Avio- vai avoliitto kirjain sinne tänne? Kertokaa eroja näiden välillä! Ja -&+ - puolia.

Itse en ymmärrä ihmisiä jotka asuvat saman katon alla ja heillä on lapsia ja/tai asuntolainaa, että miksi he eivät ole naimisissa. Ihan juridisista syistä kannattaisi olla vaikkei rakkautta olisikaan ;-)

[/quote]

Asun avopuolisoni kanssa saman katon alla nimenomaan rakkaudesta. Ikinä en tekisi niin juridisista syistä, vaikka juristi olenkin.

Se liitto voi päättyä muutenkin kuin eroon. Esimerkiksi toisen kuolemaan. Siinähän sitten ihmettelisit, kun lapset perivät puolet asunnosta ja joudut julkisen edunvalvojen kanssa sumplimaan kaikki ostot, myynnit ja tilitykset. Se ei ole ihan vaivatonta, puhumattakaan siitä, että lapset voivat 18-vuotiaina vaikka vaaatia osuuttaan jakoon.

Jos sinä olit kuitenkin kokoajan "läsnä", niin miehesi katsottiin toimivan sun suostumuksella. Jos olisi ollut niin, että sinä tajuttomana ja lapsi teholla, niin silloin ei mitään päätöksiä olisi kierrätetty msunkaan miehen kautta.

Juridinen isyys on tärkeä juttu, ja vain avioliitto tuottaa sen miehelle välittömästi lapsen synnyttyä.

olin kyllä ilmoittanut synnytyssairaalaan, että mieheni on lähin omaiseni. Sitä kysytään kaikilta. Ja kuten sanoin, tuohan on myös helppo varmistaa ilmoittamalla etukäteen, miten haluaa toimittavan, jos on itse tajuttomana.

vie isoimman tarpeen vehdata niiden tilitysen kanssa. Leski saa yleensä tasinkona puolet asunnosta itselleen ja sitten hallintaoikeudensa nojalla hallitsee jakamatonta kotia.

Avoleskellä ei tällaista ole, eli lasten periminen on "täysimittaista".

on täysin ok, että lapset perivät kaiken. Ei toki haittaisi joku toisenlainenkaan menettely, mutta en koe sitä tarpeelliseksi. Ymmärrän, että joku muu voi ajatella asian eri tavoin.

Mutta ei mitenkään välttämättä vauvan. Ei ainakaan silloin, kun tehdään elämän ja kuoleman päätöksiä. Tuossa tilanteessa sinun vanhempasi olisivat olleet lapsen lähimmät omaiset.

Mutta ei mitenkään välttämättä vauvan. Ei ainakaan silloin, kun tehdään elämän ja kuoleman päätöksiä. Tuossa tilanteessa sinun vanhempasi olisivat olleet lapsen lähimmät omaiset.

kuten kirjoitin, voihan sitä halutessaan varmuuden vuoksi ilmoittaa sairaalaan, että lapsen äitinä ja huoltajana haluan puolisoni päättävän lapsen asioista, mikäli en itse kykene. Siihen ei olisi sairaalalla tai vanhemmillani mitään sanomista.

Ja toisaalta tällaisissa tilanteissahan tulee esiin laissa oleva epäkohta! Ei siihen ratkaisu edes ole se, että ihmiset pitää "painostaa" naimisiin, vaan että lakia muutetaan. Koskaan ei saisi tulla tilannetta, että lapsen vanhempi sivuutetaan vain avoliiton vuoksi. MLL on joitain vuosia sitten ehdottanutkin, että lakia muutettaisiin siten, että avoparit voisivat neuvolassa ilmoittaa, että haluavat heihin sovellettavan isyysolettamaa. Tämä olisi hyvä parannus. Lapsen etu ei nimittäin toteudu nykyisen vanhakantaisen lain puitteissa.

Mutta ei mitenkään välttämättä vauvan. Ei ainakaan silloin, kun tehdään elämän ja kuoleman päätöksiä. Tuossa tilanteessa sinun vanhempasi olisivat olleet lapsen lähimmät omaiset.

ja entäs, jos minulla vaikka ei olisi vanhempia?

Mutta ei mitenkään välttämättä vauvan. Ei ainakaan silloin, kun tehdään elämän ja kuoleman päätöksiä. Tuossa tilanteessa sinun vanhempasi olisivat olleet lapsen lähimmät omaiset.

tarkistankin vielä tällä viikolla, miten tämä menee. Siis kysyn ihan synnytyssairaalasta. Koska suoraan sanottuna tuo ei kuulosta ihan uskottavalta, ei enää nykyaikana.

