Onko teille tullut ilokaasusta outo olo, sellainen tunne,
että muu maailma häipyy jotenkin kauemmas ja sitten taas itse palutuu "takaisin". Tai jotain muuta omituista tuntemusta?
Kommentit (46)
Synnytyksessä. Lähti liitoon ja posket puutui. Kipu hälveni.
tunsin itsekin sen hyvän musiikin lisäksi:)
olin ihan kuutamolla ja höperehdin omiani, ihan omissa "sfääreissäni" pyörin...
Minulla ilokaasusta näkökenttä täyttyi sahalaitaisista kuviosta, kaikki äänet kaikuivat päässäni ja tunsin uppoavani sängyn läpi.
ilokaasua ole luokiteltu huumeeksi, jos siitä tulee noin hyvät meiningit?
Vähän niin ku kännissä se fiilis klo 03.32 ku vetäset vielä yhen lasillisen ja yhtäkkiä tajuut että ei helvetti, mähän oon ihan saatananmoisessa kännissä. Sellanen olo.
Unohtui maski naamalle. Kun kätilöt huomas, että hourin, lähti kaasut pois ja palasin sillä sekunnilla takas tähän maailmaan... Oli ihan sumeeta ja leijuva olo.
Kaikki hdastui ja äänet tuplaantuivat. Jos ovi kolahti, se kolahti mulle kahdesti.
Ihan hukkaan meni nuo ilokaasut ja muut käsittelyt, kaksi kertaa yritin epätoivoisesti synnyttää kauheissa kivuissa. Kolmas sai jo leikkauksen, kun kahden kamalan ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen vihdoin lääkärit totesivat, että mun lantionluut ovat sellaisessa asennossa, ettei sieltä elävää lasta voi saada läpi.
Jokaisen neljän lapseni kohdalla olen synnytyksessä käyttänyt ilokaasua, mutta vasta viimeisen kohdalla kätilö ohjeisti käyttämään sitä kunnolla...johan pomppas. Siinä kyllä rentoutui ihan tyystin ja tuli upean levollinen olo. Tuntui kun posket olisivat valahtaneet hetkeksi, en pystynyt vastailemaan kunnolla kysymyksiin ja olin ihan omissa sfääreissäni :-) Kerran muistan ääneni madaltuneen aivan oudoksi. Vaikka sitä kestikin vain yhden lauseen verran sekä minä että mieheni säpsähdimme todella!
Minä sain jonkun hallusinaation. Synnytyssali oli yhtäkkiä 70-luvulla. Siinä oli kukkatapetit ja kaikki. Oranssia väriä. Sitten pöhnässäni selitin kätilöille, että olen ollut täällä ennenkin :)
Hyvää tavaraa on ilokaasu!
ensin pikkukivuissa koitin, ei mitään vsikutusta ja sitten pahimpiin kipuihin vedin niin että se aine sattui kurkkuun mutta ei mitään vaikutusta. Kivut kyllä meinas viedä tajunnan.
en osannut ottaa sitä ilokaasua oikein. Avautumisvaiheessa en huomannut oikein mitään vaikutusta, kaikista eniten sain apua kipuun liikkumisesta. Ponnistusvaiheessa tempaisin jossain välissä ilokaasua oikein kunnolla, ja mulle tuli niin sekava olo, että päätin jättää sen ilokaasun väliin kokonaan.
mutta pöhnässä se on helpompi sietää :D
Mulla tuli siitä kaasusta sellaisia ääniä, niin kuin vanha puinen vastakkain istuttava keinu kitisee. Mutta nopealla tahdilla. Leijuin siis pilvessä (kamalla on sellainen vaikutus, heh..) ja kuuntelin kitinää. Huvitti vain kun sattuu niin perhanasti mutta kännissä on kivaa...
mulla ei ollut siitä ilokaasusta apua kivun kestämisessä, siitä tuli sietämätön olo.
#15
Ilokaasuissa olo on ollut aina sellainen, että kaikki turhat ajatukset ja ympäristö häviää. Olet kahden itsesi kanssa hejottelemassa kaiken hullunkurisuudelle.
Itse olen kokenut tilanteen niin, että paikalla ovat enää tietoisuuteni ja minä itse (sielu). Tietoisuudelta rajautuu pois iso osa nomaalein aisten aistittavista asioista.
Tilanne on samaan aikaan miellyttävä ja hämmentävä. Ajatus luistaa kirkkaana, mutta mitään et saa annettua ulos järkevästi.
Mä sain elämäni eka. Paniikkikohtauksen ilokaasun takia. Sekoilin synnytyksessä ja ponnistusvaiheessa kuulemma, yritin karata ja huusin, että nyt riitti , lähen kotiin. Kätilö oli soittanut apua, ja sinne ilmestyi hetkessä viel 5 muuta kätilöä. Näin itseni jotenkin ylhäältä alas enkä uskonut että kaikki tapahtui mulle. Olin ihan sekaisin. Sit ne alkoi tsempata mua, piti jaloista ja sanoi, että kaikki in hyvin niin se kohtaus loppui siihen. Jatkoin ponnistusta
Tuo 70- luvun kukkakuosit oli ihana! :D
Omalla kohdalla on muuten ok kivun kanssa tuo kaasu mutta äänille minullekin tapahtuu jotain, tulee sellainen ihan järkyttävä tila jossa äänet alkaa jumittamaan. Se loppuu kyllä kun kaasua ei ota ja saa jotain asiallista kipulääkettä.
Siis sellainen jumitusääni jota vaikka kuulee kun musiikki jää jumiin radiossa. Ihan järkyttävää. Unelmoin uudesta tulokkaasta mutta tuo äänien jumiutuminen on kyllä jotain aivan kamalaa, se oikeasti tuntuu niinkuin koko pää olisi jossain radiossa jossa joku jättänyt levyn pyörimään yksin. :(
Ilman lääkitystä en taas ole voinut synnyttää vaikka lapsia useampi on.
Minä otin ilokaasua (ja epiduraalin ja kohdunkaulapuudutteen) ensimmäisessä synnytyksessä ja koin, että siitä tuli huono ja epätodellinen olo. En muista synnytystä kunnolla ja tuntuu kuin olisin katsellut sitä sumun läpi. Se harmitti. Seuraavat kaksi synnytystä menikin sitten ilman lääkkeitä, koska halusin muistaa ja olla kunnolla läsnä omassa synnytyksessäni. Sattuihan se enemmän, mutta muistot on silti paremmat noista kahdesta viimeisestä synnytyksestä.
menin ihan pihalle ilokaasusta ja se oli toosi pelottava tunne.. en tie miks, mut mulle iski paniikki ku olin niin pöhnässä.
mutta kukkaa olen joskus poltellut ja siitä tulee aika lailla tuollainen tunne.