Millainen äiti (lapsesi kaverin äiti) sinua ärsyttää?

Sitten koulusta tulee lappua tuon tuostakin että lapset on tehnyt jotain ja äiti on vain ei ei meijän lapset. Ei kyllä uskois. Lapset valehtelee silmät kirkkaina että en hakannu sitä kaveria vaan se hakkas mua ja äiti uskoo.



Kun kotoa pääsee pois niin ovat kuin piruja kun kotona ei saa "riehua ja purkaa energiaa"

lasten vertaileminen toisiinsa ja se että jos näkee pihalla näkevän kiusaamista niin siihen ei puututa. Annetaan kaverin töniä ja nipistellä ja vika on aina toisessa lapsessa, kun se ärsyttää niin se oikeuttaa huonoon käytökseen. Toki lasten pitää jossain määrin osata ratkoa kinansa mutta joskus on kyllä ihan paikallaan aikuisen väliin tulo. Esim. hiekan heittelyt ja toisten tönimiset, kyseessä siis kouluikäiset lapset niin silloin jos näen niin puutun kyllä. Välillä tuntuu että toiset lapset on ihan ulkoistettu naapureiden hoidettaviksi, uskotaan ehkä liikaakin että se oma kullannuppu pärjää kyllä jo itsekseenkin.Minusta nuo yhteiset pelisäännöt pihalla olisi kyllä tosi hyvät olla olemassa, varsinkin kun lapset tuppaa matkimaan toisen käytöstä, että ei hyväksyttäisi huonoa käytöstä yhdellä lapsella mutta toinen lapsi saa samasta asiasta nuhteet...kokemusta on;-)

vuoden kokemuksella en vieläkään tajua näitä vanhempien kaveruusjärjestelyjä. Eli sovitaan etukäteen jo taaperoille kaveritreffejä, isommista puhumattakaan. Sitten, jos mennään yhteiseen pihaan tai leikkipuistoon, lapsi ei saa leikkiä kolmantena mukana, kun "mun äiti sopi jo Maijan kans että leikitään tänään aamupäivällä yhdessä. Ei voida leikkiä nyt". JA sitten, vaivihkaa Maija ja Minttu menevät vanhempiensa kanssa jommankumman pihaan, me jäädään äimistyneenä kiikkumaan tms.



Selitäpä siinä sitten, mikset kelpää tänään klo 9-11 kaveriksi, mutta iltapäivällä sitten ehkä, jos jompikumpi , Maija tai Minttu ovat vailla kaveria ja "ohjelmaa" eikä äidit ole sopineet muuta iltapäiväksi.



Tämä käsittämätön systeemi jatkuu b-osalla siten, että kun ne A-luokan lapset ovat varattuina, B-luokan lapset kyllä kelpaa kaveriksi :)



Emme siis vieläkään tajua tätä systeemiä. Meistä on kivaa mennä ulos ja hengailla siellä kenen kanssa nyt sattuu olemaan. Joskus on lapsia enemmän, josks vähemmän. Eilenkin kalskahti, kun lapseni meni kysymään voisiko leikkiä meillä sisällä "Pekan" kanssa, Pekka meni kysymään innoissaan äidiltään ja äiti meni vaikeaksi kun oli jo sopinut lapselleen sisäleikkitreffit "Jaskan" kanssa.



Ja kyllä, sanomattakin on selvää, että hyvin usein me ollemme niitä B-vaihtoehtoja leikki- ja treffikavereiksi :) Oppiipahan lapset sopeutumaan ja siteämään pettymyksiä. Äiti, eikä isäkään tajua tätä sopimussysteemiä, miksei voi vaan mennä ulos ja leikkiä yhdessä, aina pitäisi sopia kellonajat jne.

Pidän sellaisista äideistä ja isistä, jotka välittävät lapsestaan, ovat aidosti läsnä ja haluavat oppia tuntemaan myös lastensa kaverien vanhemmat.



Olen jo teini-ikäisten lasten äiti ja arvostan vanhempia, jotka pitävät tärkeänä samantapaisia arvoja ja sääntöjä. Kodeissa on rajat ja rakkautta. Nuoret eivät saa notkua ihan missä vaan ja milloin vaan. Nuoria ei jätetä keskenään viikonlopuiksi bileitä pitämään tms. Jos päästän oman nuoreni yökylään kaverille, tiedän, että sielläkin pidetään nuorista huoli. Esim. 14-vuotiaiden ei kuulu saada tehdä mitä vaan.



