Naiset downshiftaavat, miehet elättävät ja sitten tulee ero :(

Meillä molemmat kävivät töissä, minulla oli isompi palkka ja ero tuli kuitenkin. Ei voi tietää, mistä kukakin on tyytyväinen.

ja vaimo hoitaisi kodin ja lapset. Siis TODELLA mielelläni. Mutta kun naiset harvemmin tienaavat yhtä hyvin kuin miehet, ei meidänkään perheessä osia voi vaihtaa. Meillä mies on se pääpalkansaaja ja mä se, joka saa palkkaa mitä sattuu saamaan ja jään kotiin jos lapset sairastuvat tms. kun tarvitaan muuta joustoa.

toi etteikö niitä naisia löytyisi, jotka mielellään jäävät kotiin senkin jälkeen kun lapsi on yli 2 vee.



Ja itkihän tällä palstallakin se yksi elätti, jota mies suorasanaisesti jo käsi töihin ja iso harmi siitä tuli naiselle.





Ei voi toisella kädellä itkeä tasa-arvon perään ja toisella vaatia että saa olla elätti. Tää musta on naurettavinta.



Ne downshiftaaja-leidit on juuri näitä: yliopoistossa luettu naistutkimusta ja sitten jäädään vapaaehtoisesti kotiin, toki samalla moititaan lasikattoyhteiskuntaa ja naisen kehnoa asemaa ja ostetaan Paola Suhosen rättejä miehen luottokortilla : D Ei helvetti.

ovat olleet miehiä. Vaimot käy töissä, miehet rassaa moottoripyöriä kotona. Isovanhemmat hoitaa lapset.

suomalaisten perheiden yleisin ongelma ei ole liian pienet tulot tai muutaman vuoden kotivanhemmuus. suomalaisten perheiden suurin ongelma on haluttomuus olla omien lasten kanssa. Kakkosauto, isompi talo ja iltainen golfkurssi on mukavampaa ja hienompaa. Ura, jota voi mieluiten hoitaa Stockalta ostetussa asukombinaatiossa. Mies ei jaksa lapsia. Eikä muijakaan jaksa lapsia. Eikä isovanhemmatkaan nykyisin oikein jaksa niitä lapsia. Kukaan ei jaksa.



Ongelma ei todellakaan ole se, että joku äiti viettää liikaa aikaa lastensa kanssa, vaan se, että moni äiti ei kyllä jaksais ollenkaan omia kakrujaan (sitähän tämäkin palsta on täynnä). Rehellinen katsaus vaan omaan sieluun, siellä kaikki vastaukset lepää.



Onneksi on lastentarhat, ne pelastavat meidät kyllä monelta murheelta. Olen tosissani.

Meillä vaimo on kotona kun ei ole hoitovapaan jälkeen saanut töitä. Lapset ovat osapäiväisessä hoidossa. Rouva käyttää päivänsä television parissa, eikä paljoa jaksa tehdä kotitöitä. Sitten illalla motkottaa minulle, että minun pitää myös osallistua kotihommiin ja imuroida ja tyhjentää kissanpaskalaatikko. Kun kysyn miksei hän tehnyt sillä aika kun lapset ovat päiväkodissa niin vastaus on tyyliin: en mä jaksanut, kyllä sinäkin voisit osallistua. Ja perjantaisin on kamalan vaikeaa koska lapsilla on silloin kotipäivä.

Että olen kotiäitinä kunnes nuorinkin lapsi menee kouluun. Näin on toimittu, ja mies ei tosiaan kokenut että joutuu jotenkin raatamaan tai epäoikeudenmukaiseen asemaan: päinvastoin hän tykkäsi kovasti siitä ettei tarvinnut osallistua kodinhoitoon ja ruoka odotti valmiina kun tuli kotiin. Töitä hän teki normaalimäärän, ei raatanut niska limassa ylitöissä.



Meille sopi niin mainiosti perinteinen työnjako että mies itse asiassa ehdotti että voisin jäädä kotirouvaksi lopullisestikin. Minä kuitenkin halusin töihin kun kuopus lähti kouluun kun kävi päivät pitkäksi siellä itsekseen.

Ei tarvitse jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta tai laskea ylityötunteja. Luultavasti se mies on samalla onnistunut kasvattamaan omaa varallisuuttaan, kun nainen on downshiftaillut ja tippunut pois työelämästä hoitaessaan perheen yhteisiä lapsia. Avioehdot on yleisiä, eli kyllä se taloudellinen aspekti kosahtaa usein naisten päälle. Mihinkään blogiin en tosin osaa ottaa kantaa.

