REKRYTOIJAT! Sanoka nyt sitten s...na miksi hyvinkoulutettukaan ei kelpaa töihin!?

Silloin hyvä tyyppi otetaan. Tykkääkö palkkaaja vai ei?



Hakemuksen on oltava hyvä! Ei virheitä!



Pääseekö ap edes haastatteluihin? Ikä? Nainen lastensaanti-iässä? Oletko ujo ja arka?

up

[quote author="Vierailija" time="20.06.2012 klo 12:08"]Kun kerran haukutte kahden korkeakoulututkinnon ihmiset osaamattomiksi painetta kestämättömiksi näennäissuorittajiksi.

[/quote]

Työnantajat haluavat sellaisen työntekijän jolla on työkokemusta niin omasta alasta, kuin muistakin aloista. Ei ne koulutodistukset paljoakaan vaikuta työntekijän valintaan, vaan lähinnä työntekijän työhistoria ja aktiivisuus töissä. Monesti työhaastatteluun vaaditaan viimeisimmät koulutodistukset tai valmistumistodistukset, sekä työtodistukset ja sen lisäksi on haastattelu, jos siihen asti edes pääsee. Ensin rankataan työtodistusten/työhistorian perusteella ja sen jälkee haastattelulla kykenemättömät pois. Minun alallani ei työnantajia kiinnosta kuin se valmistumispaperi, sekä se että on muut paperit kunnossa ja työkokemus. Koulutodistusten numeroita/koulutodistuksia ei ole ikinä kysytty edes, koska ne ei vaikuta mihinkään enään työtä haettaessa. Et kyllä voi 5 keskiarvon omaava mennä heittämällä 10 keskiarvon omaavan ohi, jos on kaikki paperit kunnossa. Yleensä 9-10 keskiarvon omaavat nipottajat jätetään rannalle työhauissa, koska tiedetään että he eivät pärjää työelämässä ollenkaan.

en saa töitä. VOi p. Oon kyllä sosiaalinen ja aiemmiss työpaikoissa pidetty, mutta silti aina takkuaa.

Pieni ja hento nainen jolla on jalkavamma ei harrasta vapaaottelua, toisin kuin 190-senttinen muskelikasa, jolla on sama koulutus - mitä se vapaaottelun harrastaminen kertoo sitten näistä hakijoista? Muuta kuin sen minkä silmillään näkee?

Yksi mikä jäänyt mainitsematta on harrastukset, niilläki on merkitystä kun hakee työpaikkaan. Jokainen voi kuvitella millaisia mielikuvia syntyy jos joku harrastaa joogaa vert. laskuvarjohyppyä, tai ikonimaalausta vert. VPK-toiminta, tai maratonien juoksemista vert. jalkapalloa etc. Harrastuksista usein pystyy vähän päättelemään ihmisen mielenkiinnonkohteita ja sitä kautta luonnetta ja taipumuksia. Eli sitä millainen ihminen on ja sopiiko tämä siihen työtehtävään.

jos se aiheuttaa rekryssä ongelmia?

J Muutenkin älytöntä arvosanojen vähättelyä tässä ketjussa, varsinkin tyttöjen/naisten kohdalla. Vaikea kuvitella että joku pitäisi pojan/miehen hyviä papereita samalla lailla naureskelun arvoisena asiana. (Ai niin, kun pojalla on kymppejä todistus täynnä se on tosi älykäs ja lahjakas, semmonen pikkuprofessori - tyttö taas on ahkera puurtaja ja opettajien lellikki.) Huonot arvosanat nyt ei välttämättä kerro siitä onko ihminen tyhmä vai fiksu (alisuorittajiakin kun on), mutta se on aika mahdotonta että täysi saapas ihan vahingossa saa hyviä arvosanoja (paitsi tietty av-mamman pikku jonnejeesuksen koulussa jossa kymppejä saa vain jos mielistelee opea).

Muakin ärsyttää tää kympintyttöjen vähättely. Oma tyttöni on sellainen ja on ihan normaali nuori. On vaan nopee oppimaan ja kiinnostunut koulunkäynnistä. Ei todellakaan nyhjää läksyjen äärellä iltatolkulla.

Ja pojat tosiaan onkin sitten huippuälykkäitä kympin oppilaina ja tytöt tosiaan nyhveröitä ylitunnollisia ja säälittäviä nyhveröitä

Riippuu MITÄ työtä hakee. Jos on hento jalkavammainen nainen ja haetaan esim. levottomaan työpaikkaan vartijaa, niin ehkä se "muskelikasa" on parempi vaihtoehto vaikka koulutus olisi tismalleen sama molemmilla. Jossain toimistohommassa asialla ei mitään merkitystä olekaan.



Jos harrastaa vapaa-ajalla moottoripyörien rakentelua&korjaulua, niin on "pätevämpi" nuorisotyöntekijäksi nuorisotiloille joka tarjoaa muun ohella nuorille myös tilat mopojen laittamiseen, mitä sellainen joka ei osaa edes pölkupyörän kumia korjata.



Joissain ammateissa tarvitaan sitä että pää kestää yksinpuurtamista, ihminen joka pitää meditoinnista luultavasti sopii ammattiin paremmin mitä sellainen joka ei osaa olla yksinään.

Toisaalta joissan työpaikoissa pitää olla erinomainen tiimipelaaja, jos takana on vankka tausta joukkuelajeissa, kertoo se yleensä siitä että osaa toimia porukassa hyvin tiimin jäsenenä.



Jos harrastaa jotain pikku tarkkuutta vaativaa, luultavasti hallitsee myös kirjanpidon tm. säntillisen paremmin, mitä taiteellinen haahuilija, jolla ajatukset karkailevat eikä aivot ole niin suoraviivaiset. Jos taas haetaan tekijää luovuutta vaativaan ammattiin, niin se taiteilija lennokkaine ajatuksiineen on parempi valinta.

