Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

"...toisaalta täytyy sanoa, että media on tuonut tähän soppaan oman osansa. On oletettu asioita, joita me emme ole sanoneet ja nuo jutut ovat jääneet elämään."

Tuossa olisi MV voinut lyhyesti listata, mitä on oletettu väärin. Mutta ei.

Hän toteaa vain epämääräisesti, että "Ihmiset ovat olemassa, samoin se mitä heille on tapahtunut."

Tuo on muutenkin todella outo ilmaus.

Siinä olet oikeassa, että jos media kerran on vääristellyt Mintun sanomisia tai EE:n tarinaa, hänen kannattaisi kyllä tuoda siitä esimerkkejä. Esim. silloin kun vielä postitteli näitä vastineitansa Facebookiin, olisi siellä voinut oikaista sellaista, mikä hänen mielestään on hänestä itsestään johtumatta ja riippumatta "jäänyt elämään mediassa".

Mutta Minttuhan tuntuu käyttävän epämääräistä ilmaisua "media" vähän kaikesta (vrt. Väyrysen "mediapeliä"). Esimerkiksi silloin kun Seiska oli väijynyt häntä ultrapaikan ulkopuolella, Minttu ilmoitti, että "media" oli tehnyt rimanalituksen, aivan kuin koko Suomen lehdistö ja tv-kanavat olisivat olleet häntä vastassa. (Sittenpä voikin sulkeutua kuin simpukka, kun on median jahdin uhri.) Sinänsä typerä temppu typerääkin typerämmältä lehdeltä, ei tässä asiassa ole olennaista kyttäillä Mintun raskauden sujumista vaan selvittää totuus Elisagaten taustalla.

Mutta pointti tuossa oli, että on helppo syyttää epämääräistä ja kasvotonta "mediaa" siitä, että juttu on alkanut elää omaa elämäänsä - juttu, jonka ihan itse on laittanut alulle ja jota on tietoisesti useissa eri kanavissa pyörittänyt yli vuoden ajan (näin siis nykyisten todisteiden valossa; ja toisinkaan ei MV ole kyennyt todistamaan).

Vielä noista Mintun tokaisuista on kuitenkin todettava sellaista, että niitä ei ehkä aina kannata lähteä purkamaan jokaista pilkkua myöten osiin ja miettimään, että mitäköhän se tuollakin tarkoittaa ja olipa outo ilmaus. Voi tietysti olla, että ne ovat tahallaan epämääräisiä ja tarkoitettu tahalliseen harhaanjohtamiseen. Itse pidän kyllä suurempana syynä sitä, että Minttu ei ole kielellisesti taitava. Hän yrittää usein ilmaista asioita monimutkaisemmin kuin mihin kyvyt riittävät (lukekaa vaikka niitä tekstinäytteitä, jos niitä jonkun cachen kautta vielä pääsee lukemaan) ja kompastuu siten omiin sanoihinsa.

Jep, jonkinlaista väyrysläisyyttä näissä MV:n purkauksissa on havaittavissa.

Muutenkin tällainen milloin minkäkin instanssin leimaaminen kauttaaltaan mädäksi antaa kuvan salaliittoteorisointiin taipuvaisesta ihmisestä, joka ei kykene rationaaliseen ajatteluun. Ei siinä mitään, mutta sellainen ihminen ei ole mielestäni sopiva kiusaamisen vastaiseen työhön.

Ehkä Mintussa on (huonon) poliitikon vikaa? Hän osaa jo kiertää suorat kysymykset viittaamalla asiaan löyhästi liittyvään tilastotietoon. Esim. näin:

Media kysyy: "Onko Enkeli-Elisa totta vai tarua?"

Minttu vastaa: "Rehellisesti sanottuna en ymmärrä tätä noitavainoa. Vuosina 2000-2010 on tilastoitu 111 15-19-vuotiaan tytön itsemurhaa. Tämä voisi olla tarina ihan kenestä tahansa heistä."

Mintun ulostuloja on varmaan turha syynätä kovin tarkasti, mutta tämä pätkä Pitkän päivän ilta -blogikirjoituksesta pisti silmään:

"Mitenhän hullu sitä ihmisen pitäisi olla, että kirjoittaisi kolme päiväkirjallista nuoren tytön tuntoja ja ajatuksia?"

Eli vakuutteleeko MV tässä päiväkirjojen aitoutta, vai epäileekö hän (humoristisesti) omaa mielenterveyttään?

Tässä on eräs kirjoitus, jossa on ymmärtäväisempi suhtautuminen tapaus Vettenterään. Ehkä liiankin ymmärtäväinen, koska tarina on niin kärjistetty, MV jatkaa edelleen valehtelua eikä suostu rehellisesti, jos ollenkaan, keskustelemaan motiiveistaan. Puhumattakaan kaikesta aiheuttamastaan pahasta mielestä.

<a href="http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1483/311384/Hanna-Kauppinen-Enkeli%C3…" alt="http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1483/311384/Hanna-Kauppinen-Enkeli%C3…">http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1483/311384/Hanna-Kauppinen-Enkeli%C3…;

Hanna Kauppinen: Enkeliä – onko häntä?

hanna.kauppinen@kpk.fi

Ne seuras mua koulusta kotiin – Ne haukku mua huoraks ja paskaks. Vesitornin jälkeen ne otti mut kiinni, – veti kädet selän taakse ja – löi mua vatsaan. Sit ne päästi mut menemään, käskivät painua helvettiin pilaamasta ilmaa. Ne seuras mua koko matkan ja huus: Haluutko sä lisää? Kun mä tulin kotipihaan, ne huus et tulevat tappamaan mut.

