Enkeli-Elisa / Minttu Vettenterä - kootut linkit ja faktat

niin, glorifisointi. Jopa se yksin luo mielikuvaa, että itsarin tehneestä tulee kaunis enkeli.

Mutta tästähän ei saa täällä keskustella. Aihe on väärä eikä sovi ketjuun.

Onko teini-itsemurhista puhuminen jossain vaiheessa teilattu täällä? Mennyt minulta ihan ohi.

ei saa tästä keskustella, ei sovi ketjun teemaan. Kysyin joku aika sitten, mistä se teema pitäisi tietää kun se ei näy otsikossa eikä sen alla tekstissä. Tähän ei ole vastattu. E-huijaukseen liittyy monia asioita, joita pitäisi voida käsitellä, rajoittajat on kuitenkin halunneet "keskittää" keskustelun ja pohjustuksena on kaikkia mahdollisia linkkejä esim. t-paitamyyntiin, mutta sitten toisaalta haluavat rajoittaa keskustelua. Ilmeisesti kai pitäis keskittyä etsimään netistä kaikkia EE-kirjoittajan sanomisia ja niitä kohtia, missä on puhunut ristiin tjtkn.

niin, glorifisointi. Jopa se yksin luo mielikuvaa, että itsarin tehneestä tulee kaunis enkeli.

Mutta tästähän ei saa täällä keskustella. Aihe on väärä eikä sovi ketjuun.

Vika ei taida olla aiheessa vaan keskustelijan marttyyriasenteessa.

Kaikki mitä sanotaan on väärin ja väärästä aiheesta ja otat itseesi ihan kaikesta. Onko sua kiusattu koulussa?

Fiktiotahan tää elisa-juttu on.



Mietinpähän vaan, että eikö itsemurhasta saisi ollenkaan kirjoittaa? Mitä jos joku on oikeasti tappanut itsensä, siitäkö ei saa sitten kertoa? Pitäisikö sellaiselle tarinalle kirjoittaa keksitty onnellinen loppu, jossa itsemurhaa ei tapahdu?

Olen jonkun verran seurannut tätä keskustelua ja nyt rohkaistun kirjoittamaan itsekin, kun ajatuksissani on alkanut pyöriä muutaman vuoden takainen "gömdagate" Ruotsista. Näillä kahdella kohulla on jonkin verran yhteisiä piirteitä, toki myös paljon eroja.



Kyse on siis Liza Marklundin ja Maria Erikssonin (nimi muutettu) yhteistyössä tekemästä kirja(sarja)sta (suom. Uhatut ja Turvapaikka), joka kertoo hämmästyttävän (tosi)tarinan nuoresta ruotsalaisesta Maria Erikssonista, joka joutuu pakenemaan käsittämätöntä väkivaltaa lopulta aina USA:han asti. Kirja (ja sen jatko-osa) nousi myyntimenestyksesksi uusintaversiona Marklundin jo saatua menestystä kirjailijana ja se kosketti mm. minua ja tuhansia muita hyvin kirjoitettuna kuvauksena järjettömästä parisuhdeväkivallasta ja yhteiskunnan voimattomuudesta sen edessä. Tapahtumien todenperäisyyttä alettiin kuitenkin epäillä ja toimittaja Monica Antonsson otti selkoa epäilyksistään ja kirjoitti kirjan (Mia - Sanningen om Gömda), joissa kumoaa Marklundin ja Erikssonin kertomuksia. Myös tarinan "pahis" eli väkivallan tekijä, joka kuvataan hirviömäisenä psykopaattina, on tullut julkisuuteen "tarinan oikeana uhrina". "Uhattuja" on kritisoitu mahdollisen valehtelun/liioittelun lisäksi mm. siitä, että se antaa kimmoketta rasismille (väkivaltainen mies oli pakolainen Libanonista) ja antaa väärän kuvan viranomaisista ja heidän keinottomuudestaan auttaa väkivaltaa kohdanneita naisia. Antonssonin ja Marklundin sekä molempien kannattajien välille syntyi debatti, jossa yksimielisyyteen ei varmasti koskaan päästä. Liza Marklund myöntyi, että oli tehnyt virheen siinä, että "Gömdan" uudempaan versioon oli alaotsikoksi painettu "en sann historia" (tositarina), "perustuu tositarinaan" olisi jälkiviisaana hänen mukaansa ollut sopivampi. Mm. kirjastot ovat kohun myötä siirtäneet kirjat elämänkertojen joukosta kaunokirjallisuuden puolelle. Tässä siis pääpiirteet kohusta, tarkempaa tietoa löytyy googlaamalla ainakin ruotsinkielisiltä sivuilta.



