Lue keskustelun säännöt.
Kukaan muu ei ole onnellinen raskaudestani...
23.11.2005 |
Äitini pelkää etten ikinä opiskele loppuun asti (niin kuin minä niin tyhmä olisin!), pitää miestäni huonona valintana aviomieheksi ja isäksi (jota ei todellakaan ole, siivoaa, tiskaa, laittaa ruokaa ja hoitaa lasta),
anoppi hirvittelee lastemme tulevaa ikäeroa (1v6kk), siskoa harmittaa kun hän ei olekaan ainoa joka saa vauvan keväällä ja on loukkaantunut etten kertonut raskaudesta aiemmin (kerroimme tänään), kun hänkin kertoi omastaan jo rv6 (sisko on kaksi viikkoa pidemmällä kuin minä, joka olen nyt viikolla 18+0). Lisäksi sekä omat että appivanhemmat pitävät meitä liian nuorina vanhempina (22 molemmat), siitäkin huolimatta että esikoinen on hoidettu ja elätetty täysin yksin, ilman mitään apuja, ja hyvin ollaan selvitty ilman mitään ongelmia.
Isomummot pitävät meitä liian hätäisinä ja muutkin lähisukulaiset tuntuvat ajattelevan että meidän olisi pitänyt odottaa kauemmin.
Tiedän ettei asia muille kuulu eikä muiden mielipiteillä pitäisi olla väliä, mutta olisi ihana jos joku muukin jakaisi tätä omaa iloani raskaudesta!
Kommentit (12)
A) Olisimme viisi vuotta vanhempia
B) Mulla olisi ammatti, ja
C) Esikoinen olisi vähintään kaksi ennen raskaaksi tuloani.
Nyt vaan kaikki " ovat huolissaan" puolestamme ja äitini ajattelee minun pilaavan elämäni, vaikka niin ei todellakaan ole...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän lapsihan se on.
Mutta fakta on että harvemmin lähipiiri jaksaa innostua jos olette jo saaneet vähän aikaan sitten lapsen. Totta on että se " taika" katoaa siinä ja samalla kiinostus.
Se on sitä toisten ihmisten huomioimista...
2 halusi vielä jatkaa.
Toivoisin että olisivat onnellisia. Nyt vain kaikki harmittelee, että miksi ihmeessä me näin nopeaa toinen lapsi tehdään, ja että me ollaan liian nuoria ja varmasti pian erotaan, eikä me kuulemma jakseta kahta pientä lasta yhtä aikaa, eikä mieheni kuulemma jaksa kun on niin nuori, ja että esikoisen elämä menee pilalle kun liian nuoret vanhemmat hankkivat heti perään toisen lapsen, eivätkä edes ole kouluttautuneet kunnolla.
Tätä siis tarkoitan. En edes halua " jakaa" raskauttani muiden kanssa, tyyliin puhua siitä koko ajan. Mutta olisin nyt toivonut, että edes oma äitini olisi ollut ILOINEN puolestani, eikä heti alkanut valittaa kuinka huonon päätöksen olen mennyt tekemään...
ap
Meille esikoinen tulossa, ja paljon tuli lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Viikolle 12 saakka ainut vauvasta iloinen oli äitini, mutta kaikkialta muualta tuli neuvoja ja kehoituksia, lopulta jopa käskyjä hankkia abortti. Kun aika kului, pikkuhiljaa sukulaiset hyväksyivät asian, tai ainakin lopettivat tuon mollaamisen tyyliin: ' sinusta ei ikinä tule mitään' ' miten elätät itsesi ja lapsesi' ' olet liian nuori' ' miten te pärjäätte kun eihän teillä ole vielä omistusasuntoakaan' jne jne...
Kavereille asia oli ehkä vieläkin suurempi järkytys (ainakin minun luonteeni huomioon ottaen:), ja vaikka muutama kaveri jäikin raskauden takia junasta, niin ne jotka todella olivat ystäviäni, hyväksyivät asian, ja kavereita ollaan edelleen. Tuleva kummitäti oli jo hankkinut muksulle pelin henkeen sopivia vaatteita :)
Kyllä ihmiset hyväksyvät vielä asian, mutta omapahan on asiansa jolleivät riemusta kilju ja iloansa teille näytä. Pää vaan pystyyn, ja kohti uusia taisteluja. Jos miehesi kuitenkin on tyytyväinen, niin teitähän on jo kaksi!
PS. Ainakin meidän tilanteessa monella silmät aukesivat siinä vaiheessa, kun heille sanoi suoraan, että tuntuu ja kuulostaa tosi pahalle kun kokoajan epäillään ja kommentoidaan raskautta negatiivisesti. Muistaakseni sanani menivät jotenkin näin; ' Voit kritisoida ratkaisuani, ja olla eri mieltä, mutta en halua kuulla enää kertaakaan että puhut pahaa Minun Lapsestani. Minä en tule ikinä olemaan mitään sinulta vailla, joten sinun ei tarvitse asiaa ymmärtää.' Ja monet pyysivät jälkeenpäin anteeksi kun eivät ajatelleet että heidän käyttäytymisensä on loukkaavaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä enkä voi ymmärtää, miksi pitää maalata piruja seinälle. Mitä vain voi tapahtua milloin vain! Turha noista asioista on huolta kantaa. Uusi lapsi on paljon tärkeämpää!
