Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei vain kertakaikkiaan löydä miestä rinnalleen?
17.06.2012 |
Viisi vuotta sinkkuelämää takana ja riittäisi jo minulle, mutta kukaan ei vain tunnu kiinnostuvan minusta. Enkä ymmärrä miksi.
Olen ihan kaunis, mukava ja lähestyttävä ihminen. Miehetkin on kehunu ja hyvin tulen juttuun kaikkien kanssa, mutta jokin siinä sitten loppujenlopuksi puuttuu, koska kukaan ei ole vakavissaan halunnut alkaa tutustumaan pintaa syvemmälle. Vai lapsiko siinä sitten on esteenä. Eikö mies kestä toisen miehen lasta.
Oli miten oli, minulla olisi niin paljon annettavaa. Halkean kun en voi antaa muuta kuin äidillistä rakkautta. Tahdon perheen, tasavertaisen elämänkumppanin, en laskujenmaksajaa.
Lapsikaan ei ole mikään rasavilli käytöshäiriöinen vaan ihan tavallinen kasvatuksen saanut.
Olisi kiva tietää missä mättää. Käsi sydämellä voin sanoa; minä en tiedä.
Kommentit (76)
Oletko kenties hakenut väärästä joukosta eli lapsetonta sinkkumiestä? Lapsi ei ole este, jos miehelläkin on sellainen. Katsele siis eronnutta isää seuraksesi. Ne tosin liikkuvat eri paikoissa kuin lapsettomat sinkkumiehet. Kokeile tavata sinkkuisiä suomi24-ilmoituksella. Tai bongaa isä-lapsipareja viikonloppuisin paikoista, jonne viikonloppuisä saattaisi lastensa kanssa mennä: uimaranta, huvipuisto, mäkkäri, marketti tms. Lapset ovat aina hyvä puheenaihe eli kysy vaikka lasten ikää. Muista mainita "Petterin isä", niin mies heti ymmärtää, ettei Petterin isän ole enää sinun miehesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle nelikymppinen olen ja 7 v lapsen äiti. Ei vaan löydy miestä rinnalle...erosta pari vuotta. Baareissa en tykkää käydä, joten sekö on syy etten löydä miestä? Haluaisin löytää ihan tavallisen, kunnollisen miehen körilään :) lapsetkaan ei ole esteenä.
kuin muualtakaan. Käyn n. kerran kuussa. En juo övereitä ja olen seurallinen. Pillunvonkaajia kyllä riittää, mutta saavat kyllä etsiä reikänsä muualta. En harrasta lainkaan irtosuhteita.
Pidän yhtälailla myös koti-illoista eli en mikään pubiruusukaan ole. Tykkään myös käydä elokuvissa yms.
ap
olen 35v ihan nätti(kai), kolmen lapsen yh( lapset jo koululaisia). Hyvä kroppa, jumppaan juoksen ym, 164cm, 59kg, ei hylly eikä hölly, hyvät hampaat, iloinen mieli, AMK koulutus. Oma asunto ja auto, perusasiat ok.
En etsi elättäjää vaan miestä hauskanpitoon. En edes tähän arkeen tahdo ketään. Riittäis kun saisin tavata vaikka illallisen tai seksin merkeissä kerran viikossa!!
Nii ei, ei löydy!!!
Uskon sen johtuvan lapsistani. Olen tullut myös jätetyksi törkeillä tavoilla, ihan kuin olisin jotain saastaa. Todella masentavaa. Ja siis miehestä toivon samoja asioita kuin itsellänikin on, eli asiat pitää olla ok ja ulkokuori kans siisti ja huoliteltu. Ei tartte olla malli, kunhan ois edes puhdas.
Mutta taitaa yksinäinen vanhuus odotaa myös minua.
oisko siinä syy yksinäisyyteen?1
t. nro 24
oisko siinä syy yksinäisyyteen?1
t. nro 24
nro 25!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei ole lapsiakaan. En usko että lapset ovat este, mikäli oikea mies löytyy.
Itse olen sellainen, että rakastun harvoin. Toisaalta on tullut myös vaikutelma, että tavallisia, mukavia sinkkumiehiä ei juuri ole ikäluokassa 35-45v.
