Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

Tämä maa on täynnä ammattitaidottomia ja valehtelevia ihmisiä, mutta Vettenterästä saatiin tehtyä syntipukki kaikkia heitä edustamaan. Hänestä tehtiin isossa mittakaavassa se " rasittava ämmä" joka löytyy jokaisesta työyhteisöstä ja taloyhtiöstä. Siitä josta on kiva puhua paskaa selän takana. Siitä jota on kiva kiusata.

Näitä mediakiusattuja riittää aina yksi kerrallaan ihmisten tökittäväksi. Kenestä tehdään seuraava?

on se, mikä mua ällöttää. Suorastaan kuvottaa. Miten Vettenterästä on tehty mitään? Eikö hänellä ole itsellaan mahdollisuus puhaltaa peli poikki? Kyse ei edelleenkään ole kiusaamisesta, ei vaikka ollaan Vettenterän kanssa eri mieltä ja tuomitaan hänen tekonsa vääriksi. Ei vaikka halutaan puida tekoja ja niiden seurauksia.

Mutta kun jumalauta ei voida päästä niiden 20v traumojen yli ja ottaa vastuuta tekemisistään. Ei. Kun pitää nyyhkiä ja olla uhri, kun muut eivät nyt leiki just silleen, kun haluis.

Juuri niin. Peli poikki, mitä nopeammin sitä parempi. Mutta ei. Uhrina on kiva olla ja aina löytyy ymmärtäjiä mikä kannustaa uhriutumaan lisää ja välttelemään omaa vastuuta.

Alla hyvä kommentti.

Lainaus:

Eipäs olla happamia. Minttu Vettenterä on tuonut useita tärkeitä asioita julkisuuteen

1. Miten huono laatu suomalaisella journalismilla on

2. Miten helposti nettikansa lähtee sosiaalipornoa lähenteleviin kampanjoihin mukaan

3. Miten moni edelleen -vaikka todisteita valheesta alkaa olla pilvin pimein pinossa - on valmis silti puolustamaan tarinan "tärkeyttä". Ilmiönä sangen kiinnostava.

4. Paljon materiaalia mediatutkimuksen ja kriisiviestinnän koulutuksiin seuraaville vuosille

5. Lisännyt tietoisuutta siitä, miten tällaiset itsemurha-on-kaunis-ja-saat-suosiota-kampanjat oikeasti lisäävät pahoinvointia eivätkä vähennä sitä. Tärkeä oppi kasvattajille!

6. Tietoisuus Münchhausenin oireyhtymästä on suomessa tämän casen jälkeen huipussaan mikä tulee suojelemaan tulevia Münchhausenin oireyhtymän uhreja kun tätä osataan paremmin epäillä.

Todellakin tästä sotkusta on ollut paljon hyötyä - vihdoin viimein - myös meille kasvatus- ja sosiaalialoilla työskenteleville ihmisille, joiden duunille tämä kamppis kyllä aivan oikeasti teki myyräntyötä.

Jaksaako joku pistää tiivistelmän MV- casesta. Mitkä ovat tarinan pääkohdat. En jaksaisi lukea gerbiileistä ja kieliopista.





t. Kiinnostunut

Minttukin taas löysi itsensä tänne? Etkö jo ymmärrä, että itse tämän kaiken olet sekoittanut? Turha enää vetää toista tähän juttuun mukaan. Sitähän yritit jo parhaasi mukaan tehdä. Oliko muuten laskelmoidusti ja harkistusti suunniteltu sekin, tuon Sagan juttuun vetäminen? Miksi muuten siihen olisi ollut tarvetta juuri siinä tilanteessa, kun sinulle selvisi, että Elisan todenperäisyyttä aletaan epäillä. Viittan tällä blogikirjoitukseen, jossa pohdit Elisan todenperäisyyttä siinä vaiheessa, kun oli tiedossa, että HS tuon jutun tulee tekemään. Pakkomielle on pahasta. Se on tullut selville jo noista ns."Lehdistötieddotteistakin", miten järjestelmällisesti niissä on seurattu Sagan tekemiset ja kirjoittamiset.

linkittänyt. Siellä "anonyymi" haukkuu Mintun kirjailijantaitoja. Olen aivan samaa mieltä M:n kyvyistä kirjallisella uralla, mutta minulle ei tulisi mieleenkään käydä toistuvasti inhoamallani sivustolla jauhamassa samaa paskaa kerrasta toiseen. Tämä keskustelu ei liity siihen, kumpi vainoaa kumpaa, vaan ihmettelen sitä että jos Saga on tässä tapauksessa se fiksumpi osapuoli, niin miksi ihmeessä hän ei väisty taka-alalle?

