Millä viikolla keskenmeno?

Ystävänpäivänä se sitten tapahtui. Edellisenä iltana oli ollut pientä vuotoa. Ajattelin kaiken olevan kuitenkin kunnossa kun edellisessä raskaudessa oli myös pientä vuotoa istukan sijainnin takia. Ja sikiön oli todettu olevan kunnossa viikolla 7+4.Vuoto ei kuitenkaan loppunut yön aikana ja aamulla ultrassa todettiin sikiön olleen kuolleena jo noin 3 viikkoa. Menin heti naistentautien päivystykseen ja sain se ensimmäisen lääkkeen jolla kohtua oli tarkoitus tyhjentää. Parin päivän päästä piti mennä hakemaan seuraavat lääkkeet, joilla piti alkaa vuoto.



No aivan järkyttävä vuoto alkoi kuitenkin sitten heti illalla. Sitä valui aivan mielettömästi joka paikkaan. Lapsivedet meni ja tuli sännöllisiä kivuliaita supistuksia. Tajusimme lähteä ensiapuun kun aloin pyörtyillä. Siellä tipasta sitten sain nestettä 3.5l ja valmistauduttiin verenhukan vuoksi verensiirtoon. Seuraavana päivänä pääsin pois. Nyt vuotaa vielä vähän. Kova järkytys kaikin puolin.



Raskausaikana voin hirvittävän pahoin ja jotenkin kaikki ei tuntunut olevan kohdallaan. Ihmettelin myös ettei maha yhtään kasvanut, vaikka kyseessä oli toinen raskaus (ensimmäinen meni siis hyvin. Meillä on terve ihana poika.). Jokin myös esti minua kertomasta raskaudesta muuta kuin lähimmille. Aavistus?



Nyt toivon, että palaan sekä fyysisesti että psyykkisesti pian taas normaalitilaan ja että tulen vielä raskaaksi ja kaikki menisi hyvin.

lääkärini kertoi, että down-lapset aiheuttavat paljon voimakkaamman pahoinvoinnin kuin normaalit (hormonia moninkertainen määrä). Ajattelen siis (oman mielenterveytenikin vuoksi) että vauvamme oli hyvin vakavasti vammainen. Minä oksensin valtavasti viikosta 5 eteenpäin.

rv7 ultrassa kaikki ok, rv11+2 löytyi kuollut rv8+2sikiö. Minulla oli todella vahva tunne jostain rv9-10 tienoilta, että kaikki ei ole kunnossa. En kuitenkaan mennyt lääkäriin kun tuo oli " vain" tunne. Menin siihen normaaliin ultraan jonka olin sopinut. Edellisenä päivänä alkoi verinen vuoto, ei niin runsasta kuitenkaan kuin kuukautisissani oli ollut. Ultraa seuraavana päivänä oli kaavinta johon päädyttiin koska imetän vielä edellistä vauvaani. Samalla lääkäri totesi kohdunkaulan lyhentyneen ja avautumisen ja kohdun tyhjentymisen olevan kovasti käynnissä.

Sairaalaväen kohtelu oli todella hyvää ja hienotunteista minua kohtaan, mutta kaavintapäivänä (mies oli mukana sairaalassa) olisi voinut huomioida myös kovasti sureva mieheni, eikä vain kysellä ainoastaan minun henkisiä vointejani ja onko minulla ketään jonka kanssa keskustella asiasta.Tämä oli luultavasti yhtä tuskaisa kokemus meille molemmille.

Syy ei ole vielä selvinnyt jotain koepaloja ottivat, mutta sen verran tuore tapaus, että tietoa ei ole tullut.

Raskasta on kaikki hiljaiset hetket, mutta onneksi on 8kk ikäinen vipeltäjä (jonka raskausaikana oli kahdesti runsasta vuotoa, joitten syy ei koskaan selvinnyt)joka pitää arjessa kiinni.

Minulla oli viikosta 4 lähtien järjetön pahoinvointi (2:ssa edellisessä raskaudessa ei ollut).

Ultrassa kaikki oli hyvin kunnes neuvolassa viikolla 16 havaittiin, että sydän ei enää syki.

Siitä sitten naistentautien polin esilääkityksen (perjantaina annettiin) jälkeen synnytys oli sunnuntaina:(

Kauhea tunnetilahan se oli, mutta itse synnytys sujui todella nopeasti.

Lääkitys annettiin kymmeneltä, supistukset alkoivat 12.30 ja kipulääkettä pyysin 13.30 (supistukset tulivat jo ihan parin minuutin välein) ja " vauvamme" syntyi viiden minuutin päästä.

Koko raskauden ajan jotenkin pelkäsin, ettei kaikki ole kunnossa, mutta viikosta 12 lähtien uskalsin jo toivoa, että raskaus jatkuu...

Tässä surussa helpottaa todella paljon tieto, että lääkäri näki heti, että vauvan pää oli epämuodostunut. Tarkemmat tiedot tulevat kuukauden päästä.

Tästä eteenpäin odotellaan tutkimustuloksia, ehkä meillekin vielä suodaan kolmas pikkuinen:)