät tiedä lapsen sukupuolta (jotkut näitä kokeiluja ovat tehneet). Kyllähän ihmisten pitää tietää että vaatiiko tuolta taaperolta hyvää käyötstä ja hiljaisuutta vai puhuuko sille paljon ja olettaa sen puhuvan paljon ja tekevän paljon, ilman kieltämistä (poika).

Minunkin siskoni jakoi ohjeita, että ei niitä alahyllyjä tarvitse tyhjentää, kun opettaa lapsen että ei koske jne.

Ja siinä sitä opetettiin, minun tytölle.

Siskon luona sisko laittoi hyllyn eteen esteitä, kun ei tyttöni muuten uskonut. Tyttö tunki kätensä raosta ja välistä, saadakseen ne kirjahyllyn tasolla olevat tavarat...

Minulla on 2 poikaa ja 2 tyttöä. Esikoinen oli sellainen, että purki aivan kaiken, hyllyt, kaapit, kaiken. Ja kyllä kiellettiin, ohjattiin, neuvottiin. Ei auttanut.

Poikia ei ole ikinä kaappien sisällöt tai hyllyjen päällyset kiinnostaneet. Eikä kukat.

Nuorempi tyttö ei ihan noin sinnikkään utelias ole kuin esikoinen, mutta jouduin kyllä kaappeja lukitsemaan, kun lapsi tyhjensi kielloista, ohjaamisesta ja perään katsomisesta huolimatta.

Että se siitä kasvatuksesta.

Sinulla on vain sattunut sellaiset lapset, että viesti menee perille eikä oikeasti ole kovin kiinnostunut, ja kaverillesi taas toisenlaiset. Mutta onhan se oikein tyypillinen tilanne, ihan av-mamma-tilanne, että äidit kilpailee lapsillaan ja kasvatuksellaan ja pilkataan ja ivataan toista, joka toimii toisella tavalla ja jonka lapset ovat toisenlaiset.

lukea muita viestejä, mutta jos tilanne on yhtään samanlainen kuin omani, niin..... Eli mun ystävällä vilkas tyttö. Paljon on antanut periksikin, vaikka varmasti on yrittänyt pitää jöötä. Sanoi AINA mulle että odotas kun sä saat lapsen, tajuat että ei tää helppoo oo. Kun yritin sitten itse asettaa rajat minun omassa kodissani jossa lapsi hyppii sohvalla. No mä sain tytön. Hän oli jo mahassa rauhallinen, vauvaiässä kiltti ja ihana, lähes aina iloinen. Taaperoiässäkin tunsin olevani aina tilanteen "herra", vaikka toki kieltojakin tarvittiin. On nyt 3 - vuotias eikä ikinä mun ole tarvinnut edes kukkia nostaa ulottumattomiin kun olen opettamalla opettanut että niihin kukkiin_ei_kosketa. (kun tästäKIN sain aina kuulla että odotas kun lähtee liikkeelle niin noi kukat niin ei tuossa lattiatasolla enää oo) On siihen aikaa ja lujuutta tarvinnut, mutta varmasti olen päässyt suht helpolla koska tyttöni niin kiltti. PAKKOHAN mun on tästä asiasta silti ystävälleni leveillä, joka tällä kertaa tappelee 1,5-vuotiaan poikansa kanssa.. :) :) :) "AI, EI MUN OO IKINÄ TARVINNU NOSTAA KUKKIA ULOTTUMATTOMIIN..." :D Ystäväni ilme on niiin näkemisen arvoinen ja kaikki se päteminen mitä vuosien varrella häneltä kuullut niin ei haittaa enää yhtään. :)

Hei mammat. Yksi huomio.



VILKAS POIKA (tai tyttö) EI OLE SAMA ASIA KUIN ILKEÄ TAI TUHMA, pahantekijä, EIKÄ SAMA ASIA KUIN KIUSAAJA.





RAUHALLINEN KILTTI TYTTÖ (tai poika) EI TARKOITA SITÄ, ETTÄ LAPSI OLISI MUKAVA JA YSTÄVÄLLINEN JA KILTTI EIKÄ KIUSAISI TOISIA.



