Lue keskustelun säännöt.
Itsestään kertova psykologi ahdistaa
21.06.2012 |
Kävin muutaman kerran psykologin vastaanotolla ja käynneillä tyyppi kertoili aika paljon itsestään. Jos puhuin vaikka työstäni hänellä oli siihen liittyvä oma kokemus tai matkoista niin hän alkoi kertoa kuinka on käynyt samassa paikassa.
Käynnit tuntuivat enemmän jutustelulta tuttavan kanssa kuin psykologin vastaanotoilta.
Onko tuo tavallista ja osa hoitoa? Minusta se tuntui nololta, en halua kuulla sen henkilön elämästä. Paikkakunnalla ei ole muita psykologeja, joten en tiedä mihin muuallekaan menisin.
En halunnut sanoa suoraan, että ei kiinnosta kokemuksesi, tuntui että olisin nolannut henkilön, enkä halunnut olla tyly.
Kommentit (22)
Avauksen pointtina ei ole haukkua ammattikuntaa vaan kysyä muiden kokemuksia ja näkemyksiä asiaan. Jos tiedät että psykologin käytös on normaalia ja kuuluu asiaan olen kiinnostunut siitäkin tiedosta ja perusteluista miksi näin on.
No luitko vastaukseni? Ei minulla mitään kiveen kirjoitettua tietoa ole, vain oma kokemukseni pitkästä ja (lopulta) onnistuneesta terapiasta.
Toisekseen en tiedä, millaisesta terapiasta on kysymys, etkä ilmeisesti sinäkään?
Erikoisesti käänsit asian niin, että asiakas on vastuussa siitä mitä psykologi tekee ja velvollinen ohjeistamaan häntä tai muuten ei apua tipui]
Höpöä. Kysymys on siitä, että kerrot terapeutille, miltä sinusta tuntuu. Kysymys on tunteista, ei tietämisestä tai suorittamisesta.
Täällä vähän terapiasta tietoa:http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoterapia
Ja tosiaan olen sitä mieltä, ettei asiasi ratkea tällä palstalla vaan tavalla tai toisella siellä terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omilla asioillaan tuupata asiakkaan ongelmia pois siitä keskiöstä. Edes ystävä ei saa tehdä niin, toihan on tosi kömpelöä käytöstä oli kysessä kuka tahansa. Ja on ihan mielipuolista, että jotkut hakee ihan mille tahansa niitä lieventäviä asianhaaroja.
AP, sun ei kuulu kuunnella sen äijän lässytyksiä itsestään. Mutat jos sanot siitä sille, se voi saada sellaisen narsistisen haavan, että oksat pois.
MÄ kerran huomautin yhdelle terapeutille, että mä en hyväksy sitä, että se jatkuvasti keskeyttää istunnon puhuakseen puhelimeen ja mä joudun odottamaan ja välilä itkuani niellen kun se höpöttää jotain ajanvarausasiaa. Voit kuvitella että olin sen jälkeen ns. hankala asiakas.
Psykologit on ihan normi-ihmisiä, usein hyvin kömpelöitä ja erittäin herkkänahkaisia. Se missä sen niiden loulut pitäisi näkyä, on mulle täysi mysteeeri.
Niile jotka täällä sanoo saaneensa masennukseen apua: oletteko tietoisia, että ajan kanssa masennus helpottaa ihan ilman apujaki? Ja että ihan kenen kanssa tahansa juttelu auttaa, jos juttelu on auttaakseen?