Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää koliikkivauvaa, yhtä helvettiä
23.06.2012 |
Olen yh ja 2kk pienen tytön onneton äiti. Alussa kaikki meni hyvin, mutta mies otti ja lähti noin kk sitten. Lapsettoman, nuoren ja todella kauniin naisen matkaan. Ei vois yhtään enää kolhasta itsetuntoa ja mieltä. Ystävät matkustelevat, ovat onnellisissa liitoissa ja kaikilla ei edes ole vielä lapsia, nauttivat aivan tarpeeksi toisistaankin. Mitä mulla enää on?!
Rääkyvä koliikkivauva, valvottaa joka yö monta tuntia, vanhemmillani on 6-vuotias poika ja sinne ei voi usein viedä hoitoon, koska he ovat työikäisiä myös pienen lapsen vanhempia.
Olen niin murtumispisteessä, painan enää 45kg ja olen 163cm pitkä. Neuvolassa olivat hyvin huolissaan ja tarjovat kyllä apua, mutta se pari tuntia sinne tänne ei riitä, koska ei ole mielenkiintoa mihinkään, ei jaksa väsyneenä nähdä ystäviä ja kuulla heidän parisuhteiden onnellisuudesta ja siitä, että saavat reissailla yms.
Olen huono äiti, syyllisyydentuskat painaa, olen vasta 23-vuotias ja riudun varmaan kuoliaaksi asti. En enää hymyile paljo, pyörryttää, huimaa, jatkuva migreeni. En vaan enää pysty nukkumaan kunnolla, vauva ei ole tyytyväinen mihinkään.
Heräsin lattialta yks pv, olin pyörtynyt, pienen hetken vain.
Kaikki tämä alkoi miehen alkaessa olemaan välinpitämätön, juuri kun kaiken piti mennä hyvin. Eroprosessi päällä, yksin vauvan kanssa, vauva on haastava, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Mieheni sanoi, ettei vain jaksa vauva arkea, eikä olisi edes halunnut tätä lasta ollenkaan. Ei jaksanut yövalvomisia, vauva herätti hänessä vaan inhoa...jos joku väittää, että lapsen tai vauvan hoito on antoisaa, niin minä myönnän kyllä, että ei ole, varsinkaan jos kukaan ei siinä tue. Tärkein tuki olisi oma mies, jolta saisi rakkautta ja turvaa. Minulle mies sentään merkkaa, kunhan se olisi hyvä mies ja hyvä isä.
Mieheni vaikuttaa olevan todella rakastunut tähän naiseen ja varmaan heistä tulee joskus perhe ja kaikkee. Olenhan minä rumempi tätä naista. Puheenaiheet oli vain lapsessa, joten ei ihme ettei mies kestänyt. Olen minä tyhmä...toivottavasti asiat sais paremman valon, mutta tällähetkellä olen erittäin huonosti voiva äiti, muisti pätkii, en jaksa huolehtia itsestä, sillä ei vauva edes sallisi sitä. Hän kyllä määrää, kuka on aina ensin. Tottelen häntä, kyllä hän ehkä sitten tajuaa, kun nälästä, lääkkeistä ja masennuksesta kuolen pois...
Kommentit (61)
34, Jälkiviisastelu varmasti auttaa tässä tilanteessa. Kukaan ei tiedä minkälainen vauva ja elämäntilanne ylipäätään on tulossa kun tulee ensimmäistä kertaa raskaaksi. AP oli koko raskausaikansa täysikäinen, täysvaltainen ihminen jolla oli puoliso ja jonkunmoinen tukiverkkokin. Ei ollut mitään syytä olettaa etteikö homma toimisi vaikka se nyt ei toimikaan.
AP: muutaman kuukauden päästä helpottaa. 3-4 kuukauden iässä vauva alkaa seurustella kanssasi, mm. hymyilee tarkoituksella. Se antaa voimia.
Univelka on pahinta, mutta sen saa korjattua nopeasti - jos vaan saat hoitoapua. Uskon että vanhempasi ainakin auttaisivat jos tietäisivät, vaikka kuinka onkin 6-vuotias lapsi heillä.