Itse en tietenkään osaa sanoa, mikä on koko totuus tuossa gömdagatessa. Muistan kuitenkin sen pettymyksen tunteen, kun tajusin, että ihailemani kirjailija ei ehkä ollutkaan täysin puhtain jauhoin liikkeellä. Minun on vaikea kuvitella, että skarppina toimittajana tunnettu kirjailija olisi itse joutunut Erikssonin huijaamaksi, sitäkin vaihtoehtoa on väläytelty.



Elisagaten tavoin Uhattuja puolustetaan sillä, että se nostaa tärkeää asiaa (naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen) esille. "Onko väliä, onko se totta, koska sitä kuitenkin tapahtuu?" Nähdäkseni yksi suurimmista eroista (sen lisäksi että Marklund mielestäni oikeasti osaa kirjoittaa hurjan hyvin) Enkeli-Elisaan verrattuna on, että Uhatut ja Turvapaikka perustuvat oikeasti olemassaolevan henkilön subjektiiviseen kokemukseen. Onko tapahtumat liioiteltuja? Onko asioita "liiaksi" muuteltu? Antaako se suppeaa tai väärää kuvaa aiheesta? Onko Maria Erikssonin subjektiivinen kokemus objektiivisesti totta? Mitä ikäviä vaikutuksia (mm. rasismi) kirjoilla saattaa olla? Mielestäni merkityksellisiä ja tärkeitä kysymyksiä.



Niin, siis yhteyksiä tähän elisagateen. Mielestäni on oikeutettua, että ihmiset tuovat turhautumistaan ja pettymystään esiin ja kyseenalaistavat tällaisia keissejä. On hyvä pohtia mm. edellä mainitsemiani kysymyksiä. Marklundiakin on varmasti (myös muista syistä) kritisoitu erittäinkin rumasti ja ajattelemattomasti ja hänen persoonaansa kohtaan on hyökätty, mitä toki pidän todella mauttomana ja epämiellytävänä. Samalla kuitenkin ajattelen, että jos lähtee kertomaan tositarinoita, niin silloin on kannettava harteillaan aika suuri vastuu ja varauduttava monenlaisiin yllättäviinkin kritiikkeihin ja pohdintoihin. Ihan riippumatta siitä, onko ammattitoimittaja vai harrastelijakirjoittaja. Niin, ja Marklundin eduksi myös se, että hän ainakin osittain myönsi tehneensä virheen mainostaessaan kirjaa tositarinana.



Lopuksi vielä dekkarivinkkejä kesäksi: Liza Marklundin Annika Bengtzonista kertova kirjasarja on huikean mukaansatempaavaa ja viihdyttävää lukemista.

ei saa tästä keskustella, ei sovi ketjun teemaan. Kysyin joku aika sitten, mistä se teema pitäisi tietää kun se ei näy otsikossa eikä sen alla tekstissä. Tähän ei ole vastattu. E-huijaukseen liittyy monia asioita, joita pitäisi voida käsitellä, rajoittajat on kuitenkin halunneet "keskittää" keskustelun ja pohjustuksena on kaikkia mahdollisia linkkejä esim. t-paitamyyntiin, mutta sitten toisaalta haluavat rajoittaa keskustelua. Ilmeisesti kai pitäis keskittyä etsimään netistä kaikkia EE-kirjoittajan sanomisia ja niitä kohtia, missä on puhunut ristiin tjtkn.

ihmiset yrittää rajoittaa toisten puheita. Älä anna sen estää itseäsi, jos täällä kaikkien rajoittelijoiden puheet otettaisiin tosissaan, ei taitaisi mitään keskustelua olla. Kyllä asiallinen alustus aiheesta varmasti herättää keskustelua.

niin, glorifisointi. Jopa se yksin luo mielikuvaa, että itsarin tehneestä tulee kaunis enkeli.

Mutta tästähän ei saa täällä keskustella. Aihe on väärä eikä sovi ketjuun.

Onko teini-itsemurhista puhuminen jossain vaiheessa teilattu täällä? Mennyt minulta ihan ohi.

Niin, täällä on muutama hanakasti sanonut milloin mihinkin, että ei saa tästä keskustella, ei sovi ketjun teemaan. Kysyin joku aika sitten, mistä se teema pitäisi tietää kun se ei näy otsikossa eikä sen alla tekstissä. Tähän ei ole vastattu. E-huijaukseen liittyy monia asioita, joita pitäisi voida käsitellä, rajoittajat on kuitenkin halunneet "keskittää" keskustelun ja pohjustuksena on kaikkia mahdollisia linkkejä esim. t-paitamyyntiin, mutta sitten toisaalta haluavat rajoittaa keskustelua. Ilmeisesti kai pitäis keskittyä etsimään netistä kaikkia EE-kirjoittajan sanomisia ja niitä kohtia, missä on puhunut ristiin tjtkn.

Onko se sinusta huono asia, että ketjua pyritään pitämään jotenkuten yhdessä aiheessa MV: EE-huijauksessa? Se, että vähän rönsyillään, on ihan ymmärrettävää, mutta jos aihe lähtee liikaa rönsyilemään tai keskustelu siirtyy pääasiallisesti muihin aiheisiin, ei ymmärtääkseni ole toivottavaa.

