Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
ok, et ole tosissasi, mutta tuohon lasten suhtautumiseen. Kumpikohan on lapsille salientimpaa:
-äidin vanhemmat testamenttasivat mökkitontin vain äidille
-isä pettää äitiä ja muutenkin käyttäytyy kuin perhettä ei enää olisi olemassa.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Menetät vaimosi ja perheesi. Lastesi kunnioituksen ja todennäköisesti myös lapsenlastesi kunnioituksen. Kiukuttelet maapläntistä, joka ei koskaan ollut sinun. Kukaan ei voi arvostaa eikä todennäköisesti myöskään aikuisena enää rakastaa sellaista isää, joka perustelee perheensä rikkomista ja äidin huonoa kohtelua, sillä ettei saanut johonkin hikiseen tonttiin osuutta.
Vaimo olis voinut sanoa, että meillä on rahat yhteisiä. Se oli vaimon päätös olla sanomatta. Minulle se tarkoitti sitä, että vaimon mielestä ei olla perhe vaan jotain ihan muuta. Enkä sellaista jotain ihan muuta tarvitse elämääni.
Suoraviivaista ehkä, mutta niin ajattelen. Tontti on edelleen vaimon vanhemmilla.
Lasten arvostus tulee ihan jostain muualta kuin tällaisista asioista. Kyllä ne ymmärtää, ettei miestä voi kohdella miten vain ja kuvitella että se alistuu siihen.
Ja voin sanoa, ettei minun toimissani eikä käytöksessäni eikä työmoraalissani ollut ennen vaimon vanhempien ehdotusta varmaan kenenkään mielestä moittimista. Eikä ole edelleenkään. En juo ja olen aina ollut ahkera. Perhe ei enää vaan olla mielestäni. Sen toi sai aikaan.
Ja tämä liittyy alkuperäiseen keskusteluun juuri siksi, että hyvinkin moni mies ajattelee näin asioista. Nainen toisella tavalla ehkä.
Siitä loukkaantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joko kuolemaan tai eroon. Miettikää kunnolla kaikki vaihtoehdot ennen avioliiton solmimista, ettei tule sitten yllätyksiä kun se ero tulee.
Menkää hyvälle lakimiehelle, joka selittää tarkasti, että minkälaisia avioehto-vaihtoehtoja on olemassa ja mitä ne käytännössä tarkoittavat.
Luultavasti kun joku ulkopuolinen ne selittää järkeen käyvästi niin löydätte jonkun hyvän kompromissin.
Esimerkiksi käy mielessä, että teillä olisi vaikka avioehto, joka rajaisin perinnön ulkopuolelle avioeron kohdatessa, mutta ei rajaisikaan sitten, jos toinen kuolee.
Muista mitä miehesi sanoi: Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt.
Ota tuo asia sanatarkasti. Älä sinä sitä asiaa selvitä miehelle vaan anna lakimiehen selvittää. Silloin asia selviää puolueettomasti ja ilman sitä, että mies kokee, että sinä pidät puoliasi häntä vastaan.
Juuri näin itse asian alunperin ajattelin. Ja siksipä miehelle sanoin, että varaisi tässä aikaa siihen, että mennään asianajajan ja vaikka kahdenkin juttusille.
Varmaan niitä asianajajia pitäisi olla kaksi. Koska minun asianajajani on tuntenut minut lapsesta asti. Ja koska minä hänet pyysin asiaa selvittämään, minä olen hänen päämiehensä. Joten miehellä pitäisi olla oma asianajaja.
Sitten olisi tasapuolista. Ja siihen pyrin.
Mutta haluan antaa pettämisestä huolimatta hänelle toisen mahdollisuuden. Jos hän avioehdon allekirjoittaa, silloin uskon, että hän on muuttunut ja oikeasti haluaa minun kanssani olla ja todella sitoutuu suhteeseen, koska minua sydämestään rakastaa. Ja silloin voisin vaikka sen paperin repiäkin. Avioliiton aikanahan voi avioehtoa myös muuttaa. Mutta jos koko suhde on sitten sitä avioehdosta kiukuttelua ja kuittailua, silloin saa ehtokin pysyä voimassa.