Ap vaikuttaa ihmiseltä, jonka kanssa itse voisin "kuvitella jotain" ;). Ei "meitä" miehiä kannata yrittää kesyttää, tapellaan vaan vastaan ;). Sen kyllä huomaa, kun kohdalle osuu kaveri, johon esim. itse kuulun. Rauhoittuneet ja elämästä oppineet poikamiehet/eroisät, jota baarissa käyminen ei kiinnosta, mutta välillä olisi kiva käydä ns. tuulettumassa, mutta mitenkäs yksin lähdet tuulettumaan. Tuulettuminen ei tarkoita perskännejä menomestassa vaan hyvää seuraa leffaan, syömään, piknikille, kävelyille ja mitä mieleen tuleekaan. Koti-iltakin voi toimia tuulettumisena, jos sen niin järjestää, vaikka olisi jälkikasvuakin kotona. Hyvää ruokaa, viiniä, kevyttä musiikkia eikä sinä iltana kukaan tekisi mitään kotitöihin liittyvää. Vain pelkkää kivaa, niin että lapsikin osallistuisi ennen nukkumaan menoaan ja loppuilta aikuisten kivaa.
En minä voi olla ainoa n.30v mies, joka samalla tavalla ajattelee. Tossun alle minua ei saa, minulla on omakin tahtoni ja sovin menoja kysymättä muilta lupaa, jos tiedän, ettei sille hetkelle ole mitään muuta sovittuna. Mikään näistä menoista harvemmin kuitenkaan on sellainen meno, jota jonkin tärkeämmän asian takia ei voisi siirtää tai perua, jos tarve iskee.
Tällainen, omasta mielestäni, katseenkestävä, sisäsiisti ja käytöstavat sekä seurassa toimeentuleva kaveri siis painii lopulta ihan samojen ongelmien edessä, kun baariin ei huvita mennä, niin missäs niitä ehdokkaita sitten vastaan tulee? Loppupelissä se on minulla ilmeisesti miehenäkin lapset rasitteena joidenkin naisten osalta. Muutama nainen on selkeästi laittanut hylkyyn lasten takia, yksi jopa sen takia, että mun "kaikki" rahathan menee elatuksiin. Joo, rahahan se onkin kaikkein tärkein ominaisuus miehessä tai naisessa ja jos se on ainoa asia, joka merkitsee, saa etsiä muita miehiä. Kyllä mulla on raha toistaiseksi kaikkeen tarpeelliseen ja ylimääräiseenkin riittänyt elatusten jälkeen.
Tulipas toisen ketjuun pitkä "vuodatus", mutta on niitä ongelmia kilteillä miehilläkin ;).
t: 8 ja (13?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisuus saada uusi pitkäaikainen kumppani laskee jokaisen tilapäisen suhteen myötä.
Niin se vain on, tämä on niitä parisuhdemaailman faktoja.
miehet ovat realisteja. Toiset naiset ovat hauskanpitoa, toiset suhteita varten.
että tämän kanssa pidetään hauskaa, mutta pidempään suhteeseen ei luottoa löydy.
Miehet eivät ole realisteja mikäli samalla etsivät
Tuollainen 50-lukuinen asenne miehellä kertoo itsekeskeisestä ja melkoisen kaksinaismoralistisesta luonteesta...
lestan kommentti?vakavaa suhdetta ja samalla jakavat kaikille keiltä vaan irtoaa. Tuo asenteesi on keskenkasvuinen ja todella vanhoillinen.
Varsinkaan kun on vain yksi lapsi! Mulla on vaikka kuinka paljon tuttuja, jotka löytäneet suhteen vaikka jopa useammankin, kun 1 lapsi.
Ja jos ap:lla ikää alle 30, niin ei todellakaan hätää.
Itselläni on 3 lasta ja erosin kun nuorin oli vauva, ja ikää 36v.
Ihan hyvin on parisuhteita löytynyt, ihmeekseni olen kiinnostanut myös itseäni nuorempia, lapsettomia miehiä, ja nytkin seurustelen yhden sellaisen kanssa. :)
seurustelet nyt? Onko paljonkin nuorempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo ikää 37 v. Olen seurustellutkin vain kerran opiskeluaikana, silloin 4 vuoden viikonlopputapailu- ja biletyssuhde, joka loppui kun minua olisi alkanut jo kiinnostaa vakavampi suhde ja perhe-elämä mutta mies halusi jatkaa viinanhuuruista opiskelijaelämää ja ajatuskin esim. yhteenmuutosta kammotti häntä.
