Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(
Olen seurannut noita downshiftaamisblogeja, joissa äiti lopettaa työnteon, mikäli on koskaan töisssä käynytkään, perhe muuttaa maalle, ja isä ajaa autolla pitkät matkat (ekologista...) ja tekee pitkää päivää. Jotta vaimo saisi toteuttaa unelmaansa.
Vaimo postaa blogiin ihania tunnelmakuvia perheen maaseutuidyllistä, puuhastelee kotona ja nauttii elämästään.
Kunnes ero tulee, kuten juuri kolmesa seuraamassani blogissa on juuri käynyt.
Mietin vain, onko tässä ainakin osittain syynä miehen väsyminen olemaan se ainoa elättäjä perheessä? En tiedä.
Kommentit (192)
Kukaan niistä vanhoista miehistä ei itkenyt sitä, että teki liian vähän töitä. Sitä taas näin usein, että miehet katuivat kun tekivät töitä liikaa ja olivat perheen kanssa liian vähän.
Sama pätee naisiin. Harva nainen suree kuoleman lähestyessä sitä, että oli lastensa kanssa paljon. Sitä he surevat, että tekivät töitä liikaa ja tajusivat lastensa arvon liian myöhään.
Teilläkin on yksi ainoa elämä. Nuoruus hurahtaa ohi todella äkkiä ja kohta olette vanhainkoti-iässä. Siellä voi miettiä sitä, miten tuli elettyä.
Toivottavasti jokainen elää niin, että pystyy muistelemaan elämäänsä tyytyväisenä. Jos elämässä oli tärkeintä työkaverit ja työnantaja ja työpaikan kahvitauko ja näin on saanut tehdä, se on hyvä.
Jos elämässä oli tärkeintä lapsen kanssa vietetty aika ja näin sai tehdä, sekin oli hyvä.
Elämä menee niin, että 10 vuotta kuolemanne jälkeen kukaan ei edes muista, että olitte olemassa. Se kaikki vouhkaaminen on niin turhaa.
Siksi tällaiset keskustelut ovat niin naurettavia. 100 vuoden päästä ei kukaan edes muista, että olette olleet olemassa. Elämällänne ja työllänne on kokonaisuudessa todella vähän mitään merkitystä.
mennään 100 vuotta eteen päin, olet vain multaa ja kukaan ei edes muista, että olit olemassa. Ja ei mene edes montaa kymmentä vuotta kun itse istut geriatrisessa tuolissa ja mietit mennyttä elämääsi ja miten sen elit. Huomaat sitten, että ne halusi ja vouhkaamisesi ovat niin turhaa olleet.
Elämä vilahtaa ohi niin kamalan äkkiä.
ja me muut porskutamme työelämässä. Nythän tilanne on se, että ne kuntasektorin pakuskaiset on äippä-vuorotteluvapaa-hoito-opiskelulomalla ja sijaiset sijaistaa niiden duunia. kuntasektori pyörii äippä- ym. sijaisilla. Tehokasta ja pitkäjänteistä!
Siitä elättämisasiastahan tää juttu alunperin lähti. Mä en ainakaan ole valmis elättämään tollasia naisarmeijoita.
Yhden töissä ja toisen kotona. Illalla ei paljon ylimääräistä aikaa jää ruuanlaiton/kaupassakäynnin/harrastuksiin kuskaamisten/pyykkien ja pienten siistimisten jälkeen.
Fakta useimmissa perheissä on ettei se mies nyt kovin osallistu vaikka julkisesti muuta väitetään. Joten nainen tekee urheasti 2 työpäivää, mies yhden työpäivän töissä ja kaikki ovat ah niin tyytyväisiä. Ja ennenmuuta ahkeria.
Vai ovatko? Lapsen etuhan tuo nyt selvästi on, eiks olekin? Ollaan niin tuottavia kaikki. Lapsille ei vaan aikaa jää.
ei tarvitse sen jälkeen vielä tehdä ruokia ja siivota ja osallistua pyykkäykseen.
vuodattaa ja vauhkoaa ns. kotiäideille pyhää vihaa heitä kohtaan :D
Niin turhaa, niin turhaa. Voi kun te säästäisitte nuo kirjoituksenne ja lukisitte ne 50 vuoden päästä. Huomaisitte, kuinka vähän merkitystä niillä nyt teille tärkeillä asioilla oikeasti elämässä on.
Kun kävelen hautausmaalla, ei yhdenkään hautakivessä lue "tässä oli nainen, joka teki kovasti töitä työnantajalleen ja oli siksi muita parempi kun vei lapset hoitoon mahdollisimman aikaisin"
Kumma kun samaa multaa tulee kaikista ja sieltä mullan seasta ei erota, kuka teki töitä eniten ja kuka vähiten.
Sitä ei kuoleman jälkeen palkita.
Tai kaksi pitkällä ikäerolla. Jos lapsia on vaikkapa 4, tekemistä onkin jo huomattavasti enemmän.
Olen ollut vuoden töissä eikä meillä koskaan ole ollut tuollaista. Kotitöitä ei ole niin paljoa, että niihin muka menisi koko ilta. Kuka teillä sotkee päivällä, kun olette töissä?
