Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
tuotahan ei ottaa edes tosissaan...
Onko Sinulla sisaruksia? Jos on, niin saattaisin sanoa, että mökkihän on jo testamentattu muille kuin Sinulle.
Ja neutraalistihan voit myös sanoa, että eihän kenenkään ole pakko tulla sinne, minne ei halua.
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
Mies voi puolestani joko ostaa asunnostani puolet (voittoa en tavoittele, riittäisi, kun maksaisi puolet siitä hinnasta, jonka itse joskus maksoin, vaikka arvo noussut) tai sitten ei tarvitse ostaa - jolloin asunto rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mutta asua hän siinä saisi silti.
Eniten mies kerran asiasta puhuttuamme kiukutteli siitä, että sitten ei suostuisi enää lähtemään kanssani mökille, koska se ei tulisi koskaan olemaan hänen. No, mökki ei ole ainakaan vielä minunkaan vaan vanhempieni. Joten en ymmärrä, miten avioehto tällä hetkellä mitenkään liittyisi tuohon mökkiin, josta en omista edes nurkkapieltä.
mä kyllä ymmärrän miestä. Mökki on monille yhtä rakas kuin koti ja monet panostavat siihen todella paljon. Miehen ainoa vaihtoehto olis ostaa oma mökki, olisko sit kivaa kun kumpikin käy omalla mökillään?
Minusta olisi hienoa, jos mies ostaisi oman mökin ja laittaisi rahansa siihen, eikä johonkin turhaan. Sittenhän voisimme olla puolet lomasta hänen mökillään, toisen puolen minun vanhempieni mökillä. Ja jos tulisi ero, en todellakaan olisi kinuamassa itselleni miehen mökkiä. Olisin ihan tyytyväinen siihen omanpuolen sukuni mökkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Menetät vaimosi ja perheesi. Lastesi kunnioituksen ja todennäköisesti myös lapsenlastesi kunnioituksen. Kiukuttelet maapläntistä, joka ei koskaan ollut sinun. Kukaan ei voi arvostaa eikä todennäköisesti myöskään aikuisena enää rakastaa sellaista isää, joka perustelee perheensä rikkomista ja äidin huonoa kohtelua, sillä ettei saanut johonkin hikiseen tonttiin osuutta.
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
No ok. Mä uskon, että kun hääjärjestelyt on käynnissä niin kun laitat valmiin avioehdon miehen nenän alle niin kyllä hän sen allekirjoittaa.
Onko vain harmistunut vaiko aikooko ylipäätänsä allekirjoittaa? Oletteko lähettäneet jo hääkutsut? Voithan sanoa, että kutsut lähtee vasa sitten, kun on allekirjoitus paperissa.
No ok. Mä uskon, että kun hääjärjestelyt on käynnissä niin kun laitat valmiin avioehdon miehen nenän alle niin kyllä hän sen allekirjoittaa.
Jos ei allekirjoita, niin sitten ai auta kuin peruuttaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on saanut mökkitontin, kerrostaloasunnon, auton, rahaa, osakkeita noin 5 eri kertana perinnöksi/lahjoituksena. Jokaisella kerralla on minut suljettu luonnollisesti tuon omaisuuden ulkopuolelle.
Kiirettähän tulisi, kun pitäisi 5 rakastajaa pyörittää!
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
mut siis sullahan on parisuhde. Kun et edes usko avioliiton kestävän, minkä takia menisit väkisin naimisiin? Ihan yhtä hyvä teidän suhde on noinkin.
7
En jaksa enää kahden osoitteen elämää. Haluan pysyvyyttä ja perheen. Lapsia en avioliiton ulkopuolella halua hankkia.
takia sä et halua hankkia lapsia ilman avioliittoa kun teidän parisuhteen mahdollisuudet pysyvät tasan samoina joka tapauksessa? Tää naimisiin meno selkeästi vaan rasittaa teidän suhdetta liikaa. Tämmösiä asioita ei kannata yrittää väkisin. Kyllä yhdessä voi ja kannattaakin asua ennen aviota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän ihan selvästi havittelee sun omaisuutta kun itsellään ei mitään ole. Sulla on siis velaton asunto tulevien perintöjen lisäksi? Ei ihme ettei miestä huvita avioehto.