Sen jälkeen ei ole sitten ketään löytynyt, jo 10 vuotta sinkkuna ja myös selibaatissa (en osaa harrastaa irtosuhteita enkä käy missään paikoissa mistä niitä saisikaan, esim. baarit). Olen kai jotenkin pelottava, koska olen pinnallisesti ujo mutta heti kun minuun tutustuu paremmin paljastuukin kaikkea muuta kuin ujo ja herkkä ihminen. Siinä vaiheessa ne miehet pelästyy jotka on ihastuneet minuun koska vaikutan pinnalle päin herkältä, suojelijaa kaipaavalta pikku raukalta.
olen 35v ihan nätti(kai), kolmen lapsen yh( lapset jo koululaisia). Hyvä kroppa, jumppaan juoksen ym, 164cm, 59kg, ei hylly eikä hölly, hyvät hampaat, iloinen mieli, AMK koulutus. Oma asunto ja auto, perusasiat ok.
En etsi elättäjää vaan miestä hauskanpitoon. En edes tähän arkeen tahdo ketään. Riittäis kun saisin tavata vaikka illallisen tai seksin merkeissä kerran viikossa!!
Nii ei, ei löydy!!!
Uskon sen johtuvan lapsistani.
Et löydä miestä, koska et tarvitse miestä. Mies ei sinun kanssasi tunne itseään tarpeelliseksi. Jonkun vastuuttoman hyvännäköisen panon saatat löytää, muttet kunnollista miestä, joka haluaa jakaa elämänsä naisen kanssa. Sitä varten sinulla lapsinesi pitää olla vapaata tilaa, josta mies muokkaa itselleen sopivan paikan.
Olen tullut myös jätetyksi törkeillä tavoilla, ihan kuin olisin jotain saastaa.
Näissä asioissa tehdään paljon tyhmyyksiä, enkä epäile, että jotkut miehet ovat olleet sinulle törkeitä. Toisaalta jättämiseen ei ole siistiä tapaa. Jos kovin moni jättää sinut törkeällä tavalla, et ehkä ole antanut heille mahdollisuutta muuhun. Sen lisäksi, että sinun pitäisi tarjota miehelle enemmän tilaa lähelläsi, voisit myös antaa hänelle tilaa peräytyä. Sillä tavalla voisi jäädä hyviäkin muistoja.
Ethän loukkaannu kirjoituksestani. Toivottavasti joku pieni osa osuu oikeaan ja auttaa sinua eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo ikää 37 v. Olen seurustellutkin vain kerran opiskeluaikana, silloin 4 vuoden viikonlopputapailu- ja biletyssuhde, joka loppui kun minua olisi alkanut jo kiinnostaa vakavampi suhde ja perhe-elämä mutta mies halusi jatkaa viinanhuuruista opiskelijaelämää ja ajatuskin esim. yhteenmuutosta kammotti häntä.
Sen jälkeen ei ole sitten ketään löytynyt, jo 10 vuotta sinkkuna ja myös selibaatissa (en osaa harrastaa irtosuhteita enkä käy missään paikoissa mistä niitä saisikaan, esim. baarit). Olen kai jotenkin pelottava, koska olen pinnallisesti ujo mutta heti kun minuun tutustuu paremmin paljastuukin kaikkea muuta kuin ujo ja herkkä ihminen. Siinä vaiheessa ne miehet pelästyy jotka on ihastuneet minuun koska vaikutan pinnalle päin herkältä, suojelijaa kaipaavalta pikku raukalta.
sitten olet pinnan alla? On se mustakin pelottavaa, jos joku on ulospäin arka ja ujo ja sitten siitä paljastuukin vihainen ja kyyninen ihminen (joka ehkä luulee olevansa cool ja sarkastinen). Mäkin olin ennen sellainen, enkä tajunnut, miksi mua kartetaan..onko mielenterveytesi ja itsetuntosi ok?
Mulla päättyi juuri pidempi suhde ja samat fiilikset on. Tein suhteen eteen kaikkeni, vältin ne virheet joita tein aikaisemmassa suhteessa. Nyt menikin sitten asiat aivan toisin päin pieleen.
Koitin joustaa ja ymmärtää miestä monissa asioissa, varmasti ihan liikaakin. Hemmottelin miestäni pikku asioilla ja tein kaikkeni hänen hyvän olonsa eteen. Mieheni usein kyllä kehuikin minua näistä asioista kavereilleen! Minulla oli myös omaa elämää, enkä takertunut liikaa mieheen.
Suhteemme loppui siihen, kun mies piti minua ikään kuin jonain kynnysmattona. Oli täysin välinpitämätön minua kohtaan ja kaikki muut asiat menivät ohitseni. Varmaan piti minua itsestään selvyytenä. Sanoin kyllä erotessa, että ei tule löytämään toista, joka rakastaa ja antaa rakkautta niin kuin minä!