Entä jos miehen ura tyssää v-mäisiin ja vähätteleviin pomoihin ja uupumukseen kun tullaan kotiin niin odottaa toine työpäivä kun "väsynyt" vaimo työntää lapsen syliin, ja pyykki ja tiskivuori?

aftonstjärnans pappa

Että olen kotiäitinä kunnes nuorinkin lapsi menee kouluun. Näin on toimittu, ja mies ei tosiaan kokenut että joutuu jotenkin raatamaan tai epäoikeudenmukaiseen asemaan: päinvastoin hän tykkäsi kovasti siitä ettei tarvinnut osallistua kodinhoitoon ja ruoka odotti valmiina kun tuli kotiin. Töitä hän teki normaalimäärän, ei raatanut niska limassa ylitöissä.

Meille sopi niin mainiosti perinteinen työnjako että mies itse asiassa ehdotti että voisin jäädä kotirouvaksi lopullisestikin. Minä kuitenkin halusin töihin kun kuopus lähti kouluun kun kävi päivät pitkäksi siellä itsekseen.

Että olen kotiäitinä kunnes nuorinkin lapsi menee kouluun. Näin on toimittu, ja mies ei tosiaan kokenut että joutuu jotenkin raatamaan tai epäoikeudenmukaiseen asemaan: päinvastoin hän tykkäsi kovasti siitä ettei tarvinnut osallistua kodinhoitoon ja ruoka odotti valmiina kun tuli kotiin. Töitä hän teki normaalimäärän, ei raatanut niska limassa ylitöissä.

Meille sopi niin mainiosti perinteinen työnjako että mies itse asiassa ehdotti että voisin jäädä kotirouvaksi lopullisestikin. Minä kuitenkin halusin töihin kun kuopus lähti kouluun kun kävi päivät pitkäksi siellä itsekseen.

... ja tää sun avautuminen todisti niin TOTAALISESTI, ettei suomessa ole elättinaisia ollenkaan.

KIITOS, silmäni avutuivat! Hei, saat siitä hyvästä toisenkin sädekehän!

Koko keskustelu oli siis täysin turha, mitään elättinaisia ei ole koskaan ollutkaan.

Kolmas sädekehä!

Meillä vaimo on kotona kun ei ole hoitovapaan jälkeen saanut töitä. Lapset ovat osapäiväisessä hoidossa. Rouva käyttää päivänsä television parissa, eikä paljoa jaksa tehdä kotitöitä. Sitten illalla motkottaa minulle, että minun pitää myös osallistua kotihommiin ja imuroida ja tyhjentää kissanpaskalaatikko. Kun kysyn miksei hän tehnyt sillä aika kun lapset ovat päiväkodissa niin vastaus on tyyliin: en mä jaksanut, kyllä sinäkin voisit osallistua. Ja perjantaisin on kamalan vaikeaa koska lapsilla on silloin kotipäivä.

Kuullosti kyllä kamalalta....ehkä hän on masentunut? Pitäiskö pyrkiä vaikka johonkin työhön,mihan mihinvaan kodinnulkopuolelle?

Itse olen hoitovapaalla ja tosiaan nautin tästä. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, käymme kerhoissa, ulkoilemme ja puuhailemme kotona. En mä ole mikään superäiti, vaan teen myös omia juttujani kun lapset nukkuu tai leikkii keskenään. Kodin hoidan melkolailla yksin, viikonloppuna mieskin auttaa kotihommissa, tai lastenhoidossa. Onneksi mieskin näki, ettei ole helppoa kun lasta herätellään ja kuskataan hoitoon, hän on sairaana jolloin on hankalaa olla poissa töistä. Mies saa tehdä vapaasti pitkää päivää, jota hänen työnsä vaatii joka tapauksessa, olin sitten kotona tai en. Jos joku sanoisi minulle että olen joku loiselätti, niin varmaan nauraisin päin naamaa! Kodin ja lastenhoito ei ole mielestäni mitään loisimista, vaikka se minusta mukavempaa onkin kuin palkkatyöni, johon palaan kun kuopus on kolmevuotias.

Miten se nyt sitten on raskaampaa jos vaimo hoitaa lapset yms. eikä miehen itse tarvitse muuta kuin käydä vaan töissä?

Tämä muakin kiinnostaa. Tottakai lapsiperheessä työssäkäyvällä on helpompaa, jos toinen vanhempi on kotona kuin jos hänkin kävisi töissä. Edellytyksenä kotonaololle on tietenkin, että rahat riittää niinkin.

