Lue keskustelun säännöt.
Pettymys..
22.06.2012 |
Haluaisin kuulla, miten muut tulevat äidit ovat käsitelleet pettymyksensä lapsen sukupuoleen. Olen viikolla 29 raskaana, ja odotan poikaa. Halusin, toivoin, rukoilin tyttöä. Minulla ennestään kohta 6 vuotias tyttö jota rakastan yli kaiken. En koskaan ole nähnyt itseäni pojan äitinä.. Kun sain kuulla 4D ultrassa, että odotan poikaa joka on vielä aivan isänsä näköinen, aloin itkemään..
Joka kerta kun näen bussissa tyttövauvan vaunuissa, alan itkemään. Näen unia, että synnytän tyttövauvan ja kun herään ja tajuan todellisuuden.. itken ja tekisi mieli vaan vaipua iki uneen jossa kaikki olisi onnellisia.
Olen kertonut asiasta kaikille läheisilleni, osa kritisoi minua tunteistani, osa taas ymmärtää ja sanoo vaan, että kun saat sen pojan syliin, niin se rakkaus tulee sitten?? Entäpä jos ei tulekkaan? Kukaan ei ole vielä antanut minulle 100% varmuutta siitä, että näin kuitenkaan kävisi.
Näen sieluni silmin, kun näen pojan ekaa kertaa, niin en halua sitä edes syliini.
Inhoan tätä raskautta, inhoan mahaani, inhoan itseäni koko ajan ja mikään ei kiinnosta.. Kaupasta katselen vain mekkoja ja tyttöjen värisiä tarvikkeita... kun mietin että pitäisi pojalle jotain hankkia, mielenkiinto loppuu siihen kuin seinään. Ajattelen vain, että kulkekoot vaikka alasti, ja että hankkikoot isäsä sille kaikki mikäli kiinnostaa..
En itse rankaise itseäni näistä tunteista tai ajatuksista, ja toivon ettei muutkaan.. Mietin vain, että mitäs sitten, jos lapsi ei koskaan tunnu omalta??
_ Keiju _
Kommentit (23)
sukupuolta tulee mietittyä ja ajateltua itseään pojan tai tytön vanhempana. Ne on semmoisia ajatusleikkejä, ja niillä on aika vähän tekemistä totuuden kanssa - vaikka kuinka haaveilisi jostain yhteisistä "tyttöjen jutuista", voi olla, ettei niitä ikinä tule tapahtumaan. Tai jos yrittää toteuttaa haavettaan niin kuin on sen itse kuvitellut, voi olla, että se meneekin aivan pieleen, kun se lapsi onkin siinä mukana ja "pilaa kaiken".
Olen kyllä vähän samaa mieltä siinä, että ei kannattaisi ryhtyä lapsentekoon, jos sukupuoli on niin suuri kynnyskysymys, koska se syntyvä lapsi ei tosiaankaan ole valinnut syntymistään, sen valinnan ovat tehneet vanhemmat. Syntyvä lapsi on absoluuttisen hyvä ja ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Ei se vauva tiedä, millaiset värkit sillä jalkojen välissä on, se on pieni avuton rääpäle, joka luottaa täysin vanhempiinsa ja tarvitsee heidän ehdotonta rakkauttaan ja huolenpitoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitikin lukea tää aloitus,tuli todella paha olo.
Olet todella avun tarpeessa.
Sulla on sairaita ajatuksia! Et kuullosta todellakaan tasapainoiselta aikuiselta ja vanhemmalta.