Tai sairaala, tai ensikoti, tai joku tältä palstalta. Jos vauva ei juo pullosta, pyydä joku luoksesi hoitamaan samalla kun itse nukut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla hakiko tämä äiti apua.
JA IHANAA ETTÄ YSTÄVÄLLISIÄ AV-MAMMOJAKIN ON OLEMASSA :O :O :O :O :O :O :O : O
Missäpäin asut? Onko sinulla minkäänlaista tukiverkkoa? Saatko vertaistukea mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missäpäin asustelet? saisitko sossun kautta tukiperhettä avuksesi'?
Äitinä olisin valmis ottamaan palkatonta vapaata (jos sitä saisin), jotta saisin oman rakkaan lapseni kuntoon.
Sinussa ei ole mitään vikaa. Koliikkivauvan äitinä on todella rankkaa, kun ei saa apua.
Onko ex-miehelläsi sukulaisia? Voisitko soittaa esim. ex-anopillesi ja kertoa, että todellakin tarvitset apua? Tämä tietenkin on parasta tehdä niin, ettet hauku tuota miestä?
Missä asut? Entisen koliikkivauvan lähes yksin hoitaneena haluaisin sinua auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asut? Ymmärrän sinua. Meillä 3 lasta ja esikoinen oli koliikkivauva. Sinun on puhuttava tilanteestasi omille vanhemmillesi, vaikka heillä onkin pieni lapsi. Ei 6v. kuitenkaan niin pieni ole, etteivätkö voisi auttaa sinua, koska olet katkeamispisteessä. Kerro heille ehdottomasti tilanteestasi. Soita heti. Koliikkivauvan kanssa on varmasti haastavaa erityisesti yksin. Mietin, että voisin itsekin auttaa sinua, jos tietäisin missä päin asut. Tarvitsisit nyt unta ja lepoa.
Koeta jaksaa, hetki, tunti, päivä kerrallaan. Et ole tyhmä. Miehesi on tehnyt äärettömän tyhmästi, mutta myönteiseltä kantilta katsoen: hän olisi tehnyt vastaavaa joka tapauksessa myöhemmin, jos nyt riitti pokkaa moiseen. Älä mieti uuden naisen ulkonäköä tms. Todennäköisesti miehesi tekee vastaavan tempun tälle myöhemmin.
Koeta olla kohdistamatta pahaa mieltäsi vauvaan. Hän ei kuitenkaan voi ololleen mitään. Noin pieni ei osaa tehdä mitään tahallaan (ja valitettavasti myöhemmin joutuu kestämää/ohjaamaan sitäkin, että lapsi tekee asioita tahallaan), hän on täysin riippuvainen hoivastasi.
Pyydä ihmeessä vanhemmiltasi apua, neuvolasta tukiperhettä. Kun saat vähän omaa aikaa ja nukkua, voit taas paremmin nauttia ja olla onnellinen lapsestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko varma, että on kyse koliikista, eikä esim. refluksista? Kokeile korottaa sängynpäätyä ja nukuttaa vauvaa välillä vaikka turvakaukalossa.
Vauvahieronta voi auttaa myös vatsavaivoihin. Mä pidin vauvaa myös pystyasennossa kantoliinassa, nukkui siinäkin.
Oletko soittanut perheneuvolaan? Sulle pitäis saada jonkinlaista kodinhoitoapua.
Niin siis myönteiseltä kantilta katsoen: Et joutunut pidempään kestämään miehen osallistumattomuutta vauvanhoitoon yms. Todennäköisesti hän olisi henkisesti väsyttänyt sinut ajan kanssa. Eipä sekään ole auvoa, että mies ajattelee vain itseään eikä auta missään, mutta asutaan silti yhdessä. Nyt sattuu enemmän, mutta toipuminen suhteen päättymisestä alkoi aiemmin. Elämä muuttuu paremmaksi, ihan varmasti.
Kaikkea hyvää! Koeta huomioida kaikki ihanat asiat vauvassa: hymyt jne. Koliikkikin helpottaa ajan kanssa.
