Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

- Lastentapahtuma Lahdessa (22.7.)

Lahden kaupungin tapahtumakalenterissa ei näy tuolle päivälle minkäänlaista lastentapahtumaa.

http://www.menokatu.fi/Tapahtumat/tabid/54/CatId/0/CountyId/0/IsFreeEve…

Aikahyppy menneeseen

16.11.2010 - 10:11 / Kategoriat: Kirjoittaminen, Koulukiusaus, Posliinienkeli / Kirjoittaja: minttis

Törmäsin eilen nettiuutisia lukiessani Ilta-Sanomien uutiseen Vantaan kouluissa esiintyvästä väkivallasta. Jos olenkin ollut esikoisen eskari- ja kahden kouluvuoden aikana sitä mieltä, että nykypäivänä koulukiusaus on saanut yhä nuoremmilla yhä häijympiä muotoja, tämä uutinen järkytti.

Ikävä sanoa, mutta oikeastaan sen ei pitäisi. Oma kokemukseni Vantaan kouluista on noin 15-24 vuoden vuoden takaa ja kiusaus oli silloin jo hurjaa. Käsitykseni mukaan tällöin koulukiusaamisesta puhuminen oli uutta ja yritettiin löytää vastuullisia, kenen tehtävänä on turvata lapselle koulurauha, sekä keinoja koulurauhan toteuttamiseen.

Joku aika sitten kirjoitin blogissa koulukiusaamisesta ja KiVa-projektista, jonka tarkoituksena olisi ehkäistä koulukiusausta.

Kiinnostais muuten tietää, mitä ajatuksia MV:llä oli KiVa-projektista? Aika huono käsitys hänellä täytyi siitä olla, jos hänen mielestään järkevämpää on puhua yliromanttisella tavalla nuoren itsemurhasta, soittaa Chisun keijubiisiä kasvatusalan ammattilaisille ja käsitellä koulukiusaamista projektissa, jonka päätarkoituksena tuntuu olevan nosteen saaminen harrastelijakirjailijalle, jota on mahdollisesti kiusattu n. 20 vuotta sitten.

Hyvään tarkoitukseen rahat menevät:

-------

- Lastentapahtuma Lahdessa (22.7.)

- Näytelmä Forssassa marraskuussa

Tuo on täysin abstraktia kamaa ennen kuin jotain konkreettista on näkyvillä ja julkisuudessa.

Niinhän minä muistin, että kesällä yhdistyksen piti olla jossakin tapahtumassa mukana. Ilmeisesti ei ole ollut?

Missä vaiheessa Forssan näytelmä (mikä ja kenen toimesta, kuka näyttelee, kuka ohjaa?) on tällä hetkellä? Olisi todella mukava tietää.

mintsulin blogia ei ole poistettu, se on vaan vuodatuksen ongelmien takia tässä osoitteessa:

<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/</a&gt;

Mutta tosin salasanasuojattuna

Blogia ei ole poistettu mutta ne nettisivut on.

mintsulin blogia ei ole poistettu, se on vaan vuodatuksen ongelmien takia tässä osoitteessa:

&lt;a href="<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/</a&gt;" alt="<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/</a&gt;"&gt;<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;</a&gt;

Mutta tosin salasanasuojattuna

Blogia ei ole poistettu mutta ne nettisivut on.

Ja ne Vuodatuksen ongelmat on sitä, että vanhoja merkintöjä ei voi siellä muuttaa. Minttis pisti vikkelään salasanasuojauksen taakse juttunsa, kun ei voinut jälkikäteen viljellä sinne tänne sanaa "fiktiivinen" ja "kuvitteellinen" ja poistaa noloimpia Miksu-ihkutteluja.

Hyvään tarkoitukseen rahat menevät:

<a href="http://www.eikiusata.net/Documents/Toimintasuunnitelma2012.pdf" alt="http://www.eikiusata.net/Documents/Toimintasuunnitelma2012.pdf">http://www.eikiusata.net/Documents/Toimintasuunnitelma2012.pdf</a&gt;

TOIMINTASUUNNITELMA 2012

1) Kiusattujen tuki

- Tavoite: Kiusatulla mahdollisuus saada apua ja tukea aikuiselta

- Tukihenkilöiden kerääminen ja koulutus

- Internetissä toimivan toimintaympäristön luominen (keskustelufoorumi, Kuulolla-projekti)