Erottakaa nämä asiat toisistaan

Sitten taas niitä vilkkaita. Samalla tavalla ei voi heitä kasvattaa. Esimerkki elävästä elämästä. Tyttö 3v on rauhallinen ja leppoisa tapaus. Istuu juhlissakin paikallaan äitinsä sylissä ja katselee vieraita. Poika 3v on vilkas ja juoksee mielellään, on utelias eikä pysy paikoillaan. Pojalle on teroitettu sataan kertaan, että on istuttava esitysten ajan paikoillaan ja kuunneltava. On selitetty uudestaan ja uudestaan, miten on käyttäydyttävä ja miten voi ottaa mallia muista. Tyttö lähtee kesken esityksen vaeltamaan ympäri juhlatilaa. Tytön äiti ei reagoi, koska a) tyttö on rauhallisen utelias b) on yleensä liian arka tähän ja äiti haluaa kannustaa lastaan reippauteen c) muut ihmiset eivät tunnu häiriintyvän vaan hymyilevät tytön vaeltelulle Arvatkaapa vaan, miten tämä vaikutti poikaan. Kuin pato olisi murtunut... Kuka näki vaivaa ja kasvatti lastaan? Kuka antoi vain tilanteiden mennä ja kaikki sujui?

Loppukaneettien kohdalla minä putosin matkasta. tunnustan tyhmyyteni.

Miten se vaikutti poikaan? Mitä tapahtui kun pato murtui? KUKA näki vaivaa ja kasvatti lastaan? KUKA antoi tilanteiden mennä ja kaikki sujui hyvin??

Oliko kyseessä saman äidin lapset, sisarukset.

terveisin tyhmä

Lapset eivät ole saman perheen lapsia. Poika näki tytön esimerkin ja aloitti ensin kovan valituksen, että miksi tuo saa vaellella ja minä en, lopulta riistäytyi irti vanhempansa otteesta ja juoksi tytön perään. VAnhempi lähti hakemaan lastaan, jolloin poika alkoi huutaa ja kirkua, että tämä on epäreilua. Tytön äiti suhahti, että nätisti nuo leikkivät, anna olla, jolloin pojan isä sitten luovutti. Poika juoksenteli ympäri juhlatilaa (tyttö perässä), yritti puhua ihmisille, kikatteli tytön kanssa ja oli tuplasi äänekkäämpi ja pyörivämpi kuin tämä tyttö. Juhlavieraat todellakin häiriintyivät.

Tytön äiti kehui lopuksi lapsia siitä, miten hyvin käyttäytyivät, pojan isä näytti aika tyrmistyneeltä tässä kohtaa.

Tässä ei kahden lapsen erilaiset kasvatustavat kohdanneet. Tytön äidille tyttö oli ollut reipas ja rohkea ja ansaitsi kannustuksen. Reiluuden nimissä hänestä piti kannustaa myös poikaakin, tekohan oli sama. Pojan isän mielestä poika oli häirinnyt, metelöinyt ja juoksennellut juhlatilaisuudessa, vaikka kotoota asti oli jo aloitettu valmennus siitä, miten käyttäydytään hyvin. Todennäköisesti isä olisi halunnut ennemmin rangaista lastaan kuin kehua.

Tunnen molemmat vanhemmat ja TIEDÄN, että poikaa todellakin KASVATETAAN. Näin tehdään tytönkin kohdalla mutta täysin eri keinoin. Tyttöä kannustetaan rohkeammaksi ja reippaammaksi eikä ole niin väliä, pysyykö hän paikoillaan esim. hautajaisissa, koska tavallisesti ei uskalla äidin sylistä mihinkään. Poika riekkuisi samalla kasvatuksella koko tilaisuuden metelöiden ja huutaen.

