Lue keskustelun säännöt.
Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(
25.06.2012 |
Olen seurannut noita downshiftaamisblogeja, joissa äiti lopettaa työnteon, mikäli on koskaan töisssä käynytkään, perhe muuttaa maalle, ja isä ajaa autolla pitkät matkat (ekologista...) ja tekee pitkää päivää. Jotta vaimo saisi toteuttaa unelmaansa.
Vaimo postaa blogiin ihania tunnelmakuvia perheen maaseutuidyllistä, puuhastelee kotona ja nauttii elämästään.
Kunnes ero tulee, kuten juuri kolmesa seuraamassani blogissa on juuri käynyt.
Mietin vain, onko tässä ainakin osittain syynä miehen väsyminen olemaan se ainoa elättäjä perheessä? En tiedä.
Kommentit (192)
Meidän perheessä mielellään downshiftattaisiin niin, että toinen vanhemmista olisi kotona. Oli ihanaa kun siihen asti kun hoitovapaa oikeus oli tämä oli mahdollista. Itse olin pidempään mutta mieskin piti hoitovapaata pitkän palan eikä olisi halunnut palata töihin. Musta oli reilua jakaa hoitovapaata. Lähinnä miehen ja lasten suhteen vuoksi.
Meilläkin mentiin niin, että minä olin äitiysloman jälkeen vuoden hoitovapaalla ja sen jälkeen mies vuoden. Kumpikin sai tutustua lapseen kunnolla ja downshiftattua aikansa. Sen jälkeen oli kiva palata töihin. Olihan siinä pari vuotta rahat tiukilla, kun ollaan keskituloisia ja iso talolaina on päällä ja vain toisen palkalla elettiin. Kun kumpikin oli palannut työelämään, elintaso nousi mukavasti ja jäi kivat muistot lapsen elämän alkutaipaleelta.
Se, joka oli kotona, hoiti myös kotityöt siinä lapsen hoidon ohessa. Ei kai se ole kuin sopimuskysymys? Ei minua ainakaan haitannut olla "perheen elättäjä" sillä aikaa, kun mies oli koti-isänä, eikä se minun maailmaani kaatanut, jos joskus vuorostani pesin pyykkiä tai tein ruokaa, kun koti-isämies ei ollut ehtinyt (oli esim. ollut koko päivän lapsen kanssa kauempana leikkikentällä tai metsässä tai puuhastellut mökillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies halusi suurperheen. Ei minullakaan mitään sitä vastaan ollut, lapsia rakastan. 8 vuotta hurahti lapsia tehden ja hoitaessa ne kotona siihen, että nuorin oli 3v.
Mies oli sitten vuoden sapattivapaalla vielä hoitamassa kahta nuorinta kun 2 ekaa oli koulussa. Ei mennyt silloinkaan vielä kukaan hoitoon.
Ei paljon ostettu mekkoja kun mies on vain huonopalkkainen duunari. Minun tehtävä oli vetää euroa soukemmasta soukemmaksi. Aamupuurot leivottiin päivän sämpylöihin ja kaiken mahdollisen ompelin itse, mitä vain pystyin säästämään.
Tästä on jo toistakymmentä vuotta ja vanhimmat alkaa kohta lentää omilleen.
Voi minua loista:)
Tajusin juuri että olen itse ilmeisesti tuollainen daownshiftaaja, jota mies elättää.
Luulin että on hyvä jos olen jäänyt kotiin ja hoidan kolmea lasta, joista vanhin aloittaa koulun syksyllä ja nuorin on nyt 1,5v.
Tosiasiassa olenkin vain loinen, joka nauttii elämästä kun mies tekee töitä.
Olen tosin elättänyt itse miestäkin kun hän sairastui pitkäksi aikaa, mutta silti.
Mies kyllä sanoo aina että hän haluaisi tienata niin paljon että voisin olla kotirouvana vaikka lopun ikääni.
Minulla on hieman säästöjä joista pystyn maksamaan omat menoni ja laskuni, mutta paluu töihin on edessä.
Siihen saakka yritän nauttia elämästä, vaikka sainkin näin kamalan läpsyn päin naamaani. Vai loinen? Shit.
kun tää itsekehu oli vaan niin KAUNISTA! Voi vittu, siis oikeasti: muista joka päivä käydä lukemassa tätä viestiäsi täällä niin saat siitä ihan tajuttomat ego-orkut. Oot sä kyllä ollut ihan ÄLYTTÖMÄN HYVÄ IHMINEN. Toivottavasti sua muistetaan MITALILLA
pienellä ja saa hoidettua lapset kotna. Huomaatteko miten kaikki tätä vastaan pitävät sitä kehuna? J akehuhan se onkin!
Hienoa miten ihmiset osaavat tehdä omia ratkaisuja elämässä eikä elää kuin lapmaat toistensa kaltaisian eikä uskalleta olla eri mieltä mistään.
Kun KAIKKI vievät lapsensa 8-9h päivässä päiväkotiin ja menee itse töihin että saa pidettyä korkeaa elintasia yllä niin sellaisten syyllisyys on huipussaan!