Elämä on paljon helpompaa, kun on yhteys myös vanhempien kesken. Itse arvostan avoimuutta ja kykyä puhua myös vaikeista asioista. Meille saa lähes aina tulla lasten kaverit ja meillä myös puhutaan ja kuunnellaan. Kyllä ne nuoretkin aikuisia tarvitsevat.

itse ne kultamussukat ei koskaan sorru mihinkään hölmöyteen, aina voi syyttää muita.

lapseni ovat tehneet jotain muka "kamalaa" mutta heidän nikopetterissään ei tietenkään koskaan ole mitään vikaa.

ei halua pitää samoja sääntöjä kuin muut pihakavereiden perheet, siis muut todellakin noudattaa niitä. Meillä on kirjoittamattomia sääntöjä, joista ollaan pihalla puhuttukin (ei ehkä silleen suoraan listattu, vaan tarpeen tullen mainittu) esim. kahdeksalta viimeistään lapset tulee kotiin. On tosi tylsä laittaa viestiä ja soitella lapsen perää, jos on mennyt kaverille leikkimään. Samoin, että lämmintä ruokaa ei syödä kaverilla ellei siitä ole erikseen sovittu. Ärsyttää tehdä ruokaa ja sitten toinenn ei koskekkaan siihen kun söi naapurissa juuri.

jos se syö toisaalla, vaikka tietää, että näin ei tehdä.

ja joille säännöt on vaan joitain tilanteita varten tms... ei koske omaa kultamussukkaa.

joka ostaa alaikäisille lapsilleen k-18 pelejä ja antaa lasten surffata netissä katsomassa ties mitä pornoa eikä myöskään välitä missä lapset luuhaavat. Ei aseta rajoja tai ei välitä jos niitä rikotaan toistuvasti.

Hän on mukava ei siinä mitään, mutta se ärsyttää, että meillä on 3 päivällä ikäerolla olevat lapset. Omani on nuorempi ja kaverini vertaa näitä lapsia koko ajan. Jos mainitsen vaikka, että meidän lapsi oppi tänään sanan äiti vihdoin ja viimein niin kaverini pätkäyttää samaan syssyyn, aijaa meidän on osannut sen jo 1-vuotiaasta asti ja siihen täytyy vielä lisätä, mitä kaikkea muuta hän osaa. Lyttää omamme täysin.



Olenkin todennut, etten puhu lapsestani tälle kaverille ennen kuin hän jotain kysyy. Lisäksi en jaksa kysellä hänen lapsestaan, kun tosin kertoo niitä muutenkin vähän väliä, miten hienosti heillä käydään potalla, miten hienosti hän selviää uhmaikäisen kanssa, miten meidän Pekka osaa sitä ja Pekka osaa tätä.

siis sellaiset, joilla on tiukat säännöt kaikesta, ja jotka eivät tyydy pitämään sääntöjä vain omassa kodissaan vaan yrittävät vaatia että kaikkien muidenkin pitäisi elää samoin. Jos heillä on nukkumaanmenoaika pitäisi meilläkin tehdä niin, ja on aivan kaameaa ettei meillä ole nukkumaanmenoaikoja ollenkaan. Tätä juorutaan pitkin kyliä kuin vastuutonta ja kamalaa menoa meillä onkaan! Tai kun meillä ei ole karkkipäivää vaan lapset saa syödä karkkia aina kun haluavat (ovat hoikkia ja haluavat karkkia hyvin harvoin) niin tätäkin kauhistellaan selän takana.



Ja auta armias jos oma lapsi päätyy kaveriksi tämmöisen niponipon lapsen kanssa, niin siinähän sitten puhelin soi itselläkin kun nipottajaäiti hätääntyneenä soittaa milloin mistäkin. Heidän lapselle ei saa antaa karkkia. Heidän lapsen kanssa ei saa mennä leikkipuistoon yksin kun se on vaarallista. Ja nicopetteri on taas oppinut ruman sanankin, ettei vaan Teidän lapseltanne, heillä kotona kun ei puhuta sellaista. Huoh.