"Yleensä 9-10 keskiarvon omaavat nipottajat jätetään rannalle työhauissa, koska tiedetään että he eivät pärjää työelämässä ollenkaan." Mihin pohjaat väitteesi?

Kateus tulee mieleen. Rekrytoijat ovat vain ihmisiä... Kun olin aikoinani vähän semmoisessa "hanttihommaduunissa", työkavereinani oli paljon kouluttamattomia keski-ikäisiä ihmisiä. Muuten olivat mukavia kavereita, mutta aina kun yksi osa-aikainen opiskeleva työntekijä kertoi jotain opiskeluistaan, alkoi kauhea tuhahdusten ja vähättelyn kuoro. Tuo sama henkilö oli työntekijänä firman huippua. Oli hieman omituista huomata, miten voimakkaasti kouluttamattomat pyrkivät vähättelemään koulutuksen merkitystä. Sama asenne kohdistui minuun, kun kerroin aikeistani hakeutua opintoihin.

Veikkaan, että myös väite kahden tutkinnon suorittajien tehottomuudesta pohjautuu johonkin tuollaiseen. Että vähättelevät vertaavat sen toisen henkilön ansioita itseensä, tuntevat alitajuista alemmuutta ja purkavat sen tiedostamattomana näihin "uhkiin". Käytönnössähän jos ajattelee jo tuota väitettä, niin se on itsessään järjetön. Jos joku on saanut valmiiksi kaksi tutkintoa, miten tämä voisi olla kovin tehoton? Eikö tehoton ihminen olisi opiskellut kymmenen vuotta yhtä tutkintoa ja jättänyt sen lopulta tehon puuttuessa kesken?

Tällaisena aikana ei tietenkään ole ihmeellistä, että monet kokevat pätevät ihmiset uhkakuviksi.

Täällä ei kannata tuollaisia kysymyksiä huudella. Voin yhtä hyvin sanoa olevani rekrytoija, lääkäri, haudankaivaja tai eläkeläinen. Kannattaa kysyä oikealta rekrytoijalta. Varmaan riippuu tapauksesta. Itse näin hyvien arvosanojen eteen vaivaa lähinnä vain siksi, että ois vaihtoehto B, jos työelämä ei kannakaan. Eli jos töitä ei saa, voisin hakeutua opiskelemaan lisää. Se oli se ainoa syy, suunnitelma B:n rakentaminen. Yhteiskunta maksaa opinnot kuitenkin, niin en koe sitä niin pahana vaihtoehtona sitä lisäopiskelua. Kehittää päätäkin. Eihän hyvästä keskiarvosta suoranaisesti mitään haittaa ole, omasta mielestäni. Ei sitä ole pakko tuoda esille. Ootkos ihan varma, ettet vain itse tulkitse rekrytoijien antaneen pakkeja sillä perusteella? Tavallaanhan jos 100 henkeä hakee yhtä paikkaa, niistä 40:llä on koulutuspaperit ja niistä 10:llä on hyvät arvosanat ja 5:llä on lisäksi huikea työkokemustausta. Niin vain yksi voi saada sen paikan. Tuuriakin on mukana. :) Mutta hei, aattelepa vaihteeksi positiivia puolia: vietät ruhtinaallista vapaa-aikaa toisten rahoilla ja vieläpä ihan luvallisesti! Et kärsi ainakaan burn-outista. Toiset ovat lahjoittaneet sulle vapaa-aikansa. Jos olisit esim. USAssa, olisit joutunut maksamaan koulutuksesta kymppitonneja. Suomessa sait plus-rahaa tukina.

Itse kympin tyttönä (ilman kummempaa yritystä siihen..) otaksuisin, että parhaita työntekijöitä ovat nimenomana ne kasin puurtajat. Suurin osa minkä tahansa alan töistä on kuitenkin sellaista peruspuurtamista ja sitä täytyy vaan sietää. Rekryilmoitukset innovatiivisista ja dynaamisista ja blaablaa työpaikoista ovat aikamoista huikentelua.

Oma työpaikkani on alani ns kovassa ytimessä. Jotenkin luulisi, että pätevyyttä ja osaavuutta arvostettaisiin enemmän, mutta ei. Lörpöttelevä kesähessu, joka ei tee hommiaan, mutta jaksaa jauhaa futiksesta tohtorien ja dosenttien kanssa on monesti pidetympi kuin hiljainen ja huomaamaton tyttö, joka tekee työnsä täysin moitteetta ja jolla on selvästi parempi tietopohja ja käytännön osaaminen.

Itsekin huomaan että nuo kaltaiseni "kympin tytöt" välillä ärsyttävät kun kyselevät, mutta toisaalta taas kauhulla joskus seuraan kun jannut tekevät ns pomotason päätöksiä täysin vailla järkeä, siis oikeasti ilman mitään käsitystä siitä mitä ovat tekemässä. Sen sijaan , että kysyttäisiin asian A tullessa eka kertaa vastaan vaikkapa asiaan 20v perehtyneen ihmisen mielipidettä, niin mutuillaan homma jotenkin läpi jonkun pikaisesti googlatun artikkelin conclusions -osion perusteella vailla minkäänlaista syvempää ymmärrystä siitä mitä ollaan tekemässä ja miksi. Ja samaa tehotonta ja väärää kaavaa sitten toistetaan kunnes siitä "jäädään kiinni" sen sijaan että vaivauduttaisiin heti alkuun selvittämään tietävämmältä miten homma hoidetaan oikein, niin ettei hassata tolkuttomasti yhteiskunnan varoja eikä päädytä oikeuteen eikä esim. vammauteta ketään pahasti.