Lainaus on 15-vuotiaan Elisan päiväkirjasta. Tyttö päätyi itsemurhaan pitkään jatkuneen koulukiusaamisen uuvuttamana helmikuussa 2011. Elisan kohtalon toi kaikkien tietoisuuteen kirjailija Minttu Vettenterä, joka julkaisi siitä omakustannekirjan ja kertoi surullista tarinaa blogissaan. Itsekin koulukiusatun Vettenterän teksteissä hänen kauttaan puhuvat myös Elisan vanhemmat. Kertomus siitä, että Elisan isä paljastui Vettenterän entiseksi koulukiusaajaksi, joka pyysi anteeksi ennen yhteistyön alkamista, on liikuttava.

Sitten toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg kyseenalaistivat Elisan olemassaolon heinäkuun Kuukausiliitteessä. Usean aukeaman artikkelissa tekstejä työkseen analysoiva tutkija toteaa, että Vettenterän, Elisan ja hänen vanhempiensa tekstit ovat ”häkellyttävän samanlaisia”. Toimittajien yritykset tavoittaa Elisan vanhempia päätyivät joka kerta Vettenterään. Alettiin epäillä, että hän on kaikkien tekstien tuottaja.

Selvisi myös, että Elisan itsemurhapäivänä koko Suomessa ei kuollut yhtään 15-vuotiasta tyttöä. Ei edes 14- tai 16-vuotiasta. Ei edellisenä eikä seuraavanakaan päivänä.

Kehittyi arvoitus, joka on kuohuttanut mediaa ja keskustelupalstoja koko kesän. Nyt Vettenterää syytetään petoksesta, ja rikostutkimus selvittää, onko hän ansainnut rahaa totuutta vääristelemällä. Hän on kertonut henkilöiden olevan todellisia, mutta tarinan osin fiktiivinen. Hieman yli 2 000 myytyä kirjaa ovat tuottaneet bruttona noin 7 000 euroa.

Olipa tuomio tai totuus mikä tahansa, en nimittäisi Minttu Vettenterää rikolliseksi. Elisan tarina käynnisti koulukiusaamista vastustavan kansallisen kampanjan ja yli 40 000 ihmisen Facebook-ryhmän, joka toi yhteen kiusaajat ja kiusatut. Se nosti vakavan ongelman julkiseen keskusteluun, synnytti lukemattomia lehtijuttuja ja antoi aiheen kymmenille keskusteluohjelmille.

Vaikka Elisaa ei olisi ollutkaan, hänen kuvatut kokemuksensa ovat päivittäistä todellisuutta lukemattomille lapsille ja nuorille. Ne pitää kertoa.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan uutistoimittaja.

Tuohan on eräs standardiajatusmalli, jota yhä jaksetaan toistaa. "Mitä väliä, koska asia on tärkeä?" Minä en ole kuitenkaan huomannut, että ihmiset käyttäytyisivät niin kuin asia olisi tärkeä. Jos asia olisi oikeasti tärkeä, niin kai Elisan tilalle perusteusta sivustosta http://www.facebook.com/selviydyn löytyisi enemmän kuin 85 ihmistä.

Aloin vähän tutkimaan mikä Keskipohjanmaan linja oikein tässä jutussa on. Löysin ihan asiallisen jutun.

http://www.kp24.fi/uutiset/310623/Keskipohjanmaa-Silkkaa-faktaa

25.7.2012 KP24

Keskipohjanmaa: Silkkaa faktaa

Kanta-Hämeen poliisin alkuviikosta aloittamassa esitutkinnassa on yksi olennainen ero tutkinnan kohteena olevaan Enkeli-Elisan tarinaan. Sen on pakko olla kokonaan faktaa.

Tutkinnan aikana selvinnee tähänastista paremmin myös se, mikä faktan ja fiktion suhde oli suositun blogin teksteissä ja tarinan kirjaversiossa.

Se ei ole kuitenkaan rikostutkinnan syy. Faktan ja fiktion sekoittaminen ei ole rikos.

Mahdollisesta rikoksesta on kysymys, jos kirjaa on markkinoitu niin väärin tiedoin, että se täyttää juridisesti petoksen kriteerit.

Arviointi ei ole helppoa. Ennakkotapauksetkin ovat vähissä.

Blogissa ja kirjassa käsitellyn kiusaamisen ja sen seurausten vakavuutta poliisitutkinta ei kyseenalaista. Merkityksettömäksi ei jää myöskään blogin ja kirjan virittämä keskustelu.

Kaikkien kannalta, ei vähiten blogisti-kirjailijan itsensä, olisi kuitenkin hyvä saada selvyys siihen, mikä oli faktaa ja mikä fiktiota.

Lassi Jaakkola

Taitaa olla toimituksissakin vielä keskusteltavaa onko totuudella merkitystä vai ei.

Ei ole kovin vakuuttavaa, ei...

Nyt on KOLMAS päivä elokuussa. Päiviä elokuussa on jäljellä vielä 28, joten odotellaanpa rauhassa.

No ihan varmaan näin. Ensin ei voinut mitään todistella, kun oli lomalla. Mitä nyt käytti koko lomansa erilaisiin lehdistötiedotteisiin, Facebook-sivujen ja blogien sulkemiseen ja sensurointiin ja uusien perustamiseen, taisi antaa jollekin iltapäivälehdelle vielä haastattelunkin jne.

Nyt sitten elokuukin pitäisi vielä ihmisten odottaa, josko viimeisenä päivänä joku tiedonmuru liikenisi. Ihan varmaan.

Tämä homma on nyt siinä pisteessä, että poliisi selvittäköön loput. Jos Vettenterä olisi niille heti esittänyt todisteet, keistä oikeista ihmisistä on kyse, niin ei tässä mitään petostutkintaa olisi aloitettukaan. Poliisi olisi omista järjestelmistään äkkiä nähnyt, että pitävätkö väitteet paikkansa. Vai onko poliisikin nyt epäluotettava kiusaaja, jolle ei uskalla mitään kertoa?