Se voi tulla sinulle hyvinkin kalliiksi, kun mies haluaakin sen jälken avioeron.
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
mut siis sullahan on parisuhde. Kun et edes usko avioliiton kestävän, minkä takia menisit väkisin naimisiin? Ihan yhtä hyvä teidän suhde on noinkin.
7
En jaksa enää kahden osoitteen elämää. Haluan pysyvyyttä ja perheen. Lapsia en avioliiton ulkopuolella halua hankkia.
takia sä et halua hankkia lapsia ilman avioliittoa kun teidän parisuhteen mahdollisuudet pysyvät tasan samoina joka tapauksessa? Tää naimisiin meno selkeästi vaan rasittaa teidän suhdetta liikaa. Tämmösiä asioita ei kannata yrittää väkisin. Kyllä yhdessä voi ja kannattaakin asua ennen aviota.
No mä en nyt vaan halua lapsia, jos en ole naimissa. Mun mielestä se nyt vaan kuuluu asiaan. Ja avioliitto oli vuosi sitten miehen ehdotus.
se kuuluu asiaan koska ihmiset uskoo olevansa yhdessä ikuisesti, sä et. Teidän suhteelle olis oikeasti parhaaks että ette menis naimisiin. Mitä sä kuvittelet sen avioliiton sulle tarjoavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ok, et ole tosissasi, mutta tuohon lasten suhtautumiseen. Kumpikohan on lapsille salientimpaa:
-äidin vanhemmat testamenttasivat mökkitontin vain äidille
-isä pettää äitiä ja muutenkin käyttäytyy kuin perhettä ei enää olisi olemassa.
Ettei perhettä ollutkaan. Minä luulin koko ajan että oli ja toimin sen mukaan kaikessa.
En tiedä mitä salientimpaa tarkoittaa, joten en osaa vastata kysymykseesi.
On mahdollista, että aloittajan mieskin ajattelee samalla tavalla perheestä?
Miten se meneekään. kaikki yhteistä, ja yhteiset tavoitteet..
pysty panemaan vaimoaan, koska pikkuveijari ei nouse, kun mies ajattelee vaimon suurta omaisuutta.
Sitten on pakko hankkia köyhempiä rakastajattaria, jotka kuolaavat miehen perään, kun tällä on varaa ostaa kahvit _ja_ pullat.
ok, et ole tosissasi, mutta tuohon lasten suhtautumiseen. Kumpikohan on lapsille salientimpaa:
-äidin vanhemmat testamenttasivat mökkitontin vain äidille
-isä pettää äitiä ja muutenkin käyttäytyy kuin perhettä ei enää olisi olemassa.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Menetät vaimosi ja perheesi. Lastesi kunnioituksen ja todennäköisesti myös lapsenlastesi kunnioituksen. Kiukuttelet maapläntistä, joka ei koskaan ollut sinun. Kukaan ei voi arvostaa eikä todennäköisesti myöskään aikuisena enää rakastaa sellaista isää, joka perustelee perheensä rikkomista ja äidin huonoa kohtelua, sillä ettei saanut johonkin hikiseen tonttiin osuutta.
Vaimo olis voinut sanoa, että meillä on rahat yhteisiä. Se oli vaimon päätös olla sanomatta. Minulle se tarkoitti sitä, että vaimon mielestä ei olla perhe vaan jotain ihan muuta. Enkä sellaista jotain ihan muuta tarvitse elämääni.
Suoraviivaista ehkä, mutta niin ajattelen. Tontti on edelleen vaimon vanhemmilla.
Lasten arvostus tulee ihan jostain muualta kuin tällaisista asioista. Kyllä ne ymmärtää, ettei miestä voi kohdella miten vain ja kuvitella että se alistuu siihen.
