Abortti vai ei?! Mun tilanne todella hankala..

Synnyttäisin yksin, masentuneena, miehen hylkiönä, pelokkaana, ilman että kukaan edes ymmärtäisi..olen varmaan lopun elämää yksin, näytän ihan 15-vuotiaalta teiniltä ja minua varmaan kohdellaankin sen mukaisesti. Olen kaunis ja mielestäni empaattinen ja sosiaalinen,mutta sillä ei tässä suhteessa ole merkitystä..:/

vauvan tulla elämääsi ja jätä tyhmä mies. Vauva kyllä tuo sulle elämänilon etkä tarvitse muuta, muu unohtuu, vauva on niin rakas. Kun tämä symbioosi lapsen kasvettua löystyy niin löydät oikean ja ihanan miehen jonka kanssa elät ihanan elämän saaden ehkä lisää lapsia ja teille tulee oikea perhe. Älä tapa lastasi, tulet katumaan sitä, kun pidät lapsen, sitä et tule katumaan.

Miksi oletat, että masentuisit automaattisesti jos pitäisit lapsen? Voit luoda ihan uudenlaisen puuhakkaan arjen lapsen kanssa muskareineen ja vauvauinteineen. Uimaan voi tulla vaikka mummi mukaan. Lapsen kanssa voi tehdä niin paljon asioita, ja koko ajan lapsi kasvaa ja ne jutut vaan lavenevat, mitä yhdessä voi tehdä. Itse olen yh-äidin tytär ja olen ollut aina menossa mukana kaikkialla. Ollaan matkusteltu paljon, olen aina ollut mukana aikuisten kutsuilla jne. (ei ryyppäjäisissä, äitini ei juonut koskaan nähteni). Ehkä tämän takia koen, että lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä eikä tarvitse nyhjätä neljän seinän sisällä itkuisana.

Elämä kantaa!



Sanon juuri sen, mitä et tahdo kuulla: Pärjäät kyllä yksinkin! Onko sinulla tukiverkostoja? Ystäviä? Ovatko omat vanhempasi läheisiä sinulle? Jos miehesi jättäisi sinut, ketkä tukisivat sinua siinä tilanteessa?



Tiedätkö, vauva.. Se pieni nyytti joka nuuhkuttaa peiton alla ja odottaa päivää jolloin voi nousta katselemaan ja maistelemaan elämän ihmeitä... Jos se kasvaa vatsassasi, se ei onneksi tiedä vielä isästään joka tahtoisi estää häneltä elämän. Tiedän, että tällainen ajatus voi tuntua kaukaiselta alkuraskaudessa, mutta ehkä myöhemmin ymmärrät.



Älä tee sitä itsellesi äläkä lapsellesi. Älä anna hänen päätyä sairaalan jätteeseen. Älä nyt, kun hän vasta muodostaa elimiään.



Muistutan, että naiset ovat kautta aikain pärjänneet myös yksin, kun miehet ovat olleet sotimassa tms. Myös yhteiskunta ja neuvola osaavat tukea! Voi myös olla, että miehesi muuttaisi mieltään raskauden edetessä tai lapsensa nähtyään.



Kannustan sinua! Voi kun voisin tukea sinua jotenkin paremmin!

et ole valmis äidiksi, saati edes kenenkään vanhemmaksi.

Olet henkisesti epävakaa ja hyvin naivi.

tukiperheen, jonka avulla joskus omaakin aikaa. Jos laittaisit lapsen päivähoitoon pienenenä,

ei tulotkaan ehtisi pudota, edellyttäen, että olet tai liityt heti liittoon. Saat siten ansiosidonnaista vanhempain-ja äitiyspäivärahaa. Monesta työstä saa myös lomarahat, vaikka olisikin ollut vanhempainvapailla.



Uskoisin, että ahdistuisit abortista, kun olet jo muutenkin ahdistunut. Lapsenkin kanssa voi ahdistua, mutta se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Et ole enää nuori, vaan sopivan ikäinen äidiksi. Onni on myös se, että tiedät kenelle olet raskaana, eikä olisi seliteltävää lapselle.... Sinä vastaat omalta osaltasi ja lapsen isä omaltaan lapsen näkökulmastakin. Millaisia miehen vanhemmat ovat? Ehkä heitä ei pystykään käännyttämään sinua vastaan. Ehkä lapsen isäkin sopeutuu tilanteeseen. Huomioi myös, että et ehkä tule enää koskaan raskaaksi, jos abortissa menee jotain pieleen. Ei muuta kuin ostamaan raskaustestiä...



