Millainen äiti (lapsesi kaverin äiti) sinua ärsyttää?

lapset käyttäytyy tosi huonosti jatkuvasti, mm meillä rikkovat tavaroita eivätkä tottele mitään. Toinen lapsita lyö ja vetää hiuksista omaa lastani toistuvasti, vaikka olisin vieressä, haukkuvat minua paskaksi kun äiti ei ole kuulemassa ja tiedän jos kertoisin "kaverille" tämän niin ei uskoisi, iso riita tulisi. Ovat olleet meillä hoidossa pari kertaa. Ihan sama vaikka huutaisin heille niin ei tehoa: äiti huutaa kotona koko ajan ja kaikesta ja sit kun on oikeesti asiaa mistä olis aiheta vaikka huutaakkin niin eihän se auta.



Ja jos hänen lapsia arvostellaan niin todella ärkkäästi puolustaa omia kauhukakaroitaan viimeiseen pisaraan ja yrittää etsiä vikoja myös muiden lapsista. Itsellään on 2 ja mulla 1 ja siitä syystä en oikeastaan ymmärrä mitä lastenhoito yleensä on... Joopa joo

lapset saa hallitsemattomasti pyöriä toisten nurkissa...? Minusta on erittäin asiallista, että tuonne 7-8 -vuotiaaksi sovitaan treffit vanhempien kautta. Eihän se tarvi kuin yhden puhelun tai tekstarin. Tulee samalla tarkastettua toisen perheen päivän aikataulu ja muutenkin osataan odottaa 7-vuotiasta kylään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lapsi, joka tulee meille ja on ja on. Lopulta meillä on menoa ja käykin ilmi, että omat vanhemmat on lähteneet "ikeaan ostoksille" ja lapsella ei ole avainta. Tällaiset pitää ehdottomasti sopia kyläpaikan kanssa!

Minua ärsyttää siis äidit, jotka on itsekkäitä. Dumppaavat lapsensa toisten nurkkiin ja heille ei suin surmin voi koskaan tulla. Hyväksikäyttäjiä. Pidän äideistä, jotka huolehtivat meidän lapsesta heillä kuten minäkin heidän lapsestaan meillä ja omaavat vastavuoroisuuden periaatteet!

vuoden kokemuksella en vieläkään tajua näitä vanhempien kaveruusjärjestelyjä. Eli sovitaan etukäteen jo taaperoille kaveritreffejä, isommista puhumattakaan. Sitten, jos mennään yhteiseen pihaan tai leikkipuistoon, lapsi ei saa leikkiä kolmantena mukana, kun "mun äiti sopi jo Maijan kans että leikitään tänään aamupäivällä yhdessä. Ei voida leikkiä nyt". JA sitten, vaivihkaa Maija ja Minttu menevät vanhempiensa kanssa jommankumman pihaan, me jäädään äimistyneenä kiikkumaan tms.

Selitäpä siinä sitten, mikset kelpää tänään klo 9-11 kaveriksi, mutta iltapäivällä sitten ehkä, jos jompikumpi , Maija tai Minttu ovat vailla kaveria ja "ohjelmaa" eikä äidit ole sopineet muuta iltapäiväksi.

Tämä käsittämätön systeemi jatkuu b-osalla siten, että kun ne A-luokan lapset ovat varattuina, B-luokan lapset kyllä kelpaa kaveriksi :)

Emme siis vieläkään tajua tätä systeemiä. Meistä on kivaa mennä ulos ja hengailla siellä kenen kanssa nyt sattuu olemaan. Joskus on lapsia enemmän, josks vähemmän. Eilenkin kalskahti, kun lapseni meni kysymään voisiko leikkiä meillä sisällä "Pekan" kanssa, Pekka meni kysymään innoissaan äidiltään ja äiti meni vaikeaksi kun oli jo sopinut lapselleen sisäleikkitreffit "Jaskan" kanssa.