Ja voin sanoa, ettei minun toimissani eikä käytöksessäni eikä työmoraalissani ollut ennen vaimon vanhempien ehdotusta varmaan kenenkään mielestä moittimista. Eikä ole edelleenkään. En juo ja olen aina ollut ahkera. Perhe ei enää vaan olla mielestäni. Sen toi sai aikaan.
Ja tämä liittyy alkuperäiseen keskusteluun juuri siksi, että hyvinkin moni mies ajattelee näin asioista. Nainen toisella tavalla ehkä.
Siitä loukkaantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..on mielestäsi reilua?Eri asia olisi, jos se omaisuus olisi karttunut avioliiton aikana. Vaikka niin, että minä olisin ollut töissä ja mies kotona ja hoitanut lapsia. Se avioliiton aikana tienattu omaisuus voidaan jakaa puoliksi.
Mutta jos kummalla vaan on ENNEN avioliittoa hankittua omaisuutta, niin sen puolittaminen ei mielestäni ole reilua.
Ja minun puolestani voin hyvin luovuttaa äitiysloman miehelle. Minulle on ihan sama, kumpi lapsen kotona hoitaisi, kunhan lapsen ei ennen kolmatta ikävuotta tarvitse mennä ulkopuoliselle hoitoon kokopäiväisesti.
en tiedä, onko se reilua vai ei, mutta se on avioliiton alkuperäinen idea (siis yksi niistä avioliiton tarkoituksista), ja se on myös oletusarvo. Ja eikös juuri pari päivää sitten täällä ollut ketju, jossa avioliiton järkevyyttä perusteltiin juuri sillä, että erossa omaisuus jaetaan - toisin kuin avoliitossa, jossa kumpikin saisi pitää omat mökkinsä ja muut.
Ei kai avioliiton olekaan tarkoitus olla mikään "reilu" sopimus? Tuntuu vaan vähän oudolta, että ihmiset menevät naimisiin, mutta sitten kuitenkin haluavat poimia avoliitosta rusinat pullasta. Eikö sitä avioliittoa voisi hyväksyä sellaisenaan, myös huonoine puolineen?
Ja toisaalta onhan sekin vähän tunnelmaa latistavaa, että rakastuneet ihmiset tekevät asiakirjoja sitä aikaa varten, jolloin mahdollisesti menee huonosti. Ehkä mies ei tykkää siitä, että aletaan puhua "jos sinä petät ja siksi tulee ero". Onhan sellainen aika loukkaavaa.
Eri asia olisi, jos mieskin olisi hankkinut itselleen edes jotain - olisi hänkin voinut asunnon itselleen aikoinaan ostaa. Tai miehen perheellä. Ja eri asia olisi, jos mies ei olisi jo kerran (tai vaikka useamminkin) pettänyt.
Kun mies kinui minua takaisin, tein selväksi, että olen muuttunut. Se, että hän petti luottamukseni, on vaikuttanut niin, että en luota oikeastaan kehenkään. Teoilla on seuraamuksensa ja niistä jää jälkiä ihmiseen itseensä ja hänen läheisiinsä. Miehen on myös tahollaan hyväksyttävä tämä - ja oletin hänen sen jo hyväksyneen, kun yhteen palaamista harkittiin ja siitä keskusteltiin.
Ei avioliitto varmaan ikinä voi olla sataprosenttisen reilu sopimus. Mutta ei sen ole tarkoitus olla sellainenkaan, että toinen laskelmoivasti menee naimisiin saadakseen parin vuoden päästä itselleen jotain, mikä ei hänen alunperinkään ollut. Ja minä en enää usko ihmisten hyvyyteen. Niin paljon kylmää laskelmointia ja toisista hyötymään pyrkimistä olen tässä elämässä nähnyt.