Mistäs tiedät, onko vao eikö ole väistynyt? Anonyymi kommentoija voi olla ihan kuka tahansa muukin.

Niin. Nettielämä ON julkista. Minä olisin voinut olla Elisa tai Minttu: peruskoulu oli minulle yhtä kuin päiväkodin kanssa tusinan vuotta helvettiä päättyen itsemurhayritykseen kahdeksannen luokan talvella. Minä vaihdoin kiusaamisen vuoksi etunimen ja sen lisäksi nuorena solmitulla avioliitolla sukunimen.



Itselleni ei tulisi mieleenikään tehdä julkista nettielämää ja kiitän onneani siitä, että vanhaa nimeäni ei mistään netistä löydy, koska siihen aikaan ei nettiä vielä ollut. Viimeinen asia, mitä tekisin, olisi molempien nimien julkistaminen samassa yhteydessä, koska en halua niiden toisiinsa yhdistyvän.



Julkkikseksi en kuunaan voisi ryhtyä: liikaa luurankoja kaapissa enkä kestäisi niiden tuloa päivänvaloon.



Nämä ovat valintoja, joista itse vastaa siinä vaiheessa, kun maito on kaatunut. Jos julkisesti, ja nimenomaan julkisesti, kertoo perhe- ja ihmissuhteista netissä, joku ne sieltä kaivaa. Sitä tehdään nettitutuista, koulukavereista, työkavereista. Jopa työnhakijoista, vaikka se on kiellettyä.



Kaikkea hyvää sinulle, Minttu. Sinulla on tarinankerronnan lahja ja palo siihen, mutta se ei riitä, ainakaan vielä. Hyökkäävien, kiusaamismentaliteetilla kirjoitettujen tölväisyjen lisäksi täällä on paljon rakentavaakin palautetta tekstiesi rakenteesta. Ota niistä opiksi. Minä en ole ottanut: toistan edelleen samaa rakennevirhettä, mikä maksoi minulle kokonaisen arvosanan äidinkielen yo-kokeessa. Toistaisin sitä varmasti silloinkin, jos tekisin romaanikäsikirjoituksen kustantajalle, ja sitten ne eivät jaksaisi sitä edes lukea.

Minut palautti kirjoittamisen suhteen maanpinnalle pitkä psykoterapia ja laajat yliopisto-opinnot. Sitä ennen myönnän elätelleeni juuri tälläisiä omat traumat kirjaksi -tyyppisiä haaveita. Sittemmin kun sekä oma mieli että maailma osoittautuivat huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin



Ehkä kirjoittamisharrastuksessa on verrattuna muihin taideharrastuksiin enemmän sellaisia piirteitä, jotka altistavat katteettomalle haaveilulle. Esimerkiksi sen läpensä yksinäinen ja yksityinen luonne.

kuten siinä baari(?) jutussa oli ja M kiitteli siitä.

Minut palautti kirjoittamisen suhteen maanpinnalle pitkä psykoterapia ja laajat yliopisto-opinnot. Sitä ennen myönnän elätelleeni juuri tälläisiä omat traumat kirjaksi -tyyppisiä haaveita. Sittemmin kun sekä oma mieli että maailma osoittautuivat huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin

Ehkä kirjoittamisharrastuksessa on verrattuna muihin taideharrastuksiin enemmän sellaisia piirteitä, jotka altistavat katteettomalle haaveilulle. Esimerkiksi sen läpensä yksinäinen ja yksityinen luonne.

Piti siis sanomani: Sittemmin kun sekä oma mieli että maailma osoittautuivat huomattavasti monimutkaisemmiksi kuin teininä, kävi selväksi ettei minulla ole kykyä ilmaista kaunokirjallisuuden muodossa kummastakaan mitään sellaista, joka kiinnoistaisi muitakin kuin itseäni.

