Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei?! Mun tilanne todella hankala..
23.06.2012 |
Olen 26-vuotias nainen, valmistunut toisen asteen koulutukseen, töitä riittää alallani. Mulla ei ole luottotietoja, mutta vakkarityö kyllä. En saa lainaa, en asuntoa helpolla. Saatan olla raskaana, minua nuorempi mies ei halua moneen vuoteen vielä lasta, hänen mielestä abortti on ainoa vaihtoehto tai muuten ei halua nähdä mua enää koskaan ja kääntää perheensä mua vastaan. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä, asutaan vuokra-asunnossa. Meillä muutoin menee hyvin, mutta lapsen teko saa hänet näkemään punaista. En uskalla tehdä raskaustestiä vielä, pelkään jos olen raskaana.
Ehkäisynä patentex oval, pillerit ei sovi. Raskausoireita
selvästi on. Huono olo, pissattaa kokoajan, alavatsaa vihlonut
jo viikon. Pelkään jos jään yksin, ja masennun. Tykkään eläimistä, harrastaa kaikkea, tehdä kaikkea. Haluaisin ehjän
perheen ja tilanne on vaikea. Abortista jäis kamalat arvet,
olen ihan sekaisin. En kaipaa neuvoja "kyllä pärjäät yksinkin,
apua on saatavilla". Asia ei ole niin yksinkertaista, rakastaisin vauvaa ylikaiken, mutta ei se voi olla koko elämä. Minä
tarvitsen muutakin, miehen, turvaa, arjen jakamista, rakkautta, ystäviä, omaa aikaa, harrastuksia; elämisen iloa! Haluan olla hyvinvoiva monipuolinen äiti, en masentunut 24h neljänseinän
sisällä ilman muuta elämää tai puheenaihetta. Ei suurinosa vielä lapsettomista ystävistäkään jaksa äitihahmoa katella, jolla ei olis muuta elämää. Minä masentuisin, olen kärsinyt
ahdistuneisuudesta yms. En haluais olla yksin kaiken kanssa..tuntuu ettei ole enää millään merkitystä, koska mies on tossa asiassa niin ymmärtämätön..olen väsyneenä todella alakuloinen ja kiukkunen. Miten yksin pärjää vauvan kanssa kun pinnani on aina ollut todella lyhyt. Huolettaa, pelottaa, ahdistaa...ei löydy sanoja tähän oloon...
Kommentit (42)
No sori vaan, mutta sitä se kyllä aika pitkälle alkuun on. Vauva tarvitsee äitiä 24/7. Kuinka paljon nuorempi miehesi on? Ilmeisesti aika paljon nuorempi. Kypsä tervejärkinen mies kantaisi kyllä vauvasta vastuun, vaikka alkuun ei sitä haluaisikaan. Tunnen monia tällaisia miehiä, joille puolison raskaus on tullut täytenä sokkina. Sitten kuitenkin se vahingosta alkunsa saanut lapsi onkin myöhemmin kaikki kaikessa. ;) Olisiko mahdollista, että asialla olisi näin onnellinen loppu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnon tyttö ei täällä asiaa miettisi vaan hänellä olis hyvä urvallinen äiti ja ystäviä, joiden kanssa pohtia. Kannattaako sosiaalisesti syrjäytynee, pinnallisen ja aran ressukan ryhtyä äidiksi. Ei kyse ole siitä, haluatko lapsen vaan PYSTYTKÖ vanhemmaksi. Vastaus on että et.
Älä tee lapsia.
Ollaan kuin paita ja peppu muuten mieheni kanssa. Rakastetaan toisia, ollaan selvitty vaikeuksista ennenkin, olemme matkustelleet paljon ja pari matkaa ollaan varattu kesä/syksylle. Mieheni on sanonut, että haluaa olla mun kans aina. Täyttää 24-vuotta, mutta on siis vielä ihan kakara :D
Ehkä se olisi mahdollista, että hän sopeutuisi tilanteeseen, koska kaksi vuottaa ollaan melkein jokapv yhdessä oltu, asuttu 1,5 vuotta yhdessä.
Kumpa tulisi onnellinen loppu!
