Avio- vai avoliitto kirjain sinne tänne? Kertokaa eroja näiden välillä! Ja -&+ - puolia.

mikä sitten on kohtuullinen elatus? Missä se muka määritellään?

Se määritellään tapauskohtaisesti tuomioistuimessa.

ei ketään voi pakottaa todistamaan vastentahtoisesti. Ja koska sitä, että on kihloissa, ei voi mitenkään todistaa, voisi avoparikin tuollaisessa tilanteessa valehdella olevansa kihloissa. Itse asiassa sitähän voisi valehdella olevansa kihloissa kenen tahansa kanssa, vaikka hyvän kaverin, jota vastaan ei halua todistaa.

Ensinnäkin, Jokainen, erikseen määrättyjä poikkeuskia lukuunottamatta ON VELVOLLINEN TODISTAMAAN oikeudella.

Oikeudenkäymiskaaro 17 luku 20 §

Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako:

1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa

2) sitä, joka on asianosaisen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen tahi joka on tai on ollut naimisissa asianosaiseen sanotunlaisessa sukulaisuussuhteessa olevan henkilön kanssa; eikä

3) asianosaisen sisaruksia tai näiden aviopuolisoita tahi asianosaisen ottovanhempia tai ottolapsia.

Sotten on määrätty lista niistä, jotka eivät saa todistaa vaikka haluaisivatkin, mutta se on eri asia.

Toisekseen. Todistaja vannoo valan tai antaa vakuutuksen. Todistajanvalan totuudessapysymisvelvollisuuden rikkominen on rikos, josta ei sakoilla seviä.

15 luku

Rikoksista oikeudenkäyttöä vastaan

1 §

Perätön lausuma tuomioistuimessa

Jos

1) todistaja tai asiantuntija tuomioistuimessa,

2) asianosainen tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla kuulusteltaessa tai

3) muu henkilö tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla

antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan, hänet on tuomittava perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

No kuten kirjoitin, tuo kihloissa oleminen on sopiva porsaanreikä kenelle vaan. Miten kukaan voi todistaa, etteivät asianosaiset ole kihloissa? Mihin rekisteriin ilmoitetaan kihlauksesta? Kihlautuminenhan on suullinen sopimus. Sinänsä tuo on todella vanhanaikainen pykälä, ja ihme jos sitä ei kohta muuteta. Eikä tietysti ole nykypäivää, ettei tuossa mainita avopareja.

Jos itse joutuisin todistamaan puolisoani vastaan, niin mitä voitaisiin tehdä, jos sanon, etten tiedä asiasta mitään, en muista, tai että minun tietääkseni hän ei ole syyllinen siihen, mistä häntä syytetään. Siis jos valehtelen. Mitä asialle muka voitaisiin tehdä?

Tosin voi olla, että olisi helpompaa sanoa, etten voikaan tulla todistamaan, kun ollaan kihloissa. Se ei pitäisi paikkaansa, mutta kuka siihen voi alkaa inttää yhtään mitään?

Avioliitto oli jotenkin molemminpuolinen vahvistus sitoutumisesta yhteiseen elämään. Lisäksi kyllä sekin että ensimmäinen lapsemme syntyi avoliitossa ja kuoli niin nuorena (alle 1kk) ettei mies ehtinyt tunnustaa omakseen, saatikka sitten päättää lapsen hoidosta kun makasin heräämössä niin on tuntunut jäkikäteen todella pahalta. Avioliitto korjasi tuon tilanteen, vaikka onneksi sellaista tilannetta ei enää eteen ole tullutkaan.

Ne erot avio- ja avoliiton välillä aktualisoituvat kun liitto päättyy, kuolemaan tai muuten, tai tapahtuu jonkinlainen onnettomuus, jossa toisen oikeustoimikelpoisuus lähtee. Asioita voi olla myöhäistä järjestää kuntoon, kun paskat on jo housuissa.

jos eroaisimme, niin se ei vaatisi mitään selvittelyjä. Kumpikin ottaisi omaisuutensa ja lähtisi. Merkittävin olisi lasten asioista sopiminen, mutta sehän tulisi eteen myös avioerossa.

Meistä kumpikin on kyllä ilmoittanut esim. terveydenhuollon rekistereihin, että olemme toistemme lähiomaiset. Mutta voi olla, että tämän asian suhteen pitäisi selvittää, pitäisikö asiasta saada merkintä jonnekin muuallekin. Mutta vaikka se ei olisi mahdollista, emme silti menisi naimisiin. Joidenkin on sitä vaikea käsittää.

ensimmäinen lapsemme syntyi avoliitossa ja kuoli niin nuorena (alle 1kk) ettei mies ehtinyt tunnustaa omakseen, saatikka sitten päättää lapsen hoidosta kun makasin heräämössä niin on tuntunut jäkikäteen todella pahalta.

