REKRYTOIJAT! Sanoka nyt sitten s...na miksi hyvinkoulutettukaan ei kelpaa töihin!?

googlettava humanisti.

Kehittäjä Monty Widenius on sanonut että sen saa ääntä miten haluaa, mikä sopii millekin kielelle. Mutta taitaa itse sanoa myy. Suomeksi tuon voisi periaatteessa sanoa silloin lyhyenäkin yynä, eli myäskuuäl.

olisi vain itsensä nolannut...

Työelämässä pitää oikeasti osata se työ, koulussa riittää kun osaa pohtia sen tekemistä eri katsantokannoista..

Eli työnantaja haluaa mitään kyseenalaistamattoman robotin, joka tottelee kiltisti työnantajan käskyä.

Voi mennä joskus noinkin, jos on pieni työpaikka ja työ sen laatuista, että tehdään "kuin robotti". Nykyään sellaisiin otetaan halpatyövoimaa ulkomailta.

Tässä on jo moni perustellut, miksei useamman korkeakoulututkinnon "kympin tytöt" eivät kaikkiin töihin sovellu, mutta yksi on tainnut jäädä.

Se on palkka. Kun on kelpoisuusehdot täyttävä, pitää ottaa vakituiseksi (esim. opetus- ja hoitoala) eikä opääse helposti eroon. Pätevän palkkakulut voivat olla jopa kaksinkertaiset kouluttamattomaan sijaiseen verrattuna, ottaen huomioon myös määräaikaisuuksista koituvat säästöt.

Niin, yleensä noiden testien ja rekrytointipalveluiden tehtävä on lähinnä siinä että saadaan joku perustelu (huonoillekin) valinnoille. Jos minä menen töissäni valittamaan pomolle siitä että uusi kollegani on täysin osaamaton ja kaikki oma työaikani menee hänen opastamiseen, niin hän voi rauhassa nauraa minut pihalle. Silloin psykologiset testit ovat tehneet tehtävänsä, eikä pomolla ole mitään vastuuta siitä kuka on palkattu.

Olin joskus 80-luvulla kesätöissä paikassa jonka pomo oli todella äkäinen vanha ukko. Jos siellä teki pienenkin virheen, niin hän huusi NO VOI HELVETTI KUN MINUN PITI SINUTKIN TÄNNE PALKATA!!

Siinä oli sitä vastuunkantoa jota nykyään ei enää ole.

Jos rekrytoija ei osaa itse asiaa jota työ koskee, niin kannattaako siihen puuttua vai pitää turpansa kiinni?

Olin itse eräässä it-haastattelussa, ja rekrytointifirman tyyppi puhui MySQL:stä ja äänsi sen "maieskuuel". En sanonut siitä mitään, mutta jälkikäteen mietin olisiko ollut vakuuttavampaa olla besserwisser.

Ikinä ei ole hyvä olla besserwisser. Etenkään tuossa tapauksessa. Hyvä että pidit turpasi kiinni.

Tässä on jo moni perustellut, miksei useamman korkeakoulututkinnon "kympin tytöt" eivät kaikkiin töihin sovellu, mutta yksi on tainnut jäädä.

Ja entäs ne nollan tutkinnon vitosen pojat... nekö sitten ovat niitä tosiosaajia.

Ainakin omalla alallani täytyy olla huippu, ei riitä että on sellainen keskimääräinen kasin oppilas, jos nyt näillä termeillä halutaan tässä puhua.

joita rekrytoijilla on. Se että ihmisellä on kaksi korkeakoulututkintoa ei tarkoita, että hän olisi epäkäytännöllinen teoreetikko tai jotain muuta noista luettelemistanne asioista, jotka katsotte hakijalle viaksi. Aika mustavalkoista tehdä sellaisia päätelmiä.

Tunnen monia kaksi tutkintoa suorittaneita ja aivan normaaleja ihmisiä ja työntekijöitä ovat.

