Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää koliikkivauvaa, yhtä helvettiä
23.06.2012 |
Olen yh ja 2kk pienen tytön onneton äiti. Alussa kaikki meni hyvin, mutta mies otti ja lähti noin kk sitten. Lapsettoman, nuoren ja todella kauniin naisen matkaan. Ei vois yhtään enää kolhasta itsetuntoa ja mieltä. Ystävät matkustelevat, ovat onnellisissa liitoissa ja kaikilla ei edes ole vielä lapsia, nauttivat aivan tarpeeksi toisistaankin. Mitä mulla enää on?!
Rääkyvä koliikkivauva, valvottaa joka yö monta tuntia, vanhemmillani on 6-vuotias poika ja sinne ei voi usein viedä hoitoon, koska he ovat työikäisiä myös pienen lapsen vanhempia.
Olen niin murtumispisteessä, painan enää 45kg ja olen 163cm pitkä. Neuvolassa olivat hyvin huolissaan ja tarjovat kyllä apua, mutta se pari tuntia sinne tänne ei riitä, koska ei ole mielenkiintoa mihinkään, ei jaksa väsyneenä nähdä ystäviä ja kuulla heidän parisuhteiden onnellisuudesta ja siitä, että saavat reissailla yms.
Olen huono äiti, syyllisyydentuskat painaa, olen vasta 23-vuotias ja riudun varmaan kuoliaaksi asti. En enää hymyile paljo, pyörryttää, huimaa, jatkuva migreeni. En vaan enää pysty nukkumaan kunnolla, vauva ei ole tyytyväinen mihinkään.
Heräsin lattialta yks pv, olin pyörtynyt, pienen hetken vain.
Kaikki tämä alkoi miehen alkaessa olemaan välinpitämätön, juuri kun kaiken piti mennä hyvin. Eroprosessi päällä, yksin vauvan kanssa, vauva on haastava, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Mieheni sanoi, ettei vain jaksa vauva arkea, eikä olisi edes halunnut tätä lasta ollenkaan. Ei jaksanut yövalvomisia, vauva herätti hänessä vaan inhoa...jos joku väittää, että lapsen tai vauvan hoito on antoisaa, niin minä myönnän kyllä, että ei ole, varsinkaan jos kukaan ei siinä tue. Tärkein tuki olisi oma mies, jolta saisi rakkautta ja turvaa. Minulle mies sentään merkkaa, kunhan se olisi hyvä mies ja hyvä isä.
Mieheni vaikuttaa olevan todella rakastunut tähän naiseen ja varmaan heistä tulee joskus perhe ja kaikkee. Olenhan minä rumempi tätä naista. Puheenaiheet oli vain lapsessa, joten ei ihme ettei mies kestänyt. Olen minä tyhmä...toivottavasti asiat sais paremman valon, mutta tällähetkellä olen erittäin huonosti voiva äiti, muisti pätkii, en jaksa huolehtia itsestä, sillä ei vauva edes sallisi sitä. Hän kyllä määrää, kuka on aina ensin. Tottelen häntä, kyllä hän ehkä sitten tajuaa, kun nälästä, lääkkeistä ja masennuksesta kuolen pois...
Kommentit (61)
Minäkin voin auttaa! Asun Seinäjoella, mutta voin tulla lähikuntiinkin.
Oon itse kahden lapsen yh, jäin yksin kun lapset 1 ja 3 vuotiaita. Oli rankkaa, mutta kuitenkin elämäni parasta aikaa elän. Hyvä kun pääsin vastuuttomasta miehestä eroon.
Hommaat itelles nyt hyvät elatusmaksut siltä mieheltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et jos ap palaa palstalle niin näkee heti viestinsä:)
Nro 13, Kotkasta.
et jos ap palaa palstalle niin näkee heti viestinsä:)
Nro 13, Kotkasta.
Olen kuullut, että monet ovat saaneet apua koliikkikeinusta. Voisitko ajatella hankkivasi tällaisen? Toivon kaikkea hyvää teille molemmille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avun pyytämisestä ja toivottavasti sen saamisesta,pärjäämisiä,!