Ja mitä silloin tehdään?? Mollataan tietysti niitä jotka tekevät toisin, jäävät kotiin hoitamaan omat lapsensa ja luopuvat hetkeksi kun lapset ovat pieniä jostain mikä ei ole niin tärkeää kuin se lapsen hyvinvointi.
En usko että KUKAAN voi olla oikeasti sisimmässään niin tyhmä etteikö tajua että pienen lapsen paikka on kotona. Kaikkihan me sen tiedämme. Mutta kun asuntolaina ja muut lainat painavat päälle niin ei muita vaihtoehtoja ole kuin olla töissä.
Silloin haukutaan kotiäidit loisikis ja yhteiskunnan eläteiksi, ainakin miehen eläteiksi.
Meille perhe on yksikkö, yhteinen "firma", yhteinen projekti. Meillä meidän firmassa on tärkeää jokaisen hyvinvointi, meillä on pehmeät arvot. Tuotto ja voitto ei ole itsetarkoitus. Raha näyttelee vain sivuosaa. Taloudellisesti ei mene kovin hyvin mutta ei firma ole konkurssissakaan. Henkistä pääomaa on paljon, ja sitä lapset tarvitsevätkin kun kouluun mennään.
pienellä ja saa hoidettua lapset kotna. Huomaatteko miten kaikki tätä vastaan pitävät sitä kehuna? J akehuhan se onkin!
Hienoa miten ihmiset osaavat tehdä omia ratkaisuja elämässä eikä elää kuin lapmaat toistensa kaltaisian eikä uskalleta olla eri mieltä mistään.
Kun KAIKKI vievät lapsensa 8-9h päivässä päiväkotiin ja menee itse töihin että saa pidettyä korkeaa elintasia yllä niin sellaisten syyllisyys on huipussaan!
Ja mitä silloin tehdään?? Mollataan tietysti niitä jotka tekevät toisin, jäävät kotiin hoitamaan omat lapsensa ja luopuvat hetkeksi kun lapset ovat pieniä jostain mikä ei ole niin tärkeää kuin se lapsen hyvinvointi.
En usko että KUKAAN voi olla oikeasti sisimmässään niin tyhmä etteikö tajua että pienen lapsen paikka on kotona. Kaikkihan me sen tiedämme. Mutta kun asuntolaina ja muut lainat painavat päälle niin ei muita vaihtoehtoja ole kuin olla töissä.
Silloin haukutaan kotiäidit loisikis ja yhteiskunnan eläteiksi, ainakin miehen eläteiksi.
Meille perhe on yksikkö, yhteinen "firma", yhteinen projekti. Meillä meidän firmassa on tärkeää jokaisen hyvinvointi, meillä on pehmeät arvot. Tuotto ja voitto ei ole itsetarkoitus. Raha näyttelee vain sivuosaa. Taloudellisesti ei mene kovin hyvin mutta ei firma ole konkurssissakaan. Henkistä pääomaa on paljon, ja sitä lapset tarvitsevätkin kun kouluun mennään.
ja naiset downshiftaavat muutenkin jo lasten takia muutaman vuoden ja töihin mennesään tekevät lyhyempiä tunteja. Aivan huipullakin ilmiö on selvä.
Jopa USAn huippuyliopistoissa opiskelleet naiset hyvin helposti jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle, kun miehille se taas on harvinaista. Se on myös yksi tärkeimmistä syistä, että naisten palkkakehitys jää jälkeen.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all.
Ihan samanlainen kysely Yale Law Schoolista ja 40 täyttäneistä naisista vain 56% oli töissä kun taas vastaava luku miehillä oli 90%.
Palkka pitäisi silti olla tasan sama - vaalien aikaan ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja naiset downshiftaavat muutenkin jo lasten takia muutaman vuoden ja töihin mennesään tekevät lyhyempiä tunteja. Aivan huipullakin ilmiö on selvä.
Jopa USAn huippuyliopistoissa opiskelleet naiset hyvin helposti jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle, kun miehille se taas on harvinaista. Se on myös yksi tärkeimmistä syistä, että naisten palkkakehitys jää jälkeen.
A 2001 survey of Harvard Business School graduates found that 31 percent of the women from the classes of 1981, 1985 and 1991 who answered the survey worked only part time or on contract, and another 31 percent did not work at all.
Ihan samanlainen kysely Yale Law Schoolista ja 40 täyttäneistä naisista vain 56% oli töissä kun taas vastaava luku miehillä oli 90%.
Palkka pitäisi silti olla tasan sama - vaalien aikaan ainakin.
Voi v*ttu oikeesti.
aivan kuin natsikortti ei noin vaan kuittaa kaikkea aiemmin esitettyä, niin tuolla Laasaskortilla pakkaa valitettavasti olemaan ihan sama vikaa.
Osaatko kumota nuo tutkimukset eriavillä faktoilla ja jos et osaa niin voisitko laittaa suun suppuun.