Mutta käytännössä yövymme kumpikin toinen toisemme luona. Mies maksaa oman asuntonsa vuokran. Minä hoidan itse yhtiövastikkeeni. Ruoan ja muut päivittäistavarat ostan useimmiten minä. En ole tehnyt miehelle mitään tiliselvitystä, kuten ei hänkään minulle. Mutta näkeehän mies sen, että vanhemmillani jotain omaisuutta on.
Ei ainakaan ole sanonut suoraan, ettei allekirjoita. Mutta enhän tiedä, mitä sitten keksii, kun ollaan siinä tilanteessa. Tosin, on vuosi ja puoli vuotta sitten suoraan sanonut, että avioehto voidaan tehdä ja hän sen allekirjoittaa. Eli valehtelijaksi paljastuu kaikin puolin, jos alkaa perua puheitaan.
Kai se nyt soittelee omalle asianajajalleen, että mitäs tehdään. Sekin sopisi minulle, että molemmilla olisi allekirjoitustilaisuudessa läsnä oma lakiasiantuntija. Eipähän tule jälkikäteen pärpätystä, ettei ymmärtänyt, mitä allekirjoitti.
Ja parempi, että ne asianajajat keskenään sitten keskustelee sen asian läpi kuin se, että me väitellään siitä yksin.
Kutsut lähetetään nyt varmaan ennen kuin paperi on valmis. Ei minua hävetä omille sukulaisille sanoa, että häistä ei tullut mitään, kun mies ei suostunut avioehtoon. Ja ystäväni jo tietävätkin, että näin siinä tapauksessa tulee käymään - sitten on vaan jotkut muut isot bileet.
Haluan siis olla tässä asiassa mahdollisimman avoin ja rehellinen miehelle. Mitään en ole häneltä vastikkeettomasti missään tilanteessa viemässä - enkä toisaalta halua sitäkään, että kukaan pääsee tästä liitosta sen mahdollisesti purkautuessa jotain hyötymään. Sehän ei ole avioliiton tarkoitus, vaan kumppanuus ja perhe. Jos mies pysyy liitossa ja pysyy uskollisena, hänellä on taloudellisesti(kin) suhteessa nähdäkseni enemmän voitettavaa kuin hävittävää.
Onko vain harmistunut vaiko aikooko ylipäätänsä allekirjoittaa? Oletteko lähettäneet jo hääkutsut? Voithan sanoa, että kutsut lähtee vasa sitten, kun on allekirjoitus paperissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä olisi noin 4 rakastajatarta ja minulla 6 rakastajaa.
Mieheni on saanut mökkitontin, kerrostaloasunnon, auton, rahaa, osakkeita noin 5 eri kertana perinnöksi/lahjoituksena. Jokaisella kerralla on minut suljettu luonnollisesti tuon omaisuuden ulkopuolelle.
Kiirettähän tulisi, kun pitäisi 5 rakastajaa pyörittää!
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
mut siis sullahan on parisuhde. Kun et edes usko avioliiton kestävän, minkä takia menisit väkisin naimisiin? Ihan yhtä hyvä teidän suhde on noinkin.
7
En jaksa enää kahden osoitteen elämää. Haluan pysyvyyttä ja perheen. Lapsia en avioliiton ulkopuolella halua hankkia.
takia sä et halua hankkia lapsia ilman avioliittoa kun teidän parisuhteen mahdollisuudet pysyvät tasan samoina joka tapauksessa? Tää naimisiin meno selkeästi vaan rasittaa teidän suhdetta liikaa. Tämmösiä asioita ei kannata yrittää väkisin. Kyllä yhdessä voi ja kannattaakin asua ennen aviota.