Ollaan kuin paita ja peppu muuten mieheni kanssa. Rakastetaan toisia, ollaan selvitty vaikeuksista ennenkin, olemme matkustelleet paljon ja pari matkaa ollaan varattu kesä/syksylle. Mieheni on sanonut, että haluaa olla mun kans aina. Täyttää 24-vuotta, mutta on siis vielä ihan kakara :D
Ehkä se olisi mahdollista, että hän sopeutuisi tilanteeseen, koska kaksi vuottaa ollaan melkein jokapv yhdessä oltu, asuttu 1,5 vuotta yhdessä.
Kumpa tulisi onnellinen loppu!
Ei hyvää päivää... Ei kukaan ole näin yksinkertainen
mielestäni jopa kiusaamaan?
Kyselee, kannustavalla mielellä oleva entinen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika lailla kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa, eli minulla oli rakas miesystävä joka kuitenkin tultuani raskaaksi ilmoitti, että jos en tee aborttia hän häipyy saman tien. Hänellä oli ihan täysi poikamies-bailauselämä päällä eikä häntä todellakaan kiinnostanut alkaa "leikkiä kotia". Vanhempanikin olivat sitä mieltä että kun mulla on vielä opinnot kesken niin eiköhän se lapsi kannata hankkia vasta vähin myöhemmin.
Paniikissa teetin sitten abortin. Alkuun en tuntenut asiasta mitään katumusta, vaan pelkkää helpotusta. Jatkoin miesystävän kanssa bailaamista kuten ennenkin. Valitettavasti kuitenkin mies jätti minut 3 kk päästä tapaamansa kiinnostavamman biletyskaverin takia. Olin kuulemma tylsä kun opiskelin liikaa.
Siinä vaiheessa iski erosurun lisäksi suru siitä että heitin ihmiselämän roskikseen pitääkseni miehen, joka oikeastaan oli aika kunnoton renttu jota ei olisi kannattanut yrittää pitää. Tajusin myös, etä olisin ihan hyvin pystynyt jatkamaan opintojani ja elämääni myös yksinhuoltajana, niin teki moni muukin. Minulla ei ollut ap:n tapaan edes mitään masennustaustaa, olin ihan varma että olisin lapsen kanssa pärjännyt. Ei mulla tukiverkkoja olisi ollut mutta olen hyvin itsenäinen luonne ja olisin selvinnyt ilmankin.
Nyt lopputulos on se että olen 37- vuotias, lapseton ja miehetön nainen joka edelleen suren ajoittain sitä että en pitänyt lasta. Mulla ei sitä sopivampaa miestä ja aikaa löytynyt koskaan.
Jo on pystyvä mies, jos saa perheensä käännytettyä sinua vastaan. Harvassa ne isovanhemmat, jotka eivtä lastenlastaan rakastaisi. Naurettavaa uhkailua vailla todellisuudentajua.
On tietysti ihan kunnioitettava mielipide miehelläsi, jos ei halua lasta. Ok. Mutta ken seksiä harrastaa, kantakoon vastuun.
Ensisijaisesti sinun ei tule ajatella miestä vaan itseäsi, sitä mitä itse haluat. Sinä elät päätöksesi kanssa lopun elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tein abortin 28 vuotiaana ja sitä kadun loppuelämäni ajan. Mies oli ihan paska, mutta olisin pärjännyt kyllä. Nyt olen saanut uuden mahdollisuuden ja lapsen, ikää on nyt 32 vuotta, mies on ihana ja elämä kunnossa. Sanon sinulle, älä tee aborttia. Saat apua ja tukea varmasti. Jos asut vähänkään isommassa kaupungissa, niin löytyy erilaisia tukimuotoja.
ap:n oireet vaikuttavat virtsatientulehdukselta eikä raskaudelta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulokset negatiivisia. Olin yksinkertainen tai en, niin haaveilen kyllä enemmän ehjästä perheestä, kuin yh-elämästä.
Tottakai olen valmis äidiksi, elämä opettaa. Kuulostan vaan todella lapselliselta joidenkin mielestä, mutta nää kikki tunteet pistää ihan sekaisin.
Minulla on rakastava perhe, mutta ne asuu kaukana. Ongelma on siinä, ystävät täällä suurimmaksiosaksi.
