Lue keskustelun säännöt.
Miehen nyrpeä suhtautuminen avioehtoon. miten lieventää?
28.06.2012 |
Olen suhteen alusta asti sanonut, että haluan avioehdon, jos naimisiin mennään. On siis miehelle ollut jo heti selvä asia.
No, nyt sitten olisi häät edessä. Otin avioehdon puheeksi ja sanoin, että ensi viikolla olisi tarkoitus mennä siitä keskustelemaan. Mies totesi, että vai avioehto, enpä ole asiaan perehtynyt. Ja alkoi murjottaa.
Miten saisin miehen käsittämään, että avioehdolla ei ole mitään vaikutusta avioliiton aikana? Vasta, jos avioliitto päättyy eroon, avioehto astuu voimaan. Ja minun osaltani ei näin käy, ellei mies petä.
Itse haluaisin avioehdon, joka koskee perintönä tullutta omaisuutta. Eli se, mitä yhdessä tienaamme ja rakennamme olisi tietysti yhteistä.
Kommentit (182)
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
mut siis sullahan on parisuhde. Kun et edes usko avioliiton kestävän, minkä takia menisit väkisin naimisiin? Ihan yhtä hyvä teidän suhde on noinkin.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Meillä vaimon vanhemmat ilmoitti antavansa vaimolle mökkitontin. Siis vain vaimolle. Loukkaannuin aivan tolkuttomasti.
Juuri hieman aiemmin olin saanut perintöä tosi ison summan äidiltäni (vähintään sen mökkitontin arvoisen), eikä siinä yhteydessä ollut mitään puhetta, että se olis ollut vain minulle, vaan meidän perheelle se tuli ja yhteisiä lainoja maksettiin sillä pois ja ostettiin yhteisiä asioita.
Vieläkin hiertää välejä toi mökkitontti-asia. Enpä usko, että ikinä annan anteeksi, ettei vaimo sanonut omille vanhemmilleen, että se tulee sitten molemmille.
Ja kaiken huipuksi minun olis pitänyt rakentaa se mökki sinne. Mitäköhän siitä sitten olis tullut, yhteinen mökki vaimon tontilla..
Jos on perhe, on perhe. Jos ei ole perhettä, niin miksi mennä naimisiin.
eli kummallakaan ei ole eron sattuessa osuutta toisen perittyyn tai lahjoitettuun omaisuuteen eikä sen tuottoon. Eli tehkää tekin siitä tasapuolinen!
Osa avioliiton turvaa ja koko avioliiton ideaa on omaisuuden jako. Muutenhan olisi melkein sama olla avoliitossa. Avioliiton suomiin etuihin kuuluu juuri se, että eron ja kuoleman sattuessa omaisuus jaetaan eli köyhempi osapuoli saa puolet.
Meillä vaimon vanhemmat ilmoitti antavansa vaimolle mökkitontin. Siis vain vaimolle. Loukkaannuin aivan tolkuttomasti.
Juuri hieman aiemmin olin saanut perintöä tosi ison summan äidiltäni (vähintään sen mökkitontin arvoisen), eikä siinä yhteydessä ollut mitään puhetta, että se olis ollut vain minulle, vaan meidän perheelle se tuli ja yhteisiä lainoja maksettiin sillä pois ja ostettiin yhteisiä asioita.
Vieläkin hiertää välejä toi mökkitontti-asia. Enpä usko, että ikinä annan anteeksi, ettei vaimo sanonut omille vanhemmilleen, että se tulee sitten molemmille.
Ja kaiken huipuksi minun olis pitänyt rakentaa se mökki sinne. Mitäköhän siitä sitten olis tullut, yhteinen mökki vaimon tontilla..
Jos on perhe, on perhe. Jos ei ole perhettä, niin miksi mennä naimisiin.
Siinä mielessä mökkitontti olisi siis voinut olla yhteinen. Meidän tapauksessamme miehellä tai hänen perheellään ei ole varallisuutta. Ei ole odotettavissa siltä puolelta mitään mökkitontin arvoisia perintöjä. Eikä ole tarviskaan, en minä sellaisia havittele.
Tarkoittaa siis sitä, että erossa jako ei menisi reilusti siten, että kumpikin saisi puolet siitä, mitä on suhteeseen panostanut. Vaan toinen saisi reippaasti enemmän suhteessa niihin riskeihin, joita on ottanut.
Ja avioliittohan ei ole pidemmän päälle ajateltuna kahden ihmisen vaan kahden suvun keskinäinen kauppa. Eli siinä ei riskin alla olisi vain minun omaisuuteni vaan vanhempien tienaama omaisuus. Jota eivät todellakaan ole ajatelleet siirtävänsä jollekin mahdollisesti eroavalle miehelle.
