Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
[i
Mistä näitä miehiä sikiää..? Ja nyt yrität kasvattaa omat lapsesi (pojat?) samanlaisiksi.
[/quote]
naisten vastauksia luen niin en kyllä oikeasti voi muuta kuin kysyä, että mistä näitä naisia oikein sikiää. Tässähän ei mistään muusta keskustella kuin rahasta ja siitä miten voi varmistaa sen ettei omia rahoja vaan mene toiselle yhtään.
Ja muistakaa, että mies tässä tienaa enemmän, mutta avioliiton aikaisia tienaamisia ei olla laittamassa ehdon alle. Ainoastaan se mitä on jo. Nainen on yrittäjä eikä mahdollisesti tule koskaan tienaamaan lähellekkään samaa mitä mies tienaa.
Ymmärrän näitä luettuani appivanhempianikin paljon paremmin. Ne on just samanlaisia. Kaikki pyörii mun omaisuuden ja sun omaisuuden ympärillä. Vaikka ei sitä omaisuutta niin paljoa ole niin silti sekin on tarkkaan sun ja mun. Eikä niillä kyllä ole minkäänlaista avioliittoa minun mielestäni. Ne vaan on yhdessä jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haluat avioliitolta itse? Noista lähtökohdista avioliittosi tulee olemaan pelkkää kärsimystä. Taidat olla masokisti.
Kai mä silloin, kun häitä ajattelin suunnitella, ajattelin, että ne varmaan muuttaa sitten kaiken.
Mitä lähemmäksi hääpäivä tulee, olen alkanut tajuta, että mahtaako se naimisiin meno mitään muuttaakaan. Oikeasti, en edes ihan usko, että siitä avioliitosta mitään tulee, ennenkuin se päivä on ohi.
Ehkä mä sitten olen vaan taas tekemässä väärää ratkaisua. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä?
Ehkä mä olen vaan kaikin puolin jotenkin eksyksissä.
Ei ole kiva kun mies lähtee ja jäät yksin pienten lasten kanssa. Mieti asiaa myös lasten kannalta. Onko muuten varmaa että mies edes haluaa lapsia?
Olen miehelle sanonut, että haluan niitä lapsia sitten nyt. Jos hän ei niitä halua, avioliittoa turha solmia. No, onhan hän tietysti senkin voinut valehdella.
Oletko nyt ihan varma, että haluat juuri hänen kanssaan naimisiin?
Jos tulisi vastaan joku parempi, niin ottaisin sitten sen. Mutta kyllä minä tästäkin tykkään.
Kuka sanoo, että jonkun muun kanssa se elämä on parempaa? Tai voihan se ollakin - mutta toisaalta en usko elokuvien satusuhteisiin, jossa kaikki on niin ihanaa!
ok, et ole tosissasi, mutta tuohon lasten suhtautumiseen. Kumpikohan on lapsille salientimpaa:
-äidin vanhemmat testamenttasivat mökkitontin vain äidille
-isä pettää äitiä ja muutenkin käyttäytyy kuin perhettä ei enää olisi olemassa.
Ettei perhettä ollutkaan. Minä luulin koko ajan että oli ja toimin sen mukaan kaikessa.
En tiedä mitä salientimpaa tarkoittaa, joten en osaa vastata kysymykseesi.
On mahdollista, että aloittajan mieskin ajattelee samalla tavalla perheestä?
Miten se meneekään. kaikki yhteistä, ja yhteiset tavoitteet..
kun silloisen poikaystäväni vanhemmat kertoivat että heillä on testamentti joka sulkee lasten puolisot pois sekä poikaystäväni halusi avioehdon, vaikkei hänellä mitään suurta omaisuutta ollutkaan, kun naimisiinmenoa suunnittelimme.
[i
Mistä näitä miehiä sikiää..? Ja nyt yrität kasvattaa omat lapsesi (pojat?) samanlaisiksi.
naisten vastauksia luen niin en kyllä oikeasti voi muuta kuin kysyä, että mistä näitä naisia oikein sikiää. Tässähän ei mistään muusta keskustella kuin rahasta ja siitä miten voi varmistaa sen ettei omia rahoja vaan mene toiselle yhtään.