Eikö tätä yhtä ketjua voisi siis "pyhittää" MV:n sotkuille ja esim. noista nuorten itsemurhista ja koulukiusaamisesta keskustella syvällisemmin niille perustetuissa/perustettavissa ketjuissa?

Fiktiotahan tää elisa-juttu on.

itsemurhasta kirjoittaminen Mietinpähän vaan, että eikö itsemurhasta saisi ollenkaan kirjoittaa? Mitä jos joku on oikeasti tappanut itsensä, siitäkö ei saa sitten kertoa? Pitäisikö sellaiselle tarinalle kirjoittaa keksitty onnellinen loppu, jossa itsemurhaa ei tapahdu?

Kyllä mun mielestä saa, mutta siitä ei saa tehdä kaunista, ihanaa, vapauttavaa, palkitsevaa, oikeaa ratkaisua samoin kuin tekotapaa ei saisi tarkasti kuvailla, eikä kuollutta ylistää enkeliksi. Itsari on väärin elämää kohtaan.

Fiktiotahan tää elisa-juttu on.

Mietinpähän vaan, että eikö itsemurhasta saisi ollenkaan kirjoittaa? Mitä jos joku on oikeasti tappanut itsensä, siitäkö ei saa sitten kertoa? Pitäisikö sellaiselle tarinalle kirjoittaa keksitty onnellinen loppu, jossa itsemurhaa ei tapahdu?

Itsemurhasta ei vaan pitäisi antaa sellaista kuvaa, jonka Vettenterä onnistui luomaan. Ihan jo itsemurhan tehneen kritisointi (eli ei nosteta häntä marttyyriksi vaan esim. pohditaan, oliko hänellä kenties mielenterveysongelmia, ei hyväksytä itsemurhaa ratkaisuna) olisii pelastanut Mintun viestinnässä hyvinkin paljon. Itsemurhan tehneestä ei pidä tehdä sankaria ja enkeliä vaan kertoa ihan ne karut tosiasiat, että paskathan sillä oli housussa, kun se löydettiin. Erityisen huolestuttavaa tässä on se, että kirjaa oli suunniteltu jaettavan kouluissa, joten Vettenterä oli ilmeisesti suunnannut kirjan nuorille, jotka ovat erityisen herkkiä kopioimaan itsemurhia ja teki sitten vielä aika monta virhettä. Kyllä niitä itsemurhaa käsitteleviä kirjoja on kirjoitettu aiemminkin, aihe ei siis ole tabu.

Kaiketi se on kiinni luonteesta. Kun näkee että nyt "kaveria " lyödään kuin vierasta sikaa, on vain pakko mennä väliin. Jokin pakottaa menemään sen heikomman puolelle. On siinä ripaus mukana sellaista vastarannankiiskiäkin. Olla toistamieltä ja asettua yleistä mielipidettä vastaan. Ei se tarkoita automaattisesti etteikö siinä hakkaamisessa olisi jokin logiikka. Etteikö se hakattu olisi jollain tapaa ansainnut hakkaamisensa. Sitä vaan esittää mielipiteenä, että eikö vähenpikin riittäisi. Että onko se nyt reilua että hakkaaja on kaksimetrinen 100 kiloinen ja hakattu 50 kiloinen topsypuikko.

Tyhmäähän se on ottaa itse turpaansa ja harvoin se topsypuikko edes huomaa, että sitä yritettiin auttaa. Mitä tästä itse saa? Kaiketi se sitten on se sädekehä, se että saa ratsastaa moraalihepalla auringonlaskuun ja ajatella olevansa hiukan hakkaajan yläpuolella.

Et suoraan sano Mintun olevan heikko, mutta jokainen, joka ajattelee Mintun olevan heikompi osapuoli voisi miettiä asiaa vielä hetken. Mitä huijaukseen tulee, niin Minttu on osoittanut olevansa erittäin vahva. Hän on jaksanut kehitellä mielikuvitusmaailman, jota raviokkaasti puolustaa. Tämä yleinen mielipide, jota täälläkin on esitetty jo aika paljon, on ollut heikkoa, koska Minttu huijaa edelleen.

Joka ajattelee tässä tilanteessa puolustavansa heikompaansa, puolustaa todellisuudessa huijaria.

Meillä on oikeusjärjestelmä missä poliisi tutkii, syyttäjä syyttää, tuomari tuomitsee. Tämä hieno käytäntö ei aivan toteudu tässä ketjussa.

Miksi sen pitäisi toteutua? Mihinkä tämän ketjun anonyymit keskustelijat ovat Vettenterän "tuominneet"? Onko joku käynyt lukitsemassa hänet vankeuteen kellariin vai onko hänet päätetty yhteistuumin lynkata?

