Abortti vai ei?! Mun tilanne todella hankala..

Olen 26-vuotias nainen, valmistunut toisen asteen koulutukseen, töitä riittää alallani. Mulla ei ole luottotietoja, mutta vakkarityö kyllä. En saa lainaa, en asuntoa helpolla. Saatan olla raskaana, minua nuorempi mies ei halua moneen vuoteen vielä lasta, hänen mielestä abortti on ainoa vaihtoehto tai muuten ei halua nähdä mua enää koskaan ja kääntää perheensä mua vastaan. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä, asutaan vuokra-asunnossa. Meillä muutoin menee hyvin, mutta lapsen teko saa hänet näkemään punaista. En uskalla tehdä raskaustestiä vielä, pelkään jos olen raskaana.

Ehkäisynä patentex oval, pillerit ei sovi. Raskausoireita

selvästi on. Huono olo, pissattaa kokoajan, alavatsaa vihlonut

jo viikon. Pelkään jos jään yksin, ja masennun. Tykkään eläimistä, harrastaa kaikkea, tehdä kaikkea. Haluaisin ehjän

perheen ja tilanne on vaikea. Abortista jäis kamalat arvet,

olen ihan sekaisin. En kaipaa neuvoja "kyllä pärjäät yksinkin,

apua on saatavilla". Asia ei ole niin yksinkertaista, rakastaisin vauvaa ylikaiken, mutta ei se voi olla koko elämä. Minä

tarvitsen muutakin, miehen, turvaa, arjen jakamista, rakkautta, ystäviä, omaa aikaa, harrastuksia; elämisen iloa! Haluan olla hyvinvoiva monipuolinen äiti, en masentunut 24h neljänseinän

sisällä ilman muuta elämää tai puheenaihetta. Ei suurinosa vielä lapsettomista ystävistäkään jaksa äitihahmoa katella, jolla ei olis muuta elämää. Minä masentuisin, olen kärsinyt

ahdistuneisuudesta yms. En haluais olla yksin kaiken kanssa..tuntuu ettei ole enää millään merkitystä, koska mies on tossa asiassa niin ymmärtämätön..olen väsyneenä todella alakuloinen ja kiukkunen. Miten yksin pärjää vauvan kanssa kun pinnani on aina ollut todella lyhyt. Huolettaa, pelottaa, ahdistaa...ei löydy sanoja tähän oloon...