Millainen äiti (lapsesi kaverin äiti) sinua ärsyttää?

puhumaan yhteisistä "kesäsäännöistä". Joo, heihei.

joka asiasta ja vertailee muiden lapsiin. Oma lapsensa ei mm. koskaan vauvana itkenyt, heräsivain kerran yössä ja blaa blaa. Muistaa nämä kertoa ja päivitellä minun tilannettani, joka omasta mielestäni on ihan hyvä.

tapaukset, jossa lapsen kaverin äiti on kilpailuhenkinen: materialistinen kilpavarustelu ja se, että äiti ajattelee olevansa sitä kautta parempi muita. En vaan jaksa kilpailuhenkisiä ihmisiä. Kilpailunhalua on juuri tuo oman lapsen korostaminen ja heidän erinomaisuuden korostaminen muiden lasten kustannuksella, esim. olet juuri valitellut kuinka vähän saat tämän esikoisen kanssa nukkua öitä, niin pihapiirin äiti alkaa suu vaahdoten kehua kaikkia lastensa nukkumisia oikeen paatoksella, samaan aikaan kun itse on ihan hajalla univelan takia. Niin tyhmää ja niin itsekeskeistä!



Juoruilunhalu ja uteliaisuus. Esim. että lapseltani koko ajan kysellään yksityiselämämme asioita "onko teillä mökkiä, missä se on? Missä olitte viimeviikonloppuna kun autonne oli poissa? Mikä on äitisi/isäsi ammatti ja missä ovat töissä? jne jne. Inhottaa se lapselta urkkiminen, kysyisi sitten vanhemmilta suoraan, eikä kiusaisi lasta uteluillaan. (Lapsi valittanut minulle yhdestä uteliaasta äidistä ja hänen jatkuvista kysymyksistään).

joka asiasta ja vertailee muiden lapsiin.

eikä oikeastaan edes keskitytä kuuntelemaan niiden ystävien lasten kuulumisia tai tekemisiä.

minun kanssa missään tekemisissä, kun koululaiset kaveeraa.

Tosin en sellaisi tunne yhtään. Av-mammat nyt vaan on sellaisia.

on yksi äiti, jonka tyyli ärsyttää välillä.



Esim. tänään pihan lapset (joita on aika paljon) selvittivät jotain asiaa keskenään. Minäkin meidän takapihalta kuuntelin mielenkiinnolla, että millähän konstin tuossa päästään sopuun kun oli niin monta mielipidettä. No, tää yks äiti porhaltaa paikalle hänen ainokaisensa puolesta puhumaan. Ihan hyvin poika pärjäsi siihen asti itsekin. Kertoi omaa mielipidettään, kuunteli toisia jne... kuten muutkin. Mutta ei, tää mamma ei anna poikansa hoitaa mitään asiaa itse, aina sen pitää työntää se nokkansa sinne väliin. Ja sitten tää mamma latelee pihan lapsille leikin säännöt aina oman lapsensa mielitymysten mukaisesti :O



Miten toi lapsi oppii koskaan itse selvittään mitään kun ei äitinsä anna. Jos vähän lapsilla siinä selvitellessä ääni kohoaa niin onko se niin vaarallista? Minusta ei. Tärkeää sosiaalisten tilanteiden harjoittelua.



Muutenkin tää äiti ottaa aina niin jotenkin kovin "vakavasti" lasten väliset nahinat, äänen korotukset, kiistat yms. Lapset unohtaa itse ne hetkessä, mutta tää äiti ei. Sen pitää niitä vatvoa ja varmaan käy välillä lukeen jotain Keltikangasta sisällä ja tulee taas jatkamaan pohdintaansa. Joo, joitain asioita toki kannattaa selvittää tarkemminkin, mutta tuommoisia, mitä itse näkee tässä monilapsisessa perheessä tapahtuvan solkenaan, niin niitä on turha jäädä jokaista vatvomaan tuntikausia. Eihän sitä sitten päivässä enää muuta ehtisikään.

ei halua pitää samoja sääntöjä kuin muut pihakavereiden perheet, siis muut todellakin noudattaa niitä. Meillä on kirjoittamattomia sääntöjä, joista ollaan pihalla puhuttukin (ei ehkä silleen suoraan listattu, vaan tarpeen tullen mainittu) esim. kahdeksalta viimeistään lapset tulee kotiin. On tosi tylsä laittaa viestiä ja soitella lapsen perää, jos on mennyt kaverille leikkimään. Samoin, että lämmintä ruokaa ei syödä kaverilla ellei siitä ole erikseen sovittu. Ärsyttää tehdä ruokaa ja sitten toinenn ei koskekkaan siihen kun söi naapurissa juuri.