Niin, ehkä miehen pettäminen on saanut minut ajattelemaan niin, että mitään uskollisuutta parisuhteen tai perheen suhteen ei hänellä ole. En jaksa uskoa, että kenelläkään oman sukupolveni edustajalla on. Sen tämä mies minulle on opettanut, että keheenkään ei voi luottaa, ei vaikka, kuinka kuvittelisi toisen tuntevansa. Viime kädessä jokainen on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko puhuneet, että miten silloin hoitaisitte raha-asiat? eihän tuokaa reilua ole, että makselet nyt niitä ruokia yms. paljon enemmän? (Toki ymmärrän, että sitten kun ollaan perhe, niin sillä ei ole niin väliä)
Mutta käytännössä yövymme kumpikin toinen toisemme luona.
Mies maksaa oman asuntonsa vuokran. Minä hoidan itse yhtiövastikkeeni. Ruoan ja muut päivittäistavarat ostan useimmiten minä.
En ole tehnyt miehelle mitään tiliselvitystä, kuten ei hänkään minulle. Mutta näkeehän mies sen, että vanhemmillani jotain omaisuutta on.
Sanottakoon nyt, että olemme kerran lähteneet eri teille, koska mies petti. Mutta hän tuli sitten parkumaan minut takaisin.
Tuon eron aikana yritin etsiä uutta suhdetta. Eipä sitä kovin helpolla löydy. Ne miehet, joihin itse ihastuisin, eivät pidä minunlaisistani naisista. Ja ne miehet, jotka kiinnostuvat minusta, eivät puolestaan herätä minussa mitään tunteita.
Sanotaan nyt näin, että tämä mies on ainakin fyysisesti (ja toivottavasti henkisestikin) terve, käy töissä, omaa pitkälti saman aate/arvomaailman kuin minä, ei ole tosikko, ei hakkaa, ei pelkää elämää. Eroaikana tapaamani miehet taas pahimmillaan olivat kaikkea muuta.
Siihen en usko, että luotettavaa miestä löytyisi enää. Tuon pettämisen jälkeen en usko kenenkään luotettavuuteen. Enkä ikuiseen avioliittoonkaan, miehen puolelta.
Haluan kuitenkin parisuhteen ja lapsia. En jaksa enää etsiä. Mutta sitten nuo jääköön, jos avioehto ei miehelle kelpaa.
mut siis sullahan on parisuhde. Kun et edes usko avioliiton kestävän, minkä takia menisit väkisin naimisiin? Ihan yhtä hyvä teidän suhde on noinkin.
7
En jaksa enää kahden osoitteen elämää. Haluan pysyvyyttä ja perheen. Lapsia en avioliiton ulkopuolella halua hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perinnön suojaamisesta, sen voi hoitaa myös vanhempien testamentin kautta. Eli testamenttiin kohta, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja perintöomaisuuteen. Tämä on käsittääkseni mahdollista tehdä ja puolisolla ei sen jälkeen ole mitään oikeutta perintöön avioeronssa.
Vai ainoastaan perinnönjakohetkellä?
Eli jos vanhemmilla on ollut säännös testamentissaan, ettei lasten puolisoilla ole osaa perittyyn omaisuuteen, ja lapsi avioituu vasta sen jälkeen kun on jo perinyt.
eli kummallakaan ei ole eron sattuessa osuutta toisen perittyyn tai lahjoitettuun omaisuuteen eikä sen tuottoon. Eli tehkää tekin siitä tasapuolinen!
Juuri tuollaista avioehtoa olen miehelle ehdottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ohimennen, että vanhempasi ovatkin testamentanneet omaisuutensa jollekin yleishyödylliselle yhteisölle. Sanot, ettet tule vaatimaan lakiosaasi jne. jos sinulla on omaisuutta, niin sano, että olet lahjoittanut varasi pois, jotta tiedät, että rakastaako mies oikeasti sinua. Jos ukko lähtee, niin tiedät minkä perässä on.
Oletteko puhuneet, että miten silloin hoitaisitte raha-asiat? eihän tuokaa reilua ole, että makselet nyt niitä ruokia yms. paljon enemmän? (Toki ymmärrän, että sitten kun ollaan perhe, niin sillä ei ole niin väliä)
Mutta käytännössä yövymme kumpikin toinen toisemme luona.
Mies maksaa oman asuntonsa vuokran. Minä hoidan itse yhtiövastikkeeni. Ruoan ja muut päivittäistavarat ostan useimmiten minä.