Hankkiutukaa rekrytoija eroon ennakkoluuloistanne! Pätee moneen muuhunkin asiaan. Voitte jopa onnistua paremmin työssänne kun vapaudutte niistä.

onneksi olen sosiaalialalla. Ei tarvi murehtii ettei pääsis alaa vastaavaan työhön.- voi suorastaan valita duunipaikkansa. Toki palkka on ihan hirveän huono koulutuksen vaativuuteen nähde, mutta varma duuni on varma duuni. Ainakin nykypäivänä

joita rekrytoijilla on. Se että ihmisellä on kaksi korkeakoulututkintoa ei tarkoita, että hän olisi epäkäytännöllinen teoreetikko tai jotain muuta noista luettelemistanne asioista, jotka katsotte hakijalle viaksi. Aika mustavalkoista tehdä sellaisia päätelmiä.

Tunnen monia kaksi tutkintoa suorittaneita ja aivan normaaleja ihmisiä ja työntekijöitä ovat.

Hankkiutukaa rekrytoija eroon ennakkoluuloistanne! Pätee moneen muuhunkin asiaan. Voitte jopa onnistua paremmin työssänne kun vapaudutte niistä.

Pitää toki muistaa että rekrytointifirman päätehtävä ei loppujen lopuksi ole parhaan mahdollisen työntekijän löytäminen vaan asiakkaan (eli työnantajan) pitäminen tyytyväisenä. Kun työnantaja kertoo millaista työntekijää hakee, pyrkii rekryfirma sellaisen löytämään.

Se on vanha totuus että jos työnantaja kertoo haluavansa käytännön osaajan, eikä koulutuksella ole väliä, niin hän on erittäin tyytyväinen rekryfirmaan jos saa vähän koulutetun käytännön osaajan, koska kokee silloin firman ottaneen hänen toiveensa huomioon. Jos taas tulee yhtä hyvä käytännön osaaja paremmalla koulutuksella, niin työnantaja saattaa kokea rekryfirman vähätelleen hänen toiveitaan ja painottaneen liikaa koulutusta. Vaikka lopputuloksena työnantajalle olisikin molemmissa tapauksissa ihan yhtä hyvä osaaja siihen mihin toivottiinkin.

Ja entäs ne nollan tutkinnon vitosen pojat... nekö sitten ovat niitä tosiosaajia.

Ei hyvät paperit kerro siitä onko käytännön osaamista, mutta eipä kerro huonotkaan. Muutenkin älytöntä arvosanojen vähättelyä tässä ketjussa, varsinkin tyttöjen/naisten kohdalla. Vaikea kuvitella että joku pitäisi pojan/miehen hyviä papereita samalla lailla naureskelun arvoisena asiana. (Ai niin, kun pojalla on kymppejä todistus täynnä se on tosi älykäs ja lahjakas, semmonen pikkuprofessori - tyttö taas on ahkera puurtaja ja opettajien lellikki.) Huonot arvosanat nyt ei välttämättä kerro siitä onko ihminen tyhmä vai fiksu (alisuorittajiakin kun on), mutta se on aika mahdotonta että täysi saapas ihan vahingossa saa hyviä arvosanoja (paitsi tietty av-mamman pikku jonnejeesuksen koulussa jossa kymppejä saa vain jos mielistelee opea).

Monesti tuntuu siltä ettei ajatella sitä yrityksen perimmäistä tarkoitusta.



Eli yrityksen perimmäinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Ja työntekijöitä valitessa ainakin itse otan sen joka tuottaa yritykselle lisäarvoa. Tavalla tai toisella. Koulutus on sivuseikka kunhan lakisääteiset muodollisuudet on täytetty.



Jos joku väittää että on muillakin arvoilla olevia yrityksiä niin minä väitän että eivät ole pitkään. Raha tätä maailmaa pyörittää.

Monesti tuntuu siltä ettei ajatella sitä yrityksen perimmäistä tarkoitusta.

Eli yrityksen perimmäinen tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Ja työntekijöitä valitessa ainakin itse otan sen joka tuottaa yritykselle lisäarvoa. Tavalla tai toisella. Koulutus on sivuseikka kunhan lakisääteiset muodollisuudet on täytetty.

Jos joku väittää että on muillakin arvoilla olevia yrityksiä niin minä väitän että eivät ole pitkään. Raha tätä maailmaa pyörittää.