Itseäni sellainen, joka olettaa että kaikissa perheissä olisi hyvä olla samanlaiset säännöt kuin heillä.

Esim jos heidän lapsillaan karkkipäivä perjantaina niin meidän lauantai on jostain syystä huonompi.

Sellainen joka antaa lapsiensa notkua kavereillaan 10-12 h kerrallaan ilman että siitä on jotenkin erikseensovittu.

Erityisesti ne jotka antavt notkua samoilla kavereilla joka päivä.

Jos lapsilla tulee ristiriitatilanne, omassa lapsessa ei koskaan ole kehittymisen varaa...

ankeutta, jos ei osaa pitää omassa kodissaan rajoja. Meillä saa notkua lapset vaikka kuinka pitkään, annan ruokaa jos annan, jos en, niin lähetän omiin koteihinsa syömään.

En myöskään soittele omiani kahden tunnin jälkeen kotiin, vaan oletan, että aikuiset ihmiset osaavat sanoa lapselle, että nyt on aika poistua, hei vaan.

Ja tuo että ei saisi olla samoilla kavereilla... hei halooo????? " Ei Jari, sinä et saa tänään tulla meille leikkimään, kun meidän Nicon pitää äitinsä mieliksi leikkiäkin tänään Kallen kanssa...

Öh joo, ap. sinun kaltaisesi ihmiset ja äidit ärsyttää. Varsinkin kun et selvästikään saa turpaasi auki siellä missä olisi syytä, eli niiden vanhempien kanssa, joiden kanssa sulla on vaikeaa.

Ja mua ärsyttää sellaiset mammat, joilla on AINA ja koko ajan asiaa omsita lapsistaan, mutta muiden juttuja ei jakseta kuunnella, ts. keskustelua ei synny, vaan muiden pitäisi vaan kuunnella heidan juttujaan ihmeellisista lapsistaan.

JA pahimpana ärsyttää ja ahdistaa äidit, jotka periyttävät mt-ongelmiaan lapsilleen, ja sellaiset, jotka hakemalla hakevat ihan terveistä ja normaaleistakin lapsista vikaa, jotta voisivat sitten voivotella näiden asioista, ja saisivat lääkäreiltä yms. huomiota.

Ja sellaiset, jotka eivät osaa tai jaksa ohjata lapsiaan sellaiseen käytökseen, jolla nämä pärjäisivät sosiaalisissa tilanteissa. ON kamalaa katsoa lasta, joka jää pois porukoista käytöksensä takia, ja joka ei itse sitä tajua, ja jota ei äiti ohjaa tuossa asiassa.

joka oikein hakemalla hakee vertailua, ja sitten jos ei menekään hänen odotusten mukaan, niin ottaa sitten itseensä. Esim. avaa keskustelun "mitenkäs teidän Jaakon harrastukset, meidän Mikael voitti juuri suunnistuksen paikallis-lässynlässyn-jonkun?" Ja kun vastaus on että "no mutta sehän on hienoa, meilläkin Jaakko sai myös kultaa jossain höpönpöpön-mestaruuskilpailussa jäätanssissa" niin sitten tämä äiti-ihminen kääntyy ympäri ja lähtee kävelemään.Tämä nyt täysin kuvitteellinen esimerkki mutta ihan paria päivää sitten olin lähes vastaavassa tilanteessa. Ihmeellinen emäntä...

Välinpitämättömät: antaa lapsensa luuhata muiden riesana aamusta iltaan. Ei kotiintuloaikoja, ei ruoka-aikoja, ei välitetä missä lapsi kulkee, mitä lapsella on päällä jne.



Ylisuojelevat: kaikesta hössötetään ja hässätetään. Lasten ei anneta leikkiä rauhassa, vaan koko ajan kytätään ja puututaan ja lähetellään lasten kavereiden vanhemmille tekstiviestejä jokaisesta pienestä erimielisyydestä tms. Tiukat rutiinit, joista ei jousteta pätkääkään.



Matkijat: vanhemmat joiden lapsilla pitää olla kaikki se, mitä lasten kavereilla. Jos omalle lapselle ostaa uuden paidan tai lelun, niin seuraavana päivänä lapsen kaverilla on samanlainen!

- KATEELLISET. Ja siis ne jotka sen takia käyttäytyvät ilkeästi kuin hirviöt, eivät hallitse tunnetilaansa.



- TAKERTUJAT. Jos lapsesi ei auta hänen ujoa lastaan menemällä mukaan samaan harrastukseen jne., niin loukkaantuvat ja syyttävät. HUOH.



