Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää koliikkivauvaa, yhtä helvettiä
23.06.2012 |
Olen yh ja 2kk pienen tytön onneton äiti. Alussa kaikki meni hyvin, mutta mies otti ja lähti noin kk sitten. Lapsettoman, nuoren ja todella kauniin naisen matkaan. Ei vois yhtään enää kolhasta itsetuntoa ja mieltä. Ystävät matkustelevat, ovat onnellisissa liitoissa ja kaikilla ei edes ole vielä lapsia, nauttivat aivan tarpeeksi toisistaankin. Mitä mulla enää on?!
Rääkyvä koliikkivauva, valvottaa joka yö monta tuntia, vanhemmillani on 6-vuotias poika ja sinne ei voi usein viedä hoitoon, koska he ovat työikäisiä myös pienen lapsen vanhempia.
Olen niin murtumispisteessä, painan enää 45kg ja olen 163cm pitkä. Neuvolassa olivat hyvin huolissaan ja tarjovat kyllä apua, mutta se pari tuntia sinne tänne ei riitä, koska ei ole mielenkiintoa mihinkään, ei jaksa väsyneenä nähdä ystäviä ja kuulla heidän parisuhteiden onnellisuudesta ja siitä, että saavat reissailla yms.
Olen huono äiti, syyllisyydentuskat painaa, olen vasta 23-vuotias ja riudun varmaan kuoliaaksi asti. En enää hymyile paljo, pyörryttää, huimaa, jatkuva migreeni. En vaan enää pysty nukkumaan kunnolla, vauva ei ole tyytyväinen mihinkään.
Heräsin lattialta yks pv, olin pyörtynyt, pienen hetken vain.
Kaikki tämä alkoi miehen alkaessa olemaan välinpitämätön, juuri kun kaiken piti mennä hyvin. Eroprosessi päällä, yksin vauvan kanssa, vauva on haastava, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Mieheni sanoi, ettei vain jaksa vauva arkea, eikä olisi edes halunnut tätä lasta ollenkaan. Ei jaksanut yövalvomisia, vauva herätti hänessä vaan inhoa...jos joku väittää, että lapsen tai vauvan hoito on antoisaa, niin minä myönnän kyllä, että ei ole, varsinkaan jos kukaan ei siinä tue. Tärkein tuki olisi oma mies, jolta saisi rakkautta ja turvaa. Minulle mies sentään merkkaa, kunhan se olisi hyvä mies ja hyvä isä.
Mieheni vaikuttaa olevan todella rakastunut tähän naiseen ja varmaan heistä tulee joskus perhe ja kaikkee. Olenhan minä rumempi tätä naista. Puheenaiheet oli vain lapsessa, joten ei ihme ettei mies kestänyt. Olen minä tyhmä...toivottavasti asiat sais paremman valon, mutta tällähetkellä olen erittäin huonosti voiva äiti, muisti pätkii, en jaksa huolehtia itsestä, sillä ei vauva edes sallisi sitä. Hän kyllä määrää, kuka on aina ensin. Tottelen häntä, kyllä hän ehkä sitten tajuaa, kun nälästä, lääkkeistä ja masennuksesta kuolen pois...
Kommentit (61)
Nyt tuo kierre on saatava poikki ja sinun on saatava apua ja mahdollisuus lepoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita vähintään neuvolaan heti huomenna ja puhu tilanteesta, kerro että olet aivan loppu. Hakeudu myös lääkäriin mielellään neuvolan kautta, jotta saat apua migreeniin ja tsekataan, ettei ole masennus iskenyt. Myös Ensikotiin kannattaisi hakeutua. Hae nyt aktiivisesti apua! Et ole ehkä osannut vielä vaatia apua riittävän painokkaasti, mutta saat sitä kun vain toimit. Mielestäni voisit myös pyytää ex-miehesi vanhemmilta apua, jos heitä lapsenlapsi kiinnostaisi.
Jos kyseessä on koliikki, yksi kuukausi on vielä rankkaa. Siitä alkaa arki helpottaa. Tiedän kokemuksesta.
T. Vaativan vauvan äiti
tunnetta kuin sen, että olen pirun kateellinen painostasi. 45kg, kelpaisi minullekin. T: 57kg / 167cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertomaan rehellisesti vanhemmillesi, kuinka poikki olet. Jokainen lapsi on vanhemmalleen rakas, ja äitisi on ihan varmasti sinusta huolestunut. Jos kahdella aikuisella on vastuullaan yksi terve eskari-ikäinen, heillä on voimia huolehtia myös toisesta lapsestaan - ja lapsenlapsestaan. On kaunis ajatus, että mietit vanhempiesi jaksamista, mutta juuri nyt sinun jaksamisesi on teidän kaikkien mielestä varmasti suurin huoli.