- Tiedottaminen

- Juridiset kysymykset; vastuu, toimintamahdollisuudet, luottamuksellisuus

2) Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

- Tavoite: nollatoleranssi koulukiusaamiseen

- Tiedon levittäminen; tietoisuus koulukiusaamisesta, hyvät käytännöt

- Yhteydet ja vaikuttaminen päättäjiin

3) Tiedon keruu ja jalostaminen

- Tiedon keruu koulukiusaamisen laajuudesta ja muodoista

- Tiedon keruu onnistuneista toimista koulukiusaamista vastaan

- Kokonaiskuvan muodostaminen nykytilanteesta suhteessa koulukiusaamiseen

- Tehokkaiden toimenpiteiden etsintä ja hyvien käytäntöjen muodostaminen

4) Tiedottaminen

- Tiedotuskanavien etsintä ja luominen; yhteistyö muiden toimijoiden kanssa, vaikuttaminen

julkisuuden henkilöiden välityksellä, julkaisut, tapahtumat, sähköinen tiedottaminen

- Tiedottaminen yhdistyksestä ja tavoitteista

- Tiedottaminen koostetuista aineistoista; hyvät käytännöt, toimet koulukiusaamisen

vastustamiseksi, tielastotietoa

- Infopaketti vanhempainiltoihin

5) Toimintaympäristö

- Yhdistyksen toiminnan vakiinnuttaminen

- Sisäisen tiedottamisen järjestäminen

- Hallinnon rakentaminen

- Verkostoituminen

- Aktiivihenkilöiden sitouttaminen

- Rahoitushankinta

6) Projektit

- ”Meillä Ei kiusata” – kouluprojekti, toimintatuokioita ja luentoja.

- Kirjoitusprojekti ja 1000 Jonakin päivänä kaduttaa – kirjan jako koulujen kirjastoille

yhteistyössä Books on Demandin kanssa.

- Kerhotoiminta (ainakin Tammelassa)

- Lastentapahtuma Lahdessa (22.7.)

- Näytelmä Forssassa marraskuussa

Ihan kiva lista ja varmasti hyvät aikeet, mutta se vähä konkreettinen toiminta, mitä listalta löytyy (esim. luennot), kuuluu mielestäni alan ammattilaisille, joilla on oikeaa, ajantasaista ja ennen kaikkea faktoihin perustuvaa tietoa koulukiusaamisesta.

Jonakin päivänä kaduttaa –kirjan jako koulujen kirjastoille on erittäin huono idea. Kirjalla ei ole sisällöllisesti mitään annettavaa koulukiusaamista ehkäisevälle työlle.

Tätähän siis kuuluu kysyä kun noin nostatat jännitystä.



No enivei, palaathan sitten kertomaan kun tieto on julkista.

Tätähän siis kuuluu kysyä kun noin nostatat jännitystä.

No enivei, palaathan sitten kertomaan kun tieto on julkista.

Tottakai se on Minttu itse. Hän päsee sitten näyttämään "alaisilleen" tekstiä ja hakemaan sääliä, miten taas hänet on petetty ja miten on selkään taas puukotettu. Oi kuinka petollisia hänen ns. ystävät onkaan. Aah, niin Minttumaista ja samalla hän pitää huolen, että sääliä ja huomiota riittää. Kuulostaa niin Tuksulta.

mintsulin blogia ei ole poistettu, se on vaan vuodatuksen ongelmien takia tässä osoitteessa:

&lt;a href="<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/</a&gt;" alt="<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/</a&gt;"&gt;<a href="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;" alt="http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;">http://www.taruolento.com.vuodatus.net/&lt;/a&gt;</a&gt;

Mutta tosin salasanasuojattuna

Blogia ei ole poistettu mutta ne nettisivut on.

Nämä sivut ovat vielä nyt (2012-07-29 19.59) ainakin olemassa

http://www.jossainkaukana.net/elisa/yhteys.htm

Ota yhteyttä

Voit ottaa yhteyttä projektia edustavaan Minttu Vettenterään. Hän välittää viestisi halutessasi Elisan vanhemmille.

Sähköposti: xxx@xxx.net

Messenger: xxx@xxx.com

Puhelin: ### ### ####

Ei kun palautetta menemään.

Paljon turhaa sanahelinää että lista näyttää kivalta, mutta todellisuudessa siinä ei ole juuri mitään konkreettista sisältöä.



