Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(

Sikäli on ihan loogista, että tyypillisesti juuri naisen työmäärää tulee vähentää. Jotkut eivät koe kotitöitä ja lastenhoitoa raskaaksi, käy kädenkäänteessä. Jotkut miehet eivät tajua työmäärästä mitään.



Meillä minä olen kotona. Kotityöt on jaettu niin, että molemmista tuntuu oikeudenmukaiselta. Minä teen 2 tuntia enemmän kotitöitä päivässä. Ehdin loppuajassa tekemään opiskeluni ja omat menoni. En tee siis kaikkea, mies esim. laittaa ruoat ja käy kaupassa. Olemme tyytyväisiä, koska kumpikin saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa.



Koska mies elättää meidät, hänellä on myös oikeus käyttää ylijäävät rahat kalliiseen harrastukseen ja matkusteluun. Olemme sopineet, että minäkin pääsen kerran vuodessa omalle matkalle ja lisäksi mulla on 200 euroa kuussa käyttörahaa. Jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten alusvaatteita tai takin, niin mies maksaa. Mun rahat ovat sen verran tiukalla, että kaikkeen isompaan tarvitsen lisärahoitusta. Miehelle jää silti enemmän itseensä.



Tilanne on mitoitettu kestäväksi muutaman vuoden. Sitten lapset ovat esiteinejä ja minä menen töihin.

Sikäli on ihan loogista, että tyypillisesti juuri naisen työmäärää tulee vähentää. Jotkut eivät koe kotitöitä ja lastenhoitoa raskaaksi, käy kädenkäänteessä. Jotkut miehet eivät tajua työmäärästä mitään.



Meillä minä olen kotona. Kotityöt on jaettu niin, että molemmista tuntuu oikeudenmukaiselta. Minä teen 2 tuntia enemmän kotitöitä päivässä. Ehdin loppuajassa tekemään opiskeluni ja omat menoni. En tee siis kaikkea, mies esim. laittaa ruoat ja käy kaupassa. Olemme tyytyväisiä, koska kumpikin saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa.



Koska mies elättää meidät, hänellä on myös oikeus käyttää ylijäävät rahat kalliiseen harrastukseen ja matkusteluun. Olemme sopineet, että minäkin pääsen kerran vuodessa omalle matkalle ja lisäksi mulla on 200 euroa kuussa käyttörahaa. Jos oikeasti tarvitsen jotain, kuten alusvaatteita tai takin, niin mies maksaa. Mun rahat ovat sen verran tiukalla, että kaikkeen isompaan tarvitsen lisärahoitusta. Miehelle jää silti enemmän itseensä.



Tilanne on mitoitettu kestäväksi muutaman vuoden. Sitten lapset ovat esiteinejä ja minä menen töihin.

Mä en vaan jaksa olla koko ajan skarppina lasten kanssa, leikkiä, lukea, pelata, vastailla loputtomiin kysymyksiin. Ja näin se on melkein joka miehen kohdalla, jos ovat rehellisiä..

tuohan on syrjäytymistä tai erakoitumista kun vaimo jumittaa sinne korpeen ja pitää yllä jotain teennäisiä ihmissuhteita netin kautta. ihan eri asia.

suomalaisten perheiden yleisin ongelma ei ole liian pienet tulot tai muutaman vuoden kotivanhemmuus. suomalaisten perheiden suurin ongelma on haluttomuus olla omien lasten kanssa. Kakkosauto, isompi talo ja iltainen golfkurssi on mukavampaa ja hienompaa. Ura, jota voi mieluiten hoitaa Stockalta ostetussa asukombinaatiossa. Mies ei jaksa lapsia. Eikä muijakaan jaksa lapsia. Eikä isovanhemmatkaan nykyisin oikein jaksa niitä lapsia. Kukaan ei jaksa.

Ongelma ei todellakaan ole se, että joku äiti viettää liikaa aikaa lastensa kanssa, vaan se, että moni äiti ei kyllä jaksais ollenkaan omia kakrujaan (sitähän tämäkin palsta on täynnä). Rehellinen katsaus vaan omaan sieluun, siellä kaikki vastaukset lepää.