Tuntuu aika pahalta, että joidenkin mielestä en ansaitse lapsia tai tulla äidiksi. Voiko joku oikeesti olla niin "suuri", että voi moralisoid ja päättää toisten elämästä ja asioista? Eikö äitejäkin saa olla erilaisia, ihmiset on erilaisia. Jonkun tietyntyyppinen ihminenkö on oikutettu tulemaan äidiksi. Mielestäni on hyvin väärää vallankäyttöä toisia kohtaan ruveta arvostelemaan tunteitten ja kirjoitusten perusteella äidiksi tulon valmiutta, tuntematta ihmistä kunnolla.
Paljon on erilaisia äitejä, kateutta, ymmärtämättömyyttä, tapoja, joita joku ei voisi kuvitellallaan...kaikki olemme samalla viivalla, joten minä en negatiivisista haukkumisista välitä. Päinvastoin, voin joskus olla paljon onnellisempi, kuin moni muu. Myönnän, että en ole aikuinen, vaikka iän puolesta pitäisi. Olen hyvin lapsenmielinen ja välillä naiivi, teen niinkuin itsestäni tuntuu parhaalta, mutta lastani en kohtuun tapa. Siitä kannan vastuuun vaikka mikä tulis...toivon vain miehen ymmärtävän elämän toisenkin puolen ja ihmeet. Jos jään yksin, haen sitä apua ja tukea. Käyn vanhempieni luona ja sisarieni luona aina kun voin. Toivon, että ystävät ymmärtävät, vaikka heillä erilaisia elämäntilanteita onkin.
on ollut toistuvasti negatiivisia tuloksia virtsatietulehduksesta, vaikka tulehdus onkin ollut. Viimeksikin otettiin testit ja lääkäri totesi ettei ole tulehdusta ja mitään ei tarvitse tehdä, joten kärvistelin ja pissailin tuskissani useita päiviä kunnes aloin pissata melkein pelkkää verta. Kummasti sieltä sitten se tulehdus löytyi ja antibiootit auttoivat heti.
Sama on toistunut useasti, eikä vieläkään lääkäri usko että on tulehdus jos testi näyttää negatiivista vaikka näin on siis käynyt jo monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apteekista testi jo tänään (viimeistään huomenna jos et nyt löydä juhannuspäivystävää apteekkia tai aukiolevaa kauppaa). Vasta sitten kannattaa miettiä vaihtoehtoja.
Kertomasi perusteella voin suoraan sanoa että pidit vauvan tai et, suhteesi tuohon mieheen ei tule kestämään. Jos hänellä olisi selkärankaa ja halua perustaa perhe kanssasi, hän ei jänistäisi. En ole kuullut kenestäkään, siis kenestäkään miehestä joka olisi painostanut aborttiin ekan vauvan kohdalla mutta hyväksynyt seuraavan tai mennyt naisensa kanssa naimisiin myöhemmin. Ei se niin mene. Nämä abortinvaatijat ovat niitä, jotka ovat suhteessa vain katsellakseen, ja säikähtävät kun ilmaantuu jokin oikeaan pysyvyyteen viittaav juttu, kuten vauva. Se ei katso ikää vaan persoonallisuutta, vaikka olisit kuinka rakastunut hyvänsä niin mies ei nyt taida jakaa tunteitasi.Oikeasti rakastunut mies pystyisi kyllä kypsymään raskausuutisesta, oli ikää sitten 24 vuotta tai vähemmän.
Haluan siis että ymmärrät että teet minkä päätöksen abortista tahansa, niin se ei tule vaikuttamaan siihen, jääkö mies elämääsi. Se voi ehkä pitkittää suhdettanne muutamalla kuukaudella, mutta sinä tulet olemaan abortista niin paskana ettei mies kestä syyllisyyttä, eli jatkonne olisi korkeintaan puoli vuotta-vuosi. Epäilenpä ettet kehtaisi itsekään enää katsella miestä tuollaisen jälkeen.
