Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

"mr_spaceman 13.7. 09:26 (49/112) owllwo : Tai sitten Minttu on itse päiväkirjoja kirjoitellessaan tehnyt laskuvirheen, joka tietenkin vahvistaa vain sitä, että koko juttu on kusetusta. Tämä on myös minun teoriani :D Olen joutunut silmäilemään jotkut ketjut läpi todella hätiköiden, kun en ole ehtinyt perehtyä niihin tarkemmin, mutta kertokaa nyt, että olenko ymmärtänyt oikein. Eli siis -96-syntyneet ovat aloittaneet yläasteen 2009. Jos Elisa on kuollut 15-vuotiaana vuoden 2011 alussa, hänen on täytynyt syntyä vuoden 1996 alussa. Elisa kuitenkin kirjoitti syksyllä 2010 aloittaneensa juuri yläasteen (ja samalla niistä sangen epäaidon kuuloisista mopokasteista)? Eli hän on joko syntynyt -97 (jolloin hän ei olisi voinut olla 15-vuotias kuollessaan), jäänyt luokalle (aika vaikeaa uskoa, koska Elisahan oli oikea enkeli) tai sitten aloittanut koulun vuoden liian myöhään (sangen harvinaista vuoden alkupuolella syntyneille). Kesällä 2011 Elisan piti mennä rippikouluun - ts. seiskaluokan jälkeen. Ikänsä puolestahan hän sinne olisi mennytkin, jos olisi tosiaan syntynyt -96. Nyt, syksyllä 2012, Elisan pitäisi aloittaa lukio tai amis, mutta vain kahden yläastevuoden jälkeen. Pliis, olenhan ymmärtänyt oikein? :D Eihän tässä ole mitään järkeä... Kiljailijaksi Minttis ei ole tehnyt kamalan tarkkaa henkilöprofiilia hahmoistaan :D Kaikkihan olisi näin nopeasti ajateltuna ihan järkeenkäypää, jos "Elisa" olisi aloittanut yläasteen 2009."

vuosilukuihin nyt on varmaan tuossa "projektissa" turha puuttua. Kun kokoajan on painotettu sitä, että tuo "kuolinpäivä" on keksitty henkilöllisyyden salaamiseksi. Eli jos niissä ei ole loogisuutta, johtunee se varmaan vain siitä, että kuolinpäivä on muutettu, mutta unohtunut kirjoittaa tarina sen mukaiseksi ja muuttaa muutkin päivämäärät ja vuosiluvut.

-Päiväkirja ei ole aito, koska vuosiluku ei täsmää

-Isän blogiteksti ei ole aito, koska kai isä tietäisi minä vuonna lapsi valitsee lukion tai amiskan

-Kuolinpäivä ei ole "tietenkään" aito, mutta edellisten perusteella ei ole myöskään slogan "Enkeli-Elisa 1996-2011"

Kyllä valehtelu on vaikeaa, kun niin kamalasti pitäisi ottaa yksityiskohtia huomioon.

Miten nämä Vettenterän virheet vaikauttavat sinun kykyäsi selvitä arjesta.

-Ei puhunut totta Enkeli- Elisa projektin taustoista.

- Kirjoitti omakustanteen jonka kirjallisista arvosta voidaan olla montaa mieltä.

- Luennoi puutteellisin tiedoin ja taidoin.

- Kerää mahdollisesti väärin perustein rahaa yhdistykselleen.

Ahaa. Eli mitä tahansa saa tehdä, jos se ei suorasti vaikuta minun elämääni? Aika välinpitämätöntä.

Miksi sinua häiritsee niin kovasti se, että ihmiset haluavat puhua asiasta? Onko se jotenkin sinulta pois? Pidätkö ylipäätään julkista keskustelua huonona? Mikä sinusta olisi oikea tapa käsitellä tätä?

Mietin mitä Vettenperän persoonassa on sellaista mikä saa aikaiseksi tällaisen määrän kirjoittelua. Hänen tekosensa ei riitä selitykseksi kuin murto- osaan kirjoituksia.

Tämä mollataan Minttua kirjoittelu lähentelee jo projektia.

Olen tämän sanonut ennenkin: etsitkö ne viestit, joissa mieletäsi Minttua mollataan ja kommentoit suoraan niihin. Niin ei sitten tarvitse jeesustella kaikille keskusteluun osallistujille. Kun edelleen se, ettei hyväksy Vettenterän tekoja ei ole kiusaamista, mollaamista tai muutoinkaan tuomittavaa.

paitsi fb:n varoituksia

Vielä vähän.