Ja kyllä, sanomattakin on selvää, että hyvin usein me ollemme niitä B-vaihtoehtoja leikki- ja treffikavereiksi :) Oppiipahan lapset sopeutumaan ja siteämään pettymyksiä. Äiti, eikä isäkään tajua tätä sopimussysteemiä, miksei voi vaan mennä ulos ja leikkiä yhdessä, aina pitäisi sopia kellonajat jne.

heidään tapaansa kasvattaa lapsiaan.

Äidit jotka eivät osaa pitää jöötä omassa kodissaan vaan aina pitää valittaa lastensa kavereista.

joka ei mitenkään ole kasvattanut lapsiaan.

Kritisoi opettajia heti jos tulee palautetta kotiin, ei hänen pikku kullanmurunsa niin ole tehnyt, ihan dorka opettaja hei!



Lapset voi tehdä ihan mitä vaan, äiti uskoo heitä kirkkain silmin vaikka aikuinen kertoisi vieressä mitä todella tapahtui.



Arvostelee muiden kasvatustapoja (esim. jos jollain "liian tiukat säännöt") mutta heti jos joku kyseenalaistaa hänen sääntönsä, alkaa jumalaton louskutus siitä kuinka hänellä on hänen säännöt ja niihin ei puututa. Tosiasia on ettei niitä sääntöjä ole olemassa.



Lisäihmettelyä ja ärsytystä aiheuttaa kyseisen perheen hygienia ja puhtaus. Lapsilla jatkuvasti tahraiset vaatteet, liian isot tai liian pienet, eripari sukat.. haisevat vähän ummehtuneelle koko ajan ja hampaat on harvoin pesty...

Minua ärsyttävät eniten äidit,jotka yrittävät päteä lastensa kautta, mutta onneksi heitä on aika harvassa. He eivät edes tajua tekevänsä hallaa omalle lapselleen, kerta kaikkiiaan erittäin vastenmielinen piirre.

omaan napaansa tuijottaja, jos se (napa) sattuisi näkymään, aina suu täynnä pullaa ja valittaa ettei ole rahaa mihinkään:):):) Sellanen pikkasen ärsyttää. Hyvää joulua ja uutta vuotta!

naapurin äiti tuli suu vaahdoten huutamaan 9-vuotiaalle tytölleni, kun oli hänen pari vuotta nuoremmalle tytölleen tullut paha mieli siitä, kun tyttäreni ja toinen hänen kaverinsa olivat leikkineet toisen kaverin pihalla eikä tämä toinen naapurin tyttö ollut päässyt mukaan leikkiin. (Meillä on taottu lasten kalloihin pienestä asti, että kaikkien kanssa on leikittävä, ketään ei saa syrjiä, joten tiedän hyvin ja lapsenikin tietää, että tekivät väärin tätä toista lasta kohtaan). mutta jos tämän takia naapurin äiti tulee suu vaahdossa huutamaan minun 9-vuotiaalle tyttärelleni meidän kotiimme asiasta naama raivosta punaisena niin siinä kohtaa kyllä meinasin pillastua. Lapset ovat lapsia ja vielä ihmisenä keskeneräisiä ja totta kai oma lapseni oli tehnyt väärin ja pyysikin anteeksi, mutta tämän äidin käytös oli täysin asiatonta. Huvittavaksi asian teki sen että sama tyttö sitten vähän tämän jälkeen kiusasi pihalla pienempää lastamme, haukkui ja ajoi pois yhteisestä leikistä niin että naapurin äiti näki tilanteen vierestä eikä puuttunut asiaan millään tavalla. olisikohan minun pitänyt mennä naama punaisena huutamaan hänen lapselleen vastavuoroisesti siihen hiekkalaatikon reunalle...?