Minusta tytön äiti pääsi helpolla. Hänelle riitti pieni kannustus eikä se millään tavalla torpedoinut seuraavaa juhlatilaisuutta. Pojan isä joutui aloittamaan koko homman alusta ja luultavasti seuraava juhlatilaisuus oli katastrofi (en ollut paikalla, jotain kyllä kuulin). Poikaa pidetään helposti kasvattamattomana, tyttöä hyvin kasvatettuna. Kyse on kuitenkin peruseroista luonteessa. Jos ihailisimme tässä yhteiskunnassa reippaita ja äänekkäitä lapsia, pitäisimme tätä poikaa oikeana unelmalapsena. Näin emme kuitenkaan tee, vaan tässä yhteiskunnassa ihaillaan hiljaista ja huomaamatonta lasta, jolloin tällaisen lapsen vanhemmat pääsevät kuvittelemaan, että ovat tehneet jotain erinomaista. Tosiasia on, että he ovat päässeet helpommalla.

höpsistä. tällä hetkellä hiljaisia pidetään enemmän viallisina, kuin öykkäreitä ja mesoajia.

Hei mammat. Yksi huomio.

VILKAS POIKA (tai tyttö) EI OLE SAMA ASIA KUIN ILKEÄ TAI TUHMA, pahantekijä, EIKÄ SAMA ASIA KUIN KIUSAAJA.

RAUHALLINEN KILTTI TYTTÖ (tai poika) EI TARKOITA SITÄ, ETTÄ LAPSI OLISI MUKAVA JA YSTÄVÄLLINEN JA KILTTI EIKÄ KIUSAISI TOISIA.

Erottakaa nämä asiat toisistaan

aivan totta. Tosin tosiasia on sekin, että yleensä suulla kiusataan toisia. Jos joku on hiljainen ja arka, hän tuskin manipuloi muita oppilaita tai päiväkotilaisia syrjimään yhtä. Joten hyvin usein se vilkas on kiusaaja verrattuna hiljaiseen lapseen.

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

Voiko se poika siellä maalla ottaa rättikässää? Tyttö voi ottaa missä vaan teknisen alan. Mutta poika ei voi ottaa rättikässää eikä pitää puhnaista puseroa ei maalla eikä kaupungissa, kun heti homotellaan. Asenne tulee vanhemmilta.

eikä kukaan homottele. Täällä maalla kun ne "poikajutut" opettaa isä ja rättikässästä poika saa sitten apua siihen, miten tehdä purjeveneeseen purje tai miten korjata pressu. Nämä koluttamattomat maalaiset kun katsovat kokonaisuutta paljon laajemmin kuin rajoittuneet kaupunkilaiset sukupuolistereotypioineen.

kotoisin ja nyt muuttanut vielä böndemmälle, enkä todellakaan jaa tuota käsitystä kanssasi.

Valitettavasti kuitenkin kaikki tutkimukset tukevat sitä, että tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavalla. Koululuokkia ja päiväkoteja on kuvattu ja vanhempia haastateltu. Näistä on havaittu, että tyttöjä komennetaan ja rajoitetaan enemmän ja heidät ohjataa nhiljaiseen tekemiseen ja näin he oppivat että heidän kuuluu toimia niin. Tyttöjä myös rangaistaa fyysisesti enemmän. (psykologian pääsykoekirjatietoa, perustuu johonkin tutkimukseen)

Lähes aina se "vilkas poika" on kasvatuksen tulos. Sellaisen kasvatuksen, että "pojat ovat poikia" ja "mitä vilkkaampi, niin sitä enemmän saa huomiota". ja "minä en voi tehdä mitään kun olen töissä enkä päiväkodissa" eli yksinkertaisesti vastuun pakoilua.

"kiltti tyttö" ja "vilkas poika" on siis ympäristön tulos, ja tuo ympäristön kasvattaminen ja eri tavalla kohtelu alkaa jo sikiöaikana. Miksi muuten ihmiset ovat aivan hädissään jos eivät tiedä lapsen sukupuolta (jotkut näitä kokeiluja ovat tehneet). Kyllähän ihmisten pitää tietää että vaatiiko tuolta taaperolta hyvää käyötstä ja hiljaisuutta vai puhuuko sille paljon ja olettaa sen puhuvan paljon ja tekevän paljon, ilman kieltämistä (poika).