Nyt kirjoitat, että ystävät matkustelevat, ovat onnellisissa liitoissa, nauttivat toisistaan. Sinulle ei ole miestä (kuten muilla äideillä on), olet mielestäsi rumempi kuin isän uusi nainen.
Sun elämää helpottaisi sekin, kun keskittyisit siihen omasta elämästä suoriutumiseen etkä niin paljon seuraisi miten muilla menee ja yrittäisi saavuttaa sitä samaa.
Tuo asia ei toki kaikkea ratkaise. Valvottavan vauvan kanssa on uuvuttavaa ja olet todella kurjassa tilanteessa. Mutta sinua ei ainakaan auta se, että vertailet omaa elämääsi muihin.
Nyt tarvit myös ihan konkreettista apua. Se apu voi kertyä myös pienistä jutuista monesta eri lähteestä. Ota vastaan se neuvolan tarjoama apu. Pyydä myös vanhemmiltasi apua. Sinun tehtäväsi ei ole huolehtia vanhempiesi jaksamisesta, he huolehtivat siitä kyllä itse. Kaiken avun ei tarvi tulla vanhemmiltasi: pyydä apua joltain muulta sukulaiselta myös, tai hyvältä ystävältäsi. Vie lapsi lastenlääkärille tutkittavaksi, jos vaikka jokin selitys itkulle löytyykin.
Ja jos nämä pienet avut tuntuvat liian heppoisilta asioilta, niin sitä ensikotia / turvakotia suosittelen minäkin. Pyörtyilevä äiti ei pysty huolehtimaan vauvastaan. Siksi sinun on tehtävä jotain radikaaliakin saadaksesi elämäsi hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hae sitä kaikin tavoin!!!
ja koliikko kestää maks 3kk...
voimahali sulle
voithan pyytää vanhemmiltasi apua vaikka päivällä?! ja otat yhetyttä heti neuvolaan. ne on sitä varten että ne auttaa.
ota apua vastaan...
voi miten paha olo tuli sun puolestasi, kaikesta mitä kirjoitit.
missä päin asut?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koliikki loppuu muutaman kuukauden sisällä, mutta tiedän, ettei se juuri nyt lohduta. Eikä sekään varmasti lohduta, että sanon, ettei sinun kannata tuollaista miestä enää elämääsi kaivata. Tuntuu varmasti pahalta, mutta mies on osoittanut olevansa vastuuntunnoton ja ajattelematon, eikä varmastikaan ihan muutamassa kuukaudessa ole muuttunut tai muuttumassa. Huono parisuhdekaan ei sinua parantaisi, eikä sinun elämääsi. Eli se ei taida oikein olla vaihtoehto.
Mutta ihan ensin sinulle pitäisi saada lepoa, sitten vasta jaksat miettiä muita asioita. Jos sinulla on ystäviä, jotka osaavat hoitaa lapsia, kysy reilusti apua. Ensi- ja turvakodista saa myös vauvan hoitoon ihan konkreettista apua, soita sinne ja mene käymään, pitävät sinua ihan varmasti jonkin aikaa, että saat levätä ja puhua.
Minäkin auttaisin tosi mielelläni, jos vain voisin. Enkä hätkähdä itkevää vauvaa, toimisimme ihan mielellämme "tukiperheenä", jos sattuisit E-Karjalassa olemaan.
Ja muuten: kyllä sitoutunut mies kestää aika hyvin puhetta lapsesta ja perhe-elämästä, ei miehesi lähtö siitä johdu. Itsestäni ainakin tuntuu, että oma mies ei muusta puhukaan kuin meidän lapsista. Välillä tuntuu, että keskustelukumppanit varmaan ikävystyvät kuoliaaksi :)
Ota yhteyttä jonnekin ehdotetuista paikoista. Seurakunnan diakonillekin kannattaisi soittaa.