Isyysoletus puuttuikin tuosta kokoomalistasta.

Avioliitto oli jotenkin molemminpuolinen vahvistus sitoutumisesta yhteiseen elämään. Lisäksi kyllä sekin että ensimmäinen lapsemme syntyi avoliitossa ja kuoli niin nuorena (alle 1kk) ettei mies ehtinyt tunnustaa omakseen, saatikka sitten päättää lapsen hoidosta kun makasin heräämössä niin on tuntunut jäkikäteen todella pahalta. Avioliitto korjasi tuon tilanteen, vaikka onneksi sellaista tilannetta ei enää eteen ole tullutkaan.

ettei lapsen isä voinut synnytyssairaalassa päättää lapsen hoidosta. Ei meillä ainakaan kätilöt varmaan edes tienneet, olemmeko naimisissa. Automaattisesti isää pidettiin isänä. Halutessaan voi tietenkin kirjoittaa synnytystoivelistaan, että jos itse on taju kankaalla, pitää isän päättää lapsen kaikista asioista. Sehän voisi olla paikallaan avioparinkin kohdalla, koska joissain sairaaloissa lasta ei esim. automaattisesti anneta isälle ihokontaktiin.

Se liitto voi päättyä muutenkin kuin eroon. Esimerkiksi toisen kuolemaan. Siinähän sitten ihmettelisit, kun lapset perivät puolet asunnosta ja joudut julkisen edunvalvojen kanssa sumplimaan kaikki ostot, myynnit ja tilitykset. Se ei ole ihan vaivatonta, puhumattakaan siitä, että lapset voivat 18-vuotiaina vaikka vaaatia osuuttaan jakoon.

jos eroaisimme, niin se ei vaatisi mitään selvittelyjä. Kumpikin ottaisi omaisuutensa ja lähtisi.

ettei lapsen isä voinut synnytyssairaalassa päättää lapsen hoidosta. Ei meillä ainakaan kätilöt varmaan edes tienneet, olemmeko naimisissa. Automaattisesti isää pidettiin isänä.

Jos sinä olit kuitenkin kokoajan "läsnä", niin miehesi katsottiin toimivan sun suostumuksella. Jos olisi ollut niin, että sinä tajuttomana ja lapsi teholla, niin silloin ei mitään päätöksiä olisi kierrätetty msunkaan miehen kautta.

Juridinen isyys on tärkeä juttu, ja vain avioliitto tuottaa sen miehelle välittömästi lapsen synnyttyä.

Yhteiskunta tunnustaa nämä instituutiot. Ne suojaavat, kun puoliso sairastuu (lähiomainen, avopuoliso voi olla vain 'yhteyshenkiö', ei tehdä päätöksiä hoidosta tms). Suojaavat, kun toinen kuolee, pienempi veroprosentti, leskeneläke, kodin hallintaoikeus jne.



Meillä ylipäätänsä on lainsäädäntö siksi, että heikossa asemassa olevaa suojataan. Kaikki hyvin sujuu tyypit eivät ehkä tarvitsekaan suojaa liitolleen. Kun on tosi rikas, niin ei sillä ehkä ole väliä. Toinen ääripää, jossa voi olla järkevää, on tosiaan salattu avoliitto sosiaalietuuksien vedätyksessä.

alaikäisten lastensa puolesta? Ainakin itse tunsin yhden leski-isän, joka joutui kaikesta tilittämään.

Se liitto voi päättyä muutenkin kuin eroon. Esimerkiksi toisen kuolemaan. Siinähän sitten ihmettelisit, kun lapset perivät puolet asunnosta ja joudut julkisen edunvalvojen kanssa sumplimaan kaikki ostot, myynnit ja tilitykset. Se ei ole ihan vaivatonta, puhumattakaan siitä, että lapset voivat 18-vuotiaina vaikka vaaatia osuuttaan jakoon.

jos eroaisimme, niin se ei vaatisi mitään selvittelyjä. Kumpikin ottaisi omaisuutensa ja lähtisi.

vie isoimman tarpeen vehdata niiden tilitysen kanssa. Leski saa yleensä tasinkona puolet asunnosta itselleen ja sitten hallintaoikeudensa nojalla hallitsee jakamatonta kotia.



Avoleskellä ei tällaista ole, eli lasten periminen on "täysimittaista".