Raskasta siinä on varmaan se henkinen puoli: olla yksin taloudellisesti vastuussa. Varmaan myös osittain voi tulla hyväksikäytetty olo, täällä kun on totuttu siihen että puolisoilla on omat rahat, tilit ja lainat. Ymmärrän tämän henkisen puolen.

Mutta toinen puoli on tosiaan se, ettei tarvitse sumplia työmatkojaan tai työaikojaan lasten kannalta. Ei tarvitse lähteä kokouksesta aikaisemmin, jotta ehtii hakemaan lapset omalla vuorollaan päiväkodista. Ei tartte venyä lasten harrastuksiin. Voi hyvin tehdä vuosikaudet pitkää päivää toimistolla kuin lapsettomat kollegat konsanaan. Yleensä näissä perheissä, joissa äidit on kotona monta vuotta, nainen hoitaa kotona lähestulkoon kaiken.

Itse olen ollut muutaman vuoden nyt kotona ja paluu takaisin työelämään on edessä. Miehellä ei vaan ole yhtään käsitystä siitä, mitä se arki tulee olemaan silloin, kun minä en hoidakaan kotona kaikkea. Ettei toimistolla voikaan olla joka ilta kello 19 asti, ja kun lapset sairastelee, myös hänen tulee valvoa öitä ja pitää sairauslomapäiviä. Tähän mennessä hänen ei ole tarvinnut muuttaa arkirutiinejaan juuri ollenkaan perheen takia. Ja pari suurta ylennystä on näiden vuosien aikana saanut. Toisin kuin minä. Minulle tämä on ollut pelkkää rahan menetystä, mutta henkisen pääoman kasvua toki. :)

Täytyy sanoa että aika raskasta on välillä. Meillä kotona oleva mies ei todellakaan hoida kotitöitä mun töissäollessa vaan on mun harteilla joko tehdä itse tai nalkuttaa miehelle kunnes tekee jos tekee. Lisäksi käyn lapsen kanssa iltaisin ja vapaalla paljon ulkoilemassa ym. Että mies saa levätä. Mies on välillä hyvin rasittunut ja stressaantunut lapsen kanssa olosta, ei silti suostu etsimään työpaikkaa että minä voisin vuorostaan olla kotona.

suomalaisten perheiden yleisin ongelma ei ole liian pienet tulot tai muutaman vuoden kotivanhemmuus. suomalaisten perheiden suurin ongelma on haluttomuus olla omien lasten kanssa. Kakkosauto, isompi talo ja iltainen golfkurssi on mukavampaa ja hienompaa. Ura, jota voi mieluiten hoitaa Stockalta ostetussa asukombinaatiossa. Mies ei jaksa lapsia. Eikä muijakaan jaksa lapsia. Eikä isovanhemmatkaan nykyisin oikein jaksa niitä lapsia. Kukaan ei jaksa.

Ongelma ei todellakaan ole se, että joku äiti viettää liikaa aikaa lastensa kanssa, vaan se, että moni äiti ei kyllä jaksais ollenkaan omia kakrujaan (sitähän tämäkin palsta on täynnä). Rehellinen katsaus vaan omaan sieluun, siellä kaikki vastaukset lepää.

Onneksi on lastentarhat, ne pelastavat meidät kyllä monelta murheelta. Olen tosissani.

Et tiedä mistä puhut, jos ongelmaperheistä puhut.

Kyllä ne pahimmat ongelmat ovat kodeissa, joissa on sosiaalisia ongelmia, pitkään jatkunutta köyhyyttä ja päihdeongelmia. Usein nämä ongelmat vielä kasaantuvat ja näiden satoa korjataan lasten psykiatrisilla osastoilla ja sossuissa.

Äidin koulutustaso ennustaa jopa pelottavalla osumatarkkudella lasten tulevaisuutta. Edelleenkin ihan valtaosa vanhemmista haluaa olla ja ovat lastensa kanssa mielellään. Merkittävin asia lapsen tulevaisuuden kannalta ei ole hoitomuoto ikävuosina 2-3, vaan koko 18 vuotta, jonka se on kotona.

Onpa paljon fiksuja kommentteja naisilta tässä ketjussa. Respectiä!



T. laasaslainen miesasiamies

Täytyy sanoa että aika raskasta on välillä. Meillä kotona oleva mies ei todellakaan hoida kotitöitä mun töissäollessa vaan on mun harteilla joko tehdä itse tai nalkuttaa miehelle kunnes tekee jos tekee. Lisäksi käyn lapsen kanssa iltaisin ja vapaalla paljon ulkoilemassa ym. Että mies saa levätä. Mies on välillä hyvin rasittunut ja stressaantunut lapsen kanssa olosta, ei silti suostu etsimään työpaikkaa että minä voisin vuorostaan olla kotona.

että en toki tiedä jos kotona olevat naiset ovat ahkerimpia tekemään kotitöitä kuin tuo minun mieheni. Mutta epäilen kyllä että aika useaa miestäkin odottavat kotona vielä kotihommat työpäivän lisäksi.