Sitten vauva: vauvanhoitoon et sinällään tarvitse miestä. Onhan apu arjessa ihan tervetullutta, mutta miehesi kuulostaa siltä ettei hänestä juuri apua olisi. Yksinodottajana sinulla on paljon mahdollisuuksia tukeen - kun puhut huolistasi avoimesti neuvolassa voit saada tietoja paikkakuntasi tukiryhmistä yksinodottajille ja lapsen synnyttyä kodinhoitajan avuksesi pari kertaa viikossa. Aina on myös mahdollisuus mennä ensikotiin, sinne otetaan jo odotusaikana! Ja siellä saa viettää puolikin vuotta lapsen synnyttyä. Tutki siis Ensi- ja turvakotien liiton sivuja, jos paikkakunnallasi olisi tuollainen. Etusijalla sinne ovat mielialaongelmaiset sekä päihdeongelmaiset äidit ja yksinodottajat, joten olen varma että sinulle löytyy paikka jos pelkäät pärjäämistä.
Lapsi tuo niin paljon onnea ja sisältöä elämään että minusta miinuspuolia on turha liikaa ajatella. Jos tulee ongelma, haet siihen jotain apua. Kaikkea on turha kuvitella etukäteen koska asiat menevät kuitenkin ihan eri tavalla kuin mitä ajattelisi.
Tee siis se testi niin tiedät kuinka toimia. Ja olisi syytä alkaa katsella miestäsi hieman realistisemmin - jos mies on sinulle noin inhottava elämäsi tärkeimmässä tähänastisessa käännekohdassa eli vanhemmaksi tulemisessa, niin hänestä ei ole pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Ei se isäksi kypsyminen tapahdu yhtäkkiä joskus tulevaisuudessa, kyllä ne merkit olisivat jo nähtävissä. Olet löytänyt itsellesi rentun joka lupailee suuria, et enempää.
Toivon ettet loukkaannu mutta minua surettaa se suuri määrä naisia joka vuosi joka antaa miehen painostaa aborttiin vain luulottelemalla että myöhemmin olisi toisin, vaikka vielä koskaan en ole kuullut että pari, jossa mies painosti aborttiin vaikka molempien ollessa 22-vuotiaita, olisi vielä yhdessä ja onnellisia vanhempia 30-vuotiaina. Se ei vaan mene niin. Jos mies haluaa perheen juuri sinun kanssasi, hänelle olisi aivan sama millaisena ajankohtana se tapahtuu.
Itse sain esikoisen 26-vuotiaana ja olin siihen niin valmis henkisesti. Mutta samalla olen myös tyttömäinen & lapsenmielinen ja tämä on hyvä yhtälö pikkulapsen kanssa...hän nauttii äidistä, joka nauttii elämästä kevyesti mutta kauniisti ja viattomasti. Älä siis turhaan laita itseäsi alas, älä missään nimessä! Lapsenmielinen äiti jaksaa tehdä lapsen elämästä rikasta, täynnä mielikuvitusta.
Lapsen kanssa kasvaa kyllä aikuisemmaksi, se kuuluu elämään. Esikoiseni on nyt 11 vuotta jo ja olen myös raskaana, viimeistä lasta odotellaan. Ihania vuosia on mahtunut tuohon 11 vuoteen, jos ei niitä olisi, voi miten paljon olisin menettänyt!
Positiivisella asenteella siis liikkeelle. Alkuraskauteen kyllä kuuluu tunteiden vaihtelut, itselläkin vaikka raskaus oli toivottu on tullut monta kertaa ahdistusta, pelkoa ja jopa katumusta raskaudesta, mutta nämä kaikki ovat normaaleja hormonimyrskyn puhaltavia tunteita, ne menevät kyllä ohi ajan kanssa. Nyt kun sinulla on ne alkuraskauden ikävät raskausoireet huono olo ym. niin se saa mieleen vaan negatiiviset asiat, anna ajan kulua ja näet että pian kaikki muuttuu, positiiviseen automaattisesti.
Vahvistusta päätökseesi voit hakea vaikka kauppareissulta: katso vastasyntyneitä vauvoja, voiko olla mitään ihanampaa kuin oma tuhiseva ihanantuoksuinen nyytti, joka on aina sinun omasi, oma perheesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1644109/parisuhdeasi…
Pidä vauvasi! Siis se, jota mahdollisesti kannat. Älä sitä 24-vuotiasta ikuisuusvauvaa, joka ei susta ilmiselvästi piittaa.
Hae apteekista testi jo tänään (viimeistään huomenna jos et nyt löydä juhannuspäivystävää apteekkia tai aukiolevaa kauppaa). Vasta sitten kannattaa miettiä vaihtoehtoja.