Ja muistakaa, että mies tässä tienaa enemmän, mutta avioliiton aikaisia tienaamisia ei olla laittamassa ehdon alle. Ainoastaan se mitä on jo. Nainen on yrittäjä eikä mahdollisesti tule koskaan tienaamaan lähellekkään samaa mitä mies tienaa.
Ymmärrän näitä luettuani appivanhempianikin paljon paremmin. Ne on just samanlaisia. Kaikki pyörii mun omaisuuden ja sun omaisuuden ympärillä. Vaikka ei sitä omaisuutta niin paljoa ole niin silti sekin on tarkkaan sun ja mun. Eikä niillä kyllä ole minkäänlaista avioliittoa minun mielestäni. Ne vaan on yhdessä jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisten vastauksia luen niin en kyllä oikeasti voi muuta kuin kysyä, että mistä näitä naisia oikein sikiää. Tässähän ei mistään muusta keskustella kuin rahasta ja siitä miten voi varmistaa sen ettei omia rahoja vaan mene toiselle yhtään.
Naisille on lopultakin mennyt jakoon, että raha ja rakkaus eivät kuulu yhteen ja että avioliittoa solmittaessa pitää pohtia myös miten omaisuus jaetaan eron sattuessa, oli se sitten avioero tai kuolema.
[i
Mistä näitä miehiä sikiää..? Ja nyt yrität kasvattaa omat lapsesi (pojat?) samanlaisiksi.
naisten vastauksia luen niin en kyllä oikeasti voi muuta kuin kysyä, että mistä näitä naisia oikein sikiää. Tässähän ei mistään muusta keskustella kuin rahasta ja siitä miten voi varmistaa sen ettei omia rahoja vaan mene toiselle yhtään.
Ja muistakaa, että mies tässä tienaa enemmän, mutta avioliiton aikaisia tienaamisia ei olla laittamassa ehdon alle. Ainoastaan se mitä on jo. Nainen on yrittäjä eikä mahdollisesti tule koskaan tienaamaan lähellekkään samaa mitä mies tienaa.
Ymmärrän näitä luettuani appivanhempianikin paljon paremmin. Ne on just samanlaisia. Kaikki pyörii mun omaisuuden ja sun omaisuuden ympärillä. Vaikka ei sitä omaisuutta niin paljoa ole niin silti sekin on tarkkaan sun ja mun. Eikä niillä kyllä ole minkäänlaista avioliittoa minun mielestäni. Ne vaan on yhdessä jostain syystä.
Sitten vaan väännetään entistä enemmän kättä siitä, että mitäs sä nyt maksoit ja mitä mä maksan tai en ainakaan maksa.
Omilla vanhemmillani kaikki on yhteistä. Ovat kuin paita ja peppu. Miehen vanhemmilla ei ole mitään, mikä voisi olla yhteistä tai jomman kumman ja ovat eronneetkin jo iät ajat sitten.
Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi. Mutta en vaan enää pysty luottamaan kehenkään tuon pettämisen jälkeen. Ja kahta kauheampi se pettymys olisi, jos mies sitten ottaisikin eron ja avioehtoa ei olisi. Siihen hajoaisin paitsi minä, myös varmasti muu perheeni. Sitten ei tarvitsisi enää miettiä, voiko vitutukseen kuolla.
Ja jos joku tässä suhteessa on pitänyt omista rahoistaan kiinni, se on mies. Ei halunnut aiemminkaan yhdessä ollessamme sijoittaa rahaa yhteiseen asuntoon, kun sitten menee rahat lainanmaksuun, ei voi ostaa mitään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä miehiä sikiää..? Ja nyt yrität kasvattaa omat lapsesi (pojat?) samanlaisiksi.naisten vastauksia luen niin en kyllä oikeasti voi muuta kuin kysyä, että mistä näitä naisia oikein sikiää. Tässähän ei mistään muusta keskustella kuin rahasta ja siitä miten voi varmistaa sen ettei omia rahoja vaan mene toiselle yhtään.