Ainoastaan kannattaa kaikkien tällä palstalla pitää mielessään Vettenterän ja Ei kiusata -yhdistyksen nimi. Jos nämä tahot ovat lasten käymiin kouluihin tulossa puhumaan tai johonkin opettajien koulutuspäivään, niin äkkiä vastalausetta jokaiselta vanhemmalta. Vettenterän tapa estää kiusaamista ei toimi ja on pahimmillaan äärimmäisen vahingollinen. Parempi luottaa MLL:oon ja Kivakoulu-projektiin, jossa on oikeat asiantuntijat eikä joku omiin katkeriin muistoihinsa juuttunut satutäti.

On helppoa ehdottaa, että jokainen vanhempi esittäisi vastalauseensa. Se on melkein yhtä helppoa kuin Mintun toiminta. Jos ryhdyt vastalauseita esittämään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole Mintun pimeästä puolesta kuullut, niin viestis ei mene perille ihan heti. Sinun pitää osata tuoda asiasi esiin.

Ajatellaanpa vaikka sellaista tilannetta, että saat tietää lapsesi koululla järjestettävästä tilaisuudesta, jossa MV:n on tarkoitus esiintyä. Olet saanut tiedon tiedotteessa, jossa on tilaisuuden järjestäjien yhteystietoja. Otat yhteyttä johonkin tilanteen järjestäjistä.

Ensimmäisenä kysy, onko hän tietoinen poliisin esitutkinnasta. Jos henkilö ei ole tietoinen esitutkinnasta, selitä asia hänelle lyhyesti. Pyydä henkilöä vielä itsenäisesti tutustumaan asiaan ja sovi ottavasi yhteyttä uudelleen.

Seuraavassa yhteydenotossa sitten kohtaatkin jo sellaisen ihmisen, joka on varmasti tietoinen esitutkinnasta. Siinä vaiheessa on mahdollista esittää vastalause, jonka toinen voi ymmärtää.

Tuossa on vinha perä. Olisi huonoa taktiikkaa vastustaa suoralta kädeltä kaikkea MV:ään liittyvää. Jos asiaa hoitava ihminen ei tunne tapausta, niin hän voi vastustaa vastustajaa eikä Mintun pitäminen kaukana koulusta (tai muusta tilaisuudesta) toteudu.

On aina parempi, jos ihminen itse keksii kyseenalaistaa päätöksensä. Voisit esimerkiksi jättää Seiskan lojumaan henkilön pöydälle avattuna sopivasta kohdasta. Samoin Hesarin kuukausiliite kannattaa pitää tallessa tuon tyyppisiä tilanteita ajatellen. Senhän voi vaikka postittaa nimettömänä ko. henkilölle, jos ei halua henkilökohtaisesti ottaa asiaa esille.

Jos asia ei silti tule toivotulla tavalla ymmärretyksi, niin eräs tapa vaikuttaa on myös se, että ehdottaa yhteistä laajempaa keskustelua aiheesta vaikka opettajien kesken. Osallistujat voisivat puida asiaa ja tuoda eri näkökantoja esiin. Silloin ei tilanne tule yllätyksenä kenellekään, olisi päätös mikä tahansa.

voi käyttää Mintun jo esitelmöidessä jotain seuraavista

- ulosmarssia

- buuausta

- mädillä kananmunilla heittelyä

- esitelmän jälkeen, kun saa esittää kysymyksiä, kysyä "Kaduttaako"

Pitäisikö yrittää olla etukäteen aktiivinen ja tiedustella koulusta onko Minttu tulossa? Vielä parempi tietysti olisi, jos koulu olisi ilmoittaisi etukäteen, että Minttu ei ole tulossa. Oikeastaan opetushallitus voisi antaa ohjeen oppilaitoksille, jossa kielletään Mintun päästäminen luennoitsijan roolissa koulurakennuksiin. Opetushallitus voisi myös järjestää 1000 Seiskan irtonumeroa ja 1000 Hesarin kuukausiliitettä kouluihin oikeasta kohdasta auki taiteltuna.

Pitäisikö yrittää olla etukäteen aktiivinen ja tiedustella koulusta onko Minttu tulossa? Vielä parempi tietysti olisi, jos koulu olisi ilmoittaisi etukäteen, että Minttu ei ole tulossa. Oikeastaan opetushallitus voisi antaa ohjeen oppilaitoksille, jossa kielletään Mintun päästäminen luennoitsijan roolissa koulurakennuksiin. Opetushallitus voisi myös järjestää 1000 Seiskan irtonumeroa ja 1000 Hesarin kuukausiliitettä kouluihin oikeasta kohdasta auki taiteltuna.

Ihmettelen kyllä, millä perusteella yksikään koulu ottaisi Mintun pitämään luennon, siinäkään tapauksessa, että tätä skandaalia ei olisi syntynyt? Kun saatavilla on asiaan oikeasti perehtyneitä ihmisiäkin.

Jossain 65-70 sivuilla oli puhetta siitä, että itsemurha on hankala tehdä lääkkeillä. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa.



Psyk. tai kipulääkkeillä ehkä ei "onnistu", mutta monilla muilla kansantauteihimme määrätyillä lääkkeillä se ei ole kovin vaikeaa.



T: sh, Elisa-skeptikko

Pitäisikö yrittää olla etukäteen aktiivinen ja tiedustella koulusta onko Minttu tulossa? Vielä parempi tietysti olisi, jos koulu olisi ilmoittaisi etukäteen, että Minttu ei ole tulossa. Oikeastaan opetushallitus voisi antaa ohjeen oppilaitoksille, jossa kielletään Mintun päästäminen luennoitsijan roolissa koulurakennuksiin. Opetushallitus voisi myös järjestää 1000 Seiskan irtonumeroa ja 1000 Hesarin kuukausiliitettä kouluihin oikeasta kohdasta auki taiteltuna.