Mulla oli tuollainen pomo joskus. Osasi kapulakieltä, mutta ei sitten yhtään mitään muuta.

Mua oikeasti naurattaa nämä "Miksun", aikuisen miehen ja entisen koulukiusaajan tekstit.. Kyllä on saanut äijä herkistyä vuosien varrella aika paljon, kun on alkanut kirjoittaa noin naisellisesti nuorallatanssimisesta.. =D

Nuori pitää päästää sinne nuoralle. Tanssimaan, kokeilemaan, opettelemaan elämää. Vaan vanhemman pitää pystyä olemaan alla. Ottamaan koppi.

Eiköhän se ole Minttu itse, joka on nuorallatanssija. Alla on toinen nuora, jolla tanssivat Mintun pojat valmiina ottamaan kopin. Mutta heidän alla pitäisi olla 40 000 ihmistä. Heitä ei enää olekaan, vaan todella korkea pudotus. Toivottavasti eivät menetä tasapainoaan!

Jos ei aiemmin olisi pitänyt tuota yhdistystä huijauksena, niin tämän listan jälkeen ainakin. Mitä esimerkiksi tarkoittaa tuollaisessa pienessä yhdistyksessä "aktiivihenkilöiden sitouttaminen"? Sitäkö, että Vettenterä ja miehensä saavat itselleen jotain ekstrakivaa jäsenmaksurahoilla, että jaksavat raataa yhdistyksen hyväksi?

HS Kuukausiliite Enkeli-juttuineen (Auer-kansi) oli muuten Ilta-Sanomien kylkiäisenä hiukan yli 2e.

Aikahyppy menneeseen

16.11.2010 - 10:11 / Kategoriat: Kirjoittaminen, Koulukiusaus, Posliinienkeli / Kirjoittaja: minttis

(...)

Joku aika sitten kirjoitin blogissa koulukiusaamisesta ja KiVa-projektista, jonka tarkoituksena olisi ehkäistä koulukiusausta.

Kiinnostais muuten tietää, mitä ajatuksia MV:llä oli KiVa-projektista?

Ei hän paljoa sano, samasta viestistä:

Joku aika sitten kirjoitin blogissa koulukiusaamisesta ja KiVa-projektista, jonka tarkoituksena olisi ehkäistä koulukiusausta. Tällöin keskustelunaiheeksi nousi, että KiVa-projektin PITÄISI toimia. Pitäisi ja pitäisi, kyllä se koulurauha pitäisi mielestäni olla ihan jokaisella lapsella, mutta mitä tämä juttu kertoo? Joka neljäs kuudesluokkalainen kertoo joutuneensa ikätoverin pahoinpitelemäksi viimeisen vuoden aikana (tähän tietysti joku tulee saivartelemaan, että mikä nyt sitten lasketaan pahoinpitelyksi. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus siihen fyysiseen koskemattomuuteen) ja viime vuonna alle 15 vuotiaiden tekemiä henkeen kohdistuneita rikoksia tehtiin yli 1000. Siis mikä oikeasti mättää? Ja kannattaa muistaa, että tämä luku lienee todellakin vain pieni osa oikeasta määrästä. Kaikkea ei ilmoiteta mihinkään.

tätä linkkiä ei liene ollut vielä täällä...



http://fi.bod-newsroom.com/2012/05/jonakin_paivana_kaduttaa/

tätä linkkiä ei liene ollut vielä täällä...

<a href="http://fi.bod-newsroom.com/2012/05/jonakin_paivana_kaduttaa/" alt="http://fi.bod-newsroom.com/2012/05/jonakin_paivana_kaduttaa/">http://fi.bod-newsroom.com/2012/05/jonakin_paivana_kaduttaa/</a&gt;

Jahas, kustantajalle ei ole siis vieläkään kerrottu, että tarina ei olekaan tosi vaan fiktiivinen siltä osin kuin MV milloinkin päättää.

Jos ei aiemmin olisi pitänyt tuota yhdistystä huijauksena, niin tämän listan jälkeen ainakin. Mitä esimerkiksi tarkoittaa tuollaisessa pienessä yhdistyksessä "aktiivihenkilöiden sitouttaminen"? Sitäkö, että Vettenterä ja miehensä saavat itselleen jotain ekstrakivaa jäsenmaksurahoilla, että jaksavat raataa yhdistyksen hyväksi?

