Saako siitä olla vihainen ja loukkaantunut että vanha ystävä on hylännyt? ov

Lyhyesti: sairastuin vakavasti ja pysyvästi. Vanhasta ystävästä ei nykyisin kuulu enää juuri mitään. Silloin kun soittaa, (lyhyet) puhelut tulevat jostain bussimatkalta jossa ei voi oikein puhua, tai sitten hänellä on kiire. Hänellä on aina kiire.



Olen tästä asiasta ollut kovasti masentunut ja surullinen. Kun olen yrittänyt ottaa tätä asiaa puheeksi, hän ärsyyntyy suunnattomasti. En tietääkseni ole tehnyt hänelle mitään. Epäilen että ainakin yhtenä suurena syynä on se että häntä ahdistaa minun paha sairastumiseni.



Olen surullinen mutta myös vihainen ja loukkaantunut tästä asiasta. Olemme tunteneet toisemme hyvin yli 20 vuotta. Nykyään olemme molemmat perheenäitejä, mutta ei se riitä selittämään tätä jatkuvaa kiirettä ja välttelyä. Asumme hyvin lähellä toisiamme mutta hän ei koskaan "ehdi" edes kävelylenkille.



Tavallaan ajattelen että ystävyyttä ei voi väkisin pitää eikä pyytää, mutta kuitenkin minulle on alkanut tulla katkeruuden ja petetyksi tulemisen tunteita häntä kohtaan. Mitkä osaltaan ovat myös alkaneet haitata tätä ihmissuhdetta.



Olisiko kellään ajatuksia heittää tähän.