Ja muistakaa, että mies tässä tienaa enemmän, mutta avioliiton aikaisia tienaamisia ei olla laittamassa ehdon alle. Ainoastaan se mitä on jo. Nainen on yrittäjä eikä mahdollisesti tule koskaan tienaamaan lähellekkään samaa mitä mies tienaa.
Ymmärrän näitä luettuani appivanhempianikin paljon paremmin. Ne on just samanlaisia. Kaikki pyörii mun omaisuuden ja sun omaisuuden ympärillä. Vaikka ei sitä omaisuutta niin paljoa ole niin silti sekin on tarkkaan sun ja mun. Eikä niillä kyllä ole minkäänlaista avioliittoa minun mielestäni. Ne vaan on yhdessä jostain syystä.
Sitten vaan väännetään entistä enemmän kättä siitä, että mitäs sä nyt maksoit ja mitä mä maksan tai en ainakaan maksa.
Omilla vanhemmillani kaikki on yhteistä. Ovat kuin paita ja peppu. Miehen vanhemmilla ei ole mitään, mikä voisi olla yhteistä tai jomman kumman ja ovat eronneetkin jo iät ajat sitten.
Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi. Mutta en vaan enää pysty luottamaan kehenkään tuon pettämisen jälkeen. Ja kahta kauheampi se pettymys olisi, jos mies sitten ottaisikin eron ja avioehtoa ei olisi. Siihen hajoaisin paitsi minä, myös varmasti muu perheeni. Sitten ei tarvitsisi enää miettiä, voiko vitutukseen kuolla.
Ja jos joku tässä suhteessa on pitänyt omista rahoistaan kiinni, se on mies. Ei halunnut aiemminkaan yhdessä ollessamme sijoittaa rahaa yhteiseen asuntoon, kun sitten menee rahat lainanmaksuun, ei voi ostaa mitään kivaa.
täällä kukaan enää ihmettelee sun halua avioehtoon, ei kai sitä varsinaisesti edes ole ihmetelty, kukin tavallaan. Se taas jokseenkin ihmetyttää että sä väenvängällä haluat naimisiin. Asuisitte nyt edes ensin yhdessä! Avioliitto ei teidän suhdetta paranna.
7
Ei ole kiva kun mies lähtee ja jäät yksin pienten lasten kanssa. Mieti asiaa myös lasten kannalta. Onko muuten varmaa että mies edes haluaa lapsia?
Olen miehelle sanonut, että haluan niitä lapsia sitten nyt. Jos hän ei niitä halua, avioliittoa turha solmia. No, onhan hän tietysti senkin voinut valehdella.
Oletko nyt ihan varma, että haluat juuri hänen kanssaan naimisiin?
Jos tulisi vastaan joku parempi, niin ottaisin sitten sen. Mutta kyllä minä tästäkin tykkään.
Kuka sanoo, että jonkun muun kanssa se elämä on parempaa? Tai voihan se ollakin - mutta toisaalta en usko elokuvien satusuhteisiin, jossa kaikki on niin ihanaa!
Etkö osaisi elää yksin? Mikään ei ole niin tärkeää, että tuollaista miestä pitäisi katsella, saati sitten tulevaisuutta suunnitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi. Mutta en vaan enää pysty luottamaan kehenkään tuon pettämisen jälkeen.
oli vain kertoa miltä ehdotuksesi voi tuntua miehestä.
Minä en enää tuon meillä tapahtuneen jälkeen ole pystynyt luottamaan vaimooni. Surullista.
Etkö osaisi elää yksin? Mikään ei ole niin tärkeää, että tuollaista miestä pitäisi katsella, saati sitten tulevaisuutta suunnitella...
Olenhan minä elänyt yksin. Pari vuotta sen jälkeen, kun miehen pettäminen tuli ilmi. Kuvittelin, että vuoden kuluessa viimeistään löytyisi joku uusi, mukava mies. Saahan sitä kuvitella...
Ja kun tuttavapiiriä katsoo, kortillapa ovat ne mukavat, avioliittoon haluavat miehet. Tunnen lähes kymmenen vastaavassa tilanteessa olevaa ikäistäni naista. On koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia, ystäviä, oma koti, jne. Mutta miestä ei rinnalle löydy, ainakaan pysyvästi tai ainakaan kunnollista. Ja kaikki nämä naiset haluaisivat lapsia.