Vaikka miten ajateltaisiin, että perheessä tehdään tietynlaista työnjakoa, niin onhan tuossa saajapuolena koko ajan se äiti,joka saa paitsi nauttia lastensa seurasta myös melko vapaista päivistä.

Perheen isä voi kokea taloudellisen vastuun aivan musertavana.

Juuri siskoni kanssa puhuttiin noista kamalista amerikkalaisista keskusteluohjelmista, joissa on näitä prinsessavaimoja, jotka odottavat, että mies elättää. Kun mies laman takia jää työttömäksi, raivoaa prinsessavaimo, miten häntä on petetty, kun hän ei saakaan vaan shoppailla kotiäitinä, vaikka näin luvattiin, kun mentiin naimisiin...

Kyllä se perhe-elämä on yhteisyritys, jossa pitää vastuu jakaa tasapuolisesti. Jos miehelle on oikeasti ok olla se elättävä puoli, niin tuskin siinä erokaan tulee sen takia. Aika usein kuitenkin se mies ajautuu siihen elättävään rooliin, kun vaimo jää ensin äitiysvapaalle ja sitten vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle eikä koskaan tule puheeksikaan sitä mahdollisuutta, että mies saisi jo vanhempainvapaatakin ottaa halutessaan. Näissä asioissa Suomessa ei tasa-arvo toteudu. Tiedän miehiä, jotka todella olisivat halunneet jäädä vauvan kanssa kotiin mutta äiti ei anna. Sitten ihmetellään, kun ero tuli ja mies löysi toisen.

Perhe-elämä on monenlaisten kompromissien tekemistä. Aina ei voi ajatella, mitä MINÄ tahdon. Ei se mieskään ehkä osaa määritellä, mikä mättää ja alistuu sen vaimon unelman toteuttamiseen, kun ei oikein osaa sanoa, mikä on vialla. Nämä ovat aika monimutkaisia kokonaisuuksia, kun toisen ajatuksia ei voi tietää, jos toinen ei niitä sano, mutta voimakas persoona voi myös tukahduttaa ne toisen ajatukset siten, ettei itsekään tiedä, mitä tahtoo.

Olen monessa asiassa todennut, että nykymiehen asema on aika sietämätön. Nainen voi olla uhri ja marttyyri monella alalla,kun ei ole samapalkkaisuutta ja tasa-arvoa jne. Miehille tätä osaa ei sallita, heillähän kaiken pitäisi olla hyvin. Tosiasiassa miehen roolit ovat vaikeammat yhdistää kuin naisen, kun pitäisi olla karski tosimies, joka elättää perheen ja hellä isukki, joka hoitaa lapset, herkkä aviomies, joka pitää vaimon tyytyväisenä ja silti se suojelija, joka varmistaa, että perhettä ei uhkaa mitkään vaarat. Naisen rooleista käydään jatkuvaa ja näkyvää keskustelua, miesten pitäisi vain olla hiljaa ja tyytyä osaansa.

Kukaan ei käske miesten olla hiljaa. Jos miehet itse ovat luoneet keskenään meiningin, että pitää olla niiin äijää, että mieluummin tapetaan perhe, kun sanotaan, että on paha olo.

Myöskään ei ole naisten tehtävä hoitaa joka saatanan kentällä jokaista mielipahaa, vaan kyllä miehet ihan itsekin voivat edesauttaa omia asioitaan, kuten naiset ovat omalla kohdallaan tehneet.

Elämän ei kaiketi ole tarkoitus olla mikään suuri taisto miesten ja naisten välillä, kilpailu siitä kenellä on kurjinta, eiks niin? Eiköhän meille jokaiselle riitä taakkoja kannettaviksemme.

Täytyy sanoa että aika raskasta on välillä. Meillä kotona oleva mies ei todellakaan hoida kotitöitä mun töissäollessa vaan on mun harteilla joko tehdä itse tai nalkuttaa miehelle kunnes tekee jos tekee. Lisäksi käyn lapsen kanssa iltaisin ja vapaalla paljon ulkoilemassa ym. Että mies saa levätä. Mies on välillä hyvin rasittunut ja stressaantunut lapsen kanssa olosta, ei silti suostu etsimään työpaikkaa että minä voisin vuorostaan olla kotona.

että en toki tiedä jos kotona olevat naiset ovat ahkerimpia tekemään kotitöitä kuin tuo minun mieheni. Mutta epäilen kyllä että aika useaa miestäkin odottavat kotona vielä kotihommat työpäivän lisäksi.