Aika huvittavaa verrata nettikeskustelua johonkin omankädenoikeuteen...

Oletko ajatellut, miten vaarallista tällaisen asian jatkuva esillä pitäminen on?

Ajattele nuorta, jota ehkä on vähän kiusoiteltu, tai joka muuten kokee että elämä on kovaa, ja lukee sitten tällaista ja saa idean, että hei mä teen kans itsarin, jos onnistun kaikki itkee ja suree ja pitää ihanana, oon kaunis ruumis ja kiusaajat syyllistyy, ja jos ei onnistu niin sittenki kaikki ymmärtää mua kun tää on tämmönen avunhuuto?

En tiedä oletko huomannut, mutta täällähän ei surkutella kuollutta teinityttöä. Ei pidetä mitään mielikuvitusolentoa ihanana. On kritisoitu Minttiksen kirjoitelmia kauniista ruumiista. Olisi kyllä aika tyhmä teini, joka tästä keskustelusta sen idean saisi. Sitä teiniä ei ehkä kannattaisi päästää nettiin muutenkaan. Sehän voi lukea jonkun reseptin ja saada kimmokkeen anoreksiaan.

ja sinun mielestäsi kaikki muutkin, jotka eivät ajattele tämän olevan harmitonta hupia. Eikö uusi näkökulma kelvannutkaan? Pidät itseäsi fiksuna mutta jonkinlainen alemmuudentunto kuitenkin kalvaa. No, viisastele keskenäs, mä en tänne enää tule ja toivottavasti muutkin tekee saman johtopäätöksen. MV-tie on loppuun kuljettu ja kaluttu.

Hetkinen, hetkinen, en pysy enää mukana.

On siis vaarallista keskustella siitä, että itsemurhan ihannointi ja romantisointi on vaarallista?

Itsemurhakeskusteluihin on myös aina hyvä lisä ne tarinat, joissa se itsemurha ei loppujen lopuksi onnistukaan vaan ihminen jää vammautuneena elämään ja katumaan omaa kuoleman etsimistään.



Lukekaa jos löydätte tämän tai viime vuoden aikakauslehdistä (Kodin kuvalehti tms.) tositarina naisesta, joka oli sitten päässyt itsetuhoisuutensa yli. Hintana kuitenkin se, että on loppuikänsä pyörätuolissa.



Sieltä korkealta katolta hyppäämälläkin voi jäädä henkiin.

Mielestäni tämä fiktio meni liian pitkälle vähintään silloin, kun nuoret saatiin eläytymään Elisa-hahmon tunnelmiin niin, että kuolinpäivän yksivuotismuistoksi sytytettiin virtuaalikynttilöitä. Aikuiselta kirjoittajalta olisi ollut oikein kertoa tuossa vaiheessa, että kyseessä on nk. kaunokirjallisen teoksen hahmo.



Tosin käsite kaunokirjallisuus ei oikein sovi teoksen yhteyteen. Kieli on kömpelöä ja tyylikeinot ovat kyseenalaisia. En toivoisi tekijän kirjaa esitettävän koulussa minkäänlaisella oppitunnilla, jolla käsitellään kiusaamista. Äidinkielen oppitunnilla sitä voisi käsitellä esimerkkinä huonosta kielestä, huonoista vertauksista, epäuskottavista henkilöistä ja tilannekuvauksesta yms.

Oletko ajatellut, miten vaarallista tällaisen asian jatkuva esillä pitäminen on?

Ajattele nuorta, jota ehkä on vähän kiusoiteltu, tai joka muuten kokee että elämä on kovaa, ja lukee sitten tällaista ja saa idean, että hei mä teen kans itsarin, jos onnistun kaikki itkee ja suree ja pitää ihanana, oon kaunis ruumis ja kiusaajat syyllistyy, ja jos ei onnistu niin sittenki kaikki ymmärtää mua kun tää on tämmönen avunhuuto?

En tiedä oletko huomannut, mutta täällähän ei surkutella kuollutta teinityttöä. Ei pidetä mitään mielikuvitusolentoa ihanana. On kritisoitu Minttiksen kirjoitelmia kauniista ruumiista. Olisi kyllä aika tyhmä teini, joka tästä keskustelusta sen idean saisi. Sitä teiniä ei ehkä kannattaisi päästää nettiin muutenkaan. Sehän voi lukea jonkun reseptin ja saada kimmokkeen anoreksiaan.

ja sinun mielestäsi kaikki muutkin, jotka eivät ajattele tämän olevan harmitonta hupia. Eikö uusi näkökulma kelvannutkaan? Pidät itseäsi fiksuna mutta jonkinlainen alemmuudentunto kuitenkin kalvaa. No, viisastele keskenäs, mä en tänne enää tule ja toivottavasti muutkin tekee saman johtopäätöksen. MV-tie on loppuun kuljettu ja kaluttu.