En tavoittele itse hyötyä muiden kustannuksella. Enkä enää halua, että kukaan myöskään hyötyy minun kustannuksellani.
Mutta ei sen ole tarkoitus olla sellainenkaan, että toinen laskelmoivasti menee naimisiin saadakseen parin vuoden päästä itselleen jotain, mikä ei hänen alunperinkään ollut. Ja minä en enää usko ihmisten hyvyyteen. Niin paljon kylmää laskelmointia ja toisista hyötymään pyrkimistä olen tässä elämässä nähnyt.
En tavoittele itse hyötyä muiden kustannuksella. Enkä enää halua, että kukaan myöskään hyötyy minun kustannuksellani.
Mitä haluat avioliitolta itse? Noista lähtökohdista avioliittosi tulee olemaan pelkkää kärsimystä. Taidat olla masokisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän mieheen ja joihinkin treffikumppaneihin?
Tuo on aika vahvasti sanottu, ettet luota ihmisten hyvyyteen?
Ovatko myös kaverit ja ystävät jotenkin pettäneet luottamuksesi tai sukulaisesi? Kyllähän elämässä on paljonkin hyvyyttä.
pettää?
Mietin vain, että osaako miehesi olla uskollinen? Jos pelkää avioeroa sen tähden, ettei osaa olla uskollinen ja ajattelee sinun jättävän hänet (itse ainakin jättäisin) uskottomuustilanteessa?
...niin sittenpä pettää. Eipä ole enää mitään uutta siinä. Varmaan se sitten harmittaa, mutta ei ole enää sellainen henkinen katastrofi kuin ekalla kerralla.
Ja sitten voi olla varma, ettei minuakaan enää innosta olla uskollinen. Voi sitten miettiä, onoo ne lapsen hänen vai kenen, jos niitä saadaan.
Jos pettää useasti, niin sitten varmaan tulee ero. Mutta luulenpa, että se ero tulee sitten miehen taholta, kun on löytänyt uuden ja paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta nyt ei kyllä seuraa mitään hyvää jos tuon miehen kanssa alat perhettä perustamaan. Toivottavasti sulla on aikaa etsiä parempi mies. Kyllä niitä oikeasti on olemassa, ja 30-40v miehiä alkaa olla jo toisella kierroksella (ja osa niistä on tosi hyviä - myös sellaisia, joiden vaimo ei ole halunnut lapsia).
Mun mielestä katastrofi on paljon suurempi siinä vaiheessa kun teillä on jo lapsia tai olet viimeisilläsi raskaana.
pettää? Mietin vain, että osaako miehesi olla uskollinen? Jos pelkää avioeroa sen tähden, ettei osaa olla uskollinen ja ajattelee sinun jättävän hänet (itse ainakin jättäisin) uskottomuustilanteessa?
...niin sittenpä pettää. Eipä ole enää mitään uutta siinä. Varmaan se sitten harmittaa, mutta ei ole enää sellainen henkinen katastrofi kuin ekalla kerralla. Ja sitten voi olla varma, ettei minuakaan enää innosta olla uskollinen. Voi sitten miettiä, onoo ne lapsen hänen vai kenen, jos niitä saadaan. Jos pettää useasti, niin sitten varmaan tulee ero. Mutta luulenpa, että se ero tulee sitten miehen taholta, kun on löytänyt uuden ja paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän mieheen ja joihinkin treffikumppaneihin?
Tuo on aika vahvasti sanottu, ettet luota ihmisten hyvyyteen?
Ovatko myös kaverit ja ystävät jotenkin pettäneet luottamuksesi tai sukulaisesi? Kyllähän elämässä on paljonkin hyvyyttä.
Mutta esim. työelämässä en ihmisiin enää luota. Olen parin viime vuoden aikana tehnyt niin paljon juttuja, jotka olen ideoinut, ehdottanut muille yhteistyötä, joka torjuttu, toteuttanut niitä ideoita itse - ja sitten joku muu on vienyt niistä kunnian ja hyödyn, kun ne asiat ovat alkaneetkin myydä, että työasioissa en ihmisiin enää luota.