Varmasti olet ihan oikeassa, että myös miehet tekevät kotitöitä. Mutta jos AP:n kuvaamassa tilanteessa miehet tekevät PITKÄÄ päivää ja vielä istuvat autossa pitkät työmatkat puolisoidensa kotona olon takia, niin kotona he ovat tuon skenaarion mukaan lähtökohtaisesti vasta pitkälti iltaruoan jälkeen ellei paljon myöhemminkin. Näissä tapauksissa niin omassa perheessäni kuin tuttavaperheissäni miesten kotityöt rajoittuvat yleensä lasten nukuttamiseen ja oman iltapalan tekemiseen. Kun se aika ei yksinkertaisesti riittäisi edes mihinkään muuhun - täysin ymmärrettävää.

Toki jos tekee puolison kotonaolosta huolimatta "normaalin" pituista päivää, niin miten se työ olisi yhtään sen raskaampaa kuin puolison ollessa sen ajan myös töissä? Paitsi tietenkin jos puoliso tekee töidensä lisäksi suurimman osan kotitöistä, niin kuin tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista työssäkäyvistä naisista tekee. Yhden työvuoron töissä, toisen kotona. Vähän niin kuin sinä taidat tehdä, vaikka miehesi kotona onkin. :/

Tajusin juuri että olen itse ilmeisesti tuollainen daownshiftaaja, jota mies elättää.



Luulin että on hyvä jos olen jäänyt kotiin ja hoidan kolmea lasta, joista vanhin aloittaa koulun syksyllä ja nuorin on nyt 1,5v.



Tosiasiassa olenkin vain loinen, joka nauttii elämästä kun mies tekee töitä.



Olen tosin elättänyt itse miestäkin kun hän sairastui pitkäksi aikaa, mutta silti.

Mies kyllä sanoo aina että hän haluaisi tienata niin paljon että voisin olla kotirouvana vaikka lopun ikääni.

Minulla on hieman säästöjä joista pystyn maksamaan omat menoni ja laskuni, mutta paluu töihin on edessä.

Siihen saakka yritän nauttia elämästä, vaikka sainkin näin kamalan läpsyn päin naamaani. Vai loinen? Shit.

sillä se etäälle kaikesta rakennettu, perinnetalon näköinen 30 vuoden velkahelvetti on aikansa muotituote sekin. ja tämä muoti alkaa olla hiipumaan päin. LÄhti kuppikunta tuollaisesta töllistä yhdessä tai erikseen lähemmän palveluita ja kaupunkia, niin ostajia ei tälle somalle idyllille enää löydy.



VInkki:



se idylli kannattaa vain, jos sen on aitona perinyt, esim. aito pitsihuvila Turun saaristosta ja lisänä paljon perittyä vanhaa rahaa.



Kun sitä idylliä alkaa velkarahalla rakentamaan tyhjän päälle, niin huonosti käy, Sillä keinotekoisella idyllillä ei ole jälleenmyyntiarvoa.

Tajusin juuri että olen itse ilmeisesti tuollainen daownshiftaaja, jota mies elättää.

Luulin että on hyvä jos olen jäänyt kotiin ja hoidan kolmea lasta, joista vanhin aloittaa koulun syksyllä ja nuorin on nyt 1,5v.

Tosiasiassa olenkin vain loinen, joka nauttii elämästä kun mies tekee töitä.

Olen tosin elättänyt itse miestäkin kun hän sairastui pitkäksi aikaa, mutta silti.

Mies kyllä sanoo aina että hän haluaisi tienata niin paljon että voisin olla kotirouvana vaikka lopun ikääni.

Minulla on hieman säästöjä joista pystyn maksamaan omat menoni ja laskuni, mutta paluu töihin on edessä.

Siihen saakka yritän nauttia elämästä, vaikka sainkin näin kamalan läpsyn päin naamaani. Vai loinen? Shit.

Olit sen keskiössä alussa, keskivaiheilla ja lopussa. AIvan koko ajan. Juuri siksi tämä marttyyrimäinen kommenttisi on enemmän kuin aiheellinen.

btw: onko sulla useinkin sellainen olo, että kun ihmiset puhuvat, he puhuvat juuri sinusta?

Oireelle on ihan oma sana, ja sille on myös hoito.