Hetkinen, hetkinen, en pysy enää mukana.

en tajua enää On siis vaarallista keskustella siitä, että itsemurhan ihannointi ja romantisointi on vaarallista?

Mielestäni on vaarallista, JOS siinä ohessa kaiken aikaa siteerataan niitä kirjoittajan tekstipätkiä, joissa ihannoidaan kuolemaa ja kaunista ruumista ja suloista surua ja nimeä E-E ym. vastaavaa.

niin, glorifisointi. Jopa se yksin luo mielikuvaa, että itsarin tehneestä tulee kaunis enkeli.

Mutta tästähän ei saa täällä keskustella. Aihe on väärä eikä sovi ketjuun.

Onko teini-itsemurhista puhuminen jossain vaiheessa teilattu täällä? Mennyt minulta ihan ohi.

ei saa tästä keskustella, ei sovi ketjun teemaan. Kysyin joku aika sitten, mistä se teema pitäisi tietää kun se ei näy otsikossa eikä sen alla tekstissä. Tähän ei ole vastattu. E-huijaukseen liittyy monia asioita, joita pitäisi voida käsitellä, rajoittajat on kuitenkin halunneet "keskittää" keskustelun ja pohjustuksena on kaikkia mahdollisia linkkejä esim. t-paitamyyntiin, mutta sitten toisaalta haluavat rajoittaa keskustelua. Ilmeisesti kai pitäis keskittyä etsimään netistä kaikkia EE-kirjoittajan sanomisia ja niitä kohtia, missä on puhunut ristiin tjtkn.

Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta itse olen puuttunut ainoastaan niihin viesteihin, joissa joku on nimenomaan kritisoinut tässä ketjussa käytyä keskustelua keissin yksityiskohdista (esim. lehtileikkeiden fonteista) ja sen perään todennut, että nyt pitää puhua nuorten itsemurhista.

Minun puolestani tässä ketjussa saa puhua mistä tahansa Enkeli-Elisa-projektiin liittyvästä, mutta sen voi tehdä komentelematta tai arvostelematta muita.

Mielestäni paljon tärkeämpi teema kuin se, meneekö keskustelu sen mukaisesti kuin pari selvästikin itseään muita fiksumpina ja lahjakkaampina sanankäyttäjinä itseään pitävä haluaa. Kritiikinsieto ei taida olla heillä ihan kohdallaan...

Itsemurhan tarttumisen kannalta se tyyli, jolla itsemurhasta puhutaan, on kuitenkin oleellinen. Teinien itsemurhat ovat tärkeä puheenaihe, mutta täällä ei mielestäni ole niistä keskusteltu siihen sävyyn, joka itsemurhia glorifioisi tai romantisoisi. Siksi en ymmärrä alkuperäistä kritiikkiä.

Oikeastaan toivoisin, että täällä voitaisiin vähitellen lopetella nämä virtuaaliset mollaamiset. Suuntaan ja toiseenkin. Minua on jo sanottu mukaälykkääksi, toisaalta todettu, että olen alemmuuskompleksinen itseäni ilmeisesti liian fiksuna pitävä ja nämä kaikki ovat ihan sinänsä varmaan osuvia kuvauksia, mutta en tiedä miten oleellisia ne tässä keskustelussa ovat. Ps. Olen myös hiton ruma. Voimme nyt siirtyä ainakin minun persoonastani eteenpäin.

Keskustelun sisältöä ja kulkua on hyvä kritisoida, mutta itse en osaa ottaa vastaan kritiikkiä ihmisiltä, jotka samalla puheenvuorolla nimittelevät ja mollaavat vastapuolta. Enkä haluakaan osata, ei siinä.

Minä olen tämän keskustelun rumin, mukaälykkäin ja alemmuuskompleksisin osallistuja! MINÄ!!!

P.S. Olen myös (tietysti) katkera läski, entinen koulukiusaaja, ja osallistun tähän keskusteluun vain siksi että olen kateellinen Vettenterän menestyksestä.

Oletko ajatellut, miten vaarallista tällaisen asian jatkuva esillä pitäminen on?

Ajattele nuorta, jota ehkä on vähän kiusoiteltu, tai joka muuten kokee että elämä on kovaa, ja lukee sitten tällaista ja saa idean, että hei mä teen kans itsarin, jos onnistun kaikki itkee ja suree ja pitää ihanana, oon kaunis ruumis ja kiusaajat syyllistyy, ja jos ei onnistu niin sittenki kaikki ymmärtää mua kun tää on tämmönen avunhuuto?