Ihmettelen kyllä, millä perusteella yksikään koulu ottaisi Mintun pitämään luennon, siinäkään tapauksessa, että tätä skandaalia ei olisi syntynyt? Kun saatavilla on asiaan oikeasti perehtyneitä ihmisiäkin.

Peruste on tietysti se, että asia on tärkeä. Eikö tuo peruste ole tullut tässä keskustelussa selväksi. Ei näin tärkeää asiaa pidä antaa sellaisten ihmisten hoitoon, jotka eivät saa mitään aikaan.

Löysin fiksun blogin koulukiusaamisesta. Viimeisin kommentti käsittelee hyvin Enkeli-Elisa huijausta.

http://koulukiusaaminen.blogit.fi/enkeli-elisasta/

Enkeli-Elisan karhunpalvelus

Elo 5. 2012 - TM

Olen totta puhuen Enkeli-Elisan tapauksen suhteen vähän jäljessä. Olin kyllä kuullut asiasta ohi mennen sitä sun tätä, mutta tarkemmat tiedot alkoivat valjeta minulle vasta viime kuussa, kun tarinan todenperäisyydestä nousi mediassa kova haloo. Vaikka nuorten hyvinvointi on toki tärkeämpää kuin kirjan fiktiivisyydestä kiistely, pidän silti tätä asiaa omalla tavallaan hyvin tärkeänä. En ole vielä lukenut Minttu Vettenterän Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa, mutta olen parhaani mukaan tutkinut Enkeli-Elisan tapausta ja tahdon kommentoida sitä ja sen ympärille kehittynyttä keskustelua.

-

Tässä pieni kertaus niille, jotka eivät ole Enkeli-Elisasta ja kaikistä siihen liittyvistä juonenkäänteistä selvillä.

-

Vuoden 2012 alussa netissä alkoi levitä tarina 15-vuotiaasta koulukiusatusta tytöstä, joka teki itsemurhan. Minttu Vettenterä julkaisi kuolleen tytön päiväkirjaa omassa blogissaan ja tarinalle julkisuutta toivat myös Elisan vanhempien kirjoittamaksi väitetty blogi ja Elisalle omistettu Facebook-sivu. Myöhemmin Vettenterä julkaisi omakustanteisen kirjan nimeltä Jonakin päivänä kaduttaa, jonka kerrotaan pohjautuvan Elisan omiin päiväkirjamerkintöihin. Heinäkuussa Helsingin Sanomat toi esille useita epäkohtia, jotka haastoivat Enkeli-Elisan olemassaolon. Kuolleesta tytöstä ei löydy mitään tietoja, kuten ei hänen vanhemmistakaan, jotka ovat puhuneet asiasta vain Vettenterän kautta. Sen lisäksi kaikki asiaan liittyvät kirjoitukset, niin Elisan, hänen vanhempiensa kuin Minttu Vettenteränkin, jakoivat samoja piirteitä ja virheitä.

-

Minttu Vettenterä puolusteli toimintaansa sanomalla, että hän muutti tekstejä ja yksityiskohtia suojellakseen tytön perhettä, mutta niin asiantuntijat kuin monet tavalliset lukijatkin päätyivät siihen tulokseen, että Enkeli-Elisa on kokonaan, tai vähintään osittain, fiktiivinen henkilö. Ihmiset loukkaantuivat tästä löydöstä; sitä kutsuttiin epäeettiseksi ja uskottiin antavan väärän kuvan koulukiusatuista sekä heikentävän hyväntekeväisyyden ja koulukiusaamista vastustavien järjestöjen uskottavuutta. Vettenterää epäillään nyt petoksesta ja poliisi tutkii, onko kirjaa markkinoitu valheellisesti ja onko Vettenterä hyötynyt siitä taloudellisesti.

-

Olisi tarkoitus ollut kuinka hyvä tahansa, tämä ei ole oikein.

-

Tässä vaiheessa on jo selkeää, ettei Enkeli-Elisaa ole olemassakaan. Tai on kyllä, mutta hän ei ole 15-vuotias kuollut tyttö vaan Minttu Vettenterä itse, joka on myöntänyt kokeneensa lapsena rajua koulukiusaamista. Teko on osittain ymmärrettävä; omakohtaisen kokemuksen kannustama Vettenterä halusi tälle useita piinaavalle asialle enemmän julkisuutta (jota tukee myös se tieto, että hän oli jo aikaisemmin kirjoittanut samantapaisen novellin) ja päätti antaa sille toiset kasvot; traagisen kohtalon tavanneen, nuoren tytön kasvot. Mutta tarinaa dramatisoimalla ja vääristelemällä hän teki kiusatuille ja kiusaamisenvastaiselle työlle suuren karhunpalveluksen.

-

On sanomattakin selvää, ettei kukaan pidä siitä, että heille valehdellaan. On helppo tuntea olonsa petetyksi, varsinkin kun aihe on näin tunteita herättävä ja monille sydäntä lähellä. Vaikka on hienoa, että keskustelu kiusaamisesta on lisääntynyt, ei se mielestäni oikeuta edes pieniä valkoisia valheita, vääristelystä puhumattakaan. Se, miten koulukiusaamista kuvataan, vaikuttaa vahvasti sekä kiusattujen omaan minäkuvaan että siihen, miten kiusaamista tulkitaan ja yritetään ehkäistä tai poistaa.