Onneksi on lastentarhat, ne pelastavat meidät kyllä monelta murheelta. Olen tosissani.

kyllä tämä lienee isompi ongelma, kuin se että joku akateeminen työtön pitää blogia, ei niitä hyväpalkkaisia töitä kaikille ole.

olen ollut jo vuosia loinen.

Olen ollut ennen lapsia töissä ja lasten aikana tehnyt lyhyitä sijaisuuksia. Mies tekee paljon töitä. On tehnyt aina. Tekisi paljon töitä vaikka olisinkin ollut töissä.

Olen ollut pääsääntöisesti kotona 14v. lapsia muutama. Kaikki jo koululaisia, yksi jo täysi ikäinen. Mies ei halua vieläkään että menisin töihin. Haluaa päivällä tulla syömään valiiseen pöytään, haluaa olla vailla huolia lapsista, vanhemmastaan.

Itse ole jo alannut katselemaan jotain osa aikaista työtä itselleni. Vanhaan ammattiini en halua palata vaikka työllistymis näkymäni siinä olisivat hyvät. Lapset eivät inua enää niin tarvitse. Miehenkin olisi syytä palata normaaliin elämään ja vähentää työtään lasten juttujen vuoksi. Itse en enää halua hoitaa miehen vanhempaa ja hän saa mennä jonnekkin hoitokotiin. Nyt on minun vuoroni lopettaa loiseläminen

olen ollut jo vuosia loinen.

Olen ollut ennen lapsia töissä ja lasten aikana tehnyt lyhyitä sijaisuuksia. Mies tekee paljon töitä. On tehnyt aina. Tekisi paljon töitä vaikka olisinkin ollut töissä.

Olen ollut pääsääntöisesti kotona 14v. lapsia muutama. Kaikki jo koululaisia, yksi jo täysi ikäinen. Mies ei halua vieläkään että menisin töihin. Haluaa päivällä tulla syömään valiiseen pöytään, haluaa olla vailla huolia lapsista, vanhemmastaan.

Itse ole jo alannut katselemaan jotain osa aikaista työtä itselleni. Vanhaan ammattiini en halua palata vaikka työllistymis näkymäni siinä olisivat hyvät. Lapset eivät inua enää niin tarvitse. Miehenkin olisi syytä palata normaaliin elämään ja vähentää työtään lasten juttujen vuoksi. Itse en enää halua hoitaa miehen vanhempaa ja hän saa mennä jonnekkin hoitokotiin. Nyt on minun vuoroni lopettaa loiseläminen

tiedät varmaan itsekin että et ole loinen. tekisin mitä vaan työtä mieluummin kuin alkaisin passata appivanhempia

tapaus on semmoinen, että sen työn lisäksi mies tekee kotona illoin ja viikonloppuna kaikki kotihommat, että vaimo voi totetuttaa itseään ja lapset työnnetään tarhaan kolmevuotiaina, ettei äiti rasitu.

...lapsia tarhaan laitettaisikaan, luuleeko joku oikeasti, ettei homma jatku edelleenkin kun lapset ovat 15 v ja tekevät osan kotitöistä?

Kyllä työn vieroksunta on se oikea syy, mutta eiköhän siitäkin tehdä kohta ihan luokiteltava sairaus.

tapaus on semmoinen, että sen työn lisäksi mies tekee kotona illoin ja viikonloppuna kaikki kotihommat, että vaimo voi totetuttaa itseään ja lapset työnnetään tarhaan kolmevuotiaina, ettei äiti rasitu.

...lapsia tarhaan laitettaisikaan, luuleeko joku oikeasti, ettei homma jatku edelleenkin kun lapset ovat 15 v ja tekevät osan kotitöistä?

Kyllä työn vieroksunta on se oikea syy, mutta eiköhän siitäkin tehdä kohta ihan luokiteltava sairaus.

Ah tätä muiden ihmisten arvostelua. Ihmettelen, mistä te tiedätte kuinka paljon jossakin perheessä mies tai vaimo niitä kotitöitä tosiaan tekee ja toisaalta, kuinka vaativa työ töissä käyvällä puolisolla on? Turha luulla, että ulkopuolinen tietää mitään toisten ihmisten parisuhteesta. Pelkkää jonnenjoutavaa juoruilua, arvostelua ja panettelua.