En tiedä oletko huomannut, mutta täällähän ei surkutella kuollutta teinityttöä. Ei pidetä mitään mielikuvitusolentoa ihanana. On kritisoitu Minttiksen kirjoitelmia kauniista ruumiista. Olisi kyllä aika tyhmä teini, joka tästä keskustelusta sen idean saisi. Sitä teiniä ei ehkä kannattaisi päästää nettiin muutenkaan. Sehän voi lukea jonkun reseptin ja saada kimmokkeen anoreksiaan.

ja sinun mielestäsi kaikki muutkin, jotka eivät ajattele tämän olevan harmitonta hupia. Eikö uusi näkökulma kelvannutkaan? Pidät itseäsi fiksuna mutta jonkinlainen alemmuudentunto kuitenkin kalvaa. No, viisastele keskenäs, mä en tänne enää tule ja toivottavasti muutkin tekee saman johtopäätöksen. MV-tie on loppuun kuljettu ja kaluttu.

Hetkinen, hetkinen, en pysy enää mukana.

en tajua enää On siis vaarallista keskustella siitä, että itsemurhan ihannointi ja romantisointi on vaarallista?

Mielestäni on vaarallista, JOS siinä ohessa kaiken aikaa siteerataan niitä kirjoittajan tekstipätkiä, joissa ihannoidaan kuolemaa ja kaunista ruumista ja suloista surua ja nimeä E-E ym. vastaavaa.

Mutta eihän mitään voi kritisoida ja analysoida selventämättä mitä kritisoidaan ja analysoidaan.

Jos esimerkiksi kritisoidaan ja analysoidaan epärealistisia kauneusihanteita mediassa, eikö kritiikin mukana saa siteerata epärealistiseksi photoshopattuja kuvia valokuvamalleista? Onko se kritiikkikin ja kuvia todellisuuspohjan kyseenalaistaminen muka yhtäkkiä yhtä haitallista kuin niiden kuvien esittäminen sellaisenaan? Miten ihmeessä?

Fiktiotahan tää elisa-juttu on.

Mietinpähän vaan, että eikö itsemurhasta saisi ollenkaan kirjoittaa? Mitä jos joku on oikeasti tappanut itsensä, siitäkö ei saa sitten kertoa? Pitäisikö sellaiselle tarinalle kirjoittaa keksitty onnellinen loppu, jossa itsemurhaa ei tapahdu?

Itsemurhasta ei vaan pitäisi antaa sellaista kuvaa, jonka Vettenterä onnistui luomaan. Ihan jo itsemurhan tehneen kritisointi (eli ei nosteta häntä marttyyriksi vaan esim. pohditaan, oliko hänellä kenties mielenterveysongelmia, ei hyväksytä itsemurhaa ratkaisuna) olisii pelastanut Mintun viestinnässä hyvinkin paljon. Itsemurhan tehneestä ei pidä tehdä sankaria ja enkeliä vaan kertoa ihan ne karut tosiasiat, että paskathan sillä oli housussa, kun se löydettiin. Erityisen huolestuttavaa tässä on se, että kirjaa oli suunniteltu jaettavan kouluissa, joten Vettenterä oli ilmeisesti suunnannut kirjan nuorille, jotka ovat erityisen herkkiä kopioimaan itsemurhia ja teki sitten vielä aika monta virhettä. Kyllä niitä itsemurhaa käsitteleviä kirjoja on kirjoitettu aiemminkin, aihe ei siis ole tabu.

En ymmärrä mistä MV on repäissyt väitteen, että itsari olisi muka tabu. Ennemminkin tietyt asiat ovat Suomessa edelleen tabuja, ja ne saattavat ajaa epätoivoisia itsemurhiin - mt-ongelmat, konkurssit jne.

Onko kukaan lukenut Anna-Leena Härkösen kirjaa, jossa hän käsittelee sisarensa masennusta ja itsemurhaa (en nyt muista kirjan nimeä)? MV:n kirjaa en aio lukea, Amazonin kököt näytteet riittävät, mutta Härkösen kirja liippaa Elisagatea niin läheltä, että mielenkiinnosta haluaisin ottaa selvää, miten OIKEA kirjailija aihetta käsittelee.

Olen jonkun verran seurannut tätä keskustelua ja nyt rohkaistun kirjoittamaan itsekin, kun ajatuksissani on alkanut pyöriä muutaman vuoden takainen "gömdagate" Ruotsista. Näillä kahdella kohulla on jonkin verran yhteisiä piirteitä, toki myös paljon eroja.