-

Pohditaan ensin tälläisen tarinan vaikutusta koulukiusattuihin. Itsemurhalla ja raa’alla kiusaamisella, johon kuuluu päivittäistä väkivaltaa ja silmitöntä ilkivaltaa, on paljon shokki-arvoa eikä ole tavatonta käyttää kaikkein äärimmäisiä esimerkkejä ajaessaan tärkeää asiaa. Se voi kuitenkin jättää varjoonsa ne nuoret, joiden kiusaaminen ei ole niin näkyvää. Väkivaltainen kiuaaminen on valitettavan yleistä, mutta se on kuitenkin vain jäävuoren huippu; sen alla on lukemattomia tapauksia, joissa kiusaaminen ei jätä fyysisiä jälkiä tai se ei ole edes verbaalista. Tämä voi johtaa siihen, että monet kärsivät nuoret eivät edes tunnista omia kokemuksiaan kiusaamiseksi tai pitävät niitä vähäisempinä, eivätkä siksi kerro kenellekään.

-

Enkeli-Elisan tapauksen on myös väitetty romantisoivan itsemurhaa, jonka on vastaavissa tapauksissa todettu vain lisäävän itsemurhia. En menisi sanomaan, että tarina suoriltaan kannustaisi ketään päättämään elämänsä, mutta ymmärrän kyllä miten se voisi lisätä idean glamouria. Olen itse 13-vuotiaana yrittänyt itsemurhaa (ja onnekseni siinä epäonnistunut) ja pystyn kyllä kuvittelemaan, että jos olisin tuolloin lukenut tämän kirjan, päässäni olisi saattanut vain vahvistua kuva itsestäni traagisena, kärsivänä hahmona, jonka lopullinen kohtalo järkyttäisi monia, sen sijaan että löytäisin tekstistä vahvuutta taistella ja selviytyä. Tämä ei tietenkään ole syy jättää jotain julkaisematta, mutta miksi Vettenterän täytyi valita juuri itsemurha tarinan päätteeksi, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut hänen itse kokemansa selviytyminen ja elämässä myöhemmin menestyminen? Onnellinen loppu ei ehkä monista ole yhtä taiteellista, mutta tässä tapauksessa se olisi ollut sekä todellisempi että inspiroivampi.

-

Täytyy myös ihmetellä, että jos Minttu Vettenterä todella halusi kirjallensa tositarinan leiman, miksei hän vain valinnut yhtä niistä lukemattomista oikeista kohtaloista? Entisten ja nykyisten koulukiusattujen keskuudesta löytyy tuhansia hiljaisia tarinoita, jotka valottaisivat koulukiusattujen arkea paljon paremmin. Toisaalta voimme myös pohtia, miksi vain tositarina tai ainakin todellisiin tapahtumiin perustuva koskettaa meitä tällä tavalla. Eikö fiktiivinen kirja voi olla yhtä sykähdyttävä, kun tiedämme kuitenkin, että tälläistä tapahtuu koko ajan? Vai onko koulukiusaaminen vielä niin kasvoton aihe, että se tarvitsee symbolin?

-

Meidän kannattaa myös miettiä, minkälainen vaikutus tämäntapaisiilla tarinoilla voi olla koulukiusaamiseen suhtautumiseen ja sen vastaiseen työhön. Tämä ei ole vain reoreettista pohdintaa, sillä Enkeli-Elisan yhteydessä luotiin myös Ei Kiusata -niminen yhdistys, jonka puheenjohtajana Minttu Vettenterä toimii.

-

Vain ääritapauksien huomionti tai niiden liioittelu kannustaa helposti ihmisiä kohdistamaan vihansa vain yksittäisiä, julmia tapauksia kohtaan sen sijaan, että näkisimme laajemman sosiaalisen ongelman joka nakertaa monia. Puuttuakseen kiusaamiseen täytyy puuttua nuorten välillä käytävään, ympäristöstään oppimaan sosiaaliseen valtakamppailuun, jossa heikoimmat jäävät hierarkian hännille. Yhteisöllisyyttä lisäämällä ja kilpailupainotteista ilmapiiriä murtamalla voitaisiin varmasti vaikuttaa näihin syvälle iskoutuneisiin ajatusmalleihin, mutta hetkessä se ei tapahdu eikä muutaman ihmisen toimesta. Moni on julisteiden ja kampanioiden avulla yrittänyt antaa kuvan, että kiusaajat ovat typeriä ja kaverius on cool, joka yksinkertaistaa asiaa tavattomasti ja aliarvioi lapsia.

-

Oli miten oli, on selkeää, että Minttu Vettenterä on kaivanut itselleen aikamoisen haudan. Nostan hattua hänen hyvälle tarkoitukselleen, mutta toivon hänen myös ottavan vastuun teoistaan ja sanoistaan. On harmillista, ettei Vettenterä kirjoittanut kirjaa pelkästään omista kokemuksistaan; niillä olisi ainakin minuun ollut paljon syvempi vaikutus, vaikka nuoren elämän kohtalokas loppu puuttuukin.

Minulle tuli mieleen, että onkohan oikeista koulukiusaamistapauksista tehty Suomessa ikinä jonkinlaista kokoomateosta, jossa siis uhrit pääsisivät itse ääneen kukin vuorollaan taitavan toimittajan editoimina. (Ja taitavalla en siis tarkoita lässynlässyn-Vettenterää kömpelöine puhekielisyyksineen.)



Jos tällainen kirja on olemassa, niin se voisi ainakin kaivata päivitystä nykypäivän versioon, kun kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Jonkinlainen oikea asiantuntija-artikkelikin olisi hyvä olla esipuheena.