Ah, ihan totta. Ja kuten aiemmassa viestissä sanottiin, lista on sanahelinää, työelämän tyhjiä fraaseja.

Sitoutetaan, tiedotetaan, verkostoidutaan...

Mutta kas, jalkauttaminen puuttuu! Pisteitä siitä.

Enpä ollut aiemmin lukenut seuraavaa. Eihän siinä mitään uutta ole, mutta ansainnee jäädä muistiin.

http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:vNM0xtWoqRQJ:taruo…

Pitkän päivän ilta

13.06.2012 - 12:05 / Kategoriat: Elisa, Jonakin päivänä kaduttaa / Kirjoittaja: minttis

Kello väittää, että on vasta aamupäivä. Minusta tuntuu kuitenkin, että olen tullut hyvin pitkän ja raskaan päivän iltaan. Väsyttää.

Olen viime päivinä katsonut Elisa-projektia taaksepäin. Miettinyt mistä se alkoi ja milloin? Miten pitkään tätä tietä on kuljettu tietämättä mihin oikeasti päädyttäisiin?

Kirjoitin ensimmäisen koulukiusaamisesta kertovan kässärini jo 1994. Olin silloin 15 ja juuri vaihtanut koulua kiusaamisen vuoksi. Halusin puhua, halusin muutosta. 15-vuotiaalla ei ollut siihen kykyä.

Tuolloinen tarina, Posliinienkeli, jäi kuitenkin muhimaan ajatuksena. Vanhat kummituksetkin ilmeisesti kaikesta huolimatta kolistelivat nurkissa, koska kirjoitin kurssityönä novellin miehestä, joka pyysi anteeksi kiusatultaan. Se oli kuin parhaan laatuinen fantasia :D.

Minun täytyy sanoa, että kirjoittamiseni suhteen asiat ovat useimmiten menneet hyvinkin omalla painollaan. Yksi asia on johtanut toiseen ja olen saanut tehdä monenlaisia juttuja. Koska kirjoittaminen on ollut elämänmittainen haave, olen tarttunut liki jokaiseen tarjoukseen ja tänä päivänä joudunkin toteamaan, että paljon sellaista mitä HALUSIN tehdä, on jäänyt tekemättä. En kuitenkaan valita - onhan tuota aikaa.

Niin kävi tässäkin ja kurssityö "Jonakin päivänä kaduttaa" toi luokseni Enkelin ja Enkelin Isän. Palaset tuntuivat loksahtavan paikalleen. Enkelin Isällä oli sama haave kuin minullakin. Herättää ihmiset ja saada aikaan keskustelua. Enkelin Äidillä oli omat pelkonsa ja tästä syystä päädyimme tekemään porukalla hyvin tarkat suunnitelmat siitä millä tavoin voisimme tuoda perheen tyttären kohtalon julki ja puhua asioista, mutta kuitenkin niin, että perheen ja heidän läheistensä ei tarvitsisi kärsiä yhtään enempää.

Tällä kuitenkin oli hintansa. Netti on täynnä spekulaatiota siitä, että koko juttu on keksitty. Juttuun on vedetty välillä täysin käsittämättömiä "perusteluja", joista ei oikeasti tiedä, että pitäisikö niille itkeä vai nauraa. Yhtenä parhaista tulee mieleen käsialavertailu, jota joku ahkera nettisurffaaja oli tehnyt Elisan päiväkirjan ja erään lastenjuhlissamme olleen kyltin perusteella. Paitsi, että käsialoilla ei oikeasti ollut mitään yhteistä, pelkkä ajatus siitä, että Elisan päiväkirjat olisivat "väärennettyjä", tuntuu melkoisen hullulta. Olen menneen talven ja kevään aikana lukenut kolmea Elisan kirjoittamaa päiväkirjaa. Näistä viimeisintä on selanneet useat median edustajat ja muut tahot ja sitä on kuvattu mm. tv:ssä. Mitenhän hullu sitä ihmisen pitäisi olla, että kirjoittaisi kolme päiväkirjallista nuoren tytön tuntoja ja ajatuksia? Useamman kuvausryhmän kanssa painimme mm. sen ongelman kanssa, että päiväkirjaa olisi ollut kiva kuvata sillä tavalla, että sitä selataan ja tekstit näkyvät. Mutta kun päiväkirja sisälsi paljon nuoren perusajatuksia - arkea ja mietteitä perheestä, jotka olivat asian kannalta aivan turhia julkaista. Onneksi näihin tilanteisiin löytyi aina ratkaisu :).