Kyse on siis Liza Marklundin ja Maria Erikssonin (nimi muutettu) yhteistyössä tekemästä kirja(sarja)sta (suom. Uhatut ja Turvapaikka), joka kertoo hämmästyttävän (tosi)tarinan nuoresta ruotsalaisesta Maria Erikssonista, joka joutuu pakenemaan käsittämätöntä väkivaltaa lopulta aina USA:han asti. Kirja (ja sen jatko-osa) nousi myyntimenestyksesksi uusintaversiona Marklundin jo saatua menestystä kirjailijana ja se kosketti mm. minua ja tuhansia muita hyvin kirjoitettuna kuvauksena järjettömästä parisuhdeväkivallasta ja yhteiskunnan voimattomuudesta sen edessä. Tapahtumien todenperäisyyttä alettiin kuitenkin epäillä ja toimittaja Monica Antonsson otti selkoa epäilyksistään ja kirjoitti kirjan (Mia - Sanningen om Gömda), joissa kumoaa Marklundin ja Erikssonin kertomuksia. Myös tarinan "pahis" eli väkivallan tekijä, joka kuvataan hirviömäisenä psykopaattina, on tullut julkisuuteen "tarinan oikeana uhrina". "Uhattuja" on kritisoitu mahdollisen valehtelun/liioittelun lisäksi mm. siitä, että se antaa kimmoketta rasismille (väkivaltainen mies oli pakolainen Libanonista) ja antaa väärän kuvan viranomaisista ja heidän keinottomuudestaan auttaa väkivaltaa kohdanneita naisia. Antonssonin ja Marklundin sekä molempien kannattajien välille syntyi debatti, jossa yksimielisyyteen ei varmasti koskaan päästä. Liza Marklund myöntyi, että oli tehnyt virheen siinä, että "Gömdan" uudempaan versioon oli alaotsikoksi painettu "en sann historia" (tositarina), "perustuu tositarinaan" olisi jälkiviisaana hänen mukaansa ollut sopivampi. Mm. kirjastot ovat kohun myötä siirtäneet kirjat elämänkertojen joukosta kaunokirjallisuuden puolelle. Tässä siis pääpiirteet kohusta, tarkempaa tietoa löytyy googlaamalla ainakin ruotsinkielisiltä sivuilta.

Itse en tietenkään osaa sanoa, mikä on koko totuus tuossa gömdagatessa. Muistan kuitenkin sen pettymyksen tunteen, kun tajusin, että ihailemani kirjailija ei ehkä ollutkaan täysin puhtain jauhoin liikkeellä. Minun on vaikea kuvitella, että skarppina toimittajana tunnettu kirjailija olisi itse joutunut Erikssonin huijaamaksi, sitäkin vaihtoehtoa on väläytelty.

Elisagaten tavoin Uhattuja puolustetaan sillä, että se nostaa tärkeää asiaa (naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen) esille. "Onko väliä, onko se totta, koska sitä kuitenkin tapahtuu?" Nähdäkseni yksi suurimmista eroista (sen lisäksi että Marklund mielestäni oikeasti osaa kirjoittaa hurjan hyvin) Enkeli-Elisaan verrattuna on, että Uhatut ja Turvapaikka perustuvat oikeasti olemassaolevan henkilön subjektiiviseen kokemukseen. Onko tapahtumat liioiteltuja? Onko asioita "liiaksi" muuteltu? Antaako se suppeaa tai väärää kuvaa aiheesta? Onko Maria Erikssonin subjektiivinen kokemus objektiivisesti totta? Mitä ikäviä vaikutuksia (mm. rasismi) kirjoilla saattaa olla? Mielestäni merkityksellisiä ja tärkeitä kysymyksiä.

Niin, siis yhteyksiä tähän elisagateen. Mielestäni on oikeutettua, että ihmiset tuovat turhautumistaan ja pettymystään esiin ja kyseenalaistavat tällaisia keissejä. On hyvä pohtia mm. edellä mainitsemiani kysymyksiä. Marklundiakin on varmasti (myös muista syistä) kritisoitu erittäinkin rumasti ja ajattelemattomasti ja hänen persoonaansa kohtaan on hyökätty, mitä toki pidän todella mauttomana ja epämiellytävänä. Samalla kuitenkin ajattelen, että jos lähtee kertomaan tositarinoita, niin silloin on kannettava harteillaan aika suuri vastuu ja varauduttava monenlaisiin yllättäviinkin kritiikkeihin ja pohdintoihin. Ihan riippumatta siitä, onko ammattitoimittaja vai harrastelijakirjoittaja. Niin, ja Marklundin eduksi myös se, että hän ainakin osittain myönsi tehneensä virheen mainostaessaan kirjaa tositarinana.

Lopuksi vielä dekkarivinkkejä kesäksi: Liza Marklundin Annika Bengtzonista kertova kirjasarja on huikean mukaansatempaavaa ja viihdyttävää lukemista.

En ole lukenut kirjaa enkä tunne jutun yksityiskohtia kovin hyvin, mutta näin äkkiseltään katsottuna suurin ero tämän ja Enkeli-Elisan välillä lienee siinä, että "gömdagatessa" itse kirjan ympärille ei rakennettu tällaista projektia kuten E-E:ssä, eikä sen uskottavuutta yritetty pönkittää fiktiivisillä nettiosuuksilla sun muilla?