En tunne keskustelunaihetta, mutta käsittääkseni luterilaisissa hautajaisissa arkku myös voi olla auki. Se on itse asiassa käsittääkseni ollut aikaisemmin auki. Nykyään "normaali" luterilainen käytäntö on suljettu arkku.

Luterilainen pappi osaa paremmin vastata tähän. Ortodokseilla arkku on lähtökohtaisesti auki aina. Toki poikkuksia on.

Ystävällisin terveisin.

Lars Ahlbäck

Pappi

Oulun ortodoksinen seurakunta

<a href="http://sanapapilta.blogspot.fi/" alt="http://sanapapilta.blogspot.fi/">http://sanapapilta.blogspot.fi/</a&gt;

Itse hautajaisista en osaa sanoa. Mutta ainakin vielä joissain paikoin Pohjanmaata pieni osa luterilaisista noudattaa edelleen vanhaa tapaa, jossa vainaja tuodaan vielä arkussaan käymään kotipihaan ja arkku on tällöin auki. Viimeksi törmäsin tällaiseen viitisentoista vuotta sitten.

on joku anonyymi käynyt jättämässä ilkeän kommentin muistaakseni 9.7. Käykääpä kurkkaamassa... Kirjoitustyyli vaikuttaa mielestäni tutulta.

Mikä/ kuka on Saga? Ja missä blogissa?

Kiinnostunut

Noista Ann-Christine on tampereella asuva tyyppi, joka on toiminut vuokratalojen asukasyhdistyksen puheenjohtajana.

Titta puolestaan on gerbiili-tyyppejä.

Että näin asiantuntevaa porukkaa hallituksessa. Ja molemmat käyvät ylistämässä Enkeli-Elisa-projektia FB:ssä. Porukka haalittu tosi kiireesti kasaan.

Ja mistä tiedät tuollaisia asioita? Mistä te löydätte noi tyypit ja niiden tietoja? "Haluu kans tietää" :)

Miks mä en pääse ton Ann-Christinen sivuille fb:ssä? Miten sä pääsit näkeen ne? Vai missä ne ylistää sitä projektia?

Miten nämä Vettenterän virheet vaikauttavat sinun kykyäsi selvitä arjesta.

-Ei puhunut totta Enkeli- Elisa projektin taustoista.

- Kirjoitti omakustanteen jonka kirjallisista arvosta voidaan olla montaa mieltä.

- Luennoi puutteellisin tiedoin ja taidoin.

- Kerää mahdollisesti väärin perustein rahaa yhdistykselleen.

Minä itse asiassa olen siinä määrin kunnossa, että toisten teot vaikuttavat hyvin vähän minun kykyyni selvitä, arjessa tai muutenkaan.

Kuitenkin Vettenterän sekoilu hankaloittaa ammatillista elämääni ja vaikka uskon, että ura luennoitsijana on loppumetreillä, joudun kuitenkin olemaan erityisen tarkkaavainen, etten joudu hänen puheitaan kuuntelemaan.

"Kuitenkin Vettenterän sekoilu hankaloittaa ammatillista elämääni"

Opettaja?

Onko toi ollu oikeesti Mintsukan sivuilla?

Lainaan ylläolevaa Minttiksen fb-tekstiä - en riepotellakseni tätä yksittäistä henkilöä, vaan laajentaakseni pohdintaa kirjailijahaaveilun sitkeyteen ja kummallisuuksiin.

"Vaikka moni tämän kohun keskellä onkin kuvitellut muuta, minulle elämän suurimpia haaveita on aina ollut Muumipappamainen kirjoittaminen. Ehkä vähän aavistuksen erakko ihminen, joka sulkeutuu työhuoneeseensa omaan maailmaansa ja muut saavat elää omaa elämäänsä niin kuin haluavat."