Terv, neljän lapsen entinen yh, jolla uusperhe, johon kuuluu viides lapsi miehen ed liitosta

että jos tekisit abortin katuisit sitä lopun ikääsi. mä olen 26-vuotias yksinhuoltaja. päivääkään ei ole ollut miestä kuvioissa. lapsi on parasta mun elämässäni. olen kärsinyt masennuksesta sekä ennen että jälkeen lapsen saamisen, mutta saanut apua ja lääkityksen. en kadu lapsen hankkimista päivääkään. talous on tiukilla, sillä olen vielä opiskelija, mutta opintolaina+asumistuki+opintoraha+lapsilisä+elatustuki yhdistelmällä pärjätään. lisäksi teen kesät töitä ja talvisaikaan satunnaisia viikonloppuja. en koe että meillä olisi mistään pulaa, vaikka rahaa ei esim. matkustamiseen ole. asumme vuokralla ihan kivalla alueella kaupungin asunnoissa (ainoa miinuspuoli ovat hulttionaapurit).

ystävistäni kovin monella muulla ei ole lapsia, mutta tärkeimmät ystäväni ovat pysyneet elämässäni.



lapsi on minulle tärkein asia, mutta elämässäni on myös muita tärkeitä asioita. esimerkiksi ala jota opiskelen (nautin kovasti), harrastukseni, liikunta...



toki kaipaan välillä toista aikuista jakamaan arkeni, mutta uskon että jos kumppani on tarkoitettu niin kyllä sellaisen kohtaan aikanaan.



jos oikeasti haluat lapsen niin älä missään nimessä tee aborttia. tietysti kannattaa ensin rohkeasti ottaa selvää oletko edes raskaana...



mä näytän kans nuorelta ja lapsen saadessani olinkin melko nuori, 23-vuotias. mutta ihan hyvin on aina kohdeltu ja jos on jotain tilanteita niin huumorilla selvitään.

Noi epävarma hissukka ei kelpaa äidiksi. Älä pilaa lapsesi elämää, se ei ole tehnyt mitään pahaa ansaitakseen tuollaista käsienvääntelijää äidikseen.



Lapsi tarvitsee itsevarman, itestuntoisen ja sitä kautta rakastamaan pystyvän vanhemman. Vaikutat aivan liiian itseesi käpertyneeltä voivottelijalta, jotta sinusta tulisi sellainen.

Abortti ja äkkiä.

Se on tervetullut, ainut vaan, että sillä on niin suuri hinta. Menetän rakkaan mieheni, jonka kanssa pitäisi olla tulevaisuus ja perhe joskus yhdessä. Nyt minä jäisin yksin. Yhdellä ystävälläni on lapsia, mutta hän asuu kaukana. En voi vauvajuttuja alkaa pilvin pimein jakamaan lapsettomien ystävieni kanssa, heillä elämä ja meno on tapahtumarikasta ja vapaata, minun elämä loppuisi siihen. Haluan ehjän perheen, en olla yksin, laskea pennejä, asua kaupungin vuokra-asunnoissa mamujen ahdisteltavana. En halua alkaa elämään slummielämää lapsen kanssa, kun voisi tarjota lapselle paremman elämän myös. Haluan, että lapsella olisi isä. Mun tilanne on hankala. Olisi eriasia, jos muita olisi samassa tilanteessa, mutta yksin synnyttäisin, muilla on ehjät perheet, rakastava mies tukena, minut vaan hyljäyttäis, nii kuin ei olisi enää mitään arvoa...masentaa suuresti. En halua olla masentunut äiti lapselle, mutta en myöskään haluais aborttia tehdä. Kyllä rakkaan miehen menettäminen satuttaa ja koko asia satuttaa, kun hänen perhe vihaisi minua ja mies löytäisi uuden naisen ja he halveksisivat minua, siitä että päättäisin pitää lapsen. Vaikka asia ei vielä olisikaan niin pitkällä, edellämainitut kuvitelmat saa mun pään räjähtämään...tunnen vääryyttä suuresti.

viestistä tuli tosiaan tuo neuvolan tuki mieleen, eli nuoret ja varsinkin yh:t pääsee mukaan kivoille leireille ja jopa jokapäiväiseen kerhoon mahdollisesti josts voit löytää loppuelämäksi sydänystävän jolla samanikäinen lapsi. Näin kävi itselleni, en edes ollut yh mutta vähän nuorempi kuin sinä lapsen saadessani. Kerroin neuvolassa ettei ole paljoa tukiverkostoja ja pääsin mukaan todella mukaviin juttuihin lähes päivittäin, lisäksi ilmaista hoito-apua, ystäväksi sain monia samanlaisia äitejä samanikäisten lasten kanssa. Tulet nauttimaan elämästäsi vauvan kanssa. Jätä vaan tuo mies joka selkeästi on keskenkasvuinen kakara.