Kirjaa lukematta on myöskin vaikea sanoa, lietsooko se rasismia. Voihan libanonilainenkin olla väkivaltainen. Eri asia sitten, jos kirjassa miehen väkivaltaista käytöstä yritetään kytkeä hänen kulttuuritaustaansa, ja kyseessä on todellinen henkilö, joka ei ole oikeasti syyllistynyt väkivaltaan.

Viranomaisten mustamaalauksesta tulee mielestäni ongelma siinä vaiheessa, kun paikkakunta on tunnistettavissa, jos siis viranomaisten kyvyttömyys puuttua asiaan on keksittyä tai liioiteltua.

Kaiketi se on kiinni luonteesta. Kun näkee että nyt "kaveria " lyödään kuin vierasta sikaa, on vain pakko mennä väliin. Jokin pakottaa menemään sen heikomman puolelle. On siinä ripaus mukana sellaista vastarannankiiskiäkin. Olla toistamieltä ja asettua yleistä mielipidettä vastaan. Ei se tarkoita automaattisesti etteikö siinä hakkaamisessa olisi jokin logiikka. Etteikö se hakattu olisi jollain tapaa ansainnut hakkaamisensa. Sitä vaan esittää mielipiteenä, että eikö vähenpikin riittäisi. Että onko se nyt reilua että hakkaaja on kaksimetrinen 100 kiloinen ja hakattu 50 kiloinen topsypuikko.

Tyhmäähän se on ottaa itse turpaansa ja harvoin se topsypuikko edes huomaa, että sitä yritettiin auttaa. Mitä tästä itse saa? Kaiketi se sitten on se sädekehä, se että saa ratsastaa moraalihepalla auringonlaskuun ja ajatella olevansa hiukan hakkaajan yläpuolella.

Et suoraan sano Mintun olevan heikko, mutta jokainen, joka ajattelee Mintun olevan heikompi osapuoli voisi miettiä asiaa vielä hetken. Mitä huijaukseen tulee, niin Minttu on osoittanut olevansa erittäin vahva. Hän on jaksanut kehitellä mielikuvitusmaailman, jota raviokkaasti puolustaa. Tämä yleinen mielipide, jota täälläkin on esitetty jo aika paljon, on ollut heikkoa, koska Minttu huijaa edelleen.

Joka ajattelee tässä tilanteessa puolustavansa heikompaansa, puolustaa todellisuudessa huijaria.

Meillä on oikeusjärjestelmä missä poliisi tutkii, syyttäjä syyttää, tuomari tuomitsee. Tämä hieno käytäntö ei aivan toteudu tässä ketjussa.

Miksi sen pitäisi toteutua? Mihinkä tämän ketjun anonyymit keskustelijat ovat Vettenterän "tuominneet"? Onko joku käynyt lukitsemassa hänet vankeuteen kellariin vai onko hänet päätetty yhteistuumin lynkata?

Aika huvittavaa verrata nettikeskustelua johonkin omankädenoikeuteen...

No aika vahvasti on annettu ymmärtää ettei Vettenterään ole luottamista. On spekuloitu josko se olisi sellainen patologinen valehtelija. Ja vaikka ei olisikaan, niin rasittava ämmä joka tapauksessa.

Tämä on sitä omankädenoikeutta. Tuomitaan henkilö toisen tai kolmannenkäden tietojen pohjalta. Vaikka se Minttu siellä naamakirjassa itsestään kertoilee, niin eihän se nyt sitä tarkoita, että teillä olisi jonkinlainen pyhä velvollisuus takertua jokaiseen hänen sanaansa. Siinä alkaa olla hiukan sellaista kiristyksen makua. Kerro per.. se totuus tai mä meen vauvapalstalle ja kerron että sun gerbiilis haisee.

Eikä tämä nyt koske pelkästään MV:tä vaan jokaista joka saa osaksena julkisuutta hieman enemmän kuin lääkäri määrää. Tämä saattaa tulla jollekin yllätyksenä, mutta ihminen se on julkkiskin. Sillä voi olla lapsia ja sen pitää jonottaa kaupan kassalla. Ja joillakin niistä pahuksista saattaa olla tunteetkin.

Joo, Minttu päästi valheen. Kuinka paljon siitä voikaan repiä moraalipaniikkia. Ilmeisesti loputtomiin tai ainakin Elokuuhun.

Kokeilkaapas, miltä maistuu, jos korvaatte seuraavissa sanan Jeesus sanalla Elisa.



- Ei tiedetä, oliko koskaan Jeesusta



- Kirja kertoo Jeesus tarinat totena



- Jeesus tarinoilla on suuri seuraajajoukko



- Jeesuksen kuolemaa on romantisoitu



- Jeesuksen myyttiä ylläpitää julkisesti taho, joka siitä hyötyy



- Jeesuksesta ei ole esitettyb minkäänlaista todistusaineistoa



- Jeesusksella tehdään valheellisin perustein rahaa



- Jeesuksella jymäytetään hyväuskoisia kannattajia