Tai kaksi pitkällä ikäerolla. Jos lapsia on vaikkapa 4, tekemistä onkin jo huomattavasti enemmän.
Olen ollut vuoden töissä eikä meillä koskaan ole ollut tuollaista. Kotitöitä ei ole niin paljoa, että niihin muka menisi koko ilta. Kuka teillä sotkee päivällä, kun olette töissä?
neljän alpsen äidin blogia.
Nainen itki kahden lapsen jälkeen, että haluaa lisää lapsia, mutta voi voi kun miehellä on jo edellisestä liitosta ja nyt hän ei saakaan suurperhettä.
Elämä oli sisustamista ja remontoimista ja täydellistä harmoniaa ja pusipusipusi...
Lopulta mies suostui kolmanteen ja neljäs tuli sitten "vahinkona" kun mies oli jo varannut sterilisaatioajan.
Nyt ollaan niin masentuneita ja pahalla päällä ja elämä synkkää kun totuus paljastui. Se kotonaolo ei olekaan enää sisustamista ja nettikirppiksien seuraamista ja järjestelyä. Mieskään ei jaksa koko ajan hoitaa lapsia kun töissäkin pitää käydä.
Ja ne ihanat vauvat kasvaa ja alkaa olla sitä omaa tahtoa ja se ei olekaan enää niin kivaa.
Korttitalo sortuu..
Surullista luettavaa.
naiset tekevät huomattavasti enemmän osa-aiatyötä kuon täällä. Suomessa se on kokopäivätyö tai kotiäitiys, välimuotoja ei ole.
olisi toivottavaa että nämä valinnat eivät koskisi pelkästään äitejä, ts. että elatus- ja hoivavastuu alkaisivat jakautua tasaisemmin vanhempien välillä. Esim. 6+6+6 mallin avulla.
naiset tekevät huomattavasti enemmän osa-aiatyötä kuon täällä. Suomessa se on kokopäivätyö tai kotiäitiys, välimuotoja ei ole.
En lukenut aiempia viestejä,mutta vastaan oman tilanteemme pohjalta.
Synnytyksessä kohtu repesi niin, etten tämän esikoisemme jälkeen voi saada enempää lapsia, joten haluan ottaa kaiken irti äitiydestä kun nyt voin. Miehellä on edellisestä liitosta kaksi lasta. Miehellä on paljon parempipalkkaisempi työ, josta hän pitää ja työajat ovat siedettävät.
Minäkin pidän työstäni, mutta olen yrittäjä, ja se tarkoittaa, että kun olen työelämässä, on arkisin 10h päiviä, ja la 6h päiviä. Kumpikaan ei halunnut laittaa alle kolmivuotiasta päivähoitoon.
Asumme maalla, hoidan kodin, ostokset, lapsen, kasvimaan ja rannan kunnossapidon, joten työstä tämäkin menee.
Ainoa ero tässä ehkä on, etten bloggaa. Nautin elämästä näin, mieskin on onnellinen, mutta en tunne tarvetta esitellä päivittäistä elämäämme kenelle tahansa.
En lukenut aiempia viestejä,mutta vastaan oman tilanteemme pohjalta.
Synnytyksessä kohtu repesi niin, etten tämän esikoisemme jälkeen voi saada enempää lapsia, joten haluan ottaa kaiken irti äitiydestä kun nyt voin. Miehellä on edellisestä liitosta kaksi lasta. Miehellä on paljon parempipalkkaisempi työ, josta hän pitää ja työajat ovat siedettävät.
Minäkin pidän työstäni, mutta olen yrittäjä, ja se tarkoittaa, että kun olen työelämässä, on arkisin 10h päiviä, ja la 6h päiviä. Kumpikaan ei halunnut laittaa alle kolmivuotiasta päivähoitoon.
Asumme maalla, hoidan kodin, ostokset, lapsen, kasvimaan ja rannan kunnossapidon, joten työstä tämäkin menee.
Ainoa ero tässä ehkä on, etten bloggaa. Nautin elämästä näin, mieskin on onnellinen, mutta en tunne tarvetta esitellä päivittäistä elämäämme kenelle tahansa.
Tuossa se ero taitaa olla bloggaaviin mammohin. Saat elämänsisältöä elämästä eikä ihanne-elämän julkisella esittelyllä.
Hyvä huono esimerkki miehisestä maailmasta. TTAM esitteli kiiltokuvaelämää ja perhearvoja aamupäivällä ja iltapäivällä lähetti lehdistötiedotteen, että kohtaamme mediayrittäjäelämän haasteita tulevan ex-vaimon kanssa erikseen....
hoitaisitko avioehtosi kuntoon! Anoppina täällä patistelen!
ehdotus ap:lle ja muillekin, joita kotivaimojen uhreina elävät miehet säälittävät. Kun ne miesparat sitten lopulta saavat itsestään irti ja jättävät sen lapsia hoitaneen vaimonsa, joka ei hanki tarpeeksi rahaa, niin sitten nämä ihanat miehet ovat työssäkäyvää, kunnon kumppania vailla. Siinä on naiset teillä oiva tilaisuus iskeä kunnon mies, kun teillä on omanne kanssa tullut myöskin ero, kun juoksitte aina vaan siellä töissänne, ettekä jaksaneet perhettä paijata. Noin 5-10 vuoden aikajanalla teille siis avautuu loistava tarpeeksi varakas tulevaisuus ihanana työssäkäyvänä pariskuntana näiden nykyisin pahan uhrina olevien miesten kanssa.