-8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävä tilanne sinulla, missä päin asut, itselläni on 8kk vauva, joka oli myöskin koliikkivauva, itki ensimmäiset 3 kk todella paljon, mutta vauvasi on jo 2 kk, eli kyllä se kohta rupeaa helpottamaan, ja sitten voit nauttia siitä lapsesta ja äitinä olemisesta. Soita neuvolaan ja pyydä apua, ja EHDOTTOMASTI vanhemmillesi!!
Todella paljon voimia sinulle ja usko pois, et ole ainoa!( se tieto minua ainakin helpotti)
Sinusta tulee varmasti ihana äiti, kunhan vauvallasikin se vetsa helpottaa, muista vauva ei sitä tahallaan tee:(
Hyvä nyrkkisääntö on, että kun vauvasi nukkuu niin nuku sinä myöskin, sillä tavalla ainakin hieman enemmän jaksaa vaikka sillä hetkellä tuntuisi, ettei 20-30 minutin lepohetki auta! auttaa kyllä kummasti!
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi, ja unohda se mies, se ei ole sen arvoinen, kun jätti sinut siihen tilanteeseen, ansaitset paljon parempaa!!
Haleja sinulle ja pienelle prinsesallesi!
Minäkin haluaisin auttaa, missä päin asut?
Lapsesikin jaksaa paremmin, kun itse voit hyvin. Kuulostaa tuo tilanteesi tosi rankalta, mutta vaikka juuri nyt se ei lohdutakaan, tilanteenne on vuoden päästä jo ihan toinen ja paljon paremmalla tolalla.
Unohdat sen miehen, ansaitset paljon parempaa ja se parempi on jo tulossa ja odottelemassa sinua.
Miten voisin ap auttaa teitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro ihmeessä missä asut, jos asut lähellä minua olen myös valmis auttamaan, hoitamaan vauvaa vaikka yön yli tms. :) Mitä vain tarvitset, käytännön apua!
Kyllä siitä paristakin tunnista on hyötyä, kunhan uskallat näin käydä. Sulla on hiton rankkaa nyt, mutta sun pitää päästä tuosta kielteisestä asenteestasi mahdollisimman nopeasti eroon, jotta voisitte alkaa voida paremmin.
niin väsynyt, että en enää pystynyt nukahtamaan. Ihan turhaa oli yrittää nukkua silloin kun vauva nukkuu, kun ei yksinkertaisesti pystynyt nukahtamaan. Mun vauvalla oli myös refluksi (ja muuten aivan sama tilanne miehen suhteen yms) ja pyykkiä piti pestä ja suihkussa käydä. Ei ole juuri muistikuvia vauva-ajasta ja päätin, että en enää IKINÄ hanki lapsia, en enää IKINÄ halua itseäni siihen jamaan. Olen oikeasti hämmästynyt siitä, etten tehnyt itsemurhaa. Lähellä se kävi.
Voisit tarkistaa Ensi- ja turvakotien liiton sivuilta, onko paikkakunnallasi ensikotia. Sinne saa mennä (sossun maksusitoumuksella) juuri tuollaisissa tilanteissa. Saat ruoan eteen ja tukea vauvanhoitoon ja siellä saa asua vaikka kuukausiakin.
Jos tuo ei onnistu niin vaadi neuvolan kautta kotiapua, he voivat järjestää kaupungin palveluseteleitä. Olisi hienoa jos saisit jonkun vauvan seuraksi edes pariksi yöksi niin saisit unta.
Kovasti voimia sinulle.
Olen miettinyt sinua siitä lähtien kun laitoit viestisi ja toivon että olet kunnossa vauvasi kanssa.
ketjussa on av- mammat näyttäneet todellisen luontonsa,mahtavaa, kun on näin paljon ihmisiä jotka haluavat auttaa tuntematonta,olette ihania!
Toivottavasti AP tulee lukemaan nämä.
Alue: Aihe vapaa
Itse voisin tarjota apua Tampereen suunnalla.
Täällä on tarjottu paljon apua. Eikö ole olemassa mitään koordinoidusti järjestettyä tukiverkkotoimintaa? Esim. joku nettisivusto, johon voisi jättää omat tietonsa ja jonka kautta apua tarvitseva voisi etsiä tukihenkilöä. Jonkun pitäisi perustaa sellainen palvelu.