;issä tilanteesssa hakea teini kotiin leiriltä?
Teini on rippileirillä itselleen vieraassa ryhmäsä, josta ei tunne ketään, eikä pääse mukaan kun muut taas tuntevat toisensa. Hän soittelee rippileiriltä, että haluaisi kotiin, kävisi riparin joskus toiste, mahdollisesti päiväleirinä, koska siellä on yksin niin kurjaa, että viikon kestäminen on mahdotonta.
Lisäksi hän on jonkun verran flunssassa ja mahdollisesti hieman kuumeinen. En tiedä, missä määrin kuume ja flunssa ja kipu on todellista ja vaatisi hoitoa (riparilla ei ole edes kuumemittaria, jotta mitään voisi todentaa) ja missä määrin vain keino hakea sympatiaa ja toive päästä kotiin sairastamaan.
Ennen leirin alkua hän vakuutti haluavansa käydä rippikoulun. Sukulaiset on kutsuttu juhliin tämän leirin jälkeen. Jos hän jättäisi tämän kesken, juhlat pitäisi perua ja kaikille kehittää joku selitys. Luulen myös, että hänelle itselleen olisi tärkeää kokea sekin, että vaikka kaikki ei aina ole kivaa, sen voi silti hoitaa loppuun ja sen jälkeen elämä on taas mukavaa. Toisaalta kamalaa tuota on kuunnellakin - hän on kyllä monessa muussa suhteessa aika sitkeä ja se, että hän nyt valittaa ja haluaa pois, voi kertoa siitä, että joku ihan todellinen ongelma on olemassa.
Kommentit (39)
ihme leiri jos sielä ei olla porukassa. Jos on kipeä niin yhteys leirin järjestäjiin, kyllä sielä täytyy kuumemittari olla jos ei ole lähtekööt hakemaan jostain.
Viikonhan nyt vaikka seisoo päällään, itse on sinne halunnut enkä todellakan hakisi pois (paitsi jos olisi oikeasti tosi kipeä). Onko se vähän onneton tapaus kun ei osaa kaverustua?
Miten kaukana ripari on kotoa/jonkun kaverin kotoa? Minkälaiset ovat kyyditysmahdollisuudet? Minulla kävi ihan sama juttu, aluksi halusin riparille mutta sitten en kestänytkään sitä, kun siellä oli yövyttävä. Ystävälliset rippileirin vetäjät mahdollistivat minulle sellaisen käytännön, että leirin loppupuolella sain lähteä iltaisin kotiin, ja tulla taas aamulla paikalle. Teillekin voisi ehkä yrittää samaa järjestelyä, ei tarvitsisi perua juhlia eikä mitään. Ehkä se kävisi tyttärellesikin, jos hän kerran voisi käydä päiväleirin.
Toivottavasti kaikki menisi hyvin!
se oli ihan parasta. Sain paljon uusia ystäviä, mutta olen ollut myös ratsasttusleirillä, jossa minua kiusattiin rankasti. Ettei olisi kiusaustapaus?
Omalta leiriltäni lähti eräs poika kesken pois, ilmeisesti ihan vain koti-ikävän vuoksi.
Viimeinen vuosi peruskoulussa oli hänelle kamala, kun jatkuvasti pilkattiin tuon tapahtuneen vuoksi.
Ne auttavat varmasti tuossa kaveriasiassa ja hankkivat varmasti sen kuumemittarinkin jos tarpeen.
Onko pelkkää tottumattomuutta, kypsymättömyyttä?
yritän stempata lasta.
Lapsella on perussairaus, johon kuuluvan lääkityksen takia lisälääkkeitä ei saa antaa. Eikä ohjaajakunta kuulemma saa niitä tarjotakaan, joten se on nyt vain selvittävä ilman. Eikä kuumemittariakaan tosiaan löydy (joo ja on minmustakin aika kummallista). Ja kyllä, lapseni on "vähän onneton tapaus, kun ei osaa kaverustua", mutta omastakin mielestäni tilanne voi olla vaikea jos yksin mene leirille, jossa muut tuntevat toisensa, mutta itse ei tunne ketään. Niillä on valmiit porukat siellä, eikä niihin ehkä ole helppo päästä mukaan. Luulen kuitenkin, että se helpottaisi, kun aikaa kuluisi vielä pari päivää, mutta jotenkin se lapsi on nyt jämähtänyt omaan surkeuteensa ja yksinäisyyteensä.
Yritän stempata, koska minusta selviämisen taito on tärkeä. Mutta samalla mietin koko ajan, että mitä jos hätä onkin oikeasti ihan todellinen...
voivat kyllä tulla vastaan myöhemmin peruskoulun jälkeisissä kouluissa. Kuumemittarin puutteesta kertoi juuri ohjaajakunnan edustaja. Ja lapsi on ollut aikaisemmin poissa kotoa, jopa yksin mökillä, ja selvinnyt hienosti - en käsitä, mistä tämä yhtäkkiä tuli?
Miten kauan leiri kestää, ja montako päivää on mennyt?
Minä en kovin helpolla suostuisi noin isoa lasta hakemaan pois, vaan kehottaisin häntä kääntymään isosten/vetäjien puoleen. Ja jos sairaudesta on kyse, niin en luottaisi nuoren arvioon, vaan pyytäisin jonkun muun arvioivan tilanteen myös.
Hyvä tilanne kasvaa aikuiseksi.