Onnea!
tulin uudelleen raskaaksi.
Esikoisesta oli kaikki ilahtuneita jne. mutta kun toinen ilmoitti tulostaan ja ikäeroksi oli tulossa vain 1v4kk niin taisi olla muille liian pian.
Kukaan ei tuntunut kiinnostuneelta tai iloiselta jne.
Tuntui jotenkin pahalta kun itse oli kuitenkin tosi onnellinen kakkosen odotuksesta ja olisi ollut kiva tuntea että uusi vauvakin on tervetullut.
Eli ymmärrän tunteesi.
No nyt kun vauva syntyi ja on jo 5kk niin kyllä hänestä isovanhemmat ja muut NYT ovat iloissaan ja tykäävät kovasti. Eli toivottavasti se sitten viimeistään helpottaa kun vauva syntyy. ONNEA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ett kun kerroin meidän toisesta tulokkaasta, minun äitini alkoi huutaa minulle ja isä oli ihan järkyttynyt. Minullakin ikää silloin 22v. lapsille tuli ikä eroa 1,7v. Ei se kyllä kivaa ollut ja itkinkin sitä monet viikot.
Onneksi mieheni äiti tuki meitä ja oli iloinen raskaudesta.
Eli paljon voimia sinulle ja toivottavasti perheenne käsittävät tukea teitä ja siskosi ymmärtää olla iloinen kun saa odottaja kaverin ja lapselleen saman ikäisen serkun leikki kaveriksi!!!!
Onnea odotukseen!!!*
ymmärrän hyvin että sinusta tuntuu tuo kurjalta :( meillä ei ole ollut ihan samaa tilannetta mutta sinnepäin...
kolmatta lasta odottaessani minusta tuntui että kukaan ei jaksa olla enää kiinnostunut meidän tulevasta vauvasta. äitinikin joka hössäsi tosi paljon odottaessani esikoista ei soittaessaan suurinpiirtein edes kysynyt että kuinka voin.
mutta teillehän se vauva tulee, olkaa te miehesi kanssa onnellisia tulevasta perheenlisäyksestä! oli oikein hyvä idea mitä joku ehdotti, että sanot arvostelijoille suoraan kuinka heidän puheensa loukkaavat sinua ja pyydät että lopettavat ne kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sille, joka sanoit miestäni hyväksi kotiapulaiseksi... ;D Kyllä nauratti! Onhan se vähän sellanen " kotiapulainen" ;) Meillä vaan on ollut alusta asti sellainen peli, että kotityöt on yhteisiä hommia, eikä niistä ole kumpikaan valittanut. Se tekee joka paremmin ehtii ja jaksaa ja viitsii. Mä en kyllä kestäis elääkään sellaisen miehen kanssa, joka vain piereskelisi sohvalla ja olettaisi kotitöiden olevan " akkojen hommaa" ;)
Nyt pitäisi sitten taas kovettaa mieli, kun mennään viikonlopuksi mummolaan... Ei sieltä mitään positiivisia kommentteja tule, itse veikkaan että kukaan ei ota raskauttani puheeksi sanallakaan... Ollaan niin kuin en olisikaan raskaana, koska se on helpompaa, kun tietävät että pahoitan mieleni jos sanovat jotain negatiivista, ja kun eivät kuitenkaan vielä pysty mitään positiivista raskaudestani sanomaan...
ap
sinulle ap voimia äläkä välitä suvusta vaikka kuinka se loukkaisikin pääasia että itse tiedätte lapsen olevan tervettullut.
Itselläni hieman samankaltainen tilanne sillä erolla että raskausaikoina oltiin kyllä kiinnostuneita tyyliin jos se nyt olisi tyttö....jokaisen raskauden aikana ja niin puhuivat mitä touhuavat lasten lastensa kanssa (tyyliin ompelen mekkoja yms...) mutta nykypäivänä kun meillä on 4 poikaa ja 1 tyttö meidän on selviydyttävä kaikesta melkein oman perheen voimin...apua emme saa isovanhemmilta ystäviltä kylläkin joissaikin määrin.
eipä kyllä isovanhemmat ole nähneet lapsen lapsiaan kuin puoli vuotta sitten, eikä heillä tunnu olevan haluja nähdäkkään....muttä elämä on tällaista;)
Onnea kuitenkin täältä. kyllä ihmiset osaa olla oman napansa tuijottajia kun eivät voi olla vilpittömän onnellisia toisten puolesta.