Yhtenä perusteena epäilyille on esitetty, että kun mistään ei tunnu löytyvän sitä ihmistä, joka kertoisi tunteneensa Elisan. Tämä onkin ollut yksi projektimme suurimpia haasteita. Nettihän on pullollaan kaikenlaista kirjoittelua ja tiesimme, että jos emme ole hyvin varovaisia, kohta joka keskustelufoorumi tursuaa aiheella revittelyä, eikä enää ole toivoakaan, että vanhemmat saisivat olla rauhassa. Täytyy sanoa, että onneksemme tähän asti tämän suuntaiset kirjoittelut (joissa siis Elisa on tunnistettu) ovat pääasiallisesti olleet niitä ihmisiä, joilla on sitten ollut todella suuria antipatioita Enkelin Isää kohtaan ja nämä kirjoitukset on hyvin ymmärtäväisesti poistettu ylläpidon toimesta pyynnöstämme.

Olen periaatteessa tehnyt päätöksen, etten lue näitä nettikirjoitteluja, mutta tänään olen surffannut muutamia keskusteluja läpi ihan siksi, että toisaalta halusin tietää, että eikö Elisan itsemurhaan (siis silloin, kun se on oikeasti tapahtunut) liittyen löydy oikeasti keskusteluja ja toisaalta koska olen saanut nyt syytöksiä myös siitä, että olen kirjoitellut näillä keskustelufoorumeilla nimettömänä. Joskaan minulle ei ole kerrottu mitä tuomittavaa minä siellä nyt sitten olen anonyyminä huudellut. Hyvin helposti löytyi parikin keskustelua, jotka liittyvät Elisan itsemurhaan ajalla ennen tätä mediarumbaa.

Miksi kirjoitan tätä kaikkea nyt? Olen tehnyt nyt vuoden töitä suojellakseni tätä perhettä ja heidän läheisiään. Nettihuutelioita on riittänyt, mutta pääasiallisesti saamamme palaute on ollut hyvin positiivista ja ymmärtäväistä. Nyt kuitenkin olemme viimeisen viikon aikana käyneet hyvin pitkiä keskusteluja johtuen eräästä yhteydenotosta, jonka olemme saaneet. Olemme saaneet hyvin suurelta lehdeltä yhteydenoton tyylillä joko tehdään juttu hyvällä tai sitten tehdään pahalla. Eli, jos emme tarjoa heille Elisan henkilöllisyyttä, he kirjoittavat kaikesta tästä spekulaatiosta, jolle voi löytyä erilaisia tukevia perusteluja, mutta jota on täysin mahdoton todistaa. Olevaa kun on vaikea todistaa olemattomaksi.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä tätä noitavainoa. Vuosina 2000-2010 on tilastoitu 111 15-19-vuotiaan tytön itsemurhaa. Tämä voisi olla tarina ihan kenestä tahansa heistä. Kun vähän aikaa sitten kyselin nuorten itsemurhayrityksistä, sähköpostini täyttyi viesteistä, joista näki, että itsemurha-ajatukset oikeasti alkavat jo 8-10-vuotiailla. Todella moni, joka kertoi omista yrityksistään, nosti yhdeksi syyksi nimenomaan kiusaamisen. Myös projektin myötä olemme saaneet kuulla monen muun Elisan tarinan. Lasten ja nuorten, jotka eivät enää vain jaksaneet.

Kirjasta ja blogissani olevista Elisan päiväkirjoista on koko ajan painotettu, että kyseessä on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. En ole oikeasti halunnut vastuulleni minkään dokumentin tekoa, vaan ns. taiteellinen vapaus on ollut olemassa. Ihmiset ovat olemassa, samoin se mitä heille on tapahtunut. Osin asioita on sotkettu myös mm. juuri tämän suojelemisen vuoksi ja toisaalta täytyy sanoa, että media on tuonut tähän soppaan oman osansa. On oletettu asioita, joita me emme ole sanoneet ja nuo jutut ovat jääneet elämään.