Ps. Monessa maassa lapset aloittavat koulun 3-vuotiaana, eikä sillä ole mitään tekemistä äitien laiskuuden kanssa.

kun olimme molemmat töissä, rahaa ei ollut sen enempää kuin nytkään koska palkkani oli pieni ja työssäkäymiesestäni tuli kustannuksia kuten työmatkat, päivähoitomaksut, eväät tai työpaikkaruokailu (kotona syö halvemmalla), jatksuvasti siistit ja uudet vaatteet (työpaikallani ei ole uniformuja), kampaajalla pitikäydä useammin, meikata ja pitää ulkonäöstä muutenkin erilaista huolta.



Sen vuoksi sanoin että erilaista huolta ulkonäöstä koska pidn siitä tosin nytkin huolta (käyn pari kertaa vuodessa kampaajalla, meikkaan kun menen jonnekkin, hiukset voi olla ponnarilla tai letillä useammin)



Kun kello tulee neljä, minulla on ruoka valmiina kun mies tulee töistä kotiin. Syömme kaikki yhdessä hyvää ruokaa ja kenenkään päätä ei kiristä. Olen jo päivällä käynyt rauhassa kaupassa, pessyt pyykit ja hoitanut kodin kuntoon.



Illat pyhitetään siihen että ollaan yhdessä, katsotaan telkkaria, käydään jossain tai pelataan tai sitten vaan ollaan. Kukaan ei poikkeuksia lukuunottamatta kiukuttele, ole pahalla tuuleellla, huuda toisille.



Ja minulla on verrokkiaika kyllä... molemmat tulevat töist kotiin, lapsi on väsynyt, vanhemmat on väsyneet, äkkiä tarhasta kaupan kautta kotiin, einestä mikroon syödään. Vanhemmat on kiukkusia koska ovat väsyneitä, työpäivän jälkeen lapsi haluaa huomiota mutta sitä ei jakseta antaa.



Ei tule kuuloonkaan että jaksaisi lähteä jonnekkin. Ja sitten se kodinhoito, jatkuvaa tappelua siitä kuka imuroi viimeksi ja miksi sinä et koskaa tee täällä mitään ja kyllä kotityöt pitää jakaa. Ei jaettu ja minä hävisin aina "kumpi meistä on väsyneempi" kilpailun. Pyykit koneesta kun kello on 23 ja sitten nukkumaan. Sängyssä mietin että huomenna ihan varmasti tehdään jotian yhdessä ja varsinkin lapsen kanssa.... ei tehty.



Kyllä elämä on oikeasti nyt erilaista ja ihanaa, koko meidän perheellä. Ja se että joku kateellinen vauvapalstalla huutaa minua loiseksi, ei hetkauta yhtään :) Minä elän onnellista elämää joka sopii meidän perheelle.

mistä tässä nyt sitten keskustellaan, downshiftaamisesta vai kotiäitiydestä. Käsittääkseni nuo hulppeat talot, pitkät työmatkat, lomamatkojen vähyydestä ruikuttaminen jne. eivät kuulu downshiftaamiseen. Vaikka mies tienaisi ihan hyvin, sitä perheverotusta ei ole, joten rahaa aika harvoin jää holtittomasti. Silloin downshiftaaminen on ihan luontevaa, joskin siitä ennen käytettiin esimerkiksi nimitystä nuukailu tai järkevä taloudenpito tms. mikä ei ilmeisesti enää kuulosta riittävän hohdokkaalta.



En ole noita blogeja lukenut, mutta kuvittelisin, että jos blogissa hehkuttaa jotain omaa "elämäntapaa" on kulissit heti pystytetty. Voin kuvitella jonkin käsityö- tai leivontablogin, mutta jos ainoa idea on esitellä omaa täydellistä elämää, niin sehän on mahdottomuus ilman valehtelua.