Minäkin olisin voinut tuohon tapaan kirjata kuvitelmiani haaveilemastani kirjailijaurasta - 11-vuotiaana. Tosin jo alan perusteokseen, Runotyttö-sarjaan, tutustuttuani tajusin, että kirjailija tarvitsee vilkkaan mielikuvituksen lisäksi vankan kosketuksen reaalimaailmaan ja oikeisiin ihmisiin. Ainakin, jos haluaa tekstiinsä eläviä henkilökuvauksia, rikasta kieltä, aidontuntuista dialogia. Kirjoittaminen on monen teinin ja vanhemmankin tärkeä terapiaväline, mutta jos siitä todella haluaa tehdä ammatin (kaunokirjallisuudessa, tietokirjailijana, toimittajana), joutuu lähtemään kammiosta ja kohtaamaan kritiikkiä - vähintään kustannustoimittajaltaan. Vaikka kuinka harjoittelisi, ei aina tule mestariksi - jos ei harjoittele uutta ja on sokea omille virheilleen.

Esimerkki Vettenterän "teoksissa" itselleni pistää erityisesti silmään kielen yksipuolisuus, tarinasta toiseen toistuvat perustason kielelliset virheet ja maneerit, tarinankehittelyn hataruus ja henkilöhahmojen hentous. Nämä kaikki ovat perustavanlaatuisia asioita, jotka kirjoittajalla vähintään pitää olla kunnossa, mikäli hän aikoo tosissaan tehdä puuhasta ammatin. Jos ei osaa, opettelee. Jos ei opi, hankkii toisen ammatin, jossa saa onnistumisen kokemuksia.

Olen ennenkin ihmetellyt, miten erityisesti ja mystifioivastikin meillä suhtaudutaa "kirjailijuuteen" verrattuna muihin taideammatteihin. Kuitenkin kaikilla taidealoilla lahjakkuudella pääsee vain alkuun. Muilla aloilla entiset lahjakkaat teinit vain tajuavat omien kykyjensä mahdollisuudet (riittävän) varhain, koska niissä joutuu tai pääsee kuuntelemaan jatkuvasti kritiikkiä (opettajilta, oppilaitosten pääsykoeraadeilta, jne.).

Harva yli kolmekymppinen, joka terapiahengessä maalailee peruskoulun kuvistunnin tasoisia vesiväritöitä kutsuu itseään tosissaan taiteilijaksi - vaikka omilla rahollaan silloin tällöin näyttelyn järjestäisikin ja kaverit töitä kehuisivat. Tai ehkä nykyään tällainen henkilö jättäytyykin kotiin piirtelemään maanisesti ja valittamaan internetille, että establismentti ei vain ymmärrä hänen nerouttaan, ja että taideyhteisön edustajien esittämä asiallinen, teoksiin kohdistuva kritiikki onkin henkilöön menevää kiusaamista... Ehkä minunkin pitää alkaa esittäytyä huilistina ja järjestää konserttikiertue, vaikka kiusaajat Sibelius-Akatemian valintalautakuntaa myöten ovat ryhmittyneet estämään ammattimuusikon urani.

AAMEN. Kirjoitat asiaa.

Oletko muuten toisessa elämässä ollut Hämsy?

... Fb:n varoituksesta continue ja johan aukeaa.

Se vaatii, että kirjautuu ensin FB:een ja vasta sitten klikkaa tuota linkkiä. Mulla ei ollut FB auki enkä päässyt tuon linkin kautta kirjautumalla sisään.

"Kuitenkin Vettenterän sekoilu hankaloittaa ammatillista elämääni"

Opettaja?

Asia ei sinulle kuulu. Eikä sillä ole edes mitään väliä. Väitän, että Vettenterän tarinointi on kuitenkin hankaloittanut esimerkiksi opettajien, koulupsykologien ja -kuraattorien ammatinharjoittamista kohtuuttoman paljon. Erityisesti Vantaalla. Siksi pidän hyvin ikävänä sitä, ettei hän ole kokenut tarpeelliseksi selvittää aloittamaansa jupakkaa ja pyytää leimaamaltaan kaupungilta ja sen henkilöstöltä anteeksi.

te haluatte selvästi jatkaa, eipä siinä mitään. Ainahan oikeutus löytyy.

ai niin, kiusaamisen erottaa keskustelemisesta ja arvostelemisesta sen perusteella että se on jatkuvaa ja systemaattista. Tämä ketju täyttää sen.