sanoa, etten ole ikinä ajatellut oman pojan kohdalla, että saa tehdä niin ja niin kun "pojat on poikia". Ei todellakaan, yhtä lailla meillä kielletään, jos pahojaan tehdään. Heitellään tavaroita tai muuta vastaavaa seuraa kieltoa. Ja luotan siihen, että päiväkodissakin kielletään. Ja kyllä ollaan kiellettykkin, itse olen ollut paikalla, kun päiväkotitäti on komentanut lastani ennen kuin olen itse kerennyt tai huomannut ja se on hyvä asia. On hyvä, että rajat pidetään ja komennetaan. Ihan sama ketä sen tekee, jollen itse ole paikalla. Jos esim. leikkipuistossa joku vanhempi huomaa lapseni tekevän jotain ilkeää, tönii esim. töistä lasta, enkä itse tätä jostain kumman syystä huomaan niin toivon, että se toinen vanhempi kieltää lastani. Tai ainakin kertoo asiasta minulle, jollei uskalla kieltää.

Joten ei se nyt ihan niinkään mene, että kaikki ajattelevat "pojat on poikia" kyllä ne saa tehdä mitä lystää.

jotka pukeutuvat homssuisesti ja huutavat kuin sumusireenit.

Minunkin siskoni jakoi ohjeita, että ei niitä alahyllyjä tarvitse tyhjentää, kun opettaa lapsen että ei koske jne.

Ja siinä sitä opetettiin, minun tytölle.

Siskon luona sisko laittoi hyllyn eteen esteitä, kun ei tyttöni muuten uskonut. Tyttö tunki kätensä raosta ja välistä, saadakseen ne kirjahyllyn tasolla olevat tavarat...

Minulla on 2 poikaa ja 2 tyttöä. Esikoinen oli sellainen, että purki aivan kaiken, hyllyt, kaapit, kaiken. Ja kyllä kiellettiin, ohjattiin, neuvottiin. Ei auttanut.

Poikia ei ole ikinä kaappien sisällöt tai hyllyjen päällyset kiinnostaneet. Eikä kukat.

Nuorempi tyttö ei ihan noin sinnikkään utelias ole kuin esikoinen, mutta jouduin kyllä kaappeja lukitsemaan, kun lapsi tyhjensi kielloista, ohjaamisesta ja perään katsomisesta huolimatta.

Että se siitä kasvatuksesta.

Sinulla on vain sattunut sellaiset lapset, että viesti menee perille eikä oikeasti ole kovin kiinnostunut, ja kaverillesi taas toisenlaiset. Mutta onhan se oikein tyypillinen tilanne, ihan av-mamma-tilanne, että äidit kilpailee lapsillaan ja kasvatuksellaan ja pilkataan ja ivataan toista, joka toimii toisella tavalla ja jonka lapset ovat toisenlaiset.

lukea muita viestejä, mutta jos tilanne on yhtään samanlainen kuin omani, niin..... Eli mun ystävällä vilkas tyttö. Paljon on antanut periksikin, vaikka varmasti on yrittänyt pitää jöötä. Sanoi AINA mulle että odotas kun sä saat lapsen, tajuat että ei tää helppoo oo. Kun yritin sitten itse asettaa rajat minun omassa kodissani jossa lapsi hyppii sohvalla. No mä sain tytön. Hän oli jo mahassa rauhallinen, vauvaiässä kiltti ja ihana, lähes aina iloinen. Taaperoiässäkin tunsin olevani aina tilanteen "herra", vaikka toki kieltojakin tarvittiin. On nyt 3 - vuotias eikä ikinä mun ole tarvinnut edes kukkia nostaa ulottumattomiin kun olen opettamalla opettanut että niihin kukkiin_ei_kosketa. (kun tästäKIN sain aina kuulla että odotas kun lähtee liikkeelle niin noi kukat niin ei tuossa lattiatasolla enää oo) On siihen aikaa ja lujuutta tarvinnut, mutta varmasti olen päässyt suht helpolla koska tyttöni niin kiltti. PAKKOHAN mun on tästä asiasta silti ystävälleni leveillä, joka tällä kertaa tappelee 1,5-vuotiaan poikansa kanssa.. :) :) :) "AI, EI MUN OO IKINÄ TARVINNU NOSTAA KUKKIA ULOTTUMATTOMIIN..." :D Ystäväni ilme on niiin näkemisen arvoinen ja kaikki se päteminen mitä vuosien varrella häneltä kuullut niin ei haittaa enää yhtään. :)

olen tiedostanut että minun ja ystäväni lapset ovat hyvin erilaiset luonteeltaan :D Enkö tuossa viestissäni niin antanut ymmärtää? Mutta haluan antaa samalla mitalla takaisin sitä paskaa mitä sain vuosien aikana kuulla, sitä vähättelyä, että "et sinä mitään mistään tiedä kun ei sulla lapsia ole". "Kyllä sä sitte tajuut ku on omia lapsia".