En jaksa edes ajatella enää seurustelua! Jos joskus kuitenkin ajatukseni muuttuisivat, tiedän tarkkaan millaisen miehen haluan. Rehellisen, luotettavan ja tasapainoisen. Sellaisen, jota voin helliä ja hemmotella mielinmäärin, ilman että hän pitää minua helppona ja itsestään selvänä. Miehen tulee kunnoittaa minua ja antaa omaa tilaa.
No joo, nyt on ihan jees olla yksin hetken aikaa. Menee hetki toipua edellisestä suhteesta! Olen aina ollut sitä mieltä, ettei saisi luovuttaa pienistä vastoinkäymisistä. Mieheni kohteli minua niin huonosti, että itsesuojeluvaisto heräsi ja tajusin lähteä suhteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo ikää 37 v. Olen seurustellutkin vain kerran opiskeluaikana, silloin 4 vuoden viikonlopputapailu- ja biletyssuhde, joka loppui kun minua olisi alkanut jo kiinnostaa vakavampi suhde ja perhe-elämä mutta mies halusi jatkaa viinanhuuruista opiskelijaelämää ja ajatuskin esim. yhteenmuutosta kammotti häntä.
Sen jälkeen ei ole sitten ketään löytynyt, jo 10 vuotta sinkkuna ja myös selibaatissa (en osaa harrastaa irtosuhteita enkä käy missään paikoissa mistä niitä saisikaan, esim. baarit). Olen kai jotenkin pelottava, koska olen pinnallisesti ujo mutta heti kun minuun tutustuu paremmin paljastuukin kaikkea muuta kuin ujo ja herkkä ihminen. Siinä vaiheessa ne miehet pelästyy jotka on ihastuneet minuun koska vaikutan pinnalle päin herkältä, suojelijaa kaipaavalta pikku raukalta.
sitten olet pinnan alla? On se mustakin pelottavaa, jos joku on ulospäin arka ja ujo ja sitten siitä paljastuukin vihainen ja kyyninen ihminen (joka ehkä luulee olevansa cool ja sarkastinen). Mäkin olin ennen sellainen, enkä tajunnut, miksi mua kartetaan..onko mielenterveytesi ja itsetuntosi ok?
joskus mietin onko sitä itsetuntoa liikaakin, ja siksi minut koetaan ylpeäksi helposti. Lähinnä olen vaan sellainen vahva tahtonainen, joka tiedän mitä haluan ja elämässäni hyvin ratkaisukeskeisesti sen hankin. Näin olen tehnyt koulutuksen, työpaikan, oman talon hankinnan ja monien muiden haaveiden toteuttamisen suhteen: määrätietoisesti tehnyt työtä että saan mitä haluan ja onnistunut. Vain tuossa miesasiassa ei tärppää ;)
Minulla on myös vahvoja mielipiteitä joita en ujostele kertoa - minulla ei ole sitä vastaan mitään että toinen on eri mieltä enkä yritä toista käännyttää ajattelemaan kuten minä, mutta joillekin sekin että joku pieni hissukannäköinen nainen kertookin yllättäen jonkun vahvan näkemyksen vaikka politiikasta tai uskonnosta tuntuu olevan liikaa. Se ei ehkä olisi liikaa, jos ensivaikutelma minusta ei olisi ollut sellainen että siinäpä mukava kiltinnäköinen tossukka, mutta kun se ujon temperamenttini takia on sellainen niin todellisuus on yleensä järkytys. Mulla ujous siis on jotain mikä esiintyy vain parilla ensimmäisellä tapaamisella, sen jälkeen se katoaa, mutta tuntuu että tuo ujous aiheuttaa sen että ihan vääränlaiset ihmiset ihastuu minuun.
olen 35v ihan nätti(kai), kolmen lapsen yh( lapset jo koululaisia). Hyvä kroppa, jumppaan juoksen ym, 164cm, 59kg, ei hylly eikä hölly, hyvät hampaat, iloinen mieli, AMK koulutus. Oma asunto ja auto, perusasiat ok.
En etsi elättäjää vaan miestä hauskanpitoon. En edes tähän arkeen tahdo ketään. Riittäis kun saisin tavata vaikka illallisen tai seksin merkeissä kerran viikossa!!
Nii ei, ei löydy!!!