Jaa, ettäkö keskustelu ja arvostelu eivät koskaan ole jatkuvaa ja systemaattista? Sallinet minun olla eri mieltä. Jos pidät jatkuvuuden ja systemaattisuuden kriteerinä sitä, että on pitkä keskusteluketju, jossa käy kaikenlaisia ei-mammojakin heittämässä kommenttia silloin tällöin, niin esimerkiksi presidentinvaalien ehdokkaita ruotineet suosituimmat ketjut ovat sitten olleet ehdokkaiden jatkuvaa ja systemaattista kiusaamista.

Esimerkiksi minä olen kirjoittanut tähän koko pitkään ketjuun korkeintaan kymmenen viestiä. Jos olen jossain toistanut jotain jonkun muun aiemmin sanomaa, niin se on ihan luonnollista, koska ei kukaan enää jaksa lukea koko ketjua ajatuksella läpi.

Just ku on Anneli Auerin sekoiluista selvinny, niin tämä! Mitähän ton Ei kiusata ry:n toimenkuvaan kuuluu loppuviimein?

Minttis itse on tehnyt tästä julkista. Miksi emme saisi arvostella?

me vastaamme kouluissa jatkuvasti:

"mut se valehteli!"

"mut se puhu must eka paskaa"

"mut se väitti, että niillä on 100m2 talo"

jne

jne.

"niin, miksen saisi arvostella?"

niin, miksi et?

Siis minun mielestäni kiusaamista on pikemminkin sellaisen ihmisen kimppuun käyminen (verbaalisesti jne.), joka yrittää olla mahdollisimman huomaamaton ja hiljainen eikä puhu enää muiden kanssa yhtään, koska jos kiusaaja-provosoijille vastaa (yleensä tyhmiin) kysymyksiin, vastaukseksi tulee vähättelyä, lällättelyä sun muuta.

Te opettajat ette varmaan edes oikein huomaa tuollaista kiusaamista koska suurin osa siitä tapahtuu välitunneilla ja odotellssa opettajaa avaamaan luokan ovea käytävässä.

Ihan mielenkiinnosta, kuinka suhtaudut luokallasi oppilaaseen, jonka jatkuva valehtelu hermostuttaa koko yhteisöä? Keskusteletko hänen kanssaan lainkaan, vai tyydytkö vain leimaamaan muut lapset kiusaajiksi? Käsittääkseni _toimivissa_ malleissa poistaa kiusaamista asiaa käsitellään molempia osapuolia kunnioittaen. Näin ainakin toimitaan minun tuntemissani kouluissa, joissa kiusaaminen - mutta myös valehtelu - otetaan vakavasti. Siellä ns. oikean maailman puolella siis.

Minttu Vettenterä shared a link.

June 4

Aavistuksen erilainen perhe :).



Tätä on polyamoria: Sade on avoliitossa Hannun kanssa ja naimisissa Mikon kanssa | Tamperelainen

www.tamperelainen.fi

Opiskelija Sade Kondelin on kuin kuka tahansa nuori, paitsi että hän

"Kuitenkin Vettenterän sekoilu hankaloittaa ammatillista elämääni" Opettaja?

Asia ei sinulle kuulu. Eikä sillä ole edes mitään väliä. Väitän, että Vettenterän tarinointi on kuitenkin hankaloittanut esimerkiksi opettajien, koulupsykologien ja -kuraattorien ammatinharjoittamista kohtuuttoman paljon. Erityisesti Vantaalla. Siksi pidän hyvin ikävänä sitä, ettei hän ole kokenut tarpeelliseksi selvittää aloittamaansa jupakkaa ja pyytää leimaamaltaan kaupungilta ja sen henkilöstöltä anteeksi.

Myös esimerkiksi diakonissojen kriisiapua pilkataan aika törkeästi. Tuo kuvaus ei voi olla todellisesta tilanteesta, enkä muutenkaan ymmärrä miksi se on kirjoitettu noin.

http://www.amazon.com/Jonakin-p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4-kaduttaa-ebook/dp/… -> click to look inside -> kappale "Tämän ei pitänyt mennä näin"

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/104865-tata-on-polyamoria-sade-on…

MV:llä on kaksi suurta ongelmaa.



1. Hän on valehdellut ja jatkaa julkisuudessa valheessa elämistä.



2. Hän haaveilee urasta, johon hänellä ei ole riittävästi rahkeita.



Tämä ei ole kiusaamista. Miettikääpä esim. Idolsiin osallistuvia nuoria, jotka eivät osaa laulaa. He ovat käyneet peruskoulun (tuon helvetin...) läpi ymmärtämättä, että ovat paskoja laulajia. Jossain vaiheessa on mentävä itseensä.