Itse olen myös ap:n kanssa samojen ongelmien kanssa paininut.. Olen huomannut että työnantajat eivät arvosta koulutusta, mutta jos olet ns. hyvä tyyppi ja omaat hyvän koulutuksen, se on suuri plussa. Toki hyvä tyyppi löytää aina töitä, vaikkei olisi kummoista koulutustakaan. Aina joku kummin kaiman serkku sen viimeistään palkkaa, koska se on niin hyvä tyyppi. Ja suhteet..suhteet... auttaa kummasti pienelläkin paikkakunnalla. Kannattaa omata myös hyvät puheenlahjat, niillä saa vakuutettua työantajat työhaastattelussa uskomaan sinuun. Eri asiahan on toki miten OIKEASTI suoriudut töistä...

Itse olen myös ap:n kanssa samojen ongelmien kanssa paininut.. Olen huomannut että työnantajat eivät arvosta koulutusta, mutta jos olet ns. hyvä tyyppi ja omaat hyvän koulutuksen, se on suuri plussa. Toki hyvä tyyppi löytää aina töitä, vaikkei olisi kummoista koulutustakaan. Aina joku kummin kaiman serkku sen viimeistään palkkaa, koska se on niin hyvä tyyppi. Ja suhteet..suhteet... auttaa kummasti pienelläkin paikkakunnalla. Kannattaa omata myös hyvät puheenlahjat, niillä saa vakuutettua työantajat työhaastattelussa uskomaan sinuun. Eri asiahan on toki miten OIKEASTI suoriudut töistä...

ja oikeastiko olet sitä mieltä, että minunlaiseni eivät suoriudu töistään ja suhteilla saadaan ne työpaikat? Ihan Helsingissä olen töissä suuressa kansainvälisessä yrityksessä, eikä asiakkaista ole kyllä kukaan valittanut, että olisin epäpätevä hommaani. Oppia voi myös ihan tekemällä töisä ja myös työnantajat kouluttavat.

Emme etsi duunariduneihin koulutusta, työkokemus mistä tahansa asiakaspalvelusta ja kassakokemus on tärkeää. Koulun ohella voi tehdä myös.



Jos on jokin vaki virka, firman sisältä on helpompi päästä kuin ulkoa. Ja asenne, halu tehdä hommia joustavasti ja kyky oppia ratkaisee. Ei koulutus. Ratkaisevaa on myös se voiko Turusta muita. Henkilöt, joille kaikki on vähän vaikeaa - no no!



Into työhön, onko sitä? Toivooko hienoja hommia? Keskisuuressa firmassa ei kaikki ole niin hohdokasta - on oltava valmis käytännön duuniin, vaikka on tittelillä päällikkö. Liian hyvin koulutetut - epäilyttää sopiiko työhön todella? Jaksaako ja onko tyytyväinen duuninsa? Sopiiko porukkaan?

on sellainen sanonta, eli ei sillä tarkoiteta kirjaimellisesti _tyttöjä_ joiden todistuksessa vain kymppejä vaan se kuvaa yleisesti tiettyä ihmistyyppiä. Samaan tapaan kuin termi kukkahattutäti ei ole kirjaimellisesti täti jolla kukkahattu päässä.



Yksi mikä jäänyt mainitsematta on harrastukset, niilläki on merkitystä kun hakee työpaikkaan. Jokainen voi kuvitella millaisia mielikuvia syntyy jos joku harrastaa joogaa vert. laskuvarjohyppyä, tai ikonimaalausta vert. VPK-toiminta, tai maratonien juoksemista vert. jalkapalloa etc. Harrastuksista usein pystyy vähän päättelemään ihmisen mielenkiinnonkohteita ja sitä kautta luonnetta ja taipumuksia. Eli sitä millainen ihminen on ja sopiiko tämä siihen työtehtävään.

Samoin niitä, jotka hakeutuvat matkailualalle, koska tykkäävät matkustaa. Parempi olis tykätä myydä tai palvella asiakkaita. Ei netissä surffailusta tykääminen auta saamaan työtä it-alalta.



Onko oma-aloitteisuutta? Onko yhtään sosiaalinen? Onko mitään harrastuksia? Onko työkokemusta, onko koulutusta, onko aukkoja cv:ssä?

Mutta liian nipo pilaa ilmapiirin, ei kunnioita muita.

Anteeksi sarkastinen kommenttini, olet varmasti ihan pätevä työssäsi, kuten meistä useimmat, olivatpa taustat mitkä tahansa...onneksi!:)