En ole tehnyt miehelle mitään tiliselvitystä, kuten ei hänkään minulle. Mutta näkeehän mies sen, että vanhemmillani jotain omaisuutta on.
Ehdotin miehelle, että avioliiton solmimisen jälkeen tehtäisiin yhteinen tili, jolle palkat tulevat. Siitä päätetään, kuinka paljon kuukaudessa siirretään säästöön - tehdään siis toinen, yhteinen säästö- tai osaketili, kuinka paljon siirretään kummankin omalle tilille henkilökohtaiseen kulutukseen ja kuinka paljon tarvitaan kuukausimenoihin.
Sitten siltä yhteiseltä käyttötililtä maksetaan vastike, vesimaksu, ruoka, elokuvaliput, jne.
Kysyin mieheltä, onko tämä ok vai mitä mieltä hän on. Toinen vaihtoehto on, että omat tilit, omat rahat ja sitten lasketaan prosentteina, paljonko suhteessa kummankin palkasta otetaan yhteisiin kuluihin. Se on tosi kankeaa. Sukulaispariskunta elää noin ja mies ei ole omastam, isommasta palkastaan koskaan ostanut esim. huonekaluja tai verhoja, ei hän sellaisia tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa 3 ja 4-vuotialle lapsilleni testamenttasin kaiken omaisuuteni. Tämä aviopuolisolisäys oli mukana. Tarkoittaa kaikkia tulevia puolisoita.
perinnön suojaamisesta, sen voi hoitaa myös vanhempien testamentin kautta. Eli testamenttiin kohta, että lasten puolisot eivät ole oikeutettuja perintöomaisuuteen. Tämä on käsittääkseni mahdollista tehdä ja puolisolla ei sen jälkeen ole mitään oikeutta perintöön avioeronssa.
Vai ainoastaan perinnönjakohetkellä?
Eli jos vanhemmilla on ollut säännös testamentissaan, ettei lasten puolisoilla ole osaa perittyyn omaisuuteen, ja lapsi avioituu vasta sen jälkeen kun on jo perinyt.
Kerro ohimennen, että vanhempasi ovatkin testamentanneet omaisuutensa jollekin yleishyödylliselle yhteisölle. Sanot, ettet tule vaatimaan lakiosaasi jne. jos sinulla on omaisuutta, niin sano, että olet lahjoittanut varasi pois, jotta tiedät, että rakastaako mies oikeasti sinua. Jos ukko lähtee, niin tiedät minkä perässä on.
Eikä mulle tai vielä vähemmän mun miehelle kuulu mun vanhempien testamentit tällä hetkellä pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
Osa avioliiton turvaa ja koko avioliiton ideaa on omaisuuden jako. Muutenhan olisi melkein sama olla avoliitossa. Avioliiton suomiin etuihin kuuluu juuri se, että eron ja kuoleman sattuessa omaisuus jaetaan eli köyhempi osapuoli saa puolet.
..on mielestäsi reilua?
Eri asia olisi, jos se omaisuus olisi karttunut avioliiton aikana. Vaikka niin, että minä olisin ollut töissä ja mies kotona ja hoitanut lapsia. Se avioliiton aikana tienattu omaisuus voidaan jakaa puoliksi.
Mutta jos kummalla vaan on ENNEN avioliittoa hankittua omaisuutta, niin sen puolittaminen ei mielestäni ole reilua.
Ja minun puolestani voin hyvin luovuttaa äitiysloman miehelle. Minulle on ihan sama, kumpi lapsen kotona hoitaisi, kunhan lapsen ei ennen kolmatta ikävuotta tarvitse mennä ulkopuoliselle hoitoon kokopäiväisesti.
tuotahan ei ottaa edes tosissaan...
Onko Sinulla sisaruksia? Jos on, niin saattaisin sanoa, että mökkihän on jo testamentattu muille kuin Sinulle.
Ja neutraalistihan voit myös sanoa, että eihän kenenkään ole pakko tulla sinne, minne ei halua.
pohdi vain tulevia perintöjä. Luultavasti mies siis pääsisi nauttimaan omaisuudestasi (esim. asunnon muodossa), mistä et varmaankaan perisi aviopuolisolta vuokraa yms.
Jos todella tahdot perustaa perheen tuon miehen kanssa, niin sitten voisit hieman vinkata, että jos ei avioliittoa tule, niin eihän mies pääsisi nauttimaan omaisuudestasi ollenkaan. tietysti kaikkein parasta olisi, kun saisit tähän tehtävään jonkun muun.