ei voi vaatia ja kiristää toista menemään raskauden keskeytykseen!!! Ei edes sen syntymättömän lapsen isä. Jotkut ei vaan ymmärrä, että se lapsi on jo olemassa, kun aborttiin mennään. En rupea sen eettisyydestä puhumaan, mutta se on henkisesti kamala paikka! Kokemuksesta puhun ja ei päivääkään etten häntä (lasta) miettisi. Btw miestä ei ole vuosiin näkynyt, vaikka niin ison uhrauksen tein onnemme puolesta. Paskat! Aloin vihaamaan häntä ehkä vielä enemmän kuin itseäni. Hän ei ikinä edes surrut. Lapsi olisi nyt kymmenen. MIETI SIIS

Se on tervetullut, ainut vaan, että sillä on niin suuri hinta. Menetän rakkaan mieheni, jonka kanssa pitäisi olla tulevaisuus ja perhe joskus yhdessä. Nyt minä jäisin yksin. Yhdellä ystävälläni on lapsia, mutta hän asuu kaukana. En voi vauvajuttuja alkaa pilvin pimein jakamaan lapsettomien ystävieni kanssa, heillä elämä ja meno on tapahtumarikasta ja vapaata, minun elämä loppuisi siihen. Haluan ehjän perheen, en olla yksin, laskea pennejä, asua kaupungin vuokra-asunnoissa mamujen ahdisteltavana. En halua alkaa elämään slummielämää lapsen kanssa, kun voisi tarjota lapselle paremman elämän myös. Haluan, että lapsella olisi isä. Mun tilanne on hankala. Olisi eriasia, jos muita olisi samassa tilanteessa, mutta yksin synnyttäisin, muilla on ehjät perheet, rakastava mies tukena, minut vaan hyljäyttäis, nii kuin ei olisi enää mitään arvoa...masentaa suuresti. En halua olla masentunut äiti lapselle, mutta en myöskään haluais aborttia tehdä. Kyllä rakkaan miehen menettäminen satuttaa ja koko asia satuttaa, kun hänen perhe vihaisi minua ja mies löytäisi uuden naisen ja he halveksisivat minua, siitä että päättäisin pitää lapsen. Vaikka asia ei vielä olisikaan niin pitkällä, edellämainitut kuvitelmat saa mun pään räjähtämään...tunnen vääryyttä suuresti.

Ihan oikeasti, älä hanki lasta, älä edes lemmikieläintä.

Teet abortin. et ole valmis äidiksi, saati edes kenenkään vanhemmaksi.

Olet henkisesti epävakaa ja hyvin naivi.

Odottele ihan rauhassa omaa kasvamistasi, hanki kokemuksia, opettele elämään itsesi kanssa. Sitten etsit miehen, joka on myös tarpeeksi kypsä vanhemmaksi ja sitten hommaat lapsia.

Ovatko kuukautisesi myöhässä vai perustatko raskausepäilysi ainostaan luettelemillesi oireille? Kannattaa selvittää ensin, oletko oikeasti raskaana ja miettiä vasta sen jälkeen toimintasuunnitelmaa.



Muista jatkossa, että ehkäisyvaahto yksin käytettynä ei ole luotettava ehkäisy, vaan se on tarkoitettu käytettäväksi kondomin kanssa. Jos et oikeasti halua tulla raskaaksi, tarvitset luotettavan ehkäisyn. Lääkäri osaa neuvoa sopivan ehkäisymenetelmän valinnassa. Myös hormonittomia vaihtoehtoja on olemassa.



Kuulostaa kamalalta, että miehesi olisi valmis katkaisemaan välit sinuun ja kääntämään vielä perheensäkin sinua vastaan, mikäli olet raskaana ja pidät lapsen. Itse miettisin vakavasti suhteen tulevaisuutta. Toki mies on nuori ja paniikissa, mutta silti. Ei kai hänelle voinut tulla suurena yllätyksenä raskauden mahdollisuus, jos luotettavaa ehkäisyä ei ole ollut käytössä?



Tsemppiä, ap! Kyllä elämä vielä iloksi muuttuu.

kun saat lapsen syliis sä rakastut siihen niin paljon, että rakkaus minkälaisena sen olet tiennyt aiemmin ei tunnu miltään. Sanot olevas 26, saan tekstistäsi nuoremman vaikutelman, ei millään pahalla. Tee se lapsi ja itseluottamusta peliin!