Jos vastapuoli ei panosta johonkin, enpä panosta sitten minäkään. Taas olen tänä keväänä saanut havaita, miten minun työpanoksestani yritetään hyötyä. Mutta enää en siihen suostu, vaikka kuinka yritetään niitä hommia sälyttää mulle.
ok, et ole tosissasi, mutta tuohon lasten suhtautumiseen. Kumpikohan on lapsille salientimpaa:
-äidin vanhemmat testamenttasivat mökkitontin vain äidille
-isä pettää äitiä ja muutenkin käyttäytyy kuin perhettä ei enää olisi olemassa.
Ettei perhettä ollutkaan. Minä luulin koko ajan että oli ja toimin sen mukaan kaikessa.
En tiedä mitä salientimpaa tarkoittaa, joten en osaa vastata kysymykseesi.
On mahdollista, että aloittajan mieskin ajattelee samalla tavalla perheestä?
Miten se meneekään. kaikki yhteistä, ja yhteiset tavoitteet..
Mistä näitä miehiä sikiää..? Ja nyt yrität kasvattaa omat lapsesi (pojat?) samanlaisiksi.
Tosta nyt ei kyllä seuraa mitään hyvää jos tuon miehen kanssa alat perhettä perustamaan. Toivottavasti sulla on aikaa etsiä parempi mies. Kyllä niitä oikeasti on olemassa, ja 30-40v miehiä alkaa olla jo toisella kierroksella (ja osa niistä on tosi hyviä - myös sellaisia, joiden vaimo ei ole halunnut lapsia).
Eipä niitä valioyksilöitä ole kohdalle sattunut. Eipä sillä, että itsekään sellainen olisin.
Mun mielestä katastrofi on paljon suurempi siinä vaiheessa kun teillä on jo lapsia tai olet viimeisilläsi raskaana.
pettää? Mietin vain, että osaako miehesi olla uskollinen? Jos pelkää avioeroa sen tähden, ettei osaa olla uskollinen ja ajattelee sinun jättävän hänet (itse ainakin jättäisin) uskottomuustilanteessa?
...niin sittenpä pettää. Eipä ole enää mitään uutta siinä. Varmaan se sitten harmittaa, mutta ei ole enää sellainen henkinen katastrofi kuin ekalla kerralla. Ja sitten voi olla varma, ettei minuakaan enää innosta olla uskollinen. Voi sitten miettiä, onoo ne lapsen hänen vai kenen, jos niitä saadaan. Jos pettää useasti, niin sitten varmaan tulee ero. Mutta luulenpa, että se ero tulee sitten miehen taholta, kun on löytänyt uuden ja paremman.
Ei ole kiva kun mies lähtee ja jäät yksin pienten lasten kanssa. Mieti asiaa myös lasten kannalta. Onko muuten varmaa että mies edes haluaa lapsia?
Mun mielestä katastrofi on paljon suurempi siinä vaiheessa kun teillä on jo lapsia tai olet viimeisilläsi raskaana.
Aika kakkamainen tilanne se taatusti olisi. Ehkä sitten olen tekemässä väärän ratkaisun...
Ei ole kiva kun mies lähtee ja jäät yksin pienten lasten kanssa. Mieti asiaa myös lasten kannalta. Onko muuten varmaa että mies edes haluaa lapsia?
Olen miehelle sanonut, että haluan niitä lapsia sitten nyt. Jos hän ei niitä halua, avioliittoa turha solmia. No, onhan hän tietysti senkin voinut valehdella.
pettää?
Mietin vain, että osaako miehesi olla uskollinen? Jos pelkää avioeroa sen tähden, ettei osaa olla uskollinen ja ajattelee sinun jättävän hänet (itse ainakin jättäisin) uskottomuustilanteessa?