Tässäkin ketjussa joku jo totesi että jos on hyvin kyättäytyvä lapsi, niin miksi ihmiset ajattelee että se on sitä luonnostaan? Miksi se ei vaan voi olla hyvän kasvatuksen tulos>? Tai päinvastoin, että huonokäytöksinen lapsi on vaan sitä luonnostaan, sille ei voi edes kasvatuksella mitään tehdä? :) Kyllä munkin tyttönen olisi muuttunut "hirviöksi" jos kaikki ois periksi annettu, vaikka kuinka kiltti tyttö olisi luonteeltaan :)

Sitten taas niitä vilkkaita. Samalla tavalla ei voi heitä kasvattaa. Esimerkki elävästä elämästä. Tyttö 3v on rauhallinen ja leppoisa tapaus. Istuu juhlissakin paikallaan äitinsä sylissä ja katselee vieraita. Poika 3v on vilkas ja juoksee mielellään, on utelias eikä pysy paikoillaan. Pojalle on teroitettu sataan kertaan, että on istuttava esitysten ajan paikoillaan ja kuunneltava. On selitetty uudestaan ja uudestaan, miten on käyttäydyttävä ja miten voi ottaa mallia muista. Tyttö lähtee kesken esityksen vaeltamaan ympäri juhlatilaa. Tytön äiti ei reagoi, koska a) tyttö on rauhallisen utelias b) on yleensä liian arka tähän ja äiti haluaa kannustaa lastaan reippauteen c) muut ihmiset eivät tunnu häiriintyvän vaan hymyilevät tytön vaeltelulle Arvatkaapa vaan, miten tämä vaikutti poikaan. Kuin pato olisi murtunut... Kuka näki vaivaa ja kasvatti lastaan? Kuka antoi vain tilanteiden mennä ja kaikki sujui?

Loppukaneettien kohdalla minä putosin matkasta. tunnustan tyhmyyteni.

Miten se vaikutti poikaan? Mitä tapahtui kun pato murtui? KUKA näki vaivaa ja kasvatti lastaan? KUKA antoi tilanteiden mennä ja kaikki sujui hyvin??

Oliko kyseessä saman äidin lapset, sisarukset.

terveisin tyhmä

Lapset eivät ole saman perheen lapsia. Poika näki tytön esimerkin ja aloitti ensin kovan valituksen, että miksi tuo saa vaellella ja minä en, lopulta riistäytyi irti vanhempansa otteesta ja juoksi tytön perään. VAnhempi lähti hakemaan lastaan, jolloin poika alkoi huutaa ja kirkua, että tämä on epäreilua. Tytön äiti suhahti, että nätisti nuo leikkivät, anna olla, jolloin pojan isä sitten luovutti. Poika juoksenteli ympäri juhlatilaa (tyttö perässä), yritti puhua ihmisille, kikatteli tytön kanssa ja oli tuplasi äänekkäämpi ja pyörivämpi kuin tämä tyttö. Juhlavieraat todellakin häiriintyivät.

Tytön äiti kehui lopuksi lapsia siitä, miten hyvin käyttäytyivät, pojan isä näytti aika tyrmistyneeltä tässä kohtaa.

Tässä ei kahden lapsen erilaiset kasvatustavat kohdanneet. Tytön äidille tyttö oli ollut reipas ja rohkea ja ansaitsi kannustuksen. Reiluuden nimissä hänestä piti kannustaa myös poikaakin, tekohan oli sama. Pojan isän mielestä poika oli häirinnyt, metelöinyt ja juoksennellut juhlatilaisuudessa, vaikka kotoota asti oli jo aloitettu valmennus siitä, miten käyttäydytään hyvin. Todennäköisesti isä olisi halunnut ennemmin rangaista lastaan kuin kehua.