Toisaalta minulla ei ole mitään näitä naisten/perheiden downshiftaus-järjestelyjä vastaan kunhan se vaan osapuolille sopii. Pitää kuitenkin muistaa, että jonkun yleensä täytyy työssäkin käydä ja se kaikki mahdollistaa ja että erityisesti naiset ne ovat jotka kotiin jäävät.
Eli jos saisi pyytää ihan kuittailun sijasta selvää faktaa. Muuten ei kannata lainkaan kommentoida. Sellainen antaa hyvin vähän lisäarvoa keskustelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti nauttii työstään. En voi millään kuvitella, että minä saisin yhtä paljon onnistumisen kokemuksia kotona, kuin mieheni saa työstään...
Eli ainakin meillä mies on selvästi se "downshiftaaja", jonka ei tarvitse stressata tippaakaan arjen pikkuaskareista tai lasten kasvatuksesta :)
Onhan se paljon helpompaa jos toinen puolisoista hoitaa kodin ja lapset! Mies pääsee paljon helpommalla kun se voi keskittyä lähes kokonaan vain työntekoon.
Et kuulu siihen kohderyhmään, josta tässä ketjussa puhutaan, joten miksi tilität?
Mua alkaa kiinnostaa sun tilanteesi, oikeasti.
Vedä pari rauhoittavaa ja kerro tädille missä kiristää eniten.
Vaikutat niin kuivalta ihmiseltä että sulla tulee varmaan valkovuotokin kuutioina.
Suosittelen downshiftausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laittaisimme pienet lapsemme päiväkotiin ja minä lähtisin työelämään. Siinä sitten olisimme keskellä ruuhkavuosia ja pähkäisimme, kuinka saada päiväkodin, työpaikkojen ja työmatkojen aikataulut toimimaan. Meidät tuntien vaikeinta olisi kuitenkin lasten jättäminen vieraiden käsiin.
Nyt olen kuitenkin kotona ja ratkais tuntuu todella hyvältä. Mieheni päätti jo lapsena, että haluaa sellaisen vaimon, joka haluaa olla lastensa kanssa. Miehen äiti kun oli uraäiti ja aina poissa -kotona hääräsi taloudenhoitaja.
Meillä tämä ratkaisu ei ole vaatinut uhrauksia, sillä miehellä hyvä palkka. Tonni sinne tänne mun matalapalkka-alalta plus lastenhoitokulut, ei arjessa näkyisi, mutta elämisen laatu laskisi.
Jos meillä olisi taloudellisia haasteita tai miehelleni tapahtuisi jotakin, etsisin työpaikan samantien.
Elämää on eletty siihen malliin, että vaimo hoitaa kodin ja lapset. Minä en jaksaisi, haluaisi enkä viitsisi kotia puunata, en myöskään jaksaisi olla lasten kanssa joka päivä yksin aamusta myöhään iltapäivään. Tykkään lapsistani tosi paljon, he ja vaimo ovat elämäni tärkein asia, mutta rehellisesti sanottuna sopiva annos lasten seuraa on arkena sellaiset 3-4 tuntia päivässä, viikonloppuna ja lomilla tietysti kaiket päivät, mutta yhdessä vaimon kanssa. Mä en vaan jaksa olla koko ajan skarppina lasten kanssa, leikkiä, lukea, pelata, vastailla loputtomiin kysymyksiin. Ja näin se on melkein joka miehen kohdalla, jos ovat rehellisiä.
Olis todella kamalaa tulla töistä väsyneenä kotiin ja alkaa laittamaan ruokaa, imuroimaan yms. ikävää. Sen sijaan saan tulla siistiin kotiin, jossa ruoka odottaa. Kotityöt ovat enimmäkseen tylsiä, mutta vaimo väittää tykkäävänsä niistä. Mun vaimo on loistovaimo ja paras äiti mun lapsille, en ikinä pettäisi enkä jättäisi häntä. Kunnioitan häntä ja hänen työtään todella paljon. Emme ole rikkaita, mutta mulla on sen verran hyvä palkka, että meillä on ihan kiva talo ja varaa kaikkeen mitä tarvitaan.
Tuskin olisimme hankkineet ollenkaan lapsia, ellei vaimoni olisi ollut halukas jäämään kotiin. Onneksi meillä on sama arvomaailma ja siinä lapsen etu ja koko perheen onnellisuus on etusijalla.
Mies halusi suurperheen. Ei minullakaan mitään sitä vastaan ollut, lapsia rakastan. 8 vuotta hurahti lapsia tehden ja hoitaessa ne kotona siihen, että nuorin oli 3v.
Mies oli sitten vuoden sapattivapaalla vielä hoitamassa kahta nuorinta kun 2 ekaa oli koulussa. Ei mennyt silloinkaan vielä kukaan hoitoon.
Ei paljon ostettu mekkoja kun mies on vain huonopalkkainen duunari. Minun tehtävä oli vetää euroa soukemmasta soukemmaksi. Aamupuurot leivottiin päivän sämpylöihin ja kaiken mahdollisen ompelin itse, mitä vain pystyin säästämään.
Tästä on jo toistakymmentä vuotta ja vanhimmat alkaa kohta lentää omilleen.
Voi minua loista:)