Hän on mukava ei siinä mitään, mutta se ärsyttää, että meillä on 3 päivällä ikäerolla olevat lapset. Omani on nuorempi ja kaverini vertaa näitä lapsia koko ajan. Jos mainitsen vaikka, että meidän lapsi oppi tänään sanan äiti vihdoin ja viimein niin kaverini pätkäyttää samaan syssyyn, aijaa meidän on osannut sen jo 1-vuotiaasta asti ja siihen täytyy vielä lisätä, mitä kaikkea muuta hän osaa. Lyttää omamme täysin.

Olenkin todennut, etten puhu lapsestani tälle kaverille ennen kuin hän jotain kysyy. Lisäksi en jaksa kysellä hänen lapsestaan, kun tosin kertoo niitä muutenkin vähän väliä, miten hienosti heillä käydään potalla, miten hienosti hän selviää uhmaikäisen kanssa, miten meidän Pekka osaa sitä ja Pekka osaa tätä.

Varsinkinsilloin pienenä oli kiva vertailla mitä lapset oppivat. Toinen oppi toisia asoita aikaisemmin, toinen toisia.

Pidän sellaisista äideistä ja isistä, jotka välittävät lapsestaan, ovat aidosti läsnä ja haluavat oppia tuntemaan myös lastensa kaverien vanhemmat. Olen jo teini-ikäisten lasten äiti ja arvostan vanhempia, jotka pitävät tärkeänä samantapaisia arvoja ja sääntöjä. Kodeissa on rajat ja rakkautta. Nuoret eivät saa notkua ihan missä vaan ja milloin vaan. Nuoria ei jätetä keskenään viikonlopuiksi bileitä pitämään tms. Jos päästän oman nuoreni yökylään kaverille, tiedän, että sielläkin pidetään nuorista huoli. Esim. 14-vuotiaiden ei kuulu saada tehdä mitä vaan. Elämä on paljon helpompaa, kun on yhteys myös vanhempien kesken. Itse arvostan avoimuutta ja kykyä puhua myös vaikeista asioista. Meille saa lähes aina tulla lasten kaverit ja meillä myös puhutaan ja kuunnellaan. Kyllä ne nuoretkin aikuisia tarvitsevat.

Meillä myös pyritään tuohon suuntaan.

Valitettavasti meilläpäin harrastetaan juurikin tuota lapset pelmahtavat pihalle ja leikkivätmitä leikkivät kenen kanssa leikkivät. Kukaan ei tunne kavereidensa vanhempia tai kotioloja, kolmivuotiaatkin juoksentelevat päättöminä pitkin poikin pitäjää, toisten pihoilla, metsissä,ajoteillä...

Huoh*

Hänen lapsissaan ei ole koskaan mitään vikaa. Jos koulusta tulee negatiivista palautetta, opettaja ei osaa opettaa ja on ottanut hänen lapsensa silmätikuksi. Jos koulussa tytöt kinastelevat keskenään, hänen lapsessaan ei ole mitään vikaa, vaan muut kiusaavat hänen lastaan ja hän soittaa opettajalle ja käskee tekemään asialle jotain. Äiti uskoo kaiken mitä hänen lapsensa hänelle kertoo, aivan sama kuinka utopistinen juttu on, niin täydestä menee. Muiden lapset tekevät tyhmyyksiä, valehtelevät ja syyttävät hänen lastaan. Äiti sopii aina kaikki tapaamiset vanhempien kanssa, jos lapset sopivat keskenään jotain, niin tämä soittaa jälkikäteen äideille, että voiko maija tulla heille jne. Mun lapset ovat hoitaneet kaveritapaamisensa ekaluokasta lähtien itse. Harvoin on mitään kömmähdyksiä sattunut enkä ymmärrä miksi isojen lapsien kaveriasioita pitää hoitaa äitien kautta. Uudet kaverit ovat erikseen, mutta tässä porukassa kaikki tuntevat toisensa.