Minä en ole kokenut juurikaan mitään muuta yhtä rankkaa elämässäni, kuin hoitaa yksin itkuista, levotonta vauvaa. Mitä nopeammin apua saa, sitä nopeammin itse toipuu, kun tilanne alkaa vauvan puolesta helpottaa. Jos apua ei hae, voi jäädä tosi huonoon kuntoon vielä pitkään sen jälkeen, kun vauvalla on asiat hyvin. Voimia sinulle!
Ei kuulu isovanhemmille hoitaa vauvaa tai edes ottaa vastuuta tytträren hyvinvoinnista. Heillä on oma elämä, eikä missään tapauksessa pidä velvottaa tukihenkilöiksi heitä.
Ensikodissa ohjausta saa ammattilaisilta ja sieltä käsin autetaan kaikissa muodoissa ja äiti saa levätä ja koota omia voimiaan.
Aika raskas tilanne on aloittajalla, kun joutuu yksin hoitamaan koliikkivauvaa ja mies on ollut vastuuton.
Mutta apua saa, se on lohtu tässäkin tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on sinusta huolissaan ja tarjoaa apua. Jos asut pk-seudulla niin myös minä voin auttaa ja hoitaa vaikka vauvaa että saat nukuttua.
Ota apu vastaan jos joku näistä em. paikkakunnista täsmää!
AP, jos asut Oulun seudulla, voin myös tarjota apua. T. 23-v. Äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että olet aivan loppu. Anna ihmisten auttaa.
Joka voi ottaa lapsen kyllä hoitoon jos iskee tarve- Myöskin Oulun seudulta. Ja ei tarvitse maksaa mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut paljon hyviä neuvoja ja kannustavia viestejä.
Itse olen myös ollut vauvan kanssa yksin. Neuvolan kautta sain kotiin apua ja synnytyksen jälkeen sairaalan lääkäri sanoi, että jos väsyn pahasti, ensi- ja turvakoti on oikea paikka, vaikka se hurjalta kuulostaakin. Siellä voi nukkua kun muut pitävät sillä aikaa huolta vauvasta. Ja sinä tarvitset lepoa!
Ystävät ei varmaan ymmärrä tilannettasi. Ovat nuoria ja heillä on muut asiat päälimmäisinä elämässä.
Usko pois, elämällä on aina tapana lopulta järjestyä vaikkei se nyt varmasti siltä tunnu. Kun tuosta selviät, selviät myöhemmin mistä vain.
1. Ota vastaan nyt tarjottu apu ja nuku pari vuorokautta, jos ei uni muuten tule niin hae rauhoittavia tai juo pullo viiniä
2. Kun olet saanut levättyä, luo iso tukiverkosto ja käytä sitä myös.
3. Hanki koliikkikeinu, tai ripusta (turvallisesti) kaukalo roikkumaan katosta, on lähes ihme jos vauva ei keinuessa rauhoitu. (meiltä saat vaikka lainaan keinun, voin lähettää sen sinulle postissa)
4. Varaudu siihen että se 3kk ei välttämättä ole mikään taikaisku jolloin huuto loppuu. Jos ei, niin vaadi että neuvolalääkäri tutkii kaiken mahdollisen.
5. Muista myös ennenkaikkea itsesi, olet lapsellesi tärkein ihminen maailmassa ja jos vielä päästät itsesi huonoon jamaan niin et voi hoitaa vauvaa. Pidä vapaahetkiä, jokainen tarvitsee, jokaisella on oikeus niihin, älä pode huonoa omaatuntoa koska kenenkään ei tarvitse jaksaa tuollaista yksin.
Asun Etelä-Suomessa ja olen käytettävissä sulle ja vauvallesi myös tarvittaessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellisiä; toimi!
Kysy apua vanhemmiltasi.
Sano neuvolassa, että tarvitset konkreettista apua. Soita ensikotiin!
Itselläni oli vauva, joka kirkui kaiken hereilläolo-aikansa. Vauva tutkittiin sairaalassa useampaan otteeseen ja erikoislääkäreillä yksityisellä, mutta koliikki oli ainoa diagnoosi. Oletan, että vauvasi on jo tutkittu ja refluksi ja allergiat tai sairaudet on poissuljettu?