MLL ja muut asiantuntijatahot voisivat tarttua tähän ideaan. En tosiaankaan toivoisi, että nämä kiusaamisen vastaiset yhdistykset (Vettenterän yhdistys ei ainut) pääsisivät sotkemaan asiaa. Sellaiset lyhyet ja todenmukaiset tarinat olisivat sopivia keskustelun herättäjiä kouluissakin. Selviytyjien tarinat hyvällä yleiskielellä kirjoitettuina.

Alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei niitä faktoja tulla heittämään pöytään. Vettenterä vaikenee asian kuoliaaksi. Ennemmin tai myöhemmin kukaan ei jaksa enää kysellä. Toivottavasti poliisi löytää tutkimuksissaan asioita, joiden avulla voidaan laittaa piste tälle asialle, kun tarinan alullepanija ei itse sitä tee. Mitä matalaotsaisuutta. Ärsyttää vieläkin. Toivottavasti Vettenterän maneereita ei tarvitse enää koskaan missään mediassa katsella. Kumman tyrkky hän on, valokuvaposeerauksineen ja asian vierestä kommentteineen, vaikka media on hänen mielestään se jahtaava osapuoli.

Mörkö vei ilon- kirjaon myös omakustanne. Tässä näytelinkki: &lt;a href="<a href="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html" alt="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html">http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html</a&gt;" alt="<a href="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html" alt="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html">http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html</a&gt;"&gt;<a href="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html&lt;/a&gt;" alt="http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html&lt;/a&gt;">http://www.jossainkaukana.net/morko/naytteita.html&lt;/a&gt;</a&gt; Aika amatöörimäinen mielestäni. Kuvitusta voisi kuvailla sympaattiseksi, jos haluaa positiivinen olla.

Eikö nuo ole lasten tekemiä kuvia?

http://www.jossainkaukana.net/morko/kirjoittaja.html

että jollakulla on noin vahva itsetunto. Ilman muuta ajattelin lasten piirtäneen...



Saahan kaikki toteuttaa omia juttujaan, hienoa, mutta joskus ihan hitunen itsekritiikkiäkin olisi paikallaan.

Olisiko helpoin keino varmasti välttää Vettenterän esiintyminen omien lasten koulussa Vantaalle muutto. Vantaan koulutoimi tuskin on valmis kutsumaan Vettenterää esitelmöimään siitä, kuinka Vantaalla opettajat ovat epäpäteviä ja laiminlyövät virkavelvollisuutensa...

Alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei niitä faktoja tulla heittämään pöytään. Vettenterä vaikenee asian kuoliaaksi. Ennemmin tai myöhemmin kukaan ei jaksa enää kysellä. Toivottavasti poliisi löytää tutkimuksissaan asioita, joiden avulla voidaan laittaa piste tälle asialle, kun tarinan alullepanija ei itse sitä tee. Mitä matalaotsaisuutta. Ärsyttää vieläkin. Toivottavasti Vettenterän maneereita ei tarvitse enää koskaan missään mediassa katsella. Kumman tyrkky hän on, valokuvaposeerauksineen ja asian vierestä kommentteineen, vaikka media on hänen mielestään se jahtaava osapuoli.

Epäilen, ettei poliisikaan tuo julki kaikkea, mihin Vettenterällä olisi moraalinen velvollisuus vastata.

"""Vaikka Elisaa ei olisi ollutkaan, hänen kuvatut kokemuksensa ovat päivittäistä todellisuutta lukemattomille lapsille ja nuorille. Ne pitää kertoa.



Kirjoittaja on Keskipohjanmaan uutistoimittaja.""""



On tasan turhaa puolustella valehtelua ja epärehellistä toimintaa sillä että asia on tärkeä. Ajatellaan että meillä on polkupyöräkauppias, joka myy polkupyöriä netissä, sanoen laittavansa joka myydystä pyörästä osan hyväntekeväisyyteen, julistaen lapsille ja nuorille ympäri kouluja ja eskareita että polkupyöräily on terveellistä ja häneltä kannattaa tilata pyörä. Ei kun yhdessä pyöräretkille koko perheen voimin! Polkupyöräkauppiaasta tulee omatekoinen terapeutti, jonka luennoista maksetaan.



Selviää, ettei polkupyöräkauppiaalla ikinä mitään myytävää ole ollutkaan. Tilaajat eivät ole saaneet mitä ovat tilanneet, hyväntekeväisyyttä ei ole kauppojen tiimoilta tehty.



"En ole ikinä sanonut että myös toimitan tilatut pyörät tilaajille, tai jos toimitan, niin missään en ole maininnut että minä päivänä. Ja mitä väliä, koska kaupoissa on myytävinä muitakin pyöriä ja asia on tärkein, eli se että pyöräily perheenä on yhdistävä harrastus ja pyöräily on kunnolle hyvästä! Olkaa hiljaa!", sanoo polkupyöräkauppias.

Täytyy myös ihmetellä, että jos Minttu Vettenterä todella halusi kirjallensa tositarinan leiman, miksei hän vain valinnut yhtä niistä lukemattomista oikeista kohtaloista? Entisten ja nykyisten koulukiusattujen keskuudesta löytyy tuhansia hiljaisia tarinoita, jotka valottaisivat koulukiusattujen arkea paljon paremmin.

Jos näitä lukemattomia tarinoita on niin lukemattomasti niin miksi puitää keksiä jotain? Ehkä siksi että oikea kiusattu olisikin selvitytynyt kiusaamisesta, koska olisi kertomassa tarinaansa ja kuollut Enkeli myy niin paljon paremmin.

Enkeli-Elisan karhunpalvelus

...