- Miksu ja Riikka puhuvat koulun liikuntasalissa koko koululle kevätjuhlaa edeltävänä päivänä. Puhe videoidaan. Ote Riikan osuudesta: "Se kesti teitä paskakasoja niin monta vuotta ... Te olitte ne kusipäät, jotka hakkasivat, potkivat ja alensivat Elisan johonkin paskakasan ja alkuliman väliin. ... Te olette olleet osallisena mun lapseni kuolemaan. Miltä se tuntuu?"

- Ainoa fiktiivisyysmääritelmä: "Tarina on fiktiivinen, mutta ihmiset ja tapahtumat totta." Siltä osin kun ylläoleva on "ihmisiä ja tapahtumia" eikä "tarinaa" (?!), sen pitäisi siis olla totta."

Ei hyvää päivää, sanon minä."

Näinpä. Tuskin olisi tuollainen "videoitu vihapuhe" jäänyt medialta huomioimatta. Nykypäivänä kansalaitset ovat todella kärkkäitä ilmoittamaa iltapäivälehdille ties vaikka mistä, joten en usko, että tuo olisi mennyt ohi olankohautuksella. Vai tuliko FBI kieltämään videon julkaisun kansallisen turvallisuuden nimissä? ;)

Ja eikös Elisan vanhemmat ole kieltäytyneet kaikesta, myöskin täysin anonyymistä, julkisuudesta? Kummallista että he kuitenki ovat koulun kevätjuhalssa haluneet julkisesti puhua. Ristiriita? Luin eilen Demin keskustelupalstaa, ja nuoret siellä kovasti ihmettelivät aiheesta, että miksi ns. Demittäjistä KUKAAN ei tunne tapausta tai Elisaa henk.koht.. Kummallista, että tuollainen vihapuhekin olisi mennyt näiltä nuorilta ohi.

Ns. demittäjät tuntevat varmasti omasta mielestään lähes kaikki suomalaiset, mutta kyllä he taas pahasti yläarvioivat omaa merkitystään ja vaikutusvaltaansa.

ovat ihan oma lajinsa. Selkärangattomuus näkyy yleensä muillakin elämän alueilla.

Kyllä, tajusin ironisen sävySi. Silti.

Luulen myös ettet tajunnut tuon opettajan viestin ironista sävyä. Sääli.

Olen ihan eri henkilö kuin tuo opettaja, oudoksutti vaan kun tunnuit lukevan tuon viestin niin eri tavalla kuin mitä itse luin hänen viestinsä, ja siksi kommentoin sitä. Minä näin niissä työllensä omistautuneen ihmisen jota jurppi kaikenmaailman neuvonantajat, asema johon sinällään on helppo eläytyä. Ja ne allekirjoitusjutut olivat mielestäni selvää ironiaa. Mutta antaapa tuon sivujuonteen jo olla, itse olen tuskissani tämän ketjun lukemisen kanssa koska tämä on täynnä juuri tämäntyyppisiä rönsyjä.

Ja toinen syy kirjoittamiseen tietysti oli se, että en voi ymmärtää Vettenterän puolustelijoita millään tavalla, aivan sama onko häntä joskus 1980-1990-luvulla kiusattu vai ei, koska sillä ei pitäisi nykyään enää olla merkitystä varsinkaan tämän projektin kannalta. On ihmisen oma homma päästää irti väärinkohtelun aiheuttamasta katkeruudesta. Jos ei siinä onnistu, on itsetutkiskelun paikka: miksi minä haluan pitää kiinni juuri tästä kokemuksesta, vaikka elämäni koostuu muustakin?

Äh mutta nyt jäi levy jo päälle, taidan lähteä vaikka kävelylle.

En valitettavasti ole työltäni lähelläkään opetusalaa, vaikka se onkin kovasti ajoittain kiinnostunut.

Kiusaaminen voi jättää ikuiset arvet, vaikka menneistä kokemuksista haluaisi kuinka päästää irti. Tämä on taas sitä kiusatun syyllistämistä.

Minä ajattelin jo päivällä, kun luin tästä Kimistä, että MV kumppaneineen taitaa "vehkeillä" teidän/meidän ka. Heillä taitaa tosiaan olla hirveä julkisuuden kaipuu...Uskon, että saavat jonkinlaisen tarinan kehiteltyä valheiden peittelemiseksi.

En ole ostanut/lukenut kirjaa. Enkä lue!