Maailmassa on jo nyt liikaa henkisesti vajaita ihmisiä, (katso peiliin), älä tee niitä ainakaan lisää.

Ja nro 13 viestin kirjoittajalle: minä en ruikuta, mulla on vaan hankala tilanne, olen herkkä ja tyttömäinen nainen. Jos näet sen säälittävänä ruikuttamisena, minä itse pystyn myöntämään heikkouteni. Tunteita satelee monenmoista, helppo sinun on arvostella ja huudella. Ymmärtämätön ja ei empaattinen ihminen kun olet, perus "kovis" muija, jolla jätkämäinen tyyli heittää asioita. Ei kiinnosta siis.



Kiitos muille kannustavista kommenteista, saa nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Jos plussaan, asiat voi nähdä uudenlaista valoa, ajatuksia..miehelleni olen hyvin vaitonainen tästä, en ymmärrä häntä, hänellähän olisi helpompaa muutenkin, koska nainen on vauvassa aina kiinni eniten. Hän sanoo rakastavansa mua eniten, katsotaan miten rakkaus punnitaan asioiden edetessä ja muuttuessa...

muita ahdistuksia, sinun pitää tehdä se raskautesti. Asia kerrallaan ja rauhallisesti. Jos olet raskaana, kerrot miehellesi ja sitten yhdessä mietitte voitteko jatkaa yhdessä jne. Jos olet raskaana, sinun täytyy pohtia myös lapsen tulevaisuutta. Asiat ei muutu murehtimalla niitä ja jossittelemalla. Aikuisuuteen kuuluu välillä todella vaikeiden päätösten tekeminen ja asioiden harkitseminen monelta kannalta. Tsemppiä!

Jep, voit tuhlata edelleeen sen minkä sielusi sietää. Ikinä et tule rikastumaan omilla avuillasi ainakaan, jos et opi ensiksi säästämään ja tyydyttämään materiaaliset tarpeesi vasta sen jälkeen, kun on varaa maksaa käteisellä. On normaalia ottaa lainaa asuntoa varten (omarahoitusosuuden säästäminen ja kohtuukokoinen laina!), mutta kulutusluotot, uuden auton lainat ym eivät auta rikastumaan. Epäilenpä, että lapsettomuuskaan ei tuo varakkuutta, vaan kannustaa masentumaan lisää ja hoitamaan masennusta tehottomilla ja maksuhäiriöhin johtavilla keinoilla.



Vauvan kanssa säästää, kun ei halua aina uutta, eikä enää tarvitse täyttää elämäänsä kuluttamisella. Elämän sisältö on muualla! Laadi suunnitelma seitsemäksi tulevaksi vuodeksi ja olet paremmissa asemissa kuin nyt jo silloin kun lapsesi on kouluikäinen! Vauvaan ei slummi vaikuta kunhan vanhempi suojelee...

Ja se että miehesi on sua nuorempi nin tuleeko se olemaan vielä vuosiin valmis isäksi josko ollenkaan? Ja mitä se haittaa jos miehesi pystyisi kääntämään omat vanhempansa sua vastaan...mitä sitten? Eihän sillä ole merkitystä jos eroisitte.Vaikuttaa siltä ettei se ole sulle se ns.oikea! Päätös on yksin sinun ei kenenkään muun.Siis se että pidätkö lapsen vaiko et.Älä anna muiden siihen päätökseen vaikuttaa.Ja masennukseen että ahdistukseen löytyy myös toimivia lääkkeitä jne. Itse kärsin myös masennuksesta ja ahdistuksesta ja olen synnyttänyt yksin ja olen lähes kokoajan yksin lasten kanssa mutta kun oikeat lääkkeet löytyivät nin johan olen ruvennut enemmän ja enemmän nauttimaan ulkoiulusta YKSIN lasten kanssa.Kaikkihan me haluttais ehjä perhe ja täydellinen elämä mutta ei semmoista oleekkaan jos niin ajattelee...ei kaikki voi olla täydellistä niinkuin joissain prinsessa saduissa.MIKÄ on slummielämää????? Haluisin että tarkennat tätä.Eihän sun sitä tarvii elääkkään...Ja muutat vaikka johonkin muualle mutta toisaalta mistä ei löytyisi näitä mamuja....niitä on lähes joka talossa ja lähes joka alueella... Eläm'ä on älä niistä välitä.Kyllä sulla on arvoa vaikka ei siltä tuntuisikaan..Ja se että miehesi jättäisi sinut niin sillä ei ole mitään merkitystä sun arvollesi...Ehkä parempi niin että eroatte.Koita olla ajattelematta tulevaisuutta noin paljoo...mene vaikka päivä tai viikko kerrallaan.