Täytyy myös ihmetellä, että jos Minttu Vettenterä todella halusi kirjallensa tositarinan leiman, miksei hän vain valinnut yhtä niistä lukemattomista oikeista kohtaloista? Entisten ja nykyisten koulukiusattujen keskuudesta löytyy tuhansia hiljaisia tarinoita, jotka valottaisivat koulukiusattujen arkea paljon paremmin. Toisaalta voimme myös pohtia, miksi vain tositarina tai ainakin todellisiin tapahtumiin perustuva koskettaa meitä tällä tavalla. Eikö fiktiivinen kirja voi olla yhtä sykähdyttävä, kun tiedämme kuitenkin, että tälläistä tapahtuu koko ajan? Vai onko koulukiusaaminen vielä niin kasvoton aihe, että se tarvitsee symbolin?

...

Minulle tuli mieleen, että onkohan oikeista koulukiusaamistapauksista tehty Suomessa ikinä jonkinlaista kokoomateosta, jossa siis uhrit pääsisivät itse ääneen kukin vuorollaan taitavan toimittajan editoimina. (Ja taitavalla en siis tarkoita lässynlässyn-Vettenterää kömpelöine puhekielisyyksineen.)

Jos tällainen kirja on olemassa, niin se voisi ainakin kaivata päivitystä nykypäivän versioon, kun kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Jonkinlainen oikea asiantuntija-artikkelikin olisi hyvä olla esipuheena.

MLL ja muut asiantuntijatahot voisivat tarttua tähän ideaan. En tosiaankaan toivoisi, että nämä kiusaamisen vastaiset yhdistykset (Vettenterän yhdistys ei ainut) pääsisivät sotkemaan asiaa. Sellaiset lyhyet ja todenmukaiset tarinat olisivat sopivia keskustelun herättäjiä kouluissakin. Selviytyjien tarinat hyvällä yleiskielellä kirjoitettuina.

Olisi naiivia uskoa, että tositarinoihin phjautuva kiusaamistarina olisi saanut "alaviitettä" (footnote) suurempaa huomiota. MV tiesi tämän ja käytti tositarinan leimaa markkinointivalttinaan ja onnistui siinä aika hyvin.

Fiktiivinen tarina voisi olla tarinana yhtä sykähdyttävä, jos kirjalliset ansiot sen sellaiseksi tekevät. Minttu ei sellaista olisi koskaan voinut saada aikaiseksi. Eikä paraskaan fiktiivinen tarina olisi saanut tällaista huomiota. Siksi se piti kertoa totena.

Epäilemättä kiusaamistarinoita on kirjoitettu pilvin pimein, jopa koottu tositarinoita yksiin kansiin. Mutta ketä kiinnostaa? Lukisitko sinä sen? Tai oikeammin, oletko lukenut sellaisia? Lukenut ahmimalla?

Ei ole kovin vakuuttavaa, ei...

Nyt on KOLMAS päivä elokuussa. Päiviä elokuussa on jäljellä vielä 28, joten odotellaanpa rauhassa.

No ihan varmaan näin. Ensin ei voinut mitään todistella, kun oli lomalla. Mitä nyt käytti koko lomansa erilaisiin lehdistötiedotteisiin, Facebook-sivujen ja blogien sulkemiseen ja sensurointiin ja uusien perustamiseen, taisi antaa jollekin iltapäivälehdelle vielä haastattelunkin jne.

Nyt sitten elokuukin pitäisi vielä ihmisten odottaa, josko viimeisenä päivänä joku tiedonmuru liikenisi. Ihan varmaan.

Tämä homma on nyt siinä pisteessä, että poliisi selvittäköön loput. Jos Vettenterä olisi niille heti esittänyt todisteet, keistä oikeista ihmisistä on kyse, niin ei tässä mitään petostutkintaa olisi aloitettukaan. Poliisi olisi omista järjestelmistään äkkiä nähnyt, että pitävätkö väitteet paikkansa. Vai onko poliisikin nyt epäluotettava kiusaaja, jolle ei uskalla mitään kertoa?

Ainoastaan kannattaa kaikkien tällä palstalla pitää mielessään Vettenterän ja Ei kiusata -yhdistyksen nimi. Jos nämä tahot ovat lasten käymiin kouluihin tulossa puhumaan tai johonkin opettajien koulutuspäivään, niin äkkiä vastalausetta jokaiselta vanhemmalta. Vettenterän tapa estää kiusaamista ei toimi ja on pahimmillaan äärimmäisen vahingollinen. Parempi luottaa MLL:oon ja Kivakoulu-projektiin, jossa on oikeat asiantuntijat eikä joku omiin katkeriin muistoihinsa juuttunut satutäti.

On helppoa ehdottaa, että jokainen vanhempi esittäisi vastalauseensa. Se on melkein yhtä helppoa kuin Mintun toiminta. Jos ryhdyt vastalauseita esittämään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole Mintun pimeästä puolesta kuullut, niin viestis ei mene perille ihan heti. Sinun pitää osata tuoda asiasi esiin.

Ajatellaanpa vaikka sellaista tilannetta, että saat tietää lapsesi koululla järjestettävästä tilaisuudesta, jossa MV:n on tarkoitus esiintyä. Olet saanut tiedon tiedotteessa, jossa on tilaisuuden järjestäjien yhteystietoja. Otat yhteyttä johonkin tilanteen järjestäjistä.

Ensimmäisenä kysy, onko hän tietoinen poliisin esitutkinnasta. Jos henkilö ei ole tietoinen esitutkinnasta, selitä asia hänelle lyhyesti. Pyydä henkilöä vielä itsenäisesti tutustumaan asiaan ja sovi ottavasi yhteyttä uudelleen.

Seuraavassa yhteydenotossa sitten kohtaatkin jo sellaisen ihmisen, joka on varmasti tietoinen esitutkinnasta. Siinä vaiheessa on mahdollista esittää vastalause, jonka toinen voi ymmärtää.