Ihminen sepittää valheellisen tarinan, hakeutuu ehdoin tahdoin julkisuuteen esittämään sitä totena, tuppautuu väkisin julkkikseksi. Perustaa yhdistyksen, jonka nimissä kerää jäsenmaksuja ja myy T-paitoja valheidensa varjolla. Julkaisee valheita tursuavan kirjan, josta myöskin kerää huijauksella rahaa itselleen. Jää lopulta kiinni valheesta, siitä että sepitti koko tarinan. Ei kuitenkaan myönnä totuutta, alkaa kierrellä ja vältellä, syyttää totuuden tivaajia kiusaajiksi.



Herranjestas sentään! Juttuhan on vähintään samaa luokkaa kuin Win Capita! Löytyy uskollisia seuraajia, jotka faktoista huolimatta pitävät juttua totena ja puolustavat huijaria. Löytyy totuuden tivaajia ja rahojansa takaisin haluavia. Löytyy poliisi, joka tutkii vyyhteä. Löytyy media, joka säntäilee milloin minnekin suuntaan.



Mutta se uskomaton osuus: Tekijän (rikollisen?) uhriutuminen ja kiusaamisväitteet uppoavat osaan tilanteen seuraajista todesta! Osa oikeasti julkeaa olla sitä mieltä, että konna onkin uhri ja todelliset kärsijät ja uhrit kiusaajia! ei voi olla totta!



Mutta on sittenkin. Ja miksikö? Minä luulen, että selitys on sama kuin Anneli Auerin jutussa: Syytetty on NAINEN. Eihän nainen voi olla paha. Eihän nainen voi huijata. Eihän nainen voi tarkoituksella tehdä mitään pahaa. Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys. Tai ainakin tekijän taustasta täytyy löytyä joku selitys, miksi häntä pitää ymmärtää. Ei saa kiusata. Ei saa etsiä syitä ja selityksiä. ei saa tuomita. Pitää vain ymmärtää, tukea ja unohtaa.



Mitä luulette, miten tämä juttu olisi mennyt jos huijauksen tekijä olisi ollut mies?

luokilla 3-8 ja ilkkuminen ja alentaminen jätti jonkinlaiset arvet. Sitten kaksvitosena mietittyäni elämääni huomasin, että olin aikuisenakin usein törmännyt tilanteisiin, jossa minua mielestäni syrjittiin ja puhuttiin selkäni takana.

Aloin tosissani miettimään, että missähän oikein mättää. Pohdittuani aikani ja keskusteltuani muutaman ystäväni kanssa tulin siihen lopputulokseen, että luonteeni (jääräpäisyys, tietty itsekkyys ja samalla liika herkkyys ja kiltteys) on ehkä sellainen yhdistelmä, joka saattaa minut näihin tilanteisiin aina uudelleen. Olen ehkä ärsyttävä ja otan itseeni liian helposti. En voi aina syyttää muita siitä miten minua kohdellaan, metsä vastaa niinkuin sille huudetaan ja sitä rataa.

Tämäkin keskustelu tursuaa niitä, joiden mielestä juuri tämäntyylinen itsetutkiskelu ja sen peräänkuuluttaminen aikuisen ihmisen kohdalla on juuri sitä kiusaamista ja kiusatun syyllistämistä. Väittäisin silti että elämästä saa enemmän irti, kun keskittyy pohtimaan myös omaa osuuttaan asioihin jotka jostain syystä hiertävät. Hyvin usein syy ei ole vain Sepissä. Ja kertauksen vuoksi - edelleen olen sitä mieltä että Vettenterä aiheuttaa aivan itse, omalla käytöksellään, tämän "vainonsa", koska valehtelee ja väittää vastaan aivan päivänselvistä asioista. Asiat olisivat hyvin helppoja todistaa oikeiksi, jos ne olisivat oikeita.

- - -

Mutta on sittenkin. Ja miksikö? Minä luulen, että selitys on sama kuin Anneli Auerin jutussa: Syytetty on NAINEN. Eihän nainen voi olla paha. Eihän nainen voi huijata. Eihän nainen voi tarkoituksella tehdä mitään pahaa. Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys. Tai ainakin tekijän taustasta täytyy löytyä joku selitys, miksi häntä pitää ymmärtää. Ei saa kiusata. Ei saa etsiä syitä ja selityksiä. ei saa tuomita. Pitää vain ymmärtää, tukea ja unohtaa.

Mitä luulette, miten tämä juttu olisi mennyt jos huijauksen tekijä olisi ollut mies?