- SÄÄNTÖÄIDIT. Vain heidän tarkat säännöt on ainoat oikeat. Mitä enemmän nipotat, sen parempi äiti. "Meidän lapsi ei ole syönyt alle 3 v yhtääbn karkkia"..ja sädekehä kiiltää. Yleensä säännöt on sellaisia ettei niillä ole hyvän kokonaisuuden/lapsuuden kanssa mitään tekemistä, päinvastoin.



- KASVATUKSESTA PIHALLA OLEVAT. Kysyin neuvolasta sitä ja tätä..meillä kävi neuvoja, en tiedä miksi lapsi ei tottele, en tiedä miksi se lyö muita lapsia, en vaan pysty



- Kaikista pahin on äidit, jotka opettavat että itseä pitää puolustaa ja muita kiusata, että vaan pärjää. Näitäkin on nähty, todella hyvä perusta kasvaa mäillä lapsilla täysjärkiseksi. Ei ihme että lapset voivat huonosti.

Mua kans ärsyttää kilpailunhaluiset materialistiset äidit, joiden lapsille on yleensä joku hieno harrastus jolla voi päteä... Lapsella on toki myös merkkivaatteet ja perhe käy hienoissa lomakohteissa, joista sitten kerrotaan seuraavat puoli vuotta kaikille tutuntutuille. Oma ammattikin muistetaan mainita aina jos se on tarpeeksi hieno. Jos vaikka kysyy, että no mites teidän vanhempainvartti meni, niin vastaukseksi tulee vain kehuja "Tosi hyvin! Opettaja kehui meidän Nico-Petteriä niin omatoimiseksi, kiltiksi ja reippaaksi lapseksi. On niin fiksukin, openkin mielestä". Hyihyi. Ja Facebookiin laitetaan sitten kuvia lapsista ja heidän hienoista harrastuksista ja perheestä tekemässä yhdessä jotain kehittävää. Aina kaikki on tosi hyvin ja onnellista (olevinaan).

En usko että kukaan oikeasti varakas edes kehuu matkoillaan. Yleensä ko. sinua paremmmin menestynyt porukka on hyvin hiljaa menestyksestään erityisesti kaltaisillesi.



Jos lasta on kehuttu opettajan toimesta, sitä on kehuttu. Ei kaikissa lapsissa ole mitään moitittavaa yksinkertaisesti. Yleensä tällaiset lahjakkaat lapset ovat jollain asteella myös altavastaajan asemassa luokallaan, koska kateus on suurin syy kiusaamiseen. Ehkä kateutesi paistaa niin pitkälle, että sinulle nimenomaan tekee mieli kertoa totuus päin naamaa säästelemättä, varsinkin kun oma lapsesi on ehkä yksi kiusaajsta. Kateellisilla äideillä on yleensä kateelliset lapset. On hyvin surullista jos energia kuluu muiden kadehtimiseen ja muiden asioiden vatvomiseen.

Jonne, hei, oletko missä. Jonne, ostetaanko tämä, Jonne, tule tänne. Jonne, kato miten ihania värikyniä.



Puhuu kailottavalla äänellä ja olettaa olevansa lapsimyönteinen.

ja hankintojaan korostavat ovat niitä alempaa keskiluokkaa edustavia. Tai äkkirikastuneita rahvaanomaisia.

Miksi toisten elämää pitää noin kytätä?

Ei se että kertoo että sun lapsi teki jotain, kai säkin voit kertoa vastaavasti samasta aiheesta takaisin? Vai onko ollut aihetta?



Minusta jokaisella perheellä on oikeus omiin sääntöihin ja jos joku tulee koko päiväksi nurkkiin niin kai sen voi lähettää pois jos ei jaksa?

Mitä ihmeen väliä sillä taas on jos joku on lapsesi kanssa hyvä kaveri ja leikit sujuu vaikka päivittäin? Olisiko parempi jos joku jättää siis tulematta leikkimään, ettei lapsellasi ole kaveria?



Ristiriitatilanteet on siitä pahoja että jos joku on oikeasti aina se ilkeä (eikä siitä vaan turhaan syytetä) niin kyllähän silloin siinä yhdessä ja samassa lapsessa voi olla ne ongelmat. Tälläisiä lapsia sanotaan ongelmalapsiksi, osalla taas kotona voi olla ongelmia jotka säteilee lapsiin ja siitä taas eteenpäin. Eli vanhempi voisi miettiä sitä perhe-elämää jos lapsesta tulee negatiivista palautetta.