Uskon sen johtuvan lapsistani.Et löydä miestä, koska et tarvitse miestä. Mies ei sinun kanssasi tunne itseään tarpeelliseksi. Jonkun vastuuttoman hyvännäköisen panon saatat löytää, muttet kunnollista miestä, joka haluaa jakaa elämänsä naisen kanssa. Sitä varten sinulla lapsinesi pitää olla vapaata tilaa, josta mies muokkaa itselleen sopivan paikan.
Olen tullut myös jätetyksi törkeillä tavoilla, ihan kuin olisin jotain saastaa.
Näissä asioissa tehdään paljon tyhmyyksiä, enkä epäile, että jotkut miehet ovat olleet sinulle törkeitä. Toisaalta jättämiseen ei ole siistiä tapaa. Jos kovin moni jättää sinut törkeällä tavalla, et ehkä ole antanut heille mahdollisuutta muuhun. Sen lisäksi, että sinun pitäisi tarjota miehelle enemmän tilaa lähelläsi, voisit myös antaa hänelle tilaa peräytyä. Sillä tavalla voisi jäädä hyviäkin muistoja.
Ethän loukkaannu kirjoituksestani. Toivottavasti joku pieni osa osuu oikeaan ja auttaa sinua eteenpäin.
Osuit todella oikeaan! Olen ihmeissäni. Näinhän se on. Olen lisäksi melko vahva persoona (=jyrä) ja tottunut saamaan haluamani. Sisimässäni olen herkk, oikea itkuiita, mutta se ei varmaankaan välity oikein ulospäin?
Ja tuosta törkeästä jättämisestä, yksi mies sen vaan on tehnyt, mutta sekin tuntui sietämättömältä!! Vasta yh:na ollessani minut ylipäänsä on jätetty. Se on uutta ja inhottavaa. Siksi uskoin sen johtuvan lapsistani.
Mut joo, itsetutkiskelun paikka. Kiitti vielä sulle anonyymi :)
sellainen vastuutonta elämää ja panemista kaipaava mies.
Mieluusti vielä nuorehko, että saan "puumailla".
Alkoi tänään oikein kunnolla kyllästyttää tämä oma tylsä elämä ja vuodet ilman miestä.
Kesäseikkailu voisi olla erittäin tervetullut.
Kunnon suhteeseen en enää koskaan usko päätyväni.
Joskus tätä asiaa olen reaalimaailmassakin joutunut pohtimaan ja silloin oli kyllä todettava, että toisen miehen kanssa tehty lapsi on itselleni liian suuri kynnys parisuhteen aloittamiselle. Ja niin se on monelle muullekin tuntemalleni miehelle.
Terveisin, eräs mies.
Viisi vuotta sinkkuelämää takana ja riittäisi jo minulle, mutta kukaan ei vain tunnu kiinnostuvan minusta. Enkä ymmärrä miksi. Olen ihan kaunis, mukava ja lähestyttävä ihminen. Miehetkin on kehunu ja hyvin tulen juttuun kaikkien kanssa, mutta jokin siinä sitten loppujenlopuksi puuttuu, koska kukaan ei ole vakavissaan halunnut alkaa tutustumaan pintaa syvemmälle. Vai lapsiko siinä sitten on esteenä. Eikö mies kestä toisen miehen lasta. Oli miten oli, minulla olisi niin paljon annettavaa. Halkean kun en voi antaa muuta kuin äidillistä rakkautta. Tahdon perheen, tasavertaisen elämänkumppanin, en laskujenmaksajaa. Lapsikaan ei ole mikään rasavilli käytöshäiriöinen vaan ihan tavallinen kasvatuksen saanut. Olisi kiva tietää missä mättää. Käsi sydämellä voin sanoa; minä en tiedä.
Joskus tätä asiaa olen reaalimaailmassakin joutunut pohtimaan ja silloin oli kyllä todettava, että toisen miehen kanssa tehty lapsi on itselleni liian suuri kynnys parisuhteen aloittamiselle. Ja niin se on monelle muullekin tuntemalleni miehelle.
Terveisin, eräs mies.
Mitäs sitten, kun ne lapset alkaa olla omillaan toimeentulevia tai edes täysi-ikäisyyden kynnyksellä?
Silloin tilanne varmaan toinen?
Itse 35 v ylittänyt, ei vielä 40, lapset melko isoja. Isää ei kuvioon kaivata, vaikka sitä ei koskaan ollutkaan. Ja vika oli miehen päihdeongelmassa aikoinaan.
vakavaa suhdetta ja samalla jakavat kaikille keiltä vaan irtoaa. Tuo asenteesi on keskenkasvuinen ja todella vanhoillinen.