Luulen että erityisesti Auerin tapauksessa sukupuolitekijä on vaikuttanut hyvinkin paljon. Vettenterän keississä taas minusta avainasemassa on koko jutun uskomattomuus - luulen että mreisät kiinnostuneista vääntäjistä ja väittelijöistä kiehtovaa on juuri se, kuinka pitkälle ihminen voi itsepintaisuudessaan mennä. Että vaikka todisteet ovat kiistattomat, tarina moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömäksi ei vain yhdeltä vaan lähes kaikilta kohdin, niin silti kirjailija luo olkiukkoa olkiukon perään, aina häntä kiusataan ja aina syy on muissa. Sukupuolesta riippumatta siis minusta tämä on käsittämättömyydessään kiehtovaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä, usean lapsen vanhemmalta. Ainahan sitä suurien valehtelijoiden kohdalla miettii että uskooko henkilö itse tuotostaan vai yliarvioiko itsensä muuten.

Sanokaapa muuten, onko tässä EnkeliElisan tapauksessa mitään, minkä edelleen ja heti uskoisitte todeksi? Edes yksi asia, joka olisi sinällään uskottava? Olen miettinyt ja miettinyt mutta itse en keksi.

Joten jokonää jutut on keksittyjä tai sitten niitä vuotaa joku kaveri. Ton kaverin kannattaa muistaa, että alkaa mennä rikoksen puolelle - yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämiseksi.

Oletetaan, että luokassa on tyyppi, joka valehtelee ja sepittää tarinoita, joita kertoo totena. Moni oppilas on mennyt lankaan, osa jopa antanut rahaa oppilaalle uskottuaan valheisiin. Oppilaat ovat hyväuskoisina levittäneet valheita myös ystävilleen ja tutuilleen.



Lopulta oppilaat saavat selville, että tarinat ovat valheita ja että heitä on huijattu. Oppilaat alkavat vaatia huijarilta totuutta ja huijattuja rahojaan takaisin. Valehtelija kuitenkin jatkaa juttuaan ja kertoo yhä uusia ja entistä uskomattomampia valheita, jotka opettajakin ymmärtää valheiksi.



Mutta mitä tekee opettaja? Hän vaatii muita oppilaita lopettamaan valehtelijan kiusaamisen. Totuutta ei saa vaatia, rahojakaan ei ole suotavaa vaatia takaisin. Uhrit eivät saa edes keskustella keskenään tilanteesta ja tunteistaan tai miettiä teorioita tapahtumien kulusta, se tulkitaan valehtelijan kiusaamiseksi.



Vastatkaa nyt rehellisesti opettajat: NÄINKÖ TE OIKEASTI TOIMITTE?

Ihminen sepittää valheellisen tarinan, hakeutuu ehdoin tahdoin julkisuuteen esittämään sitä totena, tuppautuu väkisin julkkikseksi. Perustaa yhdistyksen, jonka nimissä kerää jäsenmaksuja ja myy T-paitoja valheidensa varjolla. Julkaisee valheita tursuavan kirjan, josta myöskin kerää huijauksella rahaa itselleen. Jää lopulta kiinni valheesta, siitä että sepitti koko tarinan. Ei kuitenkaan myönnä totuutta, alkaa kierrellä ja vältellä, syyttää totuuden tivaajia kiusaajiksi.

Herranjestas sentään! Juttuhan on vähintään samaa luokkaa kuin Win Capita! Löytyy uskollisia seuraajia, jotka faktoista huolimatta pitävät juttua totena ja puolustavat huijaria. Löytyy totuuden tivaajia ja rahojansa takaisin haluavia. Löytyy poliisi, joka tutkii vyyhteä. Löytyy media, joka säntäilee milloin minnekin suuntaan.

Mutta se uskomaton osuus: Tekijän (rikollisen?) uhriutuminen ja kiusaamisväitteet uppoavat osaan tilanteen seuraajista todesta! Osa oikeasti julkeaa olla sitä mieltä, että konna onkin uhri ja todelliset kärsijät ja uhrit kiusaajia! ei voi olla totta!

Mutta on sittenkin. Ja miksikö? Minä luulen, että selitys on sama kuin Anneli Auerin jutussa: Syytetty on NAINEN. Eihän nainen voi olla paha. Eihän nainen voi huijata. Eihän nainen voi tarkoituksella tehdä mitään pahaa. Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys. Tai ainakin tekijän taustasta täytyy löytyä joku selitys, miksi häntä pitää ymmärtää. Ei saa kiusata. Ei saa etsiä syitä ja selityksiä. ei saa tuomita. Pitää vain ymmärtää, tukea ja unohtaa.