Tuo lastaan synttäreille ja toteaa kovaan ääneen eteisessä miehelleni " Ai, teillä on vielä näin keskeneräistä", pitäisi mielipiteensä omana tietonaan. Minäkään en ole arvostellut ääneen hänen kotiansa.Olemme jossain tilaisuudessa ja hän huikkaa minulle ohimennen " Eihän se teidänkään lapsi osaa vielä asiaa x.", jään suu auki katsomaan. Kaipasinko oikeasti tuotakin kommenttia? Jos on pisteliäs ihminen, niin itsehillintää voisi hiukan harjoittaa:) Ei siinä mitään, mutta olemme mieheni kanssa huomanneet, että tämän perheen lapsi puhuu ihan samalla tavalla kuin äitinsä...omena ei puusta kauas putoa;)

kuten välinpitämättömien, väkivaltaisten jne. lisäksi ne narisijat. Nelivuotiaiden futiskoulussa ohjaaja ojensi yhtä lasta, joka koko ajan mm. kaatoi toisia ja heitteli hiekkaa muiden päälle. Siis tilanne oli ihan oikeasti sekava, se lapsi sai selkeän raivarin. Vanhemmat vain katsoivat kentän laidalla, ja ohjaaja laittoi lapsen jäähylle.



No, SEURAAVALLA kerralla (ei siis esim. kyseisen kerran jälkeen) nämä vanhemmat tulivat pitämään molemmille ohjaajille saarnan, miten kammottavasti he käyttäytyivät heidän herttaista ja herkkää lastaan kohtaan. Tunnin aloitus viivästyi lähes 10 minuuttia tämän palopuheen vuoksi.



Selvästikin vanhemmat olivat viikon verran keränneet vihaa, kuinka heidän lastaan oli kaltoinkohdeltu, ja ryöpsäyttivät sen open niskaan.



Näitä hienohelmoja tuntuu olevan joka paikassa.

Yleensä nämä ovat kotiäitejä, joilla on monta lasta. Hermot ovat tainneet mennä jo aikoja sitten, koska mistään ei enää välitetä. Lapsi saa lähteä vaikka ilman kenkiä puistoon, pissata hiekkalaatikkoon, itkeä ja huutaa jossain aikuisille tarkoitetussa tilaisuudessa, koska äiti ei jaksa rauhoittaa mutta "lapsi on vain pakko ottaa mukaan, koska ei ole hoitajaa".



Elämä on ihan täyttä kaaosta ja lapset voivat vaikka kiusata toisia lapsia puistossa, mutta äiti esim. juttelee muiden kanssa tai puhuu puhelimeen.



Lapset vaan päivähoitoon, niin eivät elä pellossa!

lähinnä yksi. Hänellä on ihan normaalit lapset, kouluikäinen ja leikki-ikäinen. Näille kahdelle lapselle hän papattaa jatkuvasti kimeällä äänellä ohjeita ja käskyjä. Enimmäkseen lapset käyttäytyvät ihan ok, mutta sitten kun komentamisen aihetta olisi, niin lapset ei kuuntele mitään. enkä ihmettele, sillä kun joutuu äitiä kuuntelemaan vierestä, niin tulee kuuroksi jo vartin jälkeen. "älä heilu, älä ota enempää, äläkä vaan tipu siltä tuolilta, muistaako x nyt että tästä oli kotona puhetta, onko kädet likaset, siis kuuletko onko likaiset, tule tänne nyt että katsotaan onko likaiset, pitääkö mennä vessaan, sano nyt että pitääkö, äläkä pyöri siellä ja saiko sitä ottaa, ootko kysynyt että saako sitä ottaa, kuule me lähdetään kotiin jos et kuuntele etkä tottele, siis hei mitä sä nyt teet, mitä teet, kerro mitä teet..." Loputtomiin!



Itse olen muuten sääntöäiti ja jopa menen naapurin pihalle komentamaan, jos trampalla on kuusi lasta pomppimassa ilman suojaverkkoja. Joskus mietin, että helpompaa olisi vaan hakea oma pois, mutta kun ihan oikeasti välitän niistä muistakin lapsista ja niiden terveydestä.

meillä ei ole karkkipäivää ollenkaan, jos jossain on, siinähän on sitten. Meillä ollaan niin kauan kun minä sanon, ja sitten ulos ovesta, sanovat omat vanhemmat mitä hyvänsä. Ja ristiriitatilanteet kakarat saavat ratkoa ihan itse.

meillä ei ole karkkipäivää ollenkaan, jos jossain on, siinähän on sitten. Meillä ollaan niin kauan kun minä sanon, ja sitten ulos ovesta, sanovat omat vanhemmat mitä hyvänsä. Ja ristiriitatilanteet kakarat saavat ratkoa ihan itse.