Tuossa on vinha perä. Olisi huonoa taktiikkaa vastustaa suoralta kädeltä kaikkea MV:ään liittyvää. Jos asiaa hoitava ihminen ei tunne tapausta, niin hän voi vastustaa vastustajaa eikä Mintun pitäminen kaukana koulusta (tai muusta tilaisuudesta) toteudu.

On aina parempi, jos ihminen itse keksii kyseenalaistaa päätöksensä. Voisit esimerkiksi jättää Seiskan lojumaan henkilön pöydälle avattuna sopivasta kohdasta. Samoin Hesarin kuukausiliite kannattaa pitää tallessa tuon tyyppisiä tilanteita ajatellen. Senhän voi vaikka postittaa nimettömänä ko. henkilölle, jos ei halua henkilökohtaisesti ottaa asiaa esille.

Jos asia ei silti tule toivotulla tavalla ymmärretyksi, niin eräs tapa vaikuttaa on myös se, että ehdottaa yhteistä laajempaa keskustelua aiheesta vaikka opettajien kesken. Osallistujat voisivat puida asiaa ja tuoda eri näkökantoja esiin. Silloin ei tilanne tule yllätyksenä kenellekään, olisi päätös mikä tahansa.

voi käyttää Mintun jo esitelmöidessä jotain seuraavista

- ulosmarssia

- buuausta

- mädillä kananmunilla heittelyä

- esitelmän jälkeen, kun saa esittää kysymyksiä, kysyä "Kaduttaako"

Pitäisikö yrittää olla etukäteen aktiivinen ja tiedustella koulusta onko Minttu tulossa? Vielä parempi tietysti olisi, jos koulu olisi ilmoittaisi etukäteen, että Minttu ei ole tulossa. Oikeastaan opetushallitus voisi antaa ohjeen oppilaitoksille, jossa kielletään Mintun päästäminen luennoitsijan roolissa koulurakennuksiin. Opetushallitus voisi myös järjestää 1000 Seiskan irtonumeroa ja 1000 Hesarin kuukausiliitettä kouluihin oikeasta kohdasta auki taiteltuna.

Opetushallitus hihat ylös ja hommiin. Seiskojen aukitaittelu oikeasta kohdasta olisi mainio kesäduuni koululaiselle. Koulujen ja vanhempien tietoisuus Vettenterän puuhista pitäisi eri keinoin varmistaa ennen lukuvuoden alkua.

Vois kait Opetushallitus tuon Seiska projektin lisäksi velvoittaa (siis pakottaa) jokaikisen Suomen koulun osallistumaan KiVa koulu hankkeeseen.

Miksei OH muuten ole tehnyt niin? Eikö tähän asti saadut tulokset ole jo osoittaneet, että juttu toimii? Miksei koulut ole itse ottaneet KiVa konseptia käyttöön? Kiusaamista käsittääkseni ei juurikaan esiinny hankkeessa mukana olevissa kouluissa.

En voi välttää ajatusta, että eikö kiusaamisen lopettaminen sittenkään suuresti kiinnosta päättäjiä, tai kouluja, tai edes suurinta osaa vanhemmista?

Opetushallitus hihat ylös ja hommiin. Seiskojen aukitaittelu oikeasta kohdasta olisi mainio kesäduuni koululaiselle. Koulujen ja vanhempien tietoisuus Vettenterän puuhista pitäisi eri keinoin varmistaa ennen lukuvuoden alkua.

Vois kait Opetushallitus tuon Seiska projektin lisäksi velvoittaa (siis pakottaa) jokaikisen Suomen koulun osallistumaan KiVa koulu hankkeeseen.

Miksei OH muuten ole tehnyt niin? Eikö tähän asti saadut tulokset ole jo osoittaneet, että juttu toimii? Miksei koulut ole itse ottaneet KiVa konseptia käyttöön? Kiusaamista käsittääkseni ei juurikaan esiinny hankkeessa mukana olevissa kouluissa.

En voi välttää ajatusta, että eikö kiusaamisen lopettaminen sittenkään suuresti kiinnosta päättäjiä, tai kouluja, tai edes suurinta osaa vanhemmista?

Olisikohan moraalisesti arveluttavaa, jos Opetushallitus määräisi kouluissa käytettävän maksullista toimenpidemallia, jonka alkurahoitukseen Opetusministeriö on osallistunut. Ei kiusata yhdistyksellä ei ole tuon kaltaisia rasitteita, koska sen rahoitusmalli on aivan erilainen.

Kiusaamisen lopettaminen ei selvästikään kiinnosta tarpeeksi. Päättäjät ja koulut ovat epäonnistuneet tärkeimmässä tehtävässään eli osoittamaan asian olevan tärkeä. Siihen tarvittiin Enkeli-Elisa ja tarvitaan myös jatkossakin.

Minun ehdotukseni on seuraava. Opetushallitus hankkikoon 1000 nidettä Jonain Päivän Kaduttaa teosta osoituksena siitä, että asia on tärkeä. Sen lisäksi hankitaa 1000 aukitaitettua Seiskaa muistuttamaan, ettei asiassa ole järkeä.

Hyvä kirjoitus tämäkin: http://harto.wordpress.com/2012/07/12/hyva-paha-internet-ja-enkeli-elis…

että lääkkeillä ei voisi tehdä tuolla tavalla siistiä itsemurhaa, jossa ikään kuin nukahtaa, oksentelematta, laskematta alleen. Romantisoituhan kuva tuo on. Kauniisti nukkumassa oleva kaunis tyttö.

Jossain 65-70 sivuilla oli puhetta siitä, että itsemurha on hankala tehdä lääkkeillä. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa.

Psyk. tai kipulääkkeillä ehkä ei "onnistu", mutta monilla muilla kansantauteihimme määrätyillä lääkkeillä se ei ole kovin vaikeaa.

T: sh, Elisa-skeptikko