Mitä luulette, miten tämä juttu olisi mennyt jos huijauksen tekijä olisi ollut mies?

Voit olla oikeilla jäljillä. Naisena* itseäni kummastuttaa ja harmittaa, että "teemme sen itse": Ainakin tämän keskustelun perusteella enemmistö Vettenterän puolustajista ja huijauksen arvostelijoiden

Elisagaten sisäpiiri nyt vähän antaa keskustelupalstoille jutunjuurta ja nauraa kun stoori uppoaa täysillä.



Mitäs jos palattais aiheeseen takas? Tuskin tuolla pelleilyllä on mitään merkitystä elisa-enkeliin, paitsi se ettei varsinaisesta sumutuksesta enää puhuta.

Ihminen sepittää valheellisen tarinan, hakeutuu ehdoin tahdoin julkisuuteen esittämään sitä totena, tuppautuu väkisin julkkikseksi. Perustaa yhdistyksen, jonka nimissä kerää jäsenmaksuja ja myy T-paitoja valheidensa varjolla. Julkaisee valheita tursuavan kirjan, josta myöskin kerää huijauksella rahaa itselleen. Jää lopulta kiinni valheesta, siitä että sepitti koko tarinan. Ei kuitenkaan myönnä totuutta, alkaa kierrellä ja vältellä, syyttää totuuden tivaajia kiusaajiksi.

Herranjestas sentään! Juttuhan on vähintään samaa luokkaa kuin Win Capita! Löytyy uskollisia seuraajia, jotka faktoista huolimatta pitävät juttua totena ja puolustavat huijaria. Löytyy totuuden tivaajia ja rahojansa takaisin haluavia. Löytyy poliisi, joka tutkii vyyhteä. Löytyy media, joka säntäilee milloin minnekin suuntaan.

Mutta se uskomaton osuus: Tekijän (rikollisen?) uhriutuminen ja kiusaamisväitteet uppoavat osaan tilanteen seuraajista todesta! Osa oikeasti julkeaa olla sitä mieltä, että konna onkin uhri ja todelliset kärsijät ja uhrit kiusaajia! ei voi olla totta!

Mutta on sittenkin. Ja miksikö? Minä luulen, että selitys on sama kuin Anneli Auerin jutussa: Syytetty on NAINEN. Eihän nainen voi olla paha. Eihän nainen voi huijata. Eihän nainen voi tarkoituksella tehdä mitään pahaa. Kyseessä täytyy olla väärinkäsitys. Tai ainakin tekijän taustasta täytyy löytyä joku selitys, miksi häntä pitää ymmärtää. Ei saa kiusata. Ei saa etsiä syitä ja selityksiä. ei saa tuomita. Pitää vain ymmärtää, tukea ja unohtaa.

Mitä luulette, miten tämä juttu olisi mennyt jos huijauksen tekijä olisi ollut mies?

Voit olla oikeilla jäljillä. Naisena* itseäni kummastuttaa ja harmittaa, että "teemme sen itse": Ainakin tämän keskustelun perusteella enemmistö Vettenterän puolustajista ja huijauksen arvostelijoiden

...kiusaajiksi leimaajista on naisia. En ymmärrä, miksi sukupuoli oikeuttaisi nettihuijarin saamaan erityiskohtelua.

* Mistäpä sitä toisaalta tietää, mitä sukupuolta kukin keskustelija edustaa "oikeasti". Minäkin saatan olla jonkinlainen käänteinen suomalaisversio Jeremiah "Terminator" Leroysta. On niin jännittävää larpata keski-ikäistä täti-ihmistä...

oikeudestanne märehtiä ja jauhaa tätä samaa asiaa päivästä toiseen. Todella omituinen ilmiö. Rautalangasta: te olette anonyymeja, MV ei. Tämä asiassa vellominen ja nimen vetäminen lokaan on kohtuutonta suhteessa oletettuun "rikokseen". Lopettakaa. Jatkakaa anonyymielämäänne. Peskää pyykkejä tai shoppailkaa netissä. Eiköhän yhtä ihmistä ole jo kivitetty tarpeeksi.