Olen itse ollut pitkään kotiäitinä ja se kyllä sopii meidän perheelle. Mies tekee raskasta työtä, mutta tekisi sitä siinäkin tapauksessa, että kävisin töissä. Töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä eikä irtisanomisen uhkaa käytännössä ole, joten olennaista on se jaksaminen. Ja kyllä siinä edesauttaa, ettei tarvi ruuhkauttaa töitä hoitaessaan sairasta lasta kotona, ei tarvi kiirehtiä hakemaan lasta tarhasta, laittaa ruokaa, imuroida sun muuta. Voi levätä kotona, harrastaa liikuntaa, tehdä omassa tahdissa ns. miesten töitä, joita tässä asumismuodossamme kyllä riittääkin. En edelleenkään ymmärrä, kuka tässä kuviossamme niin kovasti kärsii. Mutta koenkin kyllä eläväni kaukana mistään downshiftaus-blogeista, elän mielelläni ihan tavallista elämää ilman sen suurempaa hehkutusta. (Eli en ihmettele noita bloginaisten erojakaan...)

Ja onneksi meillä on taiteilijaelättejä: maailma olisi tylsä paikka, jos luova työ katoaisi.

loisitaan perse homeessa himassa niin paljon että parempi vaan sinisilmäisenä sun luottaa siihen, että joka artistilla on oikeasti jotain annettavaa. Muuten voisi harmittaa, jos tietäisit miten paljon niistä verorahoilla maksettavista apurahoista menee silkkaan hohhailluun. Jos päälle vielä laskee ilmaiset opiskelut kouluissa, niin tulee ne 1 näyttely kunnankirjastossa 4:n vuoden välein -"taiteiljoille" hintaa. Jota me kaikki maksamme.

kaikki taiteilijat eivät muuten makaa kotona vaan tienaavat opettajina ym. rahaa. Maksavat sitten niiden apurahat, jotka odottavat himassa "inspiraatiota".

Apurahoja ei makseta veroista, pälli. Niitä maksavat erilaiset rahastot. Inspiraatiota odotellen niitä ei saa vaan kovalla työllä. Niin kovalla että siinä ei pääse tuntipalkoille millään. Taiteilijaksi ei downshiftata, jos sillä tarkoitetaan sitä että tehdään vähemmän töitä.

t. taiteilija-loinen

Laasanen on tehnyt siis omasta epänoonistumisestaan naisten saannissa akateemisen teorian muotoon pakatun tuotteen, jolle riittää kysyntää.

En tiedä, riittääkö edes kysyntää. Käsittääkseni hänellä on sinnikäs, mutta hyvin pieni kannattajajoukko, ja heidän profiilikuviaan ja kirjoitustaitoaan katsellessa saa jo aika hyvän kuvan millaisesta sakista on kyse. Henryllä on facebookissa jotain 70 kaveria, ei ihan täytä ihaillun gurun tunnusmerkkejä. Miesten mielestä harmiton hölmö, naisten mielestä hieman pelottava passiivis-agressiivinen erakko.

ja musta se ei ole kovin paljon. Käsittääkseni kommenttien määrää ei ole rajoitettu? Ja ihan oikeasti mä ihmettelen, miksi jotkut ihmiset tuo keskusteluihin näitä sepustuksia omasta elmästään. Ne eivät anna keskusteluun mitään tietoa. Toki jokainen kirjoittaa omista lähtökohdistaan, joten senkun kirjoitatte. Mutta kertoo ehkä teidän todella suppeasta maailmasta siellä himpessä, kun käteen ei jää edes mielipiteitä, ainoastaan oman navan ympärillä pyöriviä listauksia päivän askareista. Vähän ehkä säälittääkin miten rempalleen se teidän yleissivistys siellä kotona jää.

En jaksa näitä pitkiä "meidän perhe" sitä tai tätä. Se kuvastaa juuri sitä, että elämä pyörii vain ja ainoastaan kodin ympärillä. Asioiden taustoja ja riippuvuuksia ei edes yritetä/jakseta/viitsitä ymmärtää.