Tunnen molemmat vanhemmat ja TIEDÄN, että poikaa todellakin KASVATETAAN. Näin tehdään tytönkin kohdalla mutta täysin eri keinoin. Tyttöä kannustetaan rohkeammaksi ja reippaammaksi eikä ole niin väliä, pysyykö hän paikoillaan esim. hautajaisissa, koska tavallisesti ei uskalla äidin sylistä mihinkään. Poika riekkuisi samalla kasvatuksella koko tilaisuuden metelöiden ja huutaen.

Minusta tytön äiti pääsi helpolla. Hänelle riitti pieni kannustus eikä se millään tavalla torpedoinut seuraavaa juhlatilaisuutta. Pojan isä joutui aloittamaan koko homman alusta ja luultavasti seuraava juhlatilaisuus oli katastrofi (en ollut paikalla, jotain kyllä kuulin). Poikaa pidetään helposti kasvattamattomana, tyttöä hyvin kasvatettuna. Kyse on kuitenkin peruseroista luonteessa. Jos ihailisimme tässä yhteiskunnassa reippaita ja äänekkäitä lapsia, pitäisimme tätä poikaa oikeana unelmalapsena. Näin emme kuitenkaan tee, vaan tässä yhteiskunnassa ihaillaan hiljaista ja huomaamatonta lasta, jolloin tällaisen lapsen vanhemmat pääsevät kuvittelemaan, että ovat tehneet jotain erinomaista. Tosiasia on, että he ovat päässeet helpommalla.

höpsistä. tällä hetkellä hiljaisia pidetään enemmän viallisina, kuin öykkäreitä ja mesoajia.

Muuten en usko.

Omat kokemukseni ovat täysin erilaiset. Olen lto ja opettaja, molemmista ammateista vuosien kokemukset.

Viime aikoina olen huomannut niin omassa kuin muidenkin kasvatusalan ammattilaisten käytöksessä huomattavaa painotuseroa tyttöjen ja poikien kohdalla. Kiinnostuin asiasta, kun luin tutkimuksia, joiden mukaan esim. opettaja kiinnittää luokassa huomiota huomattavasti enemmän vilkkaisiin poikiin kuin hiljaisiin tyttöihin. Kiinnostuin jo siksikin, kun nykyään on yhä enemmän näitä vilkkaita tyttöjäkin.

Olen huomannut, että niin varhaiskasvatus kuin myös koulu perustuvat täysin sen rauhallisen ja hiljaisen lapsen ehdoille. Kun päiväkodissa vilkkaat lapset eivät meinaa pysyä housuissaan, heille harvemmin rakennetaan temppurataa tai laitetaan paukuttamaan rumpuja vaan yhä useammin lapset laitetaan piirtämään, tekemään palapelejä tai väsäämään hama-helmiä. Vilkas lapsi opetetaan ihan pienestä pitäen tajuamaan, että hänen tapansa olla ja tehdä on väärä ja että oikea tapa on näpertää hiljaa paikallaan. Varhaiskasvatus siis suosii näitä hiljaa näpertäviä.

Miksi sen vilkkaan lapsen pitäisi tukahduttaa oma perusluonteensa ja alistua täysin toisenlaisen temperamentin ehdoille? Miksi ujo ja hiljainen lapsi saa olla tervehtimättä tai puhumatta vieraalle, kun se nyt vain on hänen luonteensa, mutta se vilkas ja metelöivä lapsi on huonosti kasvatettu, joka pitää laittaa ruotuunsa ohjaamalla näpertelytehtäviin, vaikka kuinka osaisi tervehtiä vieraita ja puhua ns. small talkia?

Miksi on tärkeämpää puuhata hama-helmien parissa kuin vaikkapa paukuttaa kattiloita tai leikkiä tyynysotaa?