Oikeasti, en jaksa olla osa sitäkään joukkoa. On helppo sanoa, jos itse on tilanteessa, jossa elää parisuhteessa tai on ainakin lapsi/lapset tehty, että odota ja elä tyytyväisenä yksin. Olen kyllästynyt odottamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä kukaan enää ihmettelee sun halua avioehtoon, ei kai sitä varsinaisesti edes ole ihmetelty, kukin tavallaan. Se taas jokseenkin ihmetyttää että sä väenvängällä haluat naimisiin. Asuisitte nyt edes ensin yhdessä! Avioliitto ei teidän suhdetta paranna.7
Ennen pettämistä. Monta vuotta. Kun erosimme, en halunnut itse enää asua vuokralla. Mies jatkoi samaa peliään.
Joo, ehkei se avioliitto muuta mitään. Mutta mitäs sitä sitten tekisi?
Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi. Mutta en vaan enää pysty luottamaan kehenkään tuon pettämisen jälkeen.oli vain kertoa miltä ehdotuksesi voi tuntua miehestä.
Minä en enää tuon meillä tapahtuneen jälkeen ole pystynyt luottamaan vaimooni. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sinunkin näkökantasi. Mutta en vaan enää pysty luottamaan kehenkään tuon pettämisen jälkeen.oli vain kertoa miltä ehdotuksesi voi tuntua miehestä.
Minä en enää tuon meillä tapahtuneen jälkeen ole pystynyt luottamaan vaimooni. Surullista.
Niin tai näin, ihmisiin ei voi luottaa.
täällä kukaan enää ihmettelee sun halua avioehtoon, ei kai sitä varsinaisesti edes ole ihmetelty, kukin tavallaan. Se taas jokseenkin ihmetyttää että sä väenvängällä haluat naimisiin. Asuisitte nyt edes ensin yhdessä! Avioliitto ei teidän suhdetta paranna.7
Ennen pettämistä. Monta vuotta. Kun erosimme, en halunnut itse enää asua vuokralla. Mies jatkoi samaa peliään.
Joo, ehkei se avioliitto muuta mitään. Mutta mitäs sitä sitten tekisi?
vaikka niitä lapsia? Jos siis nimenomaan tämän miehen kanssa niitä haluat. Perheenhän sä ilmeisesti haluat?
Etkö osaisi elää yksin? Mikään ei ole niin tärkeää, että tuollaista miestä pitäisi katsella, saati sitten tulevaisuutta suunnitella...
Olenhan minä elänyt yksin. Pari vuotta sen jälkeen, kun miehen pettäminen tuli ilmi. Kuvittelin, että vuoden kuluessa viimeistään löytyisi joku uusi, mukava mies. Saahan sitä kuvitella...
Ja kun tuttavapiiriä katsoo, kortillapa ovat ne mukavat, avioliittoon haluavat miehet. Tunnen lähes kymmenen vastaavassa tilanteessa olevaa ikäistäni naista. On koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia, ystäviä, oma koti, jne. Mutta miestä ei rinnalle löydy, ainakaan pysyvästi tai ainakaan kunnollista. Ja kaikki nämä naiset haluaisivat lapsia.
Oikeasti, en jaksa olla osa sitäkään joukkoa. On helppo sanoa, jos itse on tilanteessa, jossa elää parisuhteessa tai on ainakin lapsi/lapset tehty, että odota ja elä tyytyväisenä yksin. Olen kyllästynyt odottamaan!
Miksi et järjestä elämääsi niin, että sinulla on hyvä olla? Tekisit asioita, joista nautit ja viettäisit aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa sinulla on hyvä olla. Älä elä sitku -elämää, vaan nytku -elämää.
Minun on helppo sanoa, sillä teen juuri niin. Erosin huonosta avioliitosta ja nautin nyt elämästäni. Lapsia ei ole, eikä enää tulekaan. Onneksi läheisillä ihmisillä on lapsia, joille minulla on paljon aikaa.
täällä kukaan enää ihmettelee sun halua avioehtoon, ei kai sitä varsinaisesti edes ole ihmetelty, kukin tavallaan. Se taas jokseenkin ihmetyttää että sä väenvängällä haluat naimisiin. Asuisitte nyt edes ensin yhdessä! Avioliitto ei teidän suhdetta paranna.7
Ennen pettämistä. Monta vuotta. Kun erosimme, en halunnut itse enää asua vuokralla. Mies jatkoi samaa peliään.