Mun mielestä se nyt vaan kuuluu asiaan. Ja avioliitto oli vuosi sitten miehen ehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnioittaa appivanhempiesi päätöstä. Sinultahan ei tontti ollut mitenkään pois. Olisit voinut ehdottaa vaimolle, että teette aviodehdon perittyjen ja lahjoitettujen omaisuuksien osalta. sen sopimuksenhan voi tehdä myös asioliitossa.
Sinänsä, koska määrittelet oman käytöksesi vain sen perusteella, että mitä päätöksiä muut tekevät, niin appivanhempasi olivat aivan oikeassa. Tuollainen isä ei kelpää minkäänlaiseksi roolimalliksi yms. lapsilleen. eli koska ajattelumaailmasi on tuo, niin et ollut uskollinen edes ennen tuota episodia. Uskollisuus lähtee ajattelusta.
Pahiten olet pettänyt lapsesi. Näytät heille, että jos he eivät saa haluamaansa tikkaria, niin sitten voivat tehdä ryöstöretken kauppaan ja murhata kassahenkilön.
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
tässä se ensimmäinen pettäjä ollut vaimo. Ongelmahan oli ilmeisesti siinä että vaimon mielestä miehen suvun omaisuus on yhteistä ja vaimon suvun omaisuus on yksin vaimon.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
Menetät vaimosi ja perheesi. Lastesi kunnioituksen ja todennäköisesti myös lapsenlastesi kunnioituksen. Kiukuttelet maapläntistä, joka ei koskaan ollut sinun. Kukaan ei voi arvostaa eikä todennäköisesti myöskään aikuisena enää rakastaa sellaista isää, joka perustelee perheensä rikkomista ja äidin huonoa kohtelua, sillä ettei saanut johonkin hikiseen tonttiin osuutta.
Vaimo olis voinut sanoa, että meillä on rahat yhteisiä. Se oli vaimon päätös olla sanomatta. Minulle se tarkoitti sitä, että vaimon mielestä ei olla perhe vaan jotain ihan muuta. Enkä sellaista jotain ihan muuta tarvitse elämääni.
Suoraviivaista ehkä, mutta niin ajattelen. Tontti on edelleen vaimon vanhemmilla.
Lasten arvostus tulee ihan jostain muualta kuin tällaisista asioista. Kyllä ne ymmärtää, ettei miestä voi kohdella miten vain ja kuvitella että se alistuu siihen.
Ja voin sanoa, ettei minun toimissani eikä käytöksessäni eikä työmoraalissani ollut ennen vaimon vanhempien ehdotusta varmaan kenenkään mielestä moittimista. Eikä ole edelleenkään. En juo ja olen aina ollut ahkera. Perhe ei enää vaan olla mielestäni. Sen toi sai aikaan.
Ja tämä liittyy alkuperäiseen keskusteluun juuri siksi, että hyvinkin moni mies ajattelee näin asioista. Nainen toisella tavalla ehkä.
Siitä loukkaantuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olette tunteneet ja miksi ette asu nyt yhdessä? Mihin muutatte avioliiton solmimisen jälkeen? Puhukaa ja sopikaa ennen avioliittoa kaikki raha-asiat.
vanhempiensa ehdoille. Mies taas olisi voinut ottaa hyvässä hengessä esiin, että tehdään avioehto myös hänen perimilleen rahoille (voihan niitä sinä aikana käyttää perheen hyväksi).
Omaisuuden pitämisestä itsellään ei myöskään tule kumppanille mitään sivuoireita. Seksistä vieraan kanssa voi tulla tauteja, jotka pahimmillaan aiheuttavat lapsettomuutta yms.
T: Miehellä 3 rakastajatarta, itsellä vain 2
kunnioittaa appivanhempiesi päätöstä. Sinultahan ei tontti ollut mitenkään pois. Olisit voinut ehdottaa vaimolle, että teette aviodehdon perittyjen ja lahjoitettujen omaisuuksien osalta. sen sopimuksenhan voi tehdä myös asioliitossa.