Kertomasi perusteella voin suoraan sanoa että pidit vauvan tai et, suhteesi tuohon mieheen ei tule kestämään. Jos hänellä olisi selkärankaa ja halua perustaa perhe kanssasi, hän ei jänistäisi. En ole kuullut kenestäkään, siis kenestäkään miehestä joka olisi painostanut aborttiin ekan vauvan kohdalla mutta hyväksynyt seuraavan tai mennyt naisensa kanssa naimisiin myöhemmin. Ei se niin mene. Nämä abortinvaatijat ovat niitä, jotka ovat suhteessa vain katsellakseen, ja säikähtävät kun ilmaantuu jokin oikeaan pysyvyyteen viittaav juttu, kuten vauva. Se ei katso ikää vaan persoonallisuutta, vaikka olisit kuinka rakastunut hyvänsä niin mies ei nyt taida jakaa tunteitasi.Oikeasti rakastunut mies pystyisi kyllä kypsymään raskausuutisesta, oli ikää sitten 24 vuotta tai vähemmän.
Haluan siis että ymmärrät että teet minkä päätöksen abortista tahansa, niin se ei tule vaikuttamaan siihen, jääkö mies elämääsi. Se voi ehkä pitkittää suhdettanne muutamalla kuukaudella, mutta sinä tulet olemaan abortista niin paskana ettei mies kestä syyllisyyttä, eli jatkonne olisi korkeintaan puoli vuotta-vuosi. Epäilenpä ettet kehtaisi itsekään enää katsella miestä tuollaisen jälkeen.
Sitten vauva: vauvanhoitoon et sinällään tarvitse miestä. Onhan apu arjessa ihan tervetullutta, mutta miehesi kuulostaa siltä ettei hänestä juuri apua olisi. Yksinodottajana sinulla on paljon mahdollisuuksia tukeen - kun puhut huolistasi avoimesti neuvolassa voit saada tietoja paikkakuntasi tukiryhmistä yksinodottajille ja lapsen synnyttyä kodinhoitajan avuksesi pari kertaa viikossa. Aina on myös mahdollisuus mennä ensikotiin, sinne otetaan jo odotusaikana! Ja siellä saa viettää puolikin vuotta lapsen synnyttyä. Tutki siis Ensi- ja turvakotien liiton sivuja, jos paikkakunnallasi olisi tuollainen. Etusijalla sinne ovat mielialaongelmaiset sekä päihdeongelmaiset äidit ja yksinodottajat, joten olen varma että sinulle löytyy paikka jos pelkäät pärjäämistä.
Lapsi tuo niin paljon onnea ja sisältöä elämään että minusta miinuspuolia on turha liikaa ajatella. Jos tulee ongelma, haet siihen jotain apua. Kaikkea on turha kuvitella etukäteen koska asiat menevät kuitenkin ihan eri tavalla kuin mitä ajattelisi.
Tee siis se testi niin tiedät kuinka toimia. Ja olisi syytä alkaa katsella miestäsi hieman realistisemmin - jos mies on sinulle noin inhottava elämäsi tärkeimmässä tähänastisessa käännekohdassa eli vanhemmaksi tulemisessa, niin hänestä ei ole pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Ei se isäksi kypsyminen tapahdu yhtäkkiä joskus tulevaisuudessa, kyllä ne merkit olisivat jo nähtävissä. Olet löytänyt itsellesi rentun joka lupailee suuria, et enempää.
Toivon ettet loukkaannu mutta minua surettaa se suuri määrä naisia joka vuosi joka antaa miehen painostaa aborttiin vain luulottelemalla että myöhemmin olisi toisin, vaikka vielä koskaan en ole kuullut että pari, jossa mies painosti aborttiin vaikka molempien ollessa 22-vuotiaita, olisi vielä yhdessä ja onnellisia vanhempia 30-vuotiaina. Se ei vaan mene niin. Jos mies haluaa perheen juuri sinun kanssasi, hänelle olisi aivan sama millaisena ajankohtana se tapahtuu.
En ole kuullut yhdestäkään suhteesta, joka olisi jatkunut onnellisena sen jälkeen, kun nainen on tehnyt abortin miehen painostuksesta. Sen sijaan olen kuullut monestakin, jossa abortin jälkeen suhde on päättynyt muutaman kuukauden sisällä joko siksi, että mies on kuitenkin jättänyt naisen tai siksi, että nainen ei ole enää kestänyt yhdessäoloa sen takia, että abortti on painanut häntä liikaa.
