Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huusittoko synnyttäessä?

Vierailija
15.06.2012 |

Eläimellistä karjuntaa?

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 |
16.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täyttä huutoa. Olin juuri saanut vasta epiduraalin ja lapsi tuli väkisin kovaa vauhtia ulos. Kauhea tunne, ponnistutti kuin viimeistä päivää.



Sorry jos joku joutui kuuntelemaan. :)

Vierailija
2/35 |
16.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

oli ainut, mikä auttoi kipuun ennen epiduraalia. Ponnistusvaiheessa sitten vain olin hiljaa ja pusersin. Tosin ei se kyllä sattunutkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/35 |
16.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ennen kuin menin sängylle pääsi puolikas vittu, kun kävi niin kipiää se supistus..

Vierailija
4/35 |
16.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kolmesta kaksi tuli puskettua luomuna, eli kyllähän sitä kipua riitti, mutta mä ennemminkin menen hiljaiseksi kun oikein sattuu. Muutama vit**saat**perk** saattoi kyllä lipsahtaa hiljaa..



Kerran ainakin muistan kuopusta ponnistaessa lipsahtaneen oikein tunteella "aivittusaatananperkele* :D

Vierailija
5/35 |
16.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ihan hiljaa ja keskitin kaikki voimani ponnistamiseen ja siihen että saisin sen vauvan jo maailmaan :D Kaksi viikkoa meni yli ja synnytys kesti 26h. Kaikki hoitajat ihmetteli kyllä mun rauhallisuutta. Mut jokainen tavaallaan, toisia auttaa huuto. Ja mulla kyllä oli epiduraali joka toimi täydellisesti, en tiedä sitten miten olisin huutanut ilman puudutusta :D

Vierailija
6/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jossa oli havaittu että kiroileminen oikeasti auttoi ihmisten kivun kestämiseen. Eli on tieteelliset perusteet kiroilla ja huutaa jos kirotuttaa ;-)



Minä kyllä kiroilin, pilkkasin niin jumalaa kuin perkelettä ja äitiä joka minut tänne kärsimään synnytti, enkä edes häpeä sitä. Ei kätilökään onneksi siihen mitenkään negatiivisesti suhtautunut vaan ihan rauhassa keskittyi ohjaamaan ponnistamisessa ja muussa, kiinnittämättä huomiota minun höpinöihini. Synnytin luomuna ilman kivunlievitystä molemmat eli kipua oli, mutta ei mitenkään edes sietämätöntä, ei minun olisi ollut pakko kiroilla, se vaan helpotti minun oloani että tein niin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan testi mielessä oli kyllä typerintä hommaa. Ei se huutaminen muutakuin pahentaa asiaa.

mitenkään suunnitellut, että huudanpas nyt, kun tuota imukuppia laitetaan, mutta kun se sattui niin saatanasti.

Vierailija
8/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähinnä ähisin ja puhisin. Sen muistan sanoneeni/huutaneeni ekalla kerralla että "polttaa" kun pää venytti paikkoja äärimmilleen ennen ulostuloa ja tuntui todellakin kuin olisi jollain tulella poltettu.



2xluomuna 3880g ja 4450g :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

huusinhan mä silloinkin, kun vauva oli tulossa ulos. Vauva oli väärässä tarjonnassa, joten ilmeosesti senkin takia sattui paljon - tosin se varmaan ei voi olla sattumatta ihan oikeassa tarjonnassakin...



#18

Vierailija
10/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se oli sellainen keihäänheittäjän karjaisu ponnistusvaiheessa aina supistuksn lopussa kun halusin tyhjentää loput ilmat keuhkoista ja valmistautua seuraavaan supistukseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etukäteen ennen ekaa synnytystä oli kuvitellut ainakin kiroavani, mutta tajusin sen olevan liiallista voimien tuhlausta. Yksi v*ttu taisi jossain vaiheessa livahtaa.



Vastasin aiemmin vastaavaan ketjuun, jossa valittelin hiljaisuuttani kuopuksen synnytyksessä, kun myöhemmin sain tietää viereisessä huoneessa pidetyn synnytysalmennusta. Olisi ollut hauska vähän pelotella esikoisen odottajia ;)

Vierailija
12/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Volyymi ei siis kovin kova.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

uikutin vaan.



Aiaiaiai sattuu aiaiai.....

Vierailija
14/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai siis ponnistuvaiheessa, annoin tulla oikein kunnolla ja mulla se auttoi kyllä kestämään kivun. Luomuna mentiin omasta halustani. Mies sanoi ekan synnytyksen jälkeen, ettei olis ikinä voinu kuvitella minkälainen ääni musta lähtee. Oon siis normaalisti erittäin rauhallinen ja hiljainen. Joo ja avautumisvaiheen lopussa kiroilin joka kerta ja reuhdoin ties miten. Oli varmaan huvittavaa katseltavaa :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

korkeintaan vähän ähisin.

Vierailija
16/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta sellaista "ooooooo" -ääntä muistan päästäneeni, kun lapsi syntyi. Siis ponnistus kesti minuutin, ja sen muistan jotenkin hiljaa huutaneeni tuollaista vokaalia. Se jotenkin tuntui helpottavan, tuntui kuin pelko tulisi pois yhtä aikaa lapsen kanssa tai jotain. Muuten olen aina ollut aika äänetön, mutta tosiaan tässä kohtaa en.

Vierailija
17/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En huutanut mitenkään, enkä edes kironnut.

Vierailija
18/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

VoimallIsesti.

Vierailija
19/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

(ei siis mitenkään tietoisesti päättänyt, että "minähän en huuda!!", vaan ei vaan tehnyt mieli huutaa.)



Pää, kun oli pahimmoilleen tulossa, niin olin katjaissut "Ottakaa se pois!", näin on mies kertonut, ja tätä en muista. Sillä hetkellä oli joku kivun maksimi hetki :)

Vierailija
20/35 |
15.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikkia viittä synnyttäessäni olen luullut kuolevani kipuun, ja olen karjunut niin paljon että kätilöt on varsin auliisti auttaneet ilokaasumaskia naamalle. Eihän siitä paljon muuhun olekaan kuin äänenvaimentimeksi.