Kirjoita tänne se todellinen tämän hetkinen tilapäivitys ilman fb-suodatinta tai mitään kaunistelua:

väsyttää vietävästi, mutta odotan silti miestä kotiin töistä. Mitähän se jaksaa kommentoida meidän talokaupoista? Tai mitä se oikeasti ajattelee uudesta talosta ja uudesta paikasta, pelottaa vähän.

kaikki vituttaa, varsinkin pomo joka on mikromanageri.



Onneksi on pari kivaa tyokaveria ja yksi joka on vahan enemman

Ketuttaa.. Kakarat on taas ihan hirveitä. Vanhin sentään jo nukkuu.. (Rakasrakasrakas esikoinen, joka jo ymmärtää jotain ja jolle pitäis monta kertaa päivässä muistaa sanoa että rakastan) keskimmäinen möykkää sängyssään eikä tajua nukkua, pienin rääkyy ja juoksee ympäri kämppää... Haluaisin olka hetken rauhassa ilman kipeetä selkä, hulluja lapsia, päänsärkyä ja närästystä!

oltu miehen kanssa yhdessä pian 12 vuotta. Tykkään siitä aina vaan enemmän ja enemmän! Pitäisköhän meidän yrittää vielä neljättä lasta?

Nukutin taaperoa juuri 3 tuntia, väsyttää niin ettei ajatus kulje. Mies on "yksillä", tekisi mieli jättää se.

Itse vein 2v taaperon sänkyyn ja sanoin hyvät yöt ja että rakastan. Sitten syömään ja nauttimaan kun mies on yhden yön pois:)

yhteistä lomaa 3vkoa ja jo ekalla ahdistaa niin ettei henkeä saa. 4v ollu sitä mieltä että en rakasta enää, viimeistä naulaa odotellen.

Jotenki lohdullinen ketju...

Olen oikeasti ihan onnellisesti naimisissa ja toivon perheenlisäystä, mutta voi kun pääsisi nusasemaan itseäni nuorempaa työkaveria :-) no, aina voi haaveilla ja sitä olen kyllä tehnytkin!



Kulissit kunnossa :D

Hyvä tuli.

Voi kun tulis se hottis työkaveri käymään niin saisin kuolata sen vartaloa.

Tämä toiveeni toteutui:) Sönkötin hottis työkaverille kaiken maailman ääliöjuttuja. Todellisuudessa mittailin sitä koko ajan päästä varpaisiin.

koko aamun olen ollu hymy naamalla viimeyön railakkaasta seksistä mieheni kanssa :D aamulla söin hyvin, jumitan koneella, ei mihinkään kiire ja ihastelen kasvavaa vauvamahaani :)

"Tänä aamuna sain jopa juotua aamukahvin ilman huonoa oloa jee. Ahdistaa vain että vaikka miehen aloitteesta alettiin tätä toista lasta yrittämään, niin hän ei nyt halua kommentoida sanallakaan raskautta. Ahdistaa, koska en tiedä onko mies iloinen tästä, enkä saa häneltä vastausta tähän jos sitä kysyn. Tuntuu että en voi itse iloita tästä tilasta ja olen enemmänkin masentunut kuin onnessani."

Niin, ei olla vielä kerrottu kenellekään ulkopuoliselle että olen raskaana.

olen jo suostunut kaikkiin terapeuttien ja muun henkilökunnan uhkavaatimuksiin, erityisesti niihin, joita oikea mieheni on esittänyt, joten tilanteen pitkittäminen tuntuu keinotekoiselta.

"ihanan hehkeästä" raskausmahastani. Näissä toiveissa tein tänään piiitkän kävelylenkin ja nyt hetkuttelen lantiota jumppapallolla, ei tunnu tepsivän!

(Ja voisitteko ihmiset pliis olla hehkuttamatta miten kompaktille mun vauvamasu näyttää, se ei todellakaan tunne sille!!!)

heti ja päästäis viemään lapset hoitoon ja lähtemään juhliin ihan ajoissa. Vituttaa täällä odotella paplarit päässä ja odottaa näiden pikkuterroristien kanssa.

Ihana, sulla on selvästi mun luonto! :) Jotenkin niiiin jotain mitä itse kirjoittaisin ja voisin tämmösen kyllä fb:n oikeesti laittaakin. Hauskaa iltaa teille, jaksa vielä hetki!

Ihanaa ihanaa ihanaa viikonloppu alkoi! Työviikko ohi, juoksulenkillä käyty ja kun tästä suihkun jälkeen märät hiukset kuivuu niin kauppaan ja sit sluibaan kotona loppuillan. :-)



Mies lähtee mökille murjottaan, ei tuu ikävä (rakastan kyllä, mutta työstressi tilanteissa se on r-a-s-i-t-t-a-v-a-a seuraa...).

Ja ei.. älkää suotta kutsuko kylään, samalla on myös epäsosiaalinen olo, haluan vain rypeä itsesäälissä tuntea itseni maailman huonoimmaksi ja rumimmaksi ihmiseksi.

ja saada vähitellen jotain suuntaa pois tästä keski-iän kriisistä. Olen niin jämähtänyt ajatuksiini, että juuri mikään ei ole kiinnostanut pitkään aikaan.

Rakastuin varattuun ihan vähän. Pitkään aikaan ei kukaan ole niin totaalisesti vienyt jalkoja alta. En näe häntä enää koskaan.

Toisen vuoden jatkohakemus Kelan tukemaan psykoterapiaan meni läpi!!! JEEEEEEEE!