Sinänsä, koska määrittelet oman käytöksesi vain sen perusteella, että mitä päätöksiä muut tekevät, niin appivanhempasi olivat aivan oikeassa. Tuollainen isä ei kelpää minkäänlaiseksi roolimalliksi yms. lapsilleen. eli koska ajattelumaailmasi on tuo, niin et ollut uskollinen edes ennen tuota episodia. Uskollisuus lähtee ajattelusta.
Pahiten olet pettänyt lapsesi. Näytät heille, että jos he eivät saa haluamaansa tikkaria, niin sitten voivat tehdä ryöstöretken kauppaan ja murhata kassahenkilön.
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
tässä se ensimmäinen pettäjä ollut vaimo. Ongelmahan oli ilmeisesti siinä että vaimon mielestä miehen suvun omaisuus on yhteistä ja vaimon suvun omaisuus on yksin vaimon.
vanhempiensa ehdoille. Mies taas olisi voinut ottaa hyvässä hengessä esiin, että tehdään avioehto myös hänen perimilleen rahoille (voihan niitä sinä aikana käyttää perheen hyväksi).
Omaisuuden pitämisestä itsellään ei myöskään tule kumppanille mitään sivuoireita. Seksistä vieraan kanssa voi tulla tauteja, jotka pahimmillaan aiheuttavat lapsettomuutta yms.
T: Miehellä 3 rakastajatarta, itsellä vain 2
kunnioittaa appivanhempiesi päätöstä. Sinultahan ei tontti ollut mitenkään pois. Olisit voinut ehdottaa vaimolle, että teette aviodehdon perittyjen ja lahjoitettujen omaisuuksien osalta. sen sopimuksenhan voi tehdä myös asioliitossa.
Sinänsä, koska määrittelet oman käytöksesi vain sen perusteella, että mitä päätöksiä muut tekevät, niin appivanhempasi olivat aivan oikeassa. Tuollainen isä ei kelpää minkäänlaiseksi roolimalliksi yms. lapsilleen. eli koska ajattelumaailmasi on tuo, niin et ollut uskollinen edes ennen tuota episodia. Uskollisuus lähtee ajattelusta.
Pahiten olet pettänyt lapsesi. Näytät heille, että jos he eivät saa haluamaansa tikkaria, niin sitten voivat tehdä ryöstöretken kauppaan ja murhata kassahenkilön.
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
tässä se ensimmäinen pettäjä ollut vaimo. Ongelmahan oli ilmeisesti siinä että vaimon mielestä miehen suvun omaisuus on yhteistä ja vaimon suvun omaisuus on yksin vaimon.
Menkää hyvälle lakimiehelle, joka selittää tarkasti, että minkälaisia avioehto-vaihtoehtoja on olemassa ja mitä ne käytännössä tarkoittavat.
Luultavasti kun joku ulkopuolinen ne selittää järkeen käyvästi niin löydätte jonkun hyvän kompromissin.
Esimerkiksi käy mielessä, että teillä olisi vaikka avioehto, joka rajaisin perinnön ulkopuolelle avioeron kohdatessa, mutta ei rajaisikaan sitten, jos toinen kuolee.
Muista mitä miehesi sanoi: Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt.
Ota tuo asia sanatarkasti. Älä sinä sitä asiaa selvitä miehelle vaan anna lakimiehen selvittää. Silloin asia selviää puolueettomasti ja ilman sitä, että mies kokee, että sinä pidät puoliasi häntä vastaan.
..on mielestäsi reilua?Eri asia olisi, jos se omaisuus olisi karttunut avioliiton aikana. Vaikka niin, että minä olisin ollut töissä ja mies kotona ja hoitanut lapsia. Se avioliiton aikana tienattu omaisuus voidaan jakaa puoliksi.
Mutta jos kummalla vaan on ENNEN avioliittoa hankittua omaisuutta, niin sen puolittaminen ei mielestäni ole reilua.