Mies voi puolestani joko ostaa asunnostani puolet (voittoa en tavoittele, riittäisi, kun maksaisi puolet siitä hinnasta, jonka itse joskus maksoin, vaikka arvo noussut) tai sitten ei tarvitse ostaa - jolloin asunto rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle. Mutta asua hän siinä saisi silti.
Eniten mies kerran asiasta puhuttuamme kiukutteli siitä, että sitten ei suostuisi enää lähtemään kanssani mökille, koska se ei tulisi koskaan olemaan hänen. No, mökki ei ole ainakaan vielä minunkaan vaan vanhempieni. Joten en ymmärrä, miten avioehto tällä hetkellä mitenkään liittyisi tuohon mökkiin, josta en omista edes nurkkapieltä.
mä kyllä ymmärrän miestä. Mökki on monille yhtä rakas kuin koti ja monet panostavat siihen todella paljon. Miehen ainoa vaihtoehto olis ostaa oma mökki, olisko sit kivaa kun kumpikin käy omalla mökillään?
kunnioittaa appivanhempiesi päätöstä. Sinultahan ei tontti ollut mitenkään pois. Olisit voinut ehdottaa vaimolle, että teette aviodehdon perittyjen ja lahjoitettujen omaisuuksien osalta. sen sopimuksenhan voi tehdä myös asioliitossa.
Sinänsä, koska määrittelet oman käytöksesi vain sen perusteella, että mitä päätöksiä muut tekevät, niin appivanhempasi olivat aivan oikeassa. Tuollainen isä ei kelpää minkäänlaiseksi roolimalliksi yms. lapsilleen. eli koska ajattelumaailmasi on tuo, niin et ollut uskollinen edes ennen tuota episodia. Uskollisuus lähtee ajattelusta.
Pahiten olet pettänyt lapsesi. Näytät heille, että jos he eivät saa haluamaansa tikkaria, niin sitten voivat tehdä ryöstöretken kauppaan ja murhata kassahenkilön.
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
tein saman exälle. Ei kaikki ihmiset ole itsekkäitä paskoja, vaikka iso osa onkin.
allerkirjoittamatta. Kun ero tuli, niin ex sanoi, että ei ota senttiäkään omaisuudestani.
mennä naimisiin ihmisen kanssa johon ei sel
keästikään luota? Ei sitä omaisuutta eron sattuessa ole pakko pistää puoliks....joka ei tilaisuuden tullen ottaisi itselleen puolia toisen omaisuudesta. Joka muuta uskoo, on sinisilmäinen.
Minusta avio-oikeuden voisi poistaa laista. Se, mitä avioliiton aikana tienataan, se on hankittu yhteistyöllä ja se voidaan jakaa. Mutta ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perinnöt - niihin ei ole toisella ollut osaa eikä arpaa. En ymmärrä, miksi niistä sitten erossakaan pitäisi toisen mitään hyötyä.
Eihän avioliitolla ja eroilla ole tarkoitus kartuttaa omaa varallisuutta. Sitä vartenhan ne eivät ole - eihän?
Te ette ole tehneet avioehtoa. Toiseksi äitisi on päättänyt, että ei sulje vaimoasi pois. Hänen päätöksensä siin. Vaimon vanhempien päätös taas on tuo mökkitontti.
Että nämä jää hiertämään hyvin helposti ja pilaavat koko avioliiton.
Vaimon päätös nimittäin oli hyväksyä vanhempiensa päätös ja yrittää kaupata se minulle sellaisenaan.
Siihen loppui meidän avioliitto. Sanoin etten enää ole sitoutunut vaimoon ja otin rakastajattaren. Mennään vaimon vanhempien mukaisilla avioliittosäännöillä. Ollaan yhdessä muttei olla perhe.
Ennen tuota tapausta olin täysin uskollinen enkä olis edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa.
Halvallapa sielusi ja mielenrauhasi myyt.
No, minun mieheni uskollisuus ei ollut kiinni edes siitä. Ihan petti ilman, että tekosyynä oli mitkään tontit tai muutkaan omaisuudet siinä vaiheessa.
Ilmeisesti parisuhde on sitten vaan sitä omaisuuden tavoittelua ja siitä kiistelyä. Hiiteen rakkaus ja kumppanuus.
Mutta käytännössä yövymme kumpikin toinen toisemme luona.
Mies maksaa oman asuntonsa vuokran. Minä hoidan itse yhtiövastikkeeni. Ruoan ja muut päivittäistavarat ostan useimmiten minä.
En ole tehnyt miehelle mitään tiliselvitystä, kuten ei hänkään minulle. Mutta näkeehän mies sen, että vanhemmillani jotain omaisuutta on.