Tämän yhden lehden niskaan hengittämisen vuoksi olemme päättäneet katkaista tältä huhumyllyltä siivet ja tuoda luotettavan tahon kautta esille sen, että nämä ihmiset oikeasti ovat olemassa ja Elisa on oikeasti tappanut itsensä. Se, että miten tämä tehdään, on vielä pikkuisen kysymysmerkillä - tavoitteena kuitenkin se, että edellä mainittu lehti ei lähtisi pilaamaan sitä hyvää mitä olemme saaneet aikaan, kirjoittelulla, joka ei ole totta. Vaikka omalta osaltani Elisan henkilöllisyyden todentaminen onkin varmasti hyvä asia (pääsen eroon tästä huhumyllystä), olen silti suunnattoman surullinen. Vuoden me teimme töitä, jotta nämä ihmiset saisivat olla rauhassa ja nyt meidän on otettava se riski, että tiedoilla, joilla todistamme Elisan olleen olemssa, Elisan vanhemmille tapahtuu se mitä en missään nimessä toivonut. Vaikka tämä päätös on tehty nyt yhdessä, silti tunnen itseni petturiksi, kun en voikaan pitää lupausta, jonka annoin Elisan äidille tämän alkaessa. Mutta kukaan meistä ei voinut kuvitella miten paljon huomiota kirjan kirjoittaminen ja siihen liittynyt Elisan isän blogi, tulisi saamaan. Minun piti suojella Elisan perhettä, vaan nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen ja me tuomme Elisan julkisuuteen suojellaksemme niitä viattomia, jotka tässä jäävät täysin syyttöminä jalkoihin.

Jotenkin minusta tuntuu, että olen nähnyt tämän ennenkin. Jos ajatellaan vaikkapa Mandia. Hän halusi omalta osaltaan olla tekemässä työtä kiusaamista vastaan ja tuli sen vuoksi itse kiusatuksi. Ja taas yksi nuori tyttö kuoli turhaan. Olen monessa haastattelussa sanonut, että minusta on oikeasti pelottavaa, että Suomi on nuorten tyttöjen itsemurhatilastoissa kakkosmaana. Eniten pelottaa siksi, että itselläni on kaksi kouluikäistä tytärtä. Olen monta kertaa tämän vuoden aikana miettinyt, että kääntyykö avoimuuteni itseäni vastaan. Olen kertonut itsestäni ja myös heikkouksistani varsin avoimesti. Nimeni on niin harvinainen, että nimen perusteella ihmiset ovat kyllä yleensä sukua. Minulta on usein kysytty tämän projektin yhteydessä, että tiedetäänkö lasten koululla, että he ovat minun lapsiani. Kyllä tiedetään ja he ovat juuri se syy miksi suostun nyt pettämään lupaukseni. Yksin voisin ottaa kaiken paskan niskaani, mutta en voi uhrata lapsiani.

Elisan isä on ollut osallisena parin mediajutun tekemisessä. Tämäkään ei kuitenkaan näytä riittävän todisteeksi hänen olemassa olostaan. Nyt kuitenkin on se pitkän päivän ilta ja me kaikki alamme olla hyvin väsyneitä. Olen esittänyt viime aikoina toivetta, että keskittyisimme nyt pohtimaan mitä voimme tehdä, ettei lisää enkeleitä syntyisi ja täten päästäisimme Enkelin vanhemmat jatkamaan elämäänsä eteenpäin.

Itsellänikin alkaa tulla vastaan tilanne, että olisi pakko saada tehtyä jo muutakin kuin Elisaa. Seuraava kirjaprojekti painaa päälle (voi miten iloinen olen, kun saan kirjoittaa välillä jotain paljon paljon paljon kevyempää). Lisäksi minun on tämän hullun vuoden, jolloin työpäivät olivat monesti kellon ympäri ja ylikin ja jolloin pyykit jäivät pesemättä ja sosiaalinen elämä facechatin varaan, opeteltava uudelleen elämään itselleni ja perheelleni. Elämä nimittäin joskus yllättää todenteolla ja kaiken tämän keskellä saamme todistaa ihmeellisen iloista yllätystä. Ensi joulua meidän perheessä vietetään pienen pieni tonttutyttö/-poika kainalossa. Sanovat, että kaikella on tarkoituksensa ja vaikka raskauden alku on ollut täynnä huolta, en voi tässä vaiheessa muuta kuin uskoa siihen, että tämä oli se tapa, jolla meille sanottiin, että elämän on aika jatkua eteenpäin. Kohti jotain ihan uutta.