Koulussa oppimiseen vaaditaan hiljaisuutta, paikallaan istumista, keskittymistä. Miten tätä keskittymistä mitataan? Se hiljainen ja arka voi möllöttää paikallaan pukahtamatta ja saada loistavaa palautetta käytöksestään, vaikka tosiasiassa hän vain toimii perusluonteensa mukaisesti. Se vilkas ja energinen lapsi kammetaan pulpettiin paikoilleen ja hänelle teroitetaan, että tehtävien tekeminen hiljaa on niin paljon tärkeämpää kuin tekemällä oppiminen.

Olen itse ollut hiljainen möllöttäjä ja koen vaistomaisesti nämä mesoajat uhkaavina. Uskon, että useimmat varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät kokevat samoin. Koko kasvatusjärjestelmämme perustuu hiljaisten tyttöjen kasvattamiselle. Muut ovat viallisia ja oppivat sen hyvin varhain.

En puhu tarkoituksella tässä tytöistä ja pojista, koska niitä mesoajia löytyy (onneksi) molemmista sukupuolista, samoin niitä hiljaisia. Mutta enemmistö hiljaisista on edelleen tyttöjä ja enemistö mesoajista poikia. Sitä ei käy kieltäminen. Pojat saavat siis enemmän huomiota metelöinnillään ja öykkäröinnillään, mutta samalla he oppivat olevansa viallisia ja että heidän toimintatapansa ovat vääriä. Tytöt saavat vähemmän huomiota, heidän on enemmän pärjättävä omillaan mutta samalla he oppivat, että he toimivat oikein ja että heidän tapansa on se ihailtava tapa.

Kun lapsen perusluonne määritellään hyväksi tai pahaksi, ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi meillä on kovin rikkinäisiä aikuisia miehiä.

että kaupungeissa porukka on kolutetumpaa ja valveutuneempaa. Koulutetulle tämäkin asia olisi päivän selvä, eikä täällä tarvitsisi kistellä asiasta.

Lapseton taidat olla kun et ymmärrä, miten asiat menevät. Jos tunnet jonkun poikkeuksen, älä vedä siitä johtopäätöksiä. Tervemenoa vaikkapa lähipuistoon tai lähipäiväkotiin, niin opitpa jotain elämän laeista.

Ja johtopäätökseni näistä on, että sukupuolten välinen erottelu tulee vanhempien asenteesta. Poikien annetaan "olla poikia" ja tyttöjen oletetaan käyttäytyvän kauniisti. Ällöttävän vanhanaikaista, mutta valitettavan tavallista. Tähän erotteluun kannustetaan muuten erityisesti maaseudulla. Mitähän tämä kertoo vanhempien asenteista?

mutta kun muuttavat Helsinkiin, loppuu sukupuolisidonnainen kasvatus siihen?

kouluissa on enemmän ongelmia tasa-arvon kanssa kouluissa? Jos kerran valveutuneet vanhemmat ovat opettaneet lapsille, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia, niin miksi nimenomaan kaupungeissa asia pitää ottaa jatkuvasti esille. Maalla tyttö saa valita teknisen työn eikä kukaan sitä ihmettele, kaupungissa poika ei voi ottaa rättikässää, koska heti homotellaan.

Voiko se poika siellä maalla ottaa rättikässää? Tyttö voi ottaa missä vaan teknisen alan. Mutta poika ei voi ottaa rättikässää eikä pitää puhnaista puseroa ei maalla eikä kaupungissa, kun heti homotellaan. Asenne tulee vanhemmilta.

eikä kukaan homottele. Täällä maalla kun ne "poikajutut" opettaa isä ja rättikässästä poika saa sitten apua siihen, miten tehdä purjeveneeseen purje tai miten korjata pressu. Nämä koluttamattomat maalaiset kun katsovat kokonaisuutta paljon laajemmin kuin rajoittuneet kaupunkilaiset sukupuolistereotypioineen.

Voiko enää asenne paistaa pahemmin läpi?!? Siis poika menee rättikäsitöihin ompelemaan purjeita/korjaamaan pressua. Tytötkö sitten neuloo villasukkia ;) Tässähän sitä asennetta on kerrakseen! Ja paljastat tällä just ton sun maalaistollo-/suvaitsemattomuusasenteen :D Siis miksi pojat eivät neulo sukkia?

Mun lapset on parempia kuin sun lapset. Kysy vaikka päiväkodintädiltä, lällälläää :D