Huusittoko synnyttäessä?

Täyttä huutoa. Olin juuri saanut vasta epiduraalin ja lapsi tuli väkisin kovaa vauhtia ulos. Kauhea tunne, ponnistutti kuin viimeistä päivää.



Sorry jos joku joutui kuuntelemaan. :)

oli ainut, mikä auttoi kipuun ennen epiduraalia. Ponnistusvaiheessa sitten vain olin hiljaa ja pusersin. Tosin ei se kyllä sattunutkaan.

Ja ennen kuin menin sängylle pääsi puolikas vittu, kun kävi niin kipiää se supistus..

kolmesta kaksi tuli puskettua luomuna, eli kyllähän sitä kipua riitti, mutta mä ennemminkin menen hiljaiseksi kun oikein sattuu. Muutama vit**saat**perk** saattoi kyllä lipsahtaa hiljaa..



Kerran ainakin muistan kuopusta ponnistaessa lipsahtaneen oikein tunteella "aivittusaatananperkele* :D

Olin ihan hiljaa ja keskitin kaikki voimani ponnistamiseen ja siihen että saisin sen vauvan jo maailmaan :D Kaksi viikkoa meni yli ja synnytys kesti 26h. Kaikki hoitajat ihmetteli kyllä mun rauhallisuutta. Mut jokainen tavaallaan, toisia auttaa huuto. Ja mulla kyllä oli epiduraali joka toimi täydellisesti, en tiedä sitten miten olisin huutanut ilman puudutusta :D

jossa oli havaittu että kiroileminen oikeasti auttoi ihmisten kivun kestämiseen. Eli on tieteelliset perusteet kiroilla ja huutaa jos kirotuttaa ;-)



Minä kyllä kiroilin, pilkkasin niin jumalaa kuin perkelettä ja äitiä joka minut tänne kärsimään synnytti, enkä edes häpeä sitä. Ei kätilökään onneksi siihen mitenkään negatiivisesti suhtautunut vaan ihan rauhassa keskittyi ohjaamaan ponnistamisessa ja muussa, kiinnittämättä huomiota minun höpinöihini. Synnytin luomuna ilman kivunlievitystä molemmat eli kipua oli, mutta ei mitenkään edes sietämätöntä, ei minun olisi ollut pakko kiroilla, se vaan helpotti minun oloani että tein niin.

ihan testi mielessä oli kyllä typerintä hommaa. Ei se huutaminen muutakuin pahentaa asiaa.

mitenkään suunnitellut, että huudanpas nyt, kun tuota imukuppia laitetaan, mutta kun se sattui niin saatanasti.

Lähinnä ähisin ja puhisin. Sen muistan sanoneeni/huutaneeni ekalla kerralla että "polttaa" kun pää venytti paikkoja äärimmilleen ennen ulostuloa ja tuntui todellakin kuin olisi jollain tulella poltettu.



2xluomuna 3880g ja 4450g :)

huusinhan mä silloinkin, kun vauva oli tulossa ulos. Vauva oli väärässä tarjonnassa, joten ilmeosesti senkin takia sattui paljon - tosin se varmaan ei voi olla sattumatta ihan oikeassa tarjonnassakin...



#18

Se oli sellainen keihäänheittäjän karjaisu ponnistusvaiheessa aina supistuksn lopussa kun halusin tyhjentää loput ilmat keuhkoista ja valmistautua seuraavaan supistukseen.

Etukäteen ennen ekaa synnytystä oli kuvitellut ainakin kiroavani, mutta tajusin sen olevan liiallista voimien tuhlausta. Yksi v*ttu taisi jossain vaiheessa livahtaa.



Vastasin aiemmin vastaavaan ketjuun, jossa valittelin hiljaisuuttani kuopuksen synnytyksessä, kun myöhemmin sain tietää viereisessä huoneessa pidetyn synnytysalmennusta. Olisi ollut hauska vähän pelotella esikoisen odottajia ;)

Volyymi ei siis kovin kova.

uikutin vaan.



Aiaiaiai sattuu aiaiai.....

Tai siis ponnistuvaiheessa, annoin tulla oikein kunnolla ja mulla se auttoi kyllä kestämään kivun. Luomuna mentiin omasta halustani. Mies sanoi ekan synnytyksen jälkeen, ettei olis ikinä voinu kuvitella minkälainen ääni musta lähtee. Oon siis normaalisti erittäin rauhallinen ja hiljainen. Joo ja avautumisvaiheen lopussa kiroilin joka kerta ja reuhdoin ties miten. Oli varmaan huvittavaa katseltavaa :D

korkeintaan vähän ähisin.

mutta sellaista "ooooooo" -ääntä muistan päästäneeni, kun lapsi syntyi. Siis ponnistus kesti minuutin, ja sen muistan jotenkin hiljaa huutaneeni tuollaista vokaalia. Se jotenkin tuntui helpottavan, tuntui kuin pelko tulisi pois yhtä aikaa lapsen kanssa tai jotain. Muuten olen aina ollut aika äänetön, mutta tosiaan tässä kohtaa en.

En huutanut mitenkään, enkä edes kironnut.

VoimallIsesti.

(ei siis mitenkään tietoisesti päättänyt, että "minähän en huuda!!", vaan ei vaan tehnyt mieli huutaa.)



Pää, kun oli pahimmoilleen tulossa, niin olin katjaissut "Ottakaa se pois!", näin on mies kertonut, ja tätä en muista. Sillä hetkellä oli joku kivun maksimi hetki :)

kaikkia viittä synnyttäessäni olen luullut kuolevani kipuun, ja olen karjunut niin paljon että kätilöt on varsin auliisti auttaneet ilokaasumaskia naamalle. Eihän siitä paljon muuhun olekaan kuin äänenvaimentimeksi.