Moni aikuinen joutuu jossain vaiheessa luopumaan sellaisista urahaaveista, jotka on mahdoton toteuttaa.



Sitten tuosta valehtelusta julkisuudessa. Se vain ei ole hyvä juttu.



Olenko nyt kiusannut, kun sanoin nämä asiat. OPE?

Lainaan ylläolevaa Minttiksen fb-tekstiä - en riepotellakseni tätä yksittäistä henkilöä, vaan laajentaakseni pohdintaa kirjailijahaaveilun sitkeyteen ja kummallisuuksiin.

"Vaikka moni tämän kohun keskellä onkin kuvitellut muuta, minulle elämän suurimpia haaveita on aina ollut Muumipappamainen kirjoittaminen. Ehkä vähän aavistuksen erakko ihminen, joka sulkeutuu työhuoneeseensa omaan maailmaansa ja muut saavat elää omaa elämäänsä niin kuin haluavat."

Minäkin olisin voinut tuohon tapaan kirjata kuvitelmiani haaveilemastani kirjailijaurasta - 11-vuotiaana. Tosin jo alan perusteokseen, Runotyttö-sarjaan, tutustuttuani tajusin, että kirjailija tarvitsee vilkkaan mielikuvituksen lisäksi vankan kosketuksen reaalimaailmaan ja oikeisiin ihmisiin. Ainakin, jos haluaa tekstiinsä eläviä henkilökuvauksia, rikasta kieltä, aidontuntuista dialogia. Kirjoittaminen on monen teinin ja vanhemmankin tärkeä terapiaväline, mutta jos siitä todella haluaa tehdä ammatin (kaunokirjallisuudessa, tietokirjailijana, toimittajana), joutuu lähtemään kammiosta ja kohtaamaan kritiikkiä - vähintään kustannustoimittajaltaan. Vaikka kuinka harjoittelisi, ei aina tule mestariksi - jos ei harjoittele uutta ja on sokea omille virheilleen.

Esimerkki Vettenterän "teoksissa" itselleni pistää erityisesti silmään kielen yksipuolisuus, tarinasta toiseen toistuvat perustason kielelliset virheet ja maneerit, tarinankehittelyn hataruus ja henkilöhahmojen hentous. Nämä kaikki ovat perustavanlaatuisia asioita, jotka kirjoittajalla vähintään pitää olla kunnossa, mikäli hän aikoo tosissaan tehdä puuhasta ammatin. Jos ei osaa, opettelee. Jos ei opi, hankkii toisen ammatin, jossa saa onnistumisen kokemuksia.

Olen ennenkin ihmetellyt, miten erityisesti ja mystifioivastikin meillä suhtaudutaa "kirjailijuuteen" verrattuna muihin taideammatteihin. Kuitenkin kaikilla taidealoilla lahjakkuudella pääsee vain alkuun. Muilla aloilla entiset lahjakkaat teinit vain tajuavat omien kykyjensä mahdollisuudet (riittävän) varhain, koska niissä joutuu tai pääsee kuuntelemaan jatkuvasti kritiikkiä (opettajilta, oppilaitosten pääsykoeraadeilta, jne.).

Harva yli kolmekymppinen, joka terapiahengessä maalailee peruskoulun kuvistunnin tasoisia vesiväritöitä kutsuu itseään tosissaan taiteilijaksi - vaikka omilla rahollaan silloin tällöin näyttelyn järjestäisikin ja kaverit töitä kehuisivat. Tai ehkä nykyään tällainen henkilö jättäytyykin kotiin piirtelemään maanisesti ja valittamaan internetille, että establismentti ei vain ymmärrä hänen nerouttaan, ja että taideyhteisön edustajien esittämä asiallinen, teoksiin kohdistuva kritiikki onkin henkilöön menevää kiusaamista... Ehkä minunkin pitää alkaa esittäytyä huilistina ja järjestää konserttikiertue, vaikka kiusaajat Sibelius-Akatemian valintalautakuntaa myöten ovat ryhmittyneet estämään ammattimuusikon urani.

AAMEN. Kirjoitat asiaa.

Oletko muuten toisessa elämässä ollut Hämsy?

Kiitos komppaamisesta! En tunnista sanaa Hämsy, joten luultavimmin en :)