Nykyinen miehenne saa myöskin sitten uuden tulevaisuuden downshiftari-naisen kanssa ja kerrankin joku nainen omistautuukin kunnolla teidän miehellenne, eikä juokse aina vaan mammonan perässä.
Eli malttia naiset, toinen (tai kolmas) kierros tulee korjaamaan kaikki vääryydet ja on taas helpompi hengittää (edes hetken)
Muistan kuinka 70 luvulla liittomme edustaja sanoi että osapäivätyöstä halutaan päästä eroon naisia hellan ääreen eristävänä tapana. Panin vastaan ja vetosin jo silloin Ruotsin loistavaan käytäntöön kun kaksi ystävää sai ottaa yhden kokopäivätyön ja sopia työaikansa. Jopa äiti ja tytär pystyivät tekemään sen!!! Pikkulapsiaika ei näin päässyt eristämään äitiä hellan ääreen vaan hän sai olla kokoajan työelämässä mukana!!
Suomessa tätä tapaa ei arvostettu ja nyt ollaan siis tässä tilanteessa. Mahtaa se olla työnanatajallekin hauskaa ottaa vanha työntekijä takaisin 3v päästä kuten mammalle itelleenkin, lapsiparoista puhumattakaan. Näin meidän liitot ajoivat asiaa silloin 70 luvulla ja kysymys kuuluukin oliko hyvä päätös lapsille, äideille sekä työnanatajille??? Mielestäni Ruotsi on ollut valovuoden edellä tässäkin asiassa pitäen mielessään, että pikkulapsi ja äiti kuuluvat yhteen!
Täällähän palstailee kloppeja, jotka puhuu kaveriensa puolesta kun kaveri ei pääse olusille kuten kloppiaikanaan! Mammat pakottaa perheellisen miehistymään ja vastuunkantamiseen. Oikein hyvä!!
Olet 10h töissä oleva uraohjus tai luuserikotiäiti. Siinä on suomalaisen naisen vaihtoehdot.
naiset tekevät huomattavasti enemmän osa-aiatyötä kuon täällä. Suomessa se on kokopäivätyö tai kotiäitiys, välimuotoja ei ole.
hoitaisitko avioehtosi kuntoon! Anoppina täällä patistelen!
"On havaittu, että kotiäitiys itsessään aiheuttaa stressiä, eikä välttämättä kasvata
tyytyväisyyttä perhe-elämää kohtaan.
Pienituloisuus, jota usein liittyy pitkittyneeseen kotihoidontuen käyttöön, vähentää hyvinvointia ja lisää stressiä. Työhön osallistuminen taas voi itsessään tukea perhe-elämää, mikäli työelämän laatu on hyvä ja työpäivän kesto kohtuullinen.
Niinpä on hyvä kysyä, onko kotihoidon tuki todella se tapa, jolla kannattaa vastata lapsiperheiden aikajoustojen tarpeeseen tai yrittää leppoistaa lapsen elämää."
http://www.sorsafoundation.fi/documents/key20120629090402/dokumentit/Ka…
Kun tehtiin päätös jään kotiin. 3 alle kouluikäistä lasta, mies tekee vaativaa työtä, väh joka toinen vko ulkomailla.
Mä vastaan aamutoimista, hoitoon menemisestä, hakemisesta, kotitöistä, vaatteiden hankinnasta.
Ainoastaan jos joku on kipeä vie mies muut hoitoon viemisestä aamulla ja päivällä pyydän naapurin mummoa siksi meille kun haen hoidosta tai yks hoitolapsen äiti joskus samalla tuo kun menee tästä ohi.
Saan kodinhoidon tuen, siinä kaikki.
KÄyn n kerran kuussa ystävieni kanssa ulkona, vaatteita en itselleni juuri koskaan osta, saan paljon siskoltani. Js tulee jotain erikoista, esim häät, lainaan siskoltani vaatteen.
Kumpikaan ei valita. Miehen ei tarvi kun ilmoittaa milloin tulee kotiin. Täällä odottaa lapset kotona ja ruoka pöydässä.
[/quote]
ja me muut porskutamme työelämässä. Nythän tilanne on se, että ne kuntasektorin pakuskaiset on äippä-vuorotteluvapaa-hoito-opiskelulomalla ja sijaiset sijaistaa niiden duunia. kuntasektori pyörii äippä- ym. sijaisilla. Tehokasta ja pitkäjänteistä!
[/quote]
Siitä elättämisasiastahan tää juttu alunperin lähti. Mä en ainakaan ole valmis elättämään tollasia naisarmeijoita.