No meistä harva on varsinaisesti mikään "asiantuntija" täällä, joten musta ainakin on paljon hauskempaa lukea esimerkkejä siitä, miten ihmiset käytännössä ihan omassa pikku elämässään ovat toteuttaneet arvojaan kuin lukea epämääräisiä arviointia tyyliin "yleensähän näin ja noin". Ja kaikkein pahinta on aina se, jos sillä omalla mutulla yleistetään "kaikki työäidit sitä" ja "kaikki kotiäidit tätä". Oman elämänsä asiantuntija ihminen sentään yleensä on.

normaali nykyaikainen elämä, jossa on tapana usein erota. Vaikka siksi, koska toinen kyllästyttää, elämänarvot eivät kohtaa, tai seksi loppuu. Tai löytyy uusi. Eroaa ne kaupungissa asuvat uraihmisetkin, vaikket lukisikaan heidän blogejaan. Huoh.

TUollaiset naiset pilaavat meidän naisten maineen. Ei ihme että moni mies meitä vihaa ja halveksii.

Jos kaikkia naisia vihaa ton takia, vihaisi naisia muutenkin, ja mistä tahansa asiasta ja vähemmistöstä voi sitten etsiä syyn / oikeutuksen. Mutta näitä miehiähän on kyllä.

Ja nrolle 12: loiselättiys on todiste noiden naisten kusipäisyydesttä, joo, mutta ei naisten kusipäisyydestä. Pitäisi keksiä jotain, mikä koskee suurta osaa naisia, tai kotiäitejä. Silloinkin kyse olisi lähinnä kotiäitien kusipäisyydestä, ei muiden.

normaali nykyaikainen elämä, jossa on tapana usein erota. Vaikka siksi, koska toinen kyllästyttää, elämänarvot eivät kohtaa, tai seksi loppuu. Tai löytyy uusi. Eroaa ne kaupungissa asuvat uraihmisetkin, vaikket lukisikaan heidän blogejaan. Huoh.

jos mies katsoo telkkaa, ei osallistu, ei puhu, ei ole naisen kanssa, on nojatuolimöhkäleenä. Naisten harkitessa eroa, syyllistetään lasten parhaalla ja perustellaan että arki muuttuisi vaan raskaammaksi jos kaiken joutuisi hoitamaan jatkossa yksin.

Ja kummat muuten yleisemmin eroa hakevat, naiset vai miehet?

Vähän ehkä säälittääkin miten rempalleen se teidän yleissivistys siellä kotona jää.

ei se olisi sen kummempi siellä Siwan kassallakaan.

Esim perhepäivähoitajilla oli samoja juttuja lähipuistossa kuin muillakin, eli kotiäideillä ja vauvalomalaisilla. Yleistä juttua kuten töissäkin kahvitauolla. Lapsethan ovat yleinen puheenaihe, nehän ovat tärkeimpiä elämässä vanhemmille, ei työssäkäyvä äiti mikään vähemmän äiti ole.

pienille lapsillehan on hyvä, että saavat olla kotona tai ainakin vain lyhyitä päiviä hoidossa, ja tietysti paljon vanhempien huomiota. Jos mies eli isä tekee pitkää päivää omasta halustaan, uralla edetäkseen jne. eikä halua jäädä hoitovapaalle (kuten usein vaikuttaa olevan) niin on lähes välttämätöntä että nainen "downshiftaa" = pitää pitkät hoitovapaat, lyhentää työaikaa tms. Yleensähän tämä on varmaan molemmille ok. Ja todellakin miehen tulojen täytyy olla molempien käytettävissä tuossa tilanteessa.



Mutta minusta ap:lla on pointti siinä, että downshiftaamisen normien pitäisi olla samat naisille ja miehille. Vaikuttaa siltä, että naisten downshiftaaminen on paljon hyväksyttävämpää kuin miesten. Eli ei pitäisi olla automaattisesti ok että toinen puoliso vähentää työntekoa toisen kustannuksella, jos tämä ei toiselle sovi. Sukupuolesta riippumatta.

yksi tekee työtä. Silloin koko perhe laskee elintasoaan ja pääsee helpommalla, koska nainenhan jää työstä hoitaakseen kotia. Kyllä kai siitä jotain iloa on miehellekin.