Ärsyttää kaverini joka sai muutaman kuukauden ennen mua lapsen. Sen perusteella jakeli mulle mun odotusaikana kasvatusohejita vauvan kans, kertoi esim. mitkä rokoitteet annetaan minkäkin kk ikäisenä HAH! Itse vaan sanoin että kun se lapsi nyt ekaks sieltä edes syntyiskin, vai tarviiko mun jo nyt tollasia ruveta miettiin?!  Ja et kaikki omalla ajallaan! Tulihan sieltä vaikka mitä muutakin juttua mutta lopulta en jaksanut loppuraskaudessa enään viimeisiä energioitani tuhlata hänen henkiseen tunkeiluunsa ja neuvomiseen. Pojallani todettiin syntymän jälkeen 3 vkon ikäisenä kammioväliseinä reikä, hän sai nenämaha letkun kun ei itse jaksanut syödä lääkärin määräämiä maito annoksia lääkkeiden kera. Lisäks poikani laitettiin HYKS:iin leikkaus jonolistalle. Saimme myös paljon rampata lääkärissä aukosta aiheutuvien ongelmien vuoksi. Eikös tämä entinen ystäväni puuttunut tähänkin asiaan. Juorusi poikani tilanteen kaikille mahdollisille sekä rupesi leikkimään kaikki tietävää lääkäriä ja epäileen ammattitaitoisten kirurgejen osaamista, vaikka minähän sielä lääkärissä kävin kuulemassa mitä tehdään ja miten. Piti poikaani "hyvin sairaana" tapauksena vaikka kyseessä oli vain pieni vika joka korjataan pois. Todellisuudessa hän ei tiennyt mitään millaisiaen asioiden kanssa me mieheni kanssa tuolloin oltiin tekemisissä. Halusi vain puuttua, saada omaa onnistumisen tunnetta siitä että heillä on täydellinen lapsi jne. Ja kyllä tämä ihminen oli niin täynnä itseään että ylisti omaa lastaan joka paikassa, kehui elämäntilannettansa ja muuta vastaavaa. 

Vanhemmat ärsyttävät minuakin. Varsinkin sellaiset, joille on tärkeintä olla parempi kaikessa.

Esimerkiksi meillä yksi lapsista ei oppinut puhumaan kuin yli kolmevuotiaana. Kun kerroin puistossa, että lapsi on menossa tutkimuksiin koska ei puhu, tämä kilpailuhenkinen äiti totesi ilahtuneena, että kyllä meillä lapset on kaikki tuossa iässä puhuneet jo tosi hyvin! Ja sitten ois pitänyt vielä päälle kuunnella kaikki hänen samanikäisen lapsensa tuoreimmat letkautukset. Toi oli jotenkin niin käsittämättömän törkeä suhtautuminen, että aloin ottaa sen jo henkilökohtaisena kettuiluna.

Pidän sellaisista äideistä ja isistä, jotka välittävät lapsestaan, ovat aidosti läsnä ja haluavat oppia tuntemaan myös lastensa kaverien vanhemmat. Olen jo teini-ikäisten lasten äiti ja arvostan vanhempia, jotka pitävät tärkeänä samantapaisia arvoja ja sääntöjä. Kodeissa on rajat ja rakkautta. Nuoret eivät saa notkua ihan missä vaan ja milloin vaan. Nuoria ei jätetä keskenään viikonlopuiksi bileitä pitämään tms. Jos päästän oman nuoreni yökylään kaverille, tiedän, että sielläkin pidetään nuorista huoli. Esim. 14-vuotiaiden ei kuulu saada tehdä mitä vaan. Elämä on paljon helpompaa, kun on yhteys myös vanhempien kesken. Itse arvostan avoimuutta ja kykyä puhua myös vaikeista asioista. Meille saa lähes aina tulla lasten kaverit ja meillä myös puhutaan ja kuunnellaan. Kyllä ne nuoretkin aikuisia tarvitsevat.

Meillä myös pyritään tuohon suuntaan.

Valitettavasti meilläpäin harrastetaan juurikin tuota lapset pelmahtavat pihalle ja leikkivätmitä leikkivät kenen kanssa leikkivät. Kukaan ei tunne kavereidensa vanhempia tai kotioloja, kolmivuotiaatkin juoksentelevat päättöminä pitkin poikin pitäjää, toisten pihoilla, metsissä,ajoteillä...