Hyvä äiti sinusta tulee, kunhan saat vähän voimia! Ja takuulla hyvä vaimo jollekin, koska osaat ajatella asioita eri kanteilta ja purkaa ajatuksiasi. Osaat varmasti myös kuunnella. Muista, että miehesi se eniten on elämässään menettänyt, vaikka tulee ymmärtämään sen ehkä vasta vuosien kuluttua. Sinä et ole tehnyt mitään väärää, ja olet hyvä sellaisena kuin olet, ei sinun tarvitse itseäsi kenenkään vuoksi muokata miksikään!
tunnetta kuin sen, että olen pirun kateellinen painostasi. 45kg, kelpaisi minullekin. T: 57kg / 167cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko haastaviin vauvoihin mutta vauva tarvitsee
hoitoa. Ruokaa, hoivaa, turvaa.
Jos ap noin laih, miten onnistuu imetys?
Äidin pitää huolehtia myös itsestään, muuten vauva kärsii.
Vauvaa ei voi syyttää omasta aliravitsemustilasta.
Hei! Kyseessä saattaa olla myös maitoallergia. Meillä lapsi juurikin 2kk iässä huusi jokaisen ruokailun jälkeen, mikä teki pikkuvauva-ajasta tosi rankan. Lisäksi hänelle tuli pikkuhiljaa pahentunut ihottuma. Fiksun neuvolalääkärin ansiosta pääsimme nopeasti jatkotutkimuksiin, joissa maitoallergia diagnosoitiin. Maitoa välttämällä tilanne helpottui huomattavasti.
Olipa vauvallasi mikä tahansa, niin kuten monet ovat jo todenneet, tarvitset nyt ennen kaikkea unta ja tukea. Väsyneenä ja vihaisena tulee tehtyä usein huonoja ratkaisuja, kun todellisuudentaju on hämärtynyt. Eli nyt kannattaa keskittyä siihen, että saat itsesi kuntoon.
Vaikka nyt ei tunnu siltä, niin myöhemmin siitä on vain etua, että on hankkinut lapsen nuorena. Lapsen kanssa jaksaa nuorena touhuta paremmin etkä vielä ole ikäloppu matkustelemaan tai juhlimaan siinä vaiheessa kun lapsesi on riittävän vanha jäämään esim. isovanhempien hoitoon.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He ovat varmasti tosissaan. Tiedän, koska vauvallanikin oli koliikkia. Helpotus on suuri, kun koliikki lakkaa. On kuin "paluu helvetistä", että voiko se edes olla tottakaan.
Vauvani vain oli aloittamatta itkua yhtenä iltana klo 18 ja olin aivan ihmeissäni. Siitä lähtien minulla onkin ollut aurinkoinen joskin temperamenttinen tyttö. Voisin auttaa minäkin.
Auta, että saisivat tarvitsemansa avun! Siunaa heitä Jeesus.
jos olet pk-seudulta voin halutessasi auttaa sinua ensikotiin hakeutumisessa ja tilapäisesti vauvan kanssa. Nosto!
Kanta-Hämeestä, eikä tarvitse maksaa mitään!
voin tulla valvomaan vauvasi kassa i ottaa hänet meilel 3 yöksi, ensin univelka pois ennen kuin mietit mitään muuta apua! Toimi pian!!!!!
missä olet??
Täällä myös ilmaista apua Oulussa!
Voin tulla hakemaan vauvan hoitoon jos asut edes vähänkään Oulun lähettyvillä ja tuon takaisin:)
Vaikka pari yötä viikossa?
Alue: Aihe vapaa
Saat varmastikin apua juuri ensikodista tämän raskaan vaiheen yli. Toinen vaihtoehto olisi soittaa sairaalaan, meilläpäin on voinut viedä lapsen sairaalaan jos äiti ei meinaa jaksaa. Samalla lapsi on tutkittu hyvin tarkaan ettei ole mitään fysiologista.
T.äiti jonka lapsella refluksia ja allergia