Joo, ehkei se avioliitto muuta mitään. Mutta mitäs sitä sitten tekisi?
Nyt sinulla on mahdollisuus saada muutamaksi vuodeksi jonkinlainen avioliitto ja mahdollisesti lapsi(a). Riittääkö se sinulle?
Entä jos tekisit lapset yksin? Haluatko ko miehen lapsesi isäksi?
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Menetät vaimosi ja perheesi. Lastesi kunnioituksen ja todennäköisesti myös lapsenlastesi kunnioituksen. Kiukuttelet maapläntistä, joka ei koskaan ollut sinun. Kukaan ei voi arvostaa eikä todennäköisesti myöskään aikuisena enää rakastaa sellaista isää, joka perustelee perheensä rikkomista ja äidin huonoa kohtelua, sillä ettei saanut johonkin hikiseen tonttiin osuutta.
Vaimo olis voinut sanoa, että meillä on rahat yhteisiä. Se oli vaimon päätös olla sanomatta. Minulle se tarkoitti sitä, että vaimon mielestä ei olla perhe vaan jotain ihan muuta. Enkä sellaista jotain ihan muuta tarvitse elämääni.
Suoraviivaista ehkä, mutta niin ajattelen. Tontti on edelleen vaimon vanhemmilla.
Lasten arvostus tulee ihan jostain muualta kuin tällaisista asioista. Kyllä ne ymmärtää, ettei miestä voi kohdella miten vain ja kuvitella että se alistuu siihen.
Ja voin sanoa, ettei minun toimissani eikä käytöksessäni eikä työmoraalissani ollut ennen vaimon vanhempien ehdotusta varmaan kenenkään mielestä moittimista. Eikä ole edelleenkään. En juo ja olen aina ollut ahkera. Perhe ei enää vaan olla mielestäni. Sen toi sai aikaan.
Ja tämä liittyy alkuperäiseen keskusteluun juuri siksi, että hyvinkin moni mies ajattelee näin asioista. Nainen toisella tavalla ehkä.
Siitä loukkaantuminen.
On tainnut tulla notkuttua vähän liikaa MAMien foorumeilla, kun tuollaisetkin asiat saat väännettyä vaimon syyksi. Sinä olet vastuussa omasta toiminnastasi, ja omasta panoksesta avioliittoon. Se, ettet pysty pitämään heppiäsi housuissa, ei ole kuin sinun valinta.
Olet juuri tyypillinen suomalainen mies, jolle vaimo on olemassa ainoastaan omien halujen tyydyttäjänä. Oletkos koskaan ajatellut, että me naisetkin olemme ihmisiä.
AP: tee ihmeessä avioehto, tämä esimerkki osoittaa sen ettei miehiin ole mitään luottamista.
täällä kukaan enää ihmettelee sun halua avioehtoon, ei kai sitä varsinaisesti edes ole ihmetelty, kukin tavallaan. Se taas jokseenkin ihmetyttää että sä väenvängällä haluat naimisiin. Asuisitte nyt edes ensin yhdessä! Avioliitto ei teidän suhdetta paranna.7
Ennen pettämistä. Monta vuotta. Kun erosimme, en halunnut itse enää asua vuokralla. Mies jatkoi samaa peliään.
Joo, ehkei se avioliitto muuta mitään. Mutta mitäs sitä sitten tekisi?
vaikka niitä lapsia? Jos siis nimenomaan tämän miehen kanssa niitä haluat. Perheenhän sä ilmeisesti haluat?
Olisi sekin sitten. Äiti ja isä asuu eri osotteissa ja sitten seilataan kahden kodin väliä.
Mä en halua olla yksinhuoltaja. Ja mies ei taatusti suostu tekemään lapsia ilman, että ollaan naimisissa.
Oletko nyt ihan varma, että haluat juuri hänen kanssaan naimisiin?