Huoh*

Kannattaa pyrkiäkin. Nykymaailma ei ole helppo paikka lapsille ja nuorille kasvaa. Kaikenlaista hyvää ja pahaa on tarjolla joka nurkalla.

Itse olen jo aikoinaan saanut nipon äidin maineen mutta ei se mua haittaa. En voi sivusta katsoa, jos jollain lapsella on oikeasti asiat huonosti tai ei pidetä huolta. Mun lasten kaveripiirissä on paljon niitä nuoria, joille kotona lykätään rahaa kyllä reilusti mutta kukaan ei pidä henkisesti huolta. Helposti tulee sitten ongelmiakin.

En väitä, että olisin huippukasvattaja mitenkään, kyllä meidän lapsetkin töppäilee mutta sitä juuri toivon, että aikuiset katsoisivat lasten ja nuorten perään ja ilmoittaisivat, jos vaikka on jotain aihetta.

Joskus väsyttää paljonkin ja tekis mieli antaa olla koko kasvattamisen ja huolehtimisen mutta sydän ei anna periksi, että katsoisin läpi sormien ja kuvittelisin omien lapsieni oppivan itsekseen miten maailmassa kuuluu olla ja elää.

Sellainen jota ei kiinnosta missä lapsensa kulkee ja kuinka pitkään viipyy reissuillaan.



Meidän naapurissa asuu muutama tämmöinen tapaus.

Lapset saattavat tulla meille heti aamusta kylään. Välillä lähtevät leikkipuistoon tai jonkun toisen kaverin luokse jos sanon että 'teidän täytyy käydä välillä syömässä'. Kohta tulevat uudestaan ja viipyvät vaikka iltaan asti jos ei heitä pois käske.



Välillä olen pyytänyt näitä lapsia soittamaan kotiinsa ja kysymään pitäisikö mennä syömään. No ei tarvitse. Eikä näitä lapsia koskaan kaivata kotiinsa.

Sanomattakin lienee selvää ettei heidän luokseen saa mennä lapsivieraita.



Hoidattavat lapsensa muilla, ja vielä yökyläänkin ovat innokkaasti lapsiaan tuuppaamassa >:(

esim. olet juuri valitellut kuinka vähän saat tämän esikoisen kanssa nukkua öitä, niin pihapiirin äiti alkaa suu vaahdoten kehua kaikkia lastensa nukkumisia oikeen paatoksella, samaan aikaan kun itse on ihan hajalla univelan takia. Niin tyhmää ja niin itsekeskeistä!

Tämä on todella ärsyttävää, oli kyse vauvoista ja äideistä tai työelämästä tai harrastuksista. Helvetti vieköön. (Joo, on töissä yksi tällainen jolla on aina kaikesta kokemusta tai vähintäänkin nähnyt dokkarin aiheesta ja lopulta kahvipöydässä on 8 muuta jotka kohteliaasti teeskentelee kiinnostunutta ja toivovat että puhelinsoisi ja pääsisi tilanteesta pois. Sori ot)

vuoden kokemuksella en vieläkään tajua näitä vanhempien kaveruusjärjestelyjä. Eli sovitaan etukäteen jo taaperoille kaveritreffejä, isommista puhumattakaan. Sitten, jos mennään yhteiseen pihaan tai leikkipuistoon, lapsi ei saa leikkiä kolmantena mukana, kun "mun äiti sopi jo Maijan kans että leikitään tänään aamupäivällä yhdessä. Ei voida leikkiä nyt". JA sitten, vaivihkaa Maija ja Minttu menevät vanhempiensa kanssa jommankumman pihaan, me jäädään äimistyneenä kiikkumaan tms.

Selitäpä siinä sitten, mikset kelpää tänään klo 9-11 kaveriksi, mutta iltapäivällä sitten ehkä, jos jompikumpi , Maija tai Minttu ovat vailla kaveria ja "ohjelmaa" eikä äidit ole sopineet muuta iltapäiväksi.

Tämä käsittämätön systeemi jatkuu b-osalla siten, että kun ne A-luokan lapset ovat varattuina, B-luokan lapset kyllä kelpaa kaveriksi :)

Emme siis vieläkään tajua tätä systeemiä. Meistä on kivaa mennä ulos ja hengailla siellä kenen kanssa nyt sattuu olemaan. Joskus on lapsia enemmän, josks vähemmän. Eilenkin kalskahti, kun lapseni meni kysymään voisiko leikkiä meillä sisällä "Pekan" kanssa, Pekka meni kysymään innoissaan äidiltään ja äiti meni vaikeaksi kun oli jo sopinut lapselleen sisäleikkitreffit "Jaskan" kanssa.

Ja kyllä, sanomattakin on selvää, että hyvin usein me ollemme niitä B-vaihtoehtoja leikki- ja treffikavereiksi :) Oppiipahan lapset sopeutumaan ja siteämään pettymyksiä. Äiti, eikä isäkään tajua tätä sopimussysteemiä, miksei voi vaan mennä ulos ja leikkiä yhdessä, aina pitäisi sopia kellonajat jne.

ketkä antavat lastensa liihua päivät pitkät kaverilla. Ei soiteta perään, ei pyydetä syömään. Aamuyhdeksältä soi ovikello, illalla kotiin. Vaikka lapsen patistaisi välissä kotiin, tullaan sieltä pian takaisin ja todennäköisesti syömättä. Ihan uskomatonta touhua, eikö näissä perheissä ketään kiinnosta missä lapsi menee ja saako se muruakaan suuhunsa? Vai onko oletuksena, että on ihan ok olla toisten nurkissa koko päivä ja siellä sitten syötetään? Usein nämä tapaukset saa vielä itse illalla häätää kotiinsa, kukaan ei heitä pyytele. Sääliksi käy.



Miehen ex lukeutuu näihin vanhempiin, hänellä on 4v lapsi. Kerrankin ylpeänä oli kertonut, miten lapsi oli saanut kaverin - oli lähtenyt aamulla ja tullut illalla vasta takaisin! Joo-o... Nelivuotias!

pahemmin ärsytä.

Ei hitto, jos minusta on ok antaa kesällä lasten pyöriä yhtiön pihassa kymmeneen asti niin siellä ovat. Menkööt muut sitten kahdeksalta kotiin.



Ja kahden kaverin sääntö, häh?

Kuka idiootti sen on keksinyt??

Lapset kulkevat laumassa, joku jää aina oven ulkopuolelle tuollaisilla säännöillä. Yleensä se on se sama lapsi.

Meillä on ovi auki kaikille, pistän koko sakin pihalle jos hermot menee. Harvoin.

erään irakilaisen perheenäidin kanssa. Hänellä on alakouluikäinen poika ja hän oli tosi ihmeissään kun täällä Suomessa lapset kyläilevät toistensa luona ilman, että vanhemmat tuntevat toisiaan. Tämä äiti oli tosi huolissaan, kun poika viettää paljon aikaa kaverinsa luona, jonka vanhempien kanssa tämä äiti ollut koskaan jutellut. Hän oli pyytänyt, että poika käskisi näitä vanhempia heille kylään, mutta poika ei halunnut pyytää, koska se olisi ollut noloa.

ketkä antavat lastensa liihua päivät pitkät kaverilla. Ei soiteta perään, ei pyydetä syömään. Aamuyhdeksältä soi ovikello, illalla kotiin. Vaikka lapsen patistaisi välissä kotiin, tullaan sieltä pian takaisin ja todennäköisesti syömättä. Ihan uskomatonta touhua, eikö näissä perheissä ketään kiinnosta missä lapsi menee ja saako se muruakaan suuhunsa? Vai onko oletuksena, että on ihan ok olla toisten nurkissa koko päivä ja siellä sitten syötetään? Usein nämä tapaukset saa vielä itse illalla häätää kotiinsa, kukaan ei heitä pyytele. Sääliksi käy. Miehen ex lukeutuu näihin vanhempiin, hänellä on 4v lapsi. Kerrankin ylpeänä oli kertonut, miten lapsi oli saanut kaverin - oli lähtenyt aamulla ja tullut illalla vasta takaisin! Joo-o... Nelivuotias!

pyrin kaikin tavoin pääsemään eroon niistä. kerron kuinka olemme juuri lähdössä ja nyt ei sovi, mutta ei auta. ne on vähän kuin syöpäläisiä roikkuu mukana vaan ei ota millään onkeensa eikä tajua vaikka kuinka suoraan sanoisi.

tapaukset, jossa lapsen kaverin äiti on kilpailuhenkinen: materialistinen kilpavarustelu ja se, että äiti ajattelee olevansa sitä kautta parempi muita. En vaan jaksa kilpailuhenkisiä ihmisiä. Kilpailunhalua on juuri tuo oman lapsen korostaminen ja heidän erinomaisuuden korostaminen muiden lasten kustannuksella, esim. olet juuri valitellut kuinka vähän saat tämän esikoisen kanssa nukkua öitä, niin pihapiirin äiti alkaa suu vaahdoten kehua kaikkia lastensa nukkumisia oikeen paatoksella, samaan aikaan kun itse on ihan hajalla univelan takia. Niin tyhmää ja niin itsekeskeistä!

Juoruilunhalu ja uteliaisuus. Esim. että lapseltani koko ajan kysellään yksityiselämämme asioita "onko teillä mökkiä, missä se on? Missä olitte viimeviikonloppuna kun autonne oli poissa? Mikä on äitisi/isäsi ammatti ja missä ovat töissä? jne jne. Inhottaa se lapselta urkkiminen, kysyisi sitten vanhemmilta suoraan, eikä kiusaisi lasta uteluillaan. (Lapsi valittanut minulle yhdestä uteliaasta äidistä ja hänen jatkuvista kysymyksistään).

hui. itse joskus mietin uskallanko puhua lapsille, tuon takia. Mua vaivaa se että lasten kaverien vanhemmat eivät puhu toisten lapsille, lapset puhuvat vaan keskenään.

sitten itse yritän olla erilainen ja kiva, jutella

muillekin kuin omilleni.

mutta just tuota pelkään, että vahingossa kysyn jotain mikä ajatellaan uteliaisuudeksi. kun yritän vaan olla kiva ja keksiä jutun juurta.

ylensä tulee sitten vaan sanottua jotain nättiä ulkoasusta tai tervehdittyä, ei uskalla jutella jotta ei käsitetä uteluksi.

Hössöttää koko ajan lähes eskari-ikäisen muksunsa ympärillä, voivottelee kaikenlaista ym. ja yrittää hakea ekstrahuomiota hoitajilta. Hoitaja on useamman kerran joutunut sanomaan, että nyt ei ehdi jutella enempää kun pitää noita lapsiakin vahtia... esim. eteisessä muut hyvästelevät lapsensa ja lähtevät, hoitaja ottaa vastaan heidät. Tämä yksi jää siihen seisomaan typerä hymy kasvoillaan ja odottaa, kunnes muut ovat lähteneet. Sitten "kiskaisee hihasta" ja juttua riittää vaikka mistä ei-olennaisesta. "Meidän X melkein kaatui matkalla!"



Osuin tämän äidin kanssa vähän aikaa sitten samaan bussiin, tunki tietysti viereeni ja aloitti loputtoman yksinpuhelunsa. Kysäisi nopeasti, mitä meidän lapsi on puuhannut kesällä. Kerroin ja kerroin myös, että oppi erään taidon. Tähän tuli salamannopeasti vastaus että "ahaa, niin meidänkin X on osannut sen jo pitkään ja muuten oppi myös taidon Y!". Rehvasteli siinä sitten lapsensa tekemisillä, ihan kätevää sinänsä, koska muksunsa on yksi häiriintyneimmistä lapsista joita olen tavannut. Avoimesti nauraa, jos joku satuttaa itsensä ja irvailee vieressä kun muut yrittävät leikkiä. Onpa tuolla muksulla pokkaa lyödäkin muita lapsia näiden vanhempien ollessa läsnä!