Yritän stempata, koska minusta selviämisen taito on tärkeä. Mutta samalla mietin koko ajan, että mitä jos hätä onkin oikeasti ihan todellinen...
Mikä HÄTÄ sillä siellä on?! Opettelee nyt sitä reippautta jota ilmeisesti ei ole osattu aiemmin opettaa. Aika säälittävää jos ripari-ikäinen ei viikkoa ilman vanhempia pärjää. Ihmisiin tutustuu ja porukoihin pääsee ihan varmasti, itsekin olen koko nuoruuteni rymynnyt leireillä jossa kaikki useimmiten minulle tuntemattomia ja toisaalta keskenään tunsivat. Leirien IDEA on tutustua uusiin ihmisiin, ei nyhvätä sen bestiksen kanssa.
Tuosta perussairaudesta: mikään sairaus ei estä ottamasta parasetamolia jos on kuumeessa. Tämä koko ongelma taitaa olla nyt ap:n päässä, ja lietsoo sitä itkuisilla puheluilla lapselleen.
Tuosta perussairaudesta: mikään sairaus ei estä ottamasta parasetamolia jos on kuumeessa.
tai ei tietenkään se sairaus estä, vaan siihen käytettävä lääkitys estää. Puhu sinä svain sellaisista asioista, joista tiedät jotain.
se antaisi lapselle viestin, ettet usko hänen pärjäävän... tuon ikäinen pärjää viikon leirillä vaikkei edes viihtyisi hyvin
sen sijaan soittaisin rauhassa vastuuohjaajalle ja kertoisin tilanteen, heillä on hyllä keinot ryhmäyttää porukkaa ja voivat ainakin tsekata, ettei lapsi ole liian kipeä ja ettei häntä kiusata
tsemppiä kovasti lapselle ja äidille!!!!!!!!!!
Monesko leiripäivä monestako on menossa? Tsemppaa teiniä ja muistuta tulevista juhlista ja lahjoista jos ei muu auta. Jos on oikeesti joku vika/hätä (ahdistelua tms), niin saa luvan osata sanoa oikean syyn tai karata leiriltä omineen.
Tuosta perussairaudesta: mikään sairaus ei estä ottamasta parasetamolia jos on kuumeessa.
tai ei tietenkään se sairaus estä, vaan siihen käytettävä lääkitys estää. Puhu sinä svain sellaisista asioista, joista tiedät jotain.
että kuumetta voidaan kyllä lääkitä. Kerropa vielä se sairaus/lääkitys niin keskustellaan sitten lisää :) Oletko tosissasi sitä mieltä että lapsesi annetaan kuolla kuumeeseen kun "ei voi lääkitä"?
juuri tuollaisten tapausten ennalta ehkäisyksi.
Viikko menee vaikka päällään seisten. Teet melkoisen karhunpalveluksen, jos nyt otat hänet sieltä pois siipiesi suojaa. Vanhempien kun pitäisi kannustaa ja auttaa ottamaan vastuuta.
Jo se, että sinä järjestelet siellä rippijuhlia ja sukulaiset kutsuttu, tarkoittaa sitä, että voit vaatia myös nuorelta jotakin. Hän ei taatusi kärsi leirillä äärettömästi.
Jos olet huolissasi, niin ota yhteyttä leirin johtajaan, ja kerro huolesi. Heidän tehtävänään on saada kaikki mukaan toimintaan. Heidän on myös tarkkailtava, ettei kukaan jää yksin.
Itselläni on keskivakava perussairaus, siis ihan lapsesta saakka ja olin todella nössö pitkään, kun joka inahdukseeni äiti vastasi ja hoiti KAIKKI asiani.
Olikin aika opetteleminen sitten myöhemmin, kun itsenäistyminen piti aloittaa nollasta kun lähdin opiskelemaan. Olin tietysti lusmunnut sitä ennen vuoden kotona vanhempieni helmoissa, sillä mullahan oli NIIN vaikeaa.
Niin paljon kun vanhmepiani rakastankin ja tunnen olevani velkaa, niin minun olisi pitänyt harjoitella itsenäistymistä kuten muidenkin.
Onko lapsi ekaa kertaa poissa kotoa noin pitkän ajan? Jos on, käy katsomassa peiliin, mutta älä hae pois. Nyt on aika opetella olemaan kanaemosta kauempana. Se on 15-vuotias! Mun lapsi on 9-vuotta ja oli jo alkukesästä viikon ventovieraiden kanssa päiväleirillä, sai kavereita, nyt viikon mummun ja vaarin kanssa mökillä ja loppukesästä lähtee 5 päiväksi partioleirille. Eikä sen päätä pakota yhtään olla vieraiden kanssa? Tue, kannusta ja tsemppaa. Muuten lapsi ei opi ikinä…
samanlainen kuin eräästä kaveristani: kesätyöt hankki kaverin äiti, kesätöissä kesti olla 2 viikkoa kunnes ei enää "kestänyt" työntekoa, nyttemmin kolmekymppisenä työnteko on kamalaa, aamulla ylösnouseminen on kamalaa, kaikki on kamalaa missä joutuu uuteen tilanteeseen ja jopa itse tekemään jotain.. kannattaa curlata vaan..
Varmasti lapsesi saa kavereita kun olo tosta vähän paranee. Voit olla myös yhteydessä leirin ohjaajiin, jotka voivat luvallasi antaa lapsellesi lääkettä jos siltä tuntuu.