Lapsen etu ei nimittäin toteudu nykyisen vanhakantaisen lain puitteissa.

Joku voi nähdä lapsen etuna sen, että isyys todella kontrolloidaan jotenkin. Lapsihan voitaisiin ilmoittaa neuvolassa vaikka kenen sittämäksi, eikä todellisella isällä olisi siitä mitään aavistusta, eikä keinoja jälkikäteen puuttua asiaan, kun juridinen isyys olisi vahvistettu.

niin vanhemmat olisivat naimisissa kun lapsi syntyy.



Mut kun tämä ei käy, kun se ei käy, kun mäen halua, mut mä haluun kaikki samat edut kuiteski.



Vai miten se nyt menikään.

Joku voi nähdä lapsen etuna sen, että isyys todella kontrolloidaan jotenkin. Lapsihan voitaisiin ilmoittaa neuvolassa vaikka kenen sittämäksi, eikä todellisella isällä olisi siitä mitään aavistusta, eikä keinoja jälkikäteen puuttua asiaan, kun juridinen isyys olisi vahvistettu.

tilanne ei eroaisi mitenkään nykyisestä. Sen enempää avioliitossa kuin avoliitossa tai muissakaan suhteissa syntyneiden lasten isyyttä ei pystytä kontrolloimaan mitenkään muuten kuin laboratoriotestillä. Ja sitähän ei tehdä silloin, jos nainen ja mies ovat isyydestä yksimielisiä. Eli ihan samoin voisi etukäteen valehdella halutessaan kuin voi nytkin valehdella jälkikäteen.

Tälläkin hetkellä kuka tahansa lapsi (siis myös avioliitossa syntyvä) voidaan merkitä "väärän" miehen siittämäksi, kun kriteerinä ovat joko avioliitto tai isyydentunnustus. Kumpikin on ihan yhtä epävarma käytäntö.

En toki ehdotakaan mitään labratestejä kaikille, mutta kannattaa muistaa se, että nykyinen isyydentunnustamisen käytäntö ei OIKEASTI ole yhtään sen luotettavampi kuin vaikka se etukäteen tehty ilmoitus.

niin vanhemmat olisivat naimisissa kun lapsi syntyy.

Mut kun tämä ei käy, kun se ei käy, kun mäen halua, mut mä haluun kaikki samat edut kuiteski.

Vai miten se nyt menikään.

En minä ainakaan halua ainakaan mitään "samoja etuja". Minua ei kiinnosta perintöoikeus, hallintaoikeus, elatusvelvollisuus puoleen tai toiseen, sama sukunimi, tms. Minusta nuo eivät edes ole mitään "etuja", siis omalla kohdallani ei. Ymmärrän, että jonkun muun kohdalla niillä voi olla merkitystä.

Lapsen oikeuksien kannalta on periaatteessa ihan sama, ovatko vanhemmat naimisissa vai eivät. Tuo isyydentunnustamiseen liittyvä epäkohta on ainoa, missä olisi parantamisen varaa. Mutta kuten sanoin, tarkistan synnytyssairaalasta, miten menettelisivät avoparin kohdalla.

Mutta vaikka sanoisivat mitä, en silti menisi naimisiin. Kuten kirjoitin, lapsen etu pitää turvata kunnollisella lainsäädännöllä, ei vanhentuneilla pykälillä ja painostamalla ihmisiä vain yhdenlaiseen elämäntapaan.

vaan sen tapahtuminen lapsen syntymän jälkeen. Nimittäin jos lapsen oikea isä tietää, että lasta odotetaan, hän voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti syntymän jälkeen tai ehkä jopa sitä ennen, ja syntymän jälkeen nostaa myös isyydenvahvistamiskanteen ellei valvoja sitä tee.



Tämän jälkeen meillä on kaksi kilpaiselvaa tunnustajaa, eikä lastenvalvoja voi muuta kuin lähettää molemmat testeihin.