Kaveri sommittelee kirjoittamani kirjat olohuoneen hyllyyn niin, että kansi näkyy ulospäin. Toukokuussa riviin liittyi "Jonakin päivänä kaduttaa". Se oli hetki, jona olin hiljaa. Siinä ne ovat: Antofobia, Gerbiilifakta, Mörkö vei ilon, Moralla murhaa mukavasti, Rakkaudella Sinun - kuolema, Siirin ja Saran joulutarina, Miten mörkö kesytetään? ja Jonakin päivänä kaduttaa. Jos joku kysyy minulta mitä olen kirjoittanut, sanon JPK:n olevan viides tai seitsemäs kirjani, vähän laskutavasta riippuen. Viisi omaa kirjaa, kaksi ISBN:llä olevaa antologiaa ja yksi ilman. Tuota riviä katsoessani minua alkaa naurattaa. Se muistuttaa minua Kaverin sanoista jostain 2000-luvun ihan alusta. Luulisin, että se on ollut jo ajalla, jolloin emme ole olleet toisillemme kuin kirjaimia tietokoneen näytöllä. Kerroin Kaverille miten haaveilen kirjojen kirjoittamisesta ja siitä miten haluaisin tehdä monenlaista. Muistan miten Kaveri kuvaili, että ehkäpä meillä jonakin päivänä on kirjahyllyssä monenlaista Mintun kirjoittamaa kirjaa. Tuosta taitaa nyt puuttua lähinnä se nuorten kirja (voi vitsi, mulla olisi vissiin kaksi ihan kohtuullista kässäriä odottamassa korjaamista ja julkaisua) ja runokirja (jota tuskin koskaan tulee).

Yksi asia kirjahyllyssä ja kirjoittamisessa saa minut huokaamaan. Kirjahyllyssä on siis kolme antologiaa, joissa on kauhugenren juttuja, harrastuskirja, kaksi lasten satukirjaa ja yksi kuvakirja sekä nyt sitten Jonakin päivänä kaduttaa (kiitos muuten kaikki ihanat ihmiset siitä antamistanne palautteista). Jos minun olisi tuolloin vuonna 2000 pitänyt lokeroida itseni, olisin sanonut olevani kauhukirjoittaja. Nyt tuota genreä edustavat vain muutamat antologioihin kirjoitetut novellit. Vaan nyt on aika katsoa eteenpäin. Tähän asti kirjoittamista on leimannut tietynlainen Yrittäminen. Sitä on kokenut tarvitsevansa jonkinlaisen luvan olla kirjoittaja ja toisaalta uskonvahvistuksen siihen, että mistään puskasta ei hyppää se minun elämäni idols-tuomari, joka ilmoittaa, että hanki nyt hyvä ihminen itsellesi Parempaa Tekemistä, et sä ainakaan tätä osaa. Nyt aion työntää tuon Yrittämisen sivuun. Vauvan synnyttyä perhe menee kaiken muun edelle, siinä ohessa tulen jatkamaan työtä, joka Elisan tarinasta lähti alulle, Ei kiusata ry:n lipun alla ja lisäksi kirjoitan sitä mitä olen aina halunnut. Kauhua. Siellä ne ovat odottamassa: Kuka tappaisi Klovnin? Salaisuuden hinta, Vihreä maa ja sininen taivas sekä Pieni Vampyyri-kirja. On aika muuttaa Enkelten maasta jonnekin ihan muualle. Kuka lähtee mukaan?

tuskin Vettenterä itse.

Ne lahjoitetut kirjat taisivat olla jotain värivirheellisillä kansilla tms joita ei voinut myydä ja olisi muuten menneet tuhottavaksi. Eli ei nyt sentään kukaan hyvää hyvyyttään niitä kouluihin ollut lahjoittamassa.

tuskin Vettenterä itse.

Ne lahjoitetut kirjat taisivat olla jotain värivirheellisillä kansilla tms joita ei voinut myydä ja olisi muuten menneet tuhottavaksi. Eli ei nyt sentään kukaan hyvää hyvyyttään niitä kouluihin ollut lahjoittamassa.

...ettei ko. kirjaa lasteni koulun kirjastoon tule, saati sitten 'ei kiusata'-yhdistyksen edustaja puhumaan.