Ja minun puolestani voin hyvin luovuttaa äitiysloman miehelle. Minulle on ihan sama, kumpi lapsen kotona hoitaisi, kunhan lapsen ei ennen kolmatta ikävuotta tarvitse mennä ulkopuoliselle hoitoon kokopäiväisesti.
en tiedä, onko se reilua vai ei, mutta se on avioliiton alkuperäinen idea (siis yksi niistä avioliiton tarkoituksista), ja se on myös oletusarvo. Ja eikös juuri pari päivää sitten täällä ollut ketju, jossa avioliiton järkevyyttä perusteltiin juuri sillä, että erossa omaisuus jaetaan - toisin kuin avoliitossa, jossa kumpikin saisi pitää omat mökkinsä ja muut.
Ei kai avioliiton olekaan tarkoitus olla mikään "reilu" sopimus? Tuntuu vaan vähän oudolta, että ihmiset menevät naimisiin, mutta sitten kuitenkin haluavat poimia avoliitosta rusinat pullasta. Eikö sitä avioliittoa voisi hyväksyä sellaisenaan, myös huonoine puolineen?
Ja toisaalta onhan sekin vähän tunnelmaa latistavaa, että rakastuneet ihmiset tekevät asiakirjoja sitä aikaa varten, jolloin mahdollisesti menee huonosti. Ehkä mies ei tykkää siitä, että aletaan puhua "jos sinä petät ja siksi tulee ero". Onhan sellainen aika loukkaavaa.
Tilanne on siis se, että ennen kuin miehen pettäminen paljastui, kuvittelin meidän olevan menossa naimisiin. Hääpäivää ei ollut päätetty, mutta yritin miehelle ehdottaa kaikenlaisia hääjärjestelyjä. Mies oli TOSI nihkeä. Luovutin sitten. Ja pian paljastui, että sillä oli suhde toisen naisen kanssa.
Poistuin kuvioista. En pitänyt pitkään mieheen mitään yhteyttä. Lopulta, kun keskusteltiin asioista, mies alkoi kinuta minua takaisin. Mutkien kautta päädyttiin takaisin yhteen ja sitten se olikin mies, joka rupesi nurkumaan, että mennään naimisiin. Ja silloin sanoin, että ilman avioehtoa en naimisiin halua. Mies myöntyi tähän.
Siksi en ymmärrä, mitä nyt kuikuttelee. Sanoi ihan suoraan, että kuvitteli mun jo unohtaneen sellaiset puheet.
Mutta jos liitto nyt jää tuosta yhdestä paperista kiinni, niin silloin oli ihan jokin muu mielessä hänellä kuin rakkaus. Ja sittenhän on jo kaksinkertaisesti tullut todistettua, mikä hän on miehiään.
Mutta haluan antaa pettämisestä huolimatta hänelle toisen mahdollisuuden. Jos hän avioehdon allekirjoittaa, silloin uskon, että hän on muuttunut ja oikeasti haluaa minun kanssani olla ja todella sitoutuu suhteeseen, koska minua sydämestään rakastaa. Ja silloin voisin vaikka sen paperin repiäkin. Avioliiton aikanahan voi avioehtoa myös muuttaa. Mutta jos koko suhde on sitten sitä avioehdosta kiukuttelua ja kuittailua, silloin saa ehtokin pysyä voimassa.
Ihan miehen käytöksestä ja luotettavuudesta tämä nyt siis kiinni.
Mieshän ihan selvästi havittelee sun omaisuutta kun itsellään ei mitään ole. Sulla on siis velaton asunto tulevien perintöjen lisäksi? Ei ihme ettei miestä huvita avioehto.
Mutta käytännössä yövymme kumpikin toinen toisemme luona. Mies maksaa oman asuntonsa vuokran. Minä hoidan itse yhtiövastikkeeni. Ruoan ja muut päivittäistavarat ostan useimmiten minä. En ole tehnyt miehelle mitään tiliselvitystä, kuten ei hänkään minulle. Mutta näkeehän mies sen, että vanhemmillani jotain omaisuutta on.
Hän olisi voinut kyllä kieltäytyä ottamasta tonttia vastaan, mutta sehän olisi ollut teidän lapsiltanne pois.