Tämän voi käytännössä estää vain menemällä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Mutta ei mitenkään välttämättä vauvan. Ei ainakaan silloin, kun tehdään elämän ja kuoleman päätöksiä. Tuossa tilanteessa sinun vanhempasi olisivat olleet lapsen lähimmät omaiset.

minkä tyyppisistä "elämän ja kuoleman päätöksistä" sinä puhut. Nimittäin ei Suomessa vanhemmat saa lastenkaan puolesta ihan mitä vain päättää. Lääkäri tekee päätökset. Esim. vanhemmat eivät voi kieltää tekemästä verensiirtoa tai muuten estää hoitotoimenpidettä, joka pelastaisi lapsen. Joten mikähän olisi niin tärkeä päätös, ettei voisi odottaa, että äiti on herännyt? Tai mistä oikein ajattelet huoltajan saavan päättää?

Sitten taas, jos on kyse jostain K-vitamiinipistoksesta, vauvan kylvettämisestä tai lisämaidon antamisesta, niin ei niistä kyllä ruveta millekään äidin sukulaisille soittelemaan.

vaan sen tapahtuminen lapsen syntymän jälkeen. Nimittäin jos lapsen oikea isä tietää, että lasta odotetaan, hän voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti syntymän jälkeen tai ehkä jopa sitä ennen, ja syntymän jälkeen nostaa myös isyydenvahvistamiskanteen ellei valvoja sitä tee.

Tämän jälkeen meillä on kaksi kilpaiselvaa tunnustajaa, eikä lastenvalvoja voi muuta kuin lähettää molemmat testeihin.

Tämän voi käytännössä estää vain menemällä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Siis tarkoitat, että menemällä naimisiin voi estää lapsen oikeaa isää saamasta lapsen huoltajuutta? No onpas tosi hieno juttu, kerrassaan, ja ihan lapsen edun mukainen!

Joten mikähän olisi niin tärkeä päätös, ettei voisi odottaa, että äiti on herännyt? Tai mistä oikein ajattelet huoltajan saavan päättää?

päätös tehohoidon aloittamisesta tai lopettamisesta kuuluu vanhemmille.

sen varran pysyvämpi ja siksi lapsen kannalta parempi asia kuin avoliiton, että silloin suojataan juridista isyyttä. Ja täytyy muistaa, että tähän tarvitaan myös miehen suostumus, joten asiaa silloin on varmasti harkittu, sillä aviomies saa sitten harteilleen sen isyysvastuun.

vaan sen tapahtuminen lapsen syntymän jälkeen. Nimittäin jos lapsen oikea isä tietää, että lasta odotetaan, hän voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti syntymän jälkeen tai ehkä jopa sitä ennen, ja syntymän jälkeen nostaa myös isyydenvahvistamiskanteen ellei valvoja sitä tee.

Tämän jälkeen meillä on kaksi kilpaiselvaa tunnustajaa, eikä lastenvalvoja voi muuta kuin lähettää molemmat testeihin.

Tämän voi käytännössä estää vain menemällä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Ja jos äiti avioliitossa ja isä muu kuin aviomies, ei oikea isä voi noin vaan saada isyyttä vahvistettua. Eli riski väärstä isyydestä on suurempi jos lapsi syntynyt avioliitossa.

aviopuolisot vastustavat aviomiehen väärän isyyden kumoamista. Ja lapsi voi tietyssä iässä itsekin ajaa isyyden kumoamis- ja vahvistamiskanteita.

Ei tämä ole ollenkaan niin yksiselitteinen asia.

Hirveitä sen sijaan tapahtuisi, jos neuvola alkaisi ottaa hoitaakseen maistraatin tehtäviä. Oikeudet ruuhkautuisivat isyysjutuista.

Ja jos äiti avioliitossa ja isä muu kuin aviomies, ei oikea isä voi noin vaan saada isyyttä vahvistettua. Eli riski väärstä isyydestä on suurempi jos lapsi syntynyt avioliitossa.

Ei tietenkään tunnustaminen sinänsä, vaan sen tapahtuminen lapsen syntymän jälkeen. Nimittäin jos lapsen oikea isä tietää, että lasta odotetaan, hän voi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan heti syntymän jälkeen tai ehkä jopa sitä ennen, ja syntymän jälkeen nostaa myös isyydenvahvistamiskanteen ellei valvoja sitä tee.

Tämän jälkeen meillä on kaksi kilpaiselvaa tunnustajaa, eikä lastenvalvoja voi muuta kuin lähettää molemmat testeihin.

Tämän voi käytännössä estää vain menemällä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Lapsi on kahden isän loukussa ja kumpikin suorastaan kamppailee päästäkseen yhteishuoltamaan tätä rakkauden hedelmää.