Koliikki on elämäni vaikein kokemus, vaikka oli isovanhempia, jotka tulivat päivittäinkin kantamaan lasta ja vapauttamaan minut.
Sairaalasta tarjouduttiin ottamaan vauva yön yli "tarkkailuun", jotta saisin nukuttua, ei siksi, että vauvaa olisi tutkittu. En jättänyt. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt.
Ota kaikki mahdollinen apu vastaan! Tiedän, että kuukausi kuulostaa elinkautiselta, mutta kaikki vauvat lopettavat huutamisen ja elämä kyllä vielä hymyilee. Ja järkyttävimpiin itkuihin löytyy usein syy, joka voidaan hoitaa.
Jopa vartti oman lapsen kunnon kirkumista sattuu päähän, 10h/vrk laittaa ihmiset käyttäytymään alkukantaisella tavalla.
Tuhannesti voimia sinulle!
Jos vauva itkee, sitä voi kantaa joko toisella kädellä, kantoliinassa, työnnellä rattailla sisälläkin ja syödä siinä samalla.
Itselläni on ollut koliikkikaksoset, jotka huusi ekan elinvuotensa 24/7. Kaikki terveysjututkin tutkittiin, eikä vikaa löytynyt. Jotenkin sitä vain oli jaksettava, mummo kävi onneksi usein auttamassa. Ja oli vain keksittävä juttuja, millä arjesta selviää. Esim. työnnellä jalalla kaksostenrattaita ees taas, kun käsillään teki jotain muuta.
Eikö se sun isä pärjää nuorimmaisen kanssa yhden viikonlopun, jos äitisi tulee sulle hoitaan vauvaa. Vie sitä pitkille vaunulenkeille, että saisit nukkua?
Ei tuollaisessa tilanteessa voi eikä tarvitsekaan jaksaa yksin. Tiedän itse miten vaikeaa avun pyytäminen tai saaminenkin ajoittain voi olla. Tuo koliikkivaihe ei kestä kauaa avun kanssa, mutta ilman sitä joka päivä on kuin ikuisuus. Sitten kun pääset tuon pahimman vaiheen ohi, keskity itsetuntosi kohentamiseen. Hyvä että pääsit eroon tunnevammaisesta idiootista jo alkumetreillä, vaikkei nyt siltä tunnu. Suunta ylöspäin ja valo kasvaa päivä päivältä vaikket aina nää. Tiedän mistä puhun. Mulla oli vauvoja kaksi ja aattelin etten tosiaan selviä siitä kunnialla. Selvisin ilman miestä, mutten yksin.
Apua on saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Jaksamista!
Olin itse 18 kun sain tyttäreni.
Minulla oli mies kuvioissa, jota ei vain kiinnostanut meidän elämä yhtään.
Lapseni huusi koliikkia 24/7 ensimmäiset 4kk joten todellakin tiedän mitä sinun väsymyksesi on.
tästä ajasta on nyt aikaa kohta 6 vuotta ja olen nyt onnellinen.
Vihdoin olen löytänyt miehen rinnalleni ja elämä on normaalia.
Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu sillä vuosia olin yksin haastavan lapsen kanssa.
Jos vain haluat, annan s.postini sinulle ja voisimme hieman tutustua ja mikäli asuisimme suht lähellä auttaisin enemmän kuin mielelläni sinua kaikin tavoin.
Voin hoitaa vauvaa, sillä nyt jaksan koliikkia ja yövalvomisia kun olen itse kunnossa.
Saisit siis käytännön apua ja mielelläni kuuntelisin jos haluat puhua.
Pyydä vain, niin tutustutaan.
Miksi on pitänyt lapsi tehdä jos molemmat ei sitä ole halunnut? Taas yksi itästön lapsi lisää :(
Koita nyt vaan jaksaa tekojesi kanssa, loppuleleissä lapsen synnyttäminen on ollut ihan sun oma päätös.
Alue: Aihe vapaa
Sinun todellakin kannattaa nyt ottaa vanhempiisi yhteyttä ja kertoa kaunistelematta miltä sinusta tuntuu. He varmasti auttavat sinua tämän vaikean vaiheen yli.
Kaupungin sosiaalitoimiston perhetyökin auttaa silloin kun hätä on pahin.
Voimia sinulle!