Tilanne on täysin eri niissä suhteissa, joissa nainen on heti alusta asti ollut itse sitä mieltä, että hän haluaa abortin.
Ja minustakin ap:n oireet kuulostavat paljon enemmän virtsatietulehdukselta kuin raskaudelta. Ovatko kuukautiset myöhässä?
Halvin apteekista toimii.
T. Kaupungin vuokra-asunnossa toistaiseksi asuva tyytyväinen äiti
mun exäni kertoi, että painosti entisen naisensa aborttiin, koska hänen (ja hänen äitinsä) mielestä he olisivat liian nuoria vanhemmiksi. Nainen teki vastahakoisesti abortin ja exäni jätti hänet parin kuukauden kuluttua abortista. Ilemisesti odotteli pari kuukautta enenn kun jätti, ettei näytäisi niin pahalta...
Aika keskenkasvuinen tuo exäni kyllä oli.
Toivon ettet loukkaannu mutta minua surettaa se suuri määrä naisia joka vuosi joka antaa miehen painostaa aborttiin vain luulottelemalla että myöhemmin olisi toisin, vaikka vielä koskaan en ole kuullut että pari, jossa mies painosti aborttiin vaikka molempien ollessa 22-vuotiaita, olisi vielä yhdessä ja onnellisia vanhempia 30-vuotiaina. Se ei vaan mene niin. Jos mies haluaa perheen juuri sinun kanssasi, hänelle olisi aivan sama millaisena ajankohtana se tapahtuu.
Se on tervetullut, ainut vaan, että sillä on niin suuri hinta. Menetän rakkaan mieheni, jonka kanssa pitäisi olla tulevaisuus ja perhe joskus yhdessä. Nyt minä jäisin yksin. Yhdellä ystävälläni on lapsia, mutta hän asuu kaukana. En voi vauvajuttuja alkaa pilvin pimein jakamaan lapsettomien ystävieni kanssa, heillä elämä ja meno on tapahtumarikasta ja vapaata, minun elämä loppuisi siihen. Haluan ehjän perheen, en olla yksin, laskea pennejä, asua kaupungin vuokra-asunnoissa mamujen ahdisteltavana. En halua alkaa elämään slummielämää lapsen kanssa, kun voisi tarjota lapselle paremman elämän myös. Haluan, että lapsella olisi isä. Mun tilanne on hankala. Olisi eriasia, jos muita olisi samassa tilanteessa, mutta yksin synnyttäisin, muilla on ehjät perheet, rakastava mies tukena, minut vaan hyljäyttäis, nii kuin ei olisi enää mitään arvoa...masentaa suuresti. En halua olla masentunut äiti lapselle, mutta en myöskään haluais aborttia tehdä. Kyllä rakkaan miehen menettäminen satuttaa ja koko asia satuttaa, kun hänen perhe vihaisi minua ja mies löytäisi uuden naisen ja he halveksisivat minua, siitä että päättäisin pitää lapsen. Vaikka asia ei vielä olisikaan niin pitkällä, edellämainitut kuvitelmat saa mun pään räjähtämään...tunnen vääryyttä suuresti.
Elämäni ei ole loppunut lapsen syntymään, minulla on edelleen ystäviä ja perhe tukena. Ja ei minullakaan ole kaveripiiristä kuin kahdella lapsia, mutta sillä ei ollut merkitystä tekiessäni päätöstä lapsen pitämisestä.
En joudu laskemaan pennejä tai asumaan slummissa mamujen ahdisteltavana. Asun ihan kivalla lapsiystävällisellä alueella pienessä kerrostalokaksiossa. Vuokralla toki.
Lapsellani on kyllä isä, jota tapaa viikoittain vaikkemme yhdessä olekaan. Jos miehesi on niin tökerö ja vastuuton, että jättää sinut oman lapsensa takia, tuskin miehen vanhemmat kuitenkaan vihaavat ja halveksuvat lapsenlastaan. Siis mikäli ovat hieman fiksumpia kuin miehesi.
Yritän siis tässä sanoa, että elämä kantaa jos sen vaan antaa kantaa.
muttet välttämättä toista mahdollisuutta lapseen.