Nim. eräs jonka lapsi ei ole saanut negatiivista palautetta, vielä ainakaan mutta en minä hänen asioitaan lähde pehmittämään ja sanomaan ettei minun lapsi mitään voisi tehdä.

En usko että kukaan oikeasti varakas edes kehuu matkoillaan. Yleensä ko. sinua paremmmin menestynyt porukka on hyvin hiljaa menestyksestään erityisesti kaltaisillesi.

Jos lasta on kehuttu opettajan toimesta, sitä on kehuttu. Ei kaikissa lapsissa ole mitään moitittavaa yksinkertaisesti. Yleensä tällaiset lahjakkaat lapset ovat jollain asteella myös altavastaajan asemassa luokallaan, koska kateus on suurin syy kiusaamiseen. Ehkä kateutesi paistaa niin pitkälle, että sinulle nimenomaan tekee mieli kertoa totuus päin naamaa säästelemättä, varsinkin kun oma lapsesi on ehkä yksi kiusaajsta. Kateellisilla äideillä on yleensä kateelliset lapset. On hyvin surullista jos energia kuluu muiden kadehtimiseen ja muiden asioiden vatvomiseen.

- KATEELLISET. Ja siis ne jotka sen takia käyttäytyvät ilkeästi kuin hirviöt, eivät hallitse tunnetilaansa.

- TAKERTUJAT. Jos lapsesi ei auta hänen ujoa lastaan menemällä mukaan samaan harrastukseen jne., niin loukkaantuvat ja syyttävät. HUOH.

- SÄÄNTÖÄIDIT. Vain heidän tarkat säännöt on ainoat oikeat. Mitä enemmän nipotat, sen parempi äiti. "Meidän lapsi ei ole syönyt alle 3 v yhtääbn karkkia"..ja sädekehä kiiltää. Yleensä säännöt on sellaisia ettei niillä ole hyvän kokonaisuuden/lapsuuden kanssa mitään tekemistä, päinvastoin.

- KASVATUKSESTA PIHALLA OLEVAT. Kysyin neuvolasta sitä ja tätä..meillä kävi neuvoja, en tiedä miksi lapsi ei tottele, en tiedä miksi se lyö muita lapsia, en vaan pysty

- Kaikista pahin on äidit, jotka opettavat että itseä pitää puolustaa ja muita kiusata, että vaan pärjää. Näitäkin on nähty, todella hyvä perusta kasvaa mäillä lapsilla täysjärkiseksi. Ei ihme että lapset voivat huonosti.

Ei kuria ja sääntöjä, lapsi saa vaikka kiusata vanhemman läsnäollessa, ei puutu huonoon käytökseen, lellii jatkuvasti tavaroilla ja tekemisillä.

olevansa luonnostaan hyvä kasvattaja ja sen tuloksena hänen kiltti ja rauhallinen esikoisensa nukkui alta vuosikkaasta yöllä omassa sängyssään 12 tuntia ja päiväunia kolme tuntia, itse nukahtaen. Edelleen 4-vuotiaana tämä esikoinen nukkuu yön putkeen ja päiväunia nätisti kaksi tuntia. Hän myös totteli jo puolitoistavuotiaana jämäkkää "ei"-käskyä ja lopetti yhdellä sanomisella kesken olevan kolttosen. Söi hyvin jne. Tämä äiti puhui aina paljon kasvatusmetodeistaan ja miten ne toimivat hyvin. Selän takana juorusi kavereistamme, joiden lapset eivät käyttäytyneet niin hyvin ja arvosteli heidän kasvatusmetodejaan. Kaiken kaikkiaan hän käyttäytyi niin ärsyttävästi, että aloin vältellä hänen seuraansa.



Onneksi kävi hyvin! Tämä äiti sai toiseksi lapsekseen melkoisen riiviömäisen pikku vekaran, joka ei vielä kaksivuotiaanakaan tottele sitä ensimmäistä "ei"-komentoa, eikä toistakaan. Tämä äiti on välillä aivan rikki sihen kieltämiseen ja uhmailuun. "Se ei kerta kaikkiaan tottele käskyjä! Mä en jaksa! Kamala uhmaikä!" Tämä toinen lapsi ei nuku päiväuniakaan nätisti vaan pyörii ja hyörii ja heräilee kesken kaiken, vaatii nukuttelua (mikä tämän äidin mielestä aiemmin oli täysin turha tapa, jonka vanhempi on lapselle opettanut!) tosin yönsä vekara nukkuu valitettavan hyvin